maanantai 11. tammikuuta 2010

"Feel the fear - and do it anyway!"


Nyt otetaan naisesta mittaa, kun olen taas täällä pikkukaupungin siimeksessä. Ulkona on ilokseni kaunis, aurinkoinen talvisää, ja meillä on lunta aivan kuin Suomessa konsanaan: noin 30 cm! Lumi tekee olon kotoisaksi, ja tunnen lapsellista ylpeyttä, kun minulta löytyy kunnon talvikengät, eikä lumi säikytä minua jäämään sisätiloihin. Edessä on ennen ulkoilua kuitenkin monta pelottavaa puhelua ranskaksi...

Puhelut ovat tosiaan yllättävän pelottavia, kommunikaatio kasvoikkain antaa anteeksi kielioppivirheet jotenkin paremmin. Tästä huolimatta olen rohkeasti yrittänyt jo noin 10 kertaa soittaa tiedustellakseni mahdollisuutta erääseen mahdolliseen työmahdollisuuteen eräästä virastotyyppisestä tahosta, ja tällaiset asiathan eivät tunnetusti toimi täällä kovin sujuvasti. Jonotukseen päätymisen jälkeen numerossa ei enää vastattu, ja hupsista, nyt iski sitten se kaiken muun toiminnan tässä maassa lamauttava RUOKATAUKO, 12.00-14.00. No, pitänee itsekin syödä kohta, hetki sitten aamupalaksi syömäni luomuappelsiinin teho alkaa kadota.

Onneksi en ole kovin hermostuneessa tai ahdistuneessa tilassa, minulla on oikeastaan aika hyvä ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Tähän auttaa huomattavasti se, että kun rupeaa ahdistamaan tai pelottamaan (niin voi nimittäin joskus käydä, ihmisiä tässä vain ollaan) niin antaa vaan tunteiden tulla pintaan ja kuuntelee niitä, tuo ne päivänvaloon eikä yritä kieltää niiden olemassaoloa. Ja olen myös huomannut, että kun itkettää, kannattaa itkeä. Eihän nälkäänkään yleensä auta muu kuin syöminen.

Pelkonsa voi kertoa ääneen jollekin muulle tai itselleen, tai kirjoittaa listan niistä. Sen jälkeen kannattaa arvioida pelkojaan rehellisesti ja punnita niiden realistisuus, sekä ennenkaikkea vaikutus itseen. Nimittäin, kuten "Babylon 5"-tieteissarjan hahmo kerran totesi omien ajatustensa tärkeyttä väheksyvälle avaruuusoliolle: "Our thoughts form the universe. They are always important." ("Ajatuksemme muodostavat maailmankaikkeuden. Ne ovat aina tärkeitä.")

Siispä, pelkojen tunnistamisen jälkeen voi kokeilla miettiä jokaiselle pelolle positiivisen vastakohdan, esimerkiksi: "Kaikki soittamani puhelut onnistuvat loistavasti ja ne vievät asioita etenpäin oikeaan suuntaan"! Nämä kannattaa kirjoittaa paperille ja käyttää positiivisissa muodoissa olevia ilmauksia, ja niistä tulee melko samankaltaisia kuin luovassa visualisoinnissa käytetyt affirmaatiot. Googlettelin luovaa visualisointia ja affirmaatioita, ja löysin tällaiset sivut visualisoinnista, mutta suosittelen siis myös aiemmin mainitsemaani Shakti Gawainin kirjaa "Luova visualisointi" ("Creative visualization").

Ja nyt tämä tyttö menee syömään, ulkoilemaan ja uusia listoja kirjoittelemaan!

Ps. Otsikko on brittikaverini lukeman kirjan nimi, joka kuvaa erittäin osuvasti omaa suhtautumistani pelkoihin...

3 kommenttia:

Daniela / Daily Eko kirjoitti...

Ah, la communication! =) Tuo tekstisi alkuosa ei olisi voinut tuntua omaan arkeeni osuvammalta - tepastelinhan tänään viiden vuoden tauon jälkeen ranskan kurssille! Eli kirjoitusten jälkeen ei ole tullut kuin soperrettua perussanastoa Nizzassa -04 ja Pariisissa viime elokuussa, mutta koska Ranska on mielestäni mahtavan kiehtova maa ihan kaikilta osin, päätin tänään marssia virkistämään muistiani. Tai, no, totuushan on, että aion tänä keväänä käydä kolme ranskan kurssia - onhan yksi monesta uudesta affirmaatiostani "Puhun sujuvaa ranskaa".

Kiitos tahattomasta inspiraatiosta ;)

Mielenkiintoiset sivut löysitkin, pitääpä perehtyä tarkemmin!

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Hih, oleppa hyvä vaan! Joo ranska on kyllä ihan kiva kieli, vaikkakin melko vaikea... Mutta on sun kyllä jo hyvä alkaa opettelemaan sitä, että osaat kommunikoida luomukaupan myyjätätien kanssa sitten, kun tulet tänne meille käymään, eiks? ;)

Daniela / Daily Eko kirjoitti...

Bien sûr ;)