maanantai 7. kesäkuuta 2010

Vapaapäivä


Masennuskohtaus iski eilen aamulla, tai oikeastaan se alkoi jo lauantai-iltana. Tunsin itseni merkityksettömäksi, kaikki voima katosi minusta. Miksi taistelen tuulimyllyjä vastaan, miksei ponnistelujani jo palkita? Toivo, luottamus, optimismi, ilo ja taistelutahto vajosivat syvälle epätoivon tummaan mereen, johon upposin itsekin.

Aamulla istuin sängyn reunalla pikkukaupungissa, olin luvannut mennä Lyoniin, mutten saanut itseäni liikkeelle. Mitään ei tapahdu, kaikki epäonnistuu, en vaan enää jaksa. Poikaystäväni katseli tilaani jonkin aikaa ja patisti minut lopulta liikkeelle. Olo parani hieman. Illalla Lyonin huoneeseen tultuani sain kuitenkin uuden kohtauksen, tunsin vajoavani taas alaspäin. Poikaystäväni otti minut mukaansa pikkukaupunkiin, koska ei halunnut jättää minua yksin. Pikkukaupungin kodissa nukuin 11 tunnin yöunet.

Tänään heräsin suhteellisen rauhallisessa mielentilassa. Annoin itselleni vapaapäivän. Tänään minun ei tarvitse menestyä, onnistua tai taistella, voin vain olla olemassa ja hengitellä. Olen ihan hyvä juuri näin ja juuri tässä mielentilassa. Ripustelin äsken pyykkiä ja lähetin jopa yhden työhakemuksen pikkukaupungin nuorisotaloon. Nyt on vuorossa hyvin myöhäinen aamiainen, luomumysliä ja luomumustikkahilloa tietenkin. Menen ehkä kohta kävelylle auringonpaisteeseen, ja joogakin olisi myöhemmin. Kai kaikki vielä järjestyy. Jotenkin.

Lyonin kotikulmilta


Ikkuna Lyonin kodin olohuoneesta meidän omaan salaiseen puutarhaamme


Metsämansikoita salaisessa puutarhassa


Lyonin huoneeni


Kisu, jonka kanssa rupattelin tv-sarjan kuvauspaikalla

Ei kommentteja: