tiistai 24. marraskuuta 2009

Ajan kuluttaminen

Kun on paljon tyhjiä päiviä, jolloin ei ole teatteriharjoituksia, tanssitunteja tai joogaa, on aikaa, jota voi kuluttaa. Varsinkin, kun on jumissa pikkukaupungin laitamilla, eikä aina jaksa raahautua juna-asemalle ja sieltä isoon kaupunkiin ystävien ja tapahtumien äärelle. Kamalin aikavaras (Facebook) on onneksi minulle YLEENSÄ vain lyhytkestoinen ajankulutusväline, sillä en tee siellä testejä tai etsi jännittäviä uusia ryhmiä joihin liittyä.

Eilen sain itseni taas ulos lenkille, juuri ennen pimeän tuloa ennen viittä. Vaikka tiedän, että Suomessa on vielä paljon pimeämpää, täälläkin tuntuu aika ajoin synkältä. Ulkoilu valoisaan aikaan on kuulemma erittäin hyvää kaamosmasennuslääkettä, ja kun siihen on vielä osa-aikaisena työttömänä tilaisuus, niin yritän käyttää sen hyväkseni. Kohta ajattelin myös joogata, valoisan ikkunan äärellä.

Kampaukset ovat myös yksi ajankulutuskeinoni. Olen nytkin nyhertänyt itselleni ison päälaki-Pikku Myy-nutturan, ja tunnen ehkä pikkuisen itseni Carrie Bradshaw:ksi. Ihan vaan pikkuisen. Suomessa en arkena vaihdellut kampausta juuri ollenkaan, yleensä hiukset jäivät pesun jälkeen märkinä auki tai sille ennen suihkua kiireessä suhaistulle väkkyränutturalle.

Eilen leivoin brownieta, ja nykyisen heräävän terveysruokainnostukseni mukaisesti makeutin sen vain hunajalla ja laitoin vaan ihan vähän vehnäjauhoa, paljon kaurahiutaleita ja korvasin puolet voista maustamattomalla jogurtilla. Pari pienehköä tummaa suklaalevyä "raastettuna" ja palasina sekaan, ja ah! Leipominen on oikeastaan ihan hauskaa, vaikka ennen vähän säälittelin kaikkia niitä, jotka sitä hehkuttivat. Ajattelin, että he yrittivät asettua siihen iänikuiseen keittiössä hääräävän pullanaikkosen rooliin. Ja näin vaan hupsista minustakin on tullut astetta pullantuoksuisempi. Kai tämä gourmet-kulttuuri ympärilläkin on alkanut salakavalasti vaikuttaa alitajuntaani... Mutta nyt vaan sitä kunnollista Raw Food-innostusta odottellessa, ehkä kohta on raakaravintokakkujen vuoro!


Niin, siis terveysruoka ja peiliin tuijottelu. Siihen on myös aikaa. Aloin lyhyelle 13 päivän dieetille, jotta mahtuisin taas farkkuihini. Ajattelin, että nuoruuden syömisongelmat ovat onnellisesti jääneet taakseni. Kun dieetti oli ohi, tehtävä oli suoritettu: mahduin taas farkkuihin. Aloin ahmia. Tajusin, ettei ehkä ollutkaan hyvä idea leikkiä ruokahalulla ja syömistavoillani muutenkin hankalassa elämäntilanteessa. Olen täällä ollessani kokenut itseni oudoksi ja erilaiseksi, ja välillä "kontrolli" omasta elämästä tuntuu kadonneen tyystin. No, syömisellä leikkiminen tuli tietysti tähän ah niin "ihanana" ratkaisuna. Hetken aikaa ehdin taas jojotella porkkanoiden ja suklaan, ja voitonriemun ja syyllisyyden välillä. Sitten yksinkertaisesti väsyin ja masennuin vähäksi aikaa niin paljon, ettei ruokaleikeille enää ollut tilaa. Nyt mahdun yhä farkkuihini, vaikka syön suklaata aina, kun huvittaa. (Tosi tummaa sellaista, sitä on vaikea syödä liikaa...) Olen myös opetellut syömään paljon kunnon ruokaa, josta jo aiemmin turisinkin masennuslääkemielessä: Kasviksia, vihanneksia, luomukananmunia, luomumysliä, luomujogurttia, soijamaitoa, kokojyväpastaa, tofua, kalaa, hedelmiä, ruisleipää (täältä saa onneksi real-tyyppistä sellaista), soijarouhetta, pähkinöitä, siemeniä... Ja sitä ihanaa luomu-kylmäpuristettua rypsiöljyä, suosittelen! Kunnolla, tarpeeksi ja terveellistä, siinä jojo-dieettielämää parempi vaihtoehto!

Tietysti tämä blogin kirjoittelukin vie oman aikansa, joten nyt riittää koneella istuminen, joogaamaan ja sen jälkeen K:n kanssa pyörimään kaupungille. Taidan viedä palan brownieta tuliaiseksi!

Ei kommentteja: