maanantai 2. elokuuta 2010

Etanoiden ehdoilla


Lähdin iltakävelylle saattamaan rakasta ystävääni kotiin ihanan syömis- ja rupatteluillan jälkeen. Kun tallustelin sitten yksikseni kohti Lyonin kotia, katselin ympärilleni, haistelin, kuuntelin ääniä ja hiljaisuutta. Sateen ja märän maan tuoksu ja likaisten katujen haju sekottuivat toisiinsa. Näin yksityiskohtia, joihin olin rakastunut ensisilmäyksellä tänne muutettuani; vaaleansinisen skootterin (joka on aina parkkeerattu samalle paikalle, hauskan "Atelier"-kyltin viereen), ihanat värikkäät katulamput, Lyonin öisen valomeren mäen alapuolella...

Huomenna muutan tavarani pois täältä mäen päältä. Muutan alas keskustaan, asuntoon, jossa minulla on ovi, ikkuna ja kämppiksinä teatterihörhöpariskunta, joilla on oma teatteriseurue. Puolet makuuhuoneestani on rekvisiittavarasto. Pienessä "olohuoneessani" on iso kirjahylly täynnä kaikenlaista kiinnostavaa kirjallisuutta. Juna-asema on reilun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Mutta en ole enää mäen päällä.


Tänään olen vielä mäen päällä, siksi päätin nauttia mäestä. Kissat naukuivat toisilleen jossain lähellä, kun nousin takaisin kotiinpäin. Kurkistin olkani yli, ne tasapainottelivat viereisellä aidalla. Naukaisin ja mustan kissan katse nauliutui minuun. Sen jälkeen se sujahti tien yli ja katosi pimeyteen. Pysähdyin mäen päälle katselemaan öisen kaupungin kattoja. "Valomeri" on osuva ilmaus, sillä kaukana olevat valot ikäänkuin lainehtivat ilmassa.


Palasin kotikadulle, vilkaisin ohikulkiesani näyteikkunaa, joka oli täynnä myytäviä asuntoja. Ehkä joskus, sitten kun olen rikas. Kun astuin portaikosta pieneen takapihan puutarhaan, jouduin suunnittelemaan jokaisen askeleen huolella. Etanoita oli valtavasti, ainakin kymmenen jo heti ensisilmäyksellä. En liiskannut yhtäkään, etenin hitaasti, etanavauhtia.

"Most people, even though they don't know it, are asleep. They're born asleep, they live asleep, they marry in their sleep, they breed children in their sleep, they die in their sleep without ever waking up. They never understand the loveliness and the beauty of this thing that we call human existence."
- Anthony de Mello

2 kommenttia:

Pipu kirjoitti...

Olipa tunnelmallinen kirjoitus! Ihan lähti päässä liikkeelle elokuva...

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos Pipu, haleja sinne!!! :)