tiistai 9. maaliskuuta 2010

Nobody said it was easy


En pidä lauseesta "Kaikkea ei voi saada." Se sisältää jollain tapaa olettamuksen siitä, ettei koskaan voi olla tyytyväinen ja että elämässä on aina jotain, joka puuttuu, ja jota ilman ei voi olla onnellinen. En pidä myöskään luovuttamisesta, enkä pessimismistä; mielestäni asenne ratkaisee, aina. Tämä voi kuulostaa kevyen ja mitäänkokemattoman ihmisen puheelta, mutta uskoisin, että todellisuudessa juuri vaikeuksien ja surun kautta voimme oppia, että elämään voi suhtautua monella tapaa. Oletko ehkä kokenut saman kuin minä, huomannut hyvänä päivänä hymyilevän vauvan rattaissa, kivannäköisen tyypin metrossa/bussissa/junassa, kauniin maiseman kotimatkalla, kuralätäkössä villisti leikkivät lapset, vanhan pariskunnan hellän suudelman... Ja huonona päivänä kitisevän penskan ruokakaupassa, nyrpeän bussikuskin, huonot uutiset sanomalehdessä ja tyhjän kauramaitopurkin jääkaapissa... Magneettiefekti toimii yllättävän "hyvin", eikö?

Kertokaa, jos olen väärässä. Voi olla, että olen väärässä. Olen soittanut kaksi kertaa perään lasten teatterikursseista kiinnostuneelle taholle, vastaus on ollut epämääräinen. "Olen laittanut asian eteenpäin, soittakaa viikon päästä pomolleni." Olen mailannut ja soittanut perään tanssikursseista kiinnostuneelle taholle. "Johtaja soittaa teille myöhemmin, hyvää päivänjatkoa!" Olen lähettänyt vastauksia koe-esiintymisilmoituksiin (joissa ei tietenkään ole puhelinnumeroa eikä johtolankoja sellaisen googlettamiseen), olen hakenut niin näyttelijäksi, avustajaksi kuin pr-VIP-emännäksi. Olen tehnyt unelmakartan, olen kirjoitellut affirmaatioita ja suunnitellut loistavaa tulevaisuuttani. Olen muokannut facebook-profiiliani, nettisivujani, casting-sivujen profiilejani, CV:täni, käyntikorttiani... Olen tehnyt tuttavuutta näyttelijöiden, ohjaajien, ohjaajien tytärten, muusikkojen, tuottajien, järjestäjien ja muiden alan ihmisten kanssa teatterifestivaaleilla, elokuvafestivaaleilla, teatterissa, elokuvissa, koe-esiintymisissä, kuvauksissa, kahvilassa, metrossa, kadulla... Tiedän että olen hyvä näyttelijä, kaunis, kiinnostava, karismaattinen, positiivinen, energinen ja ainutlaatuinen. Uskon itseeni ja näen mahdollisuuteni menestyä. Silti, mikään ei vaan tunnu toimivan, vaan lähes kaikki mitä yritän tehdä epäonnistuu. Olenko liian kärsimätön? Todennäköisesti.


En usko kohtaloon, enkä sanoisi, että kaikella on tarkoitus. Sanoisin mielummin, että me kykenemme luomaan kaikelle tarkoituksen! Voimme elää joko täysin merkityksetöntä elämää, tai luoda jokaiselle hetkelle merkityksen. Kiva ajatus, eikö? Uskon siihen siitä huolimatta, että juuri nyt on kurja olo. Tai ehkä juuri siksi! Kai tällekin vaiheelle voisi luoda jonkun merkityksen?

Kerran koulussamme luennoi käsikirjoittaja, joka kertoi termistä nimeltä "false end". Tiedättehän sen vaiheen amerikkalaisissa (ja joskus muunkinmaalaisissa, heh) elokuvissa, kun sankari epäonnistuu ja näyttää siltä, että kaikki meneekin pieleen. Juuri silloin, kun usko on loppumassa, yllättävä käänne muuttaakin kaiken paremmaksi. Joskus se on sankarin sisältä kumpuava voima/äly/idea, joskus taas maailmankaikkeus järjestääkin asiat toisin. (No joo, joskus saa silti puhua huuhaa-kieltä, vaikkei kohtaloon uskoisikaan...) Ehkä kysymys onkin juuri nyt siitä, elän omaa "false endiäni" ja yllättävä käänne on tulossa, ennemmin tai myöhemmin!

Otsikon Coldplay-biisistä poimittu lause kuvaa tämänhetkisiä tuntemuksiani aika hyvin, mutta haastan itseni nyt inspiroitumaan seuraavista lainauksista:

"Life has a funny way of helping you out when you think everything's gone wrong and everything blows up in your face."
- "Ironic", Alanis Morissette

"Patience now / frustration's in the air / and people who don't care, well it's gonna get you down / And you'll fall / yes you will hit a wall / but get back on your feet and you'll be stronger / and smarter."
- "It's Amazing", Jem

"'Cause you're beautiful like a flower / more valuable than a diamond / you are powerful like a fire / you can heal the world with your mind / There is nothing in the world that you cannot do / if you believe in you"
- "Beautiful Flower", India.Arie

VOIMAA kaikille, tehdään elämästä kaunista ja merkityksellistä tavalla tai toisella!

Tämä ruusu kasvoi jonkun takapihalla Englannissa.

4 kommenttia:

Anu Välitalo kirjoitti...

Heräsi muutamia aatoksia sun kauniista pohdinnoista.

On vielä sekin vaikka emme onnistuisi yhdessäkään ammatillisessa hankkeessamme kuten olimme suunnitelleet, olemme silti täydellisiä, ihmeellisiä juuri nyt.

On tietenkin ihanaa että saa tehdä työtä josta pitää, mutta lopulta sekään ei yksin tyydytä, olen huomannut. Tai siis tyydyttää, kun sitä tekee rakkaudella ja rakkaudessa, mutta rakkautta ja luovutta voi elää joka hetki huolimatta siitä mitä tekee ja miten "onnistuu", olemalla läsnä tässä ihmeellisessä nykyhetkessä. Vaikka halvaantuneena pyörätuolissa. (Mutta tosiaan, nobody said it was easy...:)

Musta rakkaus on sitä että "saa kaiken". Eikä tämä rakkaus nyt tosiaankaan tarkoita mitään yhteen asiaan tai henkilöön rajoittuvaa tunnetilaa tms, kuten tiedät :)

Sä vaikutat rakkautta säteilevältä naiselta, kaikki on hyvin jo nyt. Jos mä kohtaan ihmisiä niin mua ei kiinnosta heidän saavutuksensa (vaikkei saavutuksissa mitään vikaa ole), vaan tämä säteily.

Mutta siis kunnianhimo tai intohimo jonkin asian suhteen, sekin voi viedä ihmeellisiin seikkailuihin, ja sut varmaan viekin :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Anu, erittäin hyvin sanottu!!! Juttelin juurikin tuosta saavutusjutusta erään ystävän kanssa eilen, ja hänkin muistutti, miten hyvät ystävät eivät keskity toistensa saavutuksiin, vaan yleiseen ihanuuteen! ;) Sepä onkin juuri sitä rakkautta, joka on meissä! Sitä, mihin ulkoiset asiat eivät vaikuta, ja jonka voimme tuntea koska vaan, ja joka juurikin "saa kaiken", eikä arvota mitään ulkoisten, yhteiskunnallisten, tms. kriteerien kautta.

Ja juu, kunnianhimon ja intohimon kasvattaminen ja töiden löytäminen on nyt haasteeni, tarvitsen paikan toimia tässä yhteiskunnassa, mahdollisuuden toteuttaa kykyjäni ja levittää juuri tuollaista kuvailemaasi rakkautta ympärilleni! ;) Ja uskon vahvasti, että onnistun vielä, kiitos tsempistä! :)

Anu Välitalo kirjoitti...

I knew you'd understand :)

Kyl sä varmaan onnistut, monin tavoin. Mutta sä levität sitä jo nyt.

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Jeah, kiitos, niin teenkin! :)