maanantai 25. tammikuuta 2010

Ystävyys ja ihmissuhteet, ja lyhyt ikävälista


Pieni ikävä muutamia juttuja (satunnaisessa järjestyksessä):

- Lunta ja sitä että voi lähteä keskelle metsää hiihtämään

- Isovanhempia ja isoveljeä ja isää (äidin kanssa tulee onneksi skypeteltyä kohtuullisen usein)

- Pakastemustikoita

- Muutamaa ystävää, jotka ovat eri maassa kuin minä

Eli ei nyt ihan kauhean monia asioita ole ikävä, kun lista loppui noin lyhyeen. Hyvä huomata tämä asia! Tietysti perhe ja ystävät ovat aika isoja asioita, mutta onneksi on skype, ja taidanpa taas huomenna yrittää tavoittaa isovanhempani sen avulla. (Mummini osaa jo käyttää sitä, jos vaan ensin soitan kännykkään ja muistuttelen, että nyt skypeen!) Ja osa niistä ystävistäkin löytyy sieltä skypestä. Vaikka tosielämän läheisyyttä ja yhdessäoloa ei korvaa mikään, niin kyllä se on silti nastaa, että voin jutella tavallaan "kasvotusten" rakkaiden ihmisten kanssa.

Vähän ehkä muutenkin sosiaalisesti eristäytynyt olo, tuntuu että näen harvemmin useampaakin ystävääni, ja päätinkin äsken korjata tilanteen ja sovin huomiselle visiitin nilkkavaivaisen ranskattaren luokse, ja illalla on luvassa toinen sosiaalisuudenedistämisviritemäni (ihana suomen kieli!!!), tiistaiklubi. Olen myös lähettänyt maailmankaikkeudelle tilauksen minua lähellä asuvasta ystävästä, että voisi täälläkin saada lenkki-, kahvittelu-ja lounasseuraa... Nyt vaan silmät auki ja juttelemaan naapureille! Ei välttämättä tosin ihan kaikille noille arabisedille, vaikka suurin osa niistä ihan leppoisilta ja mukavilta vaikuttaakin.

Ystävyys ja ihmissuhteet ovat usein väärinymmärrettyjä, niiden oletetaan tapahtuvan ihan itsestään ja sitten harmitellaan, että on yksinäinen olo ja kukaan ei soita ja ei ole ketään ja blaa blaa blaa. Eikun ohjat omin käsiin, ja reippaasti vaan ulos maailmaan ihmisiä näkemään! Se on kuin kesän ensimmäinen kastautuminen (tai toisille avantouinti): Kyllä se vähän kirpaisee, mutta rohkeasti vaan täysillä, ja jälkeenpäin on niin hyvä fiilis! Ja mitä kamalaa voi seurata? Ehkei tulekaan uitua tässä vedessä kovin pitkään, mutta uskalsinpas! Ja eikun seuraavalla kerralla uusi järvi ja uudet kalat! Okei, vertauskuvien ihana maailma imaisi minut hieman liian syvälle. Taidan lähteä ylihelpolle ranskantunnille viereiseen Centre Socialiin etsimään ystäviä. Ja siellä voi luvan kanssa jutella niiden arabisetienkin kanssa.

Ja jos teitäkin yksinäistyttää, rakkaat lukijat, niin eikun puhelin käteen tai ulos ovesta! Siellä ne muut vaan odottavat soittoasi tai sitä että tulet juttelemaan!

...tai hopi hopi skypeen, jos tunnistit itseni ystävistäni, jotka ovat eri maassa kuin minä! ;)

Ei kommentteja: