sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Ylä- ja alamäkiä Lyonissa


Terveisiä pikkukaupungista, jonne tulin halailemaan yhtä tyyppiä ja ehkä myös vähän hoitamaan tietokoneasioita, koska oman MacBookin ollessa korjaamossa vika-analyysissä (nyyh) ainoa tietokoneeni Lyonin kämpässä on kämppiksen kone, jolla en viitsi enkä voi roikkua kovin usein. Lisäksi minulla on nyt elämä. Mikä on ihan kiva juttu. Ystäviä on helppo nähdä ja parisuhteelle pieni etäisyys on tehnyt pelkästään hyvää meidän molempien mielestä. Kaikki työjututkin hoituvat liikenneyhteyksien kannalta mallikkaasti, kuten se taannoinen tv-sarjassa avustaminen, joka meni muuten oikein hyvin ja nyt odotellaan sitten palkkaa. Paikalliseen Yleisradioon voi varmaan luottaa, mutta voi silti vierähtää tovi, ennenkuin rahat ilmestyvät tilille, ranskalaisen elämänrytmin tuntien.


Lyonissa on kivaa, vaikka vuokrahuoneeni onkin mäen päällä, joten jyrkkää ylämäkeä tulee tarvottua harva se hetki. Asun rennossa ja boheemissa taiteilijakaupunginosassa, Helsingissä se vastaisi ehkä Punavuoren ja Kallion parhaiden puolien yhdistelmää. Katujen välistä pilkahtelee välillä uskomaton näkymä Lyonin kattojen ylle. Miltei jokaisesta kadukulmasta löytyy ihania pikkuputiikkeja (usein myös ekologisia tuotteita myyviä sellaisia), värikkäitä kahviloita, pieniä gallerioita tai ateljeita, talojen seiniä koristavia taidemaalauksia ja taidokkaita graffiteja. Teattereitakin tulee vastaan melko usein, ja vastaantulijoistakin on ihan varmaan joku 67,9% näyttelijöitä, heh heh.


Asumisolosuhteet ovat myös ihan mukavat. Kämppikseni on kohtuullisen sympaattinen mutta melko kyyninen nelikymppinen katuteatteriseurueen tuottaja, joka polttaa paljon tupakkaa, kuuntelee jazzia ja toistelee itselleen, että pitää muistaa tehdä ruokaostokset. Teeskentelen pokkana kuuroa ja keitän ihan rauhassa omat quinoani ja linssini, tarjoamatta edes maistiaista. Ystäväni S asui samaisessa huoneentapaisessa ennen minua, ja häneltä opin, ettei tätä kaveria kannata ruokkia. Muuten voi käydä niin, että budjetti kasvaa tuplaksi ja jogurtit ja ruisleivät alkavat mystis-kummallisesti katoilemaan. Ostankin tahallani vain ruokia, jotka tuskin kelpaavat tälle ranskikselle; kaurahiutaleita, maustamatonta tofua, quinoaa, linssejä, sokeroimatonta luomumysliä, näkkileipää, jne. Nyt pitää vaan enää opettaa se kierrättämään...


Koe-esiintymisestä siihen ihanaan teatteriseurueeseen vain pari sanaa: huonosti meni. Ei ollut yhtään rento olo, en onnistunut irrottelemaan ollenkaan, pää jumitti ja itsekritiikki lannisti. Mutta olen päättänyt etten jaksa murehtia sitä sen enempää, kyllä niitä töitä tässä alkaa muutenkin löytymään varmasti! Kyllä!!! Työnhaku jatkuu ensi viikolla, CV:t on jo printattu... Kirjoittelen taas kun pääsen koneelle, siihen asti, au revoir!

Ei kommentteja: