perjantai 21. toukokuuta 2010

Tavallaan kaikki on hyvin


Tavallaan kaikki on ihan hyvin. Tavallaan voisin olla ihan tyytyväinen. Luvassa on lupaava koe-esiintyminen, pari esitystä Lyonissa, tanssikurssi, kesä täynnä kivoja vieraita ja vierailuja... Mutta sitten en kuitenkaan saa mentyä nukkumaan, en pysty hillitsemään raivokohtausta, kun pikkukaupungin bussit eivät kulje kuin tunnin välein, en jaksa yrittää olla positiivinen kun taas kerran joku vastaa työnhakuuni "kiitos mutta ei kiitos", en pysty estämään itseäni ajattelemasta syksyä. Mitä jos mitään ei ole silloinkaan tapahtunut? Mitä jos vastaus on tässä maassa aina "kiitos mutta ei kiitos"?

Heräsin myöhään. Halusin mennä paikallisille pienimuotoisille teatterifestareille kuuntelemaan lukudraamaa, mutten löytänyt internetin ihmemaasta kyseisen Centre Socialin osoitetta. Luovutin, mutta myöhemmin tajusin kurkata bussiaikatauluun, josta kyseinen paikka löytyi pysäkinnimenä. Mutta tietysti kerran tunnissa menevä bussi oli juuri mennyt. Päätin sen sijaan imuroida koko kämpän. Kyllä, luitte oikein.


Ajattelin endorfiinejä. Ajattelin, että voisin lenkkeillä ennen joogaan menoa. Mutta joogapaikkaankin menee noin kerran tunnissa bussi, joten minulla ei ollut aikaa käydä juoksemassa ja suihkussa ennen bussia, eikä huvittanut lenkin jälkeen lähteä tarpomaan keskustaan. Päätin yhdistää lenkin ja joogaan menon. Matkaan kului juosten sopivat 35 minuuttia. Perillä joogasin hikisempänä kuin ikinä, mutta tilaamaani endorfiiniannosta ei vaan kuulunut. Lievästi pahantuulisena palasin kotiin ottaakseni suihkun ja kääriytyäkseni Hemtexin valkoiseen villahuopaan näyttäen kieltä maailmalle, mutta sitten poikaystäväni repäisi: "Käy pikasuihkussa ja sitten mennään Lyoniin ravintolaillalliselle!"


Päädyimme lempparisushipaikkaani, jossa on ihania jouluvaloja, seinään maalattuja kirsikkapuun oksia ja taivaallisen hyvää ruokaa. Nautimme, oli kivaa, vatsa tuli täyteen, nyt olen yksin hereillä. Jokin häiritsee, on outo olo. Tavallaan kaikki on kai hyvin. Pitää varmaan vaan mennä nukkumaan.

Ei kommentteja: