sunnuntai 8. elokuuta 2010

Hämmästelyä ja melankoliaa


Eikös olekin aika jännää hengailla täällä avaruudessa tällaisen planeetan päällä? Viime aikoina olen ollut vaihtelevasti hämmentynyt, masentunut, tietoinen kuolemasta, tietoinen tämän hetken ainutlaatuisuudesta, onnellinen, sekaisin, väsynyt, ahdistunut ja rauhallinen. Olen katsonut Anthony de Mellon puheita YouTubesta ja katastrofielokuvan DVD:ltä. Molemmat herättelivät ihan kivasti. Kerrankin muuten tällainen katastrofielokuva, joka ei pääty siihen, että Bruce Willis pelastaa viime hetkellä USA:n - ja siinä sivussa ne jotkut muutkin maat, joita maapallolta löytyy. Elokuva oli nimeltään Knowing, en suosittele herkästi ahdistuville. Itsekin sain eksistentiaalisen kriisin ja kyselin poikaystävältäni (joka on ammatiltaan fysiikanopettaja) erilaisia maailmanloppuun liittyviä kysymyksiä. Ei hätää, aurinko ei kuulemma räjähdä ihan heti, ja jättimeteoriitin tulokin tiedetään nykytekniikalla reilusti etukäteen - sitten pitää kai vaan pyytää Bruce hätiin. Sillä välin, nauttikaamme elämästä!

On vähän koditon olo, kun tavarat ovat taas matkalaukussa enkä jaksaisi purkaa niitä väliaikaisille paikoilleen. Kohta on edessä ensin teatteriseurueeni esiintymisreissu ja sitten matka Suomeen. Ja kun tulen Suomesta, onkin sitten aika taas vaihteeksi muuttaa uuteen kämppään. Töidenkin suhteen on vähän irrallinen fiilis, vaikka saankin ensi viikolla maistiaisen paluusta "arkeen", kun esitämme Shakespeare-tulkintamme keskiaikaisessa linnassa.


Luulen, että syyskuussa elämässäni alkaa taas uudenlainen kausi; hieman vakaampi, selkeämpi ja itsenäisempi. Anthony de Mellon inspiroimana olen muistutellut itselleni, ettei poikaystäväni kanssa yhteen muuttaminen olisi mikään taikakeino, joka tekisi minut onnelliseksi, eikä vastaavasti mikään muukaan ulkoinen asia. Olosuhteet on kuitenkin hyvä luoda optimaalisiksi omalle hyvinvoinnilleen, ja siihen liittyen on tärkeää juuri nyt:

1) pitää kirjaa tuloista ja menoista ja suunnitella syksyn budjetti
2) hakea töitä kevääksi (ainakin yksi prokkis jo tiedossa)
3) hoitaa käytännön asiat kuntoon (sairasvakuutus, matkavakuutus, osoitteenmuutos, työhön liittyvät paperit...)
4) liikkua usein, syödä mahdollisimman terveellisesti ja nukkua hyvin (eli nyt heti nukkumaan, nainen!)
5) muistaa, että kaikki on omasta asenteesta kiinni ja suhtautua hyväksyen ja armollisesti itseensä


De Mello kertoi muuten gurusta, joka oli valaistunut. Guru kertoi olleensa ennen valaistumistaan masentunut. Silloin häneltä kysyttiin, millainen hänen mielialansa oli valaistumisen jälkeen. Guru vastasi: "Masentunut." Hänen mielialansa ei ollut muuttunut, mutta hänen asenteensa masennusta kohtaan sen sijaan oli. Mietiskelen tätä tarinaa aina kun olo on turta tai ahdistaa, ja harjoittelen myös mahdollisimman usein lapsenomaista ihmettelyä. Suosittelen.

8 kommenttia:

Airelle kirjoitti...

minkähän takia mä en ollut yhtä fiksu kuin sinä sun iässäsi? eiköhän kaikki jotenkin sumpliudu noin hyvällä asenteella!

Anu Välitalo kirjoitti...

Ja sekin vielä että kaikki on jo sumpliutunut!
<3

Anu Välitalo kirjoitti...

P.S. Leila sai uuden lisänimen "skootteri" tämän kirjoituksen ansiosta :D

Anu Välitalo kirjoitti...

...tai siis edellisen kirjoituksen, en aluks huomannut että ne oli eri päiviltä...

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Hihii, kiitos kommenteista Airelle ja Anu!! :) Keskiaikainen linna jossa esiinnyimme oli upea ja se oli "vuoren" (suomalaisesta näkökulmasta) huipulla ja maisema oli niin uskomaton, että tuli taas harjoiteltua läsnäoloa ja oivaltelua ja kaikkea! :) Lähetän hyviä energioita teille molemmille täältä!

Niin ja Anu, kuka on Leila? Hih! :) Haleja!!

Airelle kirjoitti...

moikka taas, vilkaisepas blogiani ehtiessäsi...

Anu Välitalo kirjoitti...

Leila on meidän vauvan nimi :)

Oletko lukenut myös Eckhart Tollen Läsnäolon voima?

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Niin mä joo arvasinkin sit, muistelin teidän nimetöntä kääröä vaan eka... :) En ole lukenut, pitää lisätä listalle. Voisin veikata, että saattaisi löytyä jopa äidin kirjahyllystä. :) Halaus!!! Oot ihku!