perjantai 27. marraskuuta 2009

Mahdollisuudet ja niihin tarttuminen

Taas jäin jumiin sisälle, ja yhtäkkiä tulikin jo pimeä. Meinasin lähteä lenkille, mutta istuin tietokoneella ihmettelemässä casting-sivujen ihmeellistä maailmaa, kavereiden blogeja, sähköposteja, hesarin uutisia, facebookkia ja muutenkin tätä internetin ihmeellistä rinnakkaistodellisuutta. Lenkille lähtemistä ei-helpottavaa toimintaa.

Yleensä sitä tuntee vatsanpohjassaan tai sydämessään tai vaikka pikkurillissään, kun on toimittava. Silloin, kun iskee se olo, että nytpä siivoan tai menen lenkille, se kannattaa tehdä heti. Olo ei nimittäin kestä ikuisesti. Sama pätee muun muassa työmahdollisuuksiin, ystävystymiseen, kumppanin/muun seuran löytämiseen, jne. Kun sisäinen ääni käskee toimimaan ja menemään juttelemaan jollekin, se kannattaa tehdä ihan heti. Samoin pelottavat puhelinsoitot ja sen sellaiset. Tällä tekniikalla olen löytänyt oman alan kontakteja esimerkiksi metrosta, kahvilasta ja oopperatalon portailta. Ja tietysti myös toisten ihmisten kautta, esimerkiksi sanomalla kyllä moneen yllättäväänkin asiaan olen saanutkin hyviä kontakteja tai jopa löytänyt töitä!



Älä koskaan kuvittele, että tapaamasi ihmiset olisivat millään tavalla yhdentekeviä! Esimerkiksi ensimmäisen kerran yökerhossa sattumalta tapaamani suomalaisystävättäreni tunsi toisen suomalaisen, joka tiesi jonkun, joka tarvitsi suomalaista näyttelijää. Siis suomalaista näyttelijää, Ranskassa! Se oli eka palkallinen pestini Ranskassa, teatterifestareilla, suomeksi näytellen.

Myös harrastuksilla ja vapaa-ajan viettämisellä on väliä: Käymällä tylsillä ja ylihelpoilla ranskantunneilla paikallisessa "centre socialissa" - työväenopiston ja nuorisotalon välimuodossa - sain lopulta samasta paikasta tanssinopettajan töitä. Centre socialin järjestämässä teatterivierailussa minulle tarjottiin myös äskettäin mahdollisuutta vetää lapsille teatterikerhoa toisessa vastaavassa keskuksessa. Itse olen käynyt lisäksi centre socialin amatööriteatteriryhmässä, ensin kieltä oppiakseni ja sittemmin myös ohjaajan työpaikan varastaakseni. Muhahahahaaa... No, voin kyllä jakaakin työn hänen kanssaan.

Teatteriseurueen, jossa nyt näyttelen, löysin netistä, joten siinä ei ollut kyse muusta kuin puhtaasta sinnikkyydestä, eli kaikkiin mahdollisiin casting- ja koe-esiintymisilmoituksiin vastailusta. Joten elämä ei kyllä ihan konkreettisesti tuo tarjottimella asioita, joita haluamme, vaan ne pitää a) pyytää b) bongata c) tunnistaa d) houkutella luokseen ja/tai e) kaivaa esiin.

Ja tämä blondi on jo päässyt tässä aika pitkälle. Lisää luvassa.

Ei kommentteja: