keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Niin kaukana, niin lähellä


Kun edellinen kumppanini jätti minut, tapasin muutaman kuukauden päästä nykyisen ranskalaisen poikaystäväni. Aluksi en uskonut suhteen tulevaisuuteen - eikä hänkään - sillä asuimme "melko" kaukana toisistamme. Suhteemme vakavoituessa huomasin kuitenkin, että välimatka oli tuntunut huomattavasti isommalta entisen poikaystäväni kanssa; hänen luokseen pääsi 25 minuutissa ratikalla. Tunsin itseni rakastetummaksi ja läheisemmäksi tuhansien kilometrien päässä olevan ihmisen kanssa seurustellessani. Kaukosuhde onnistui loistavasti Ranskaan muuttoa edeltävän vuoden aikana molemminpuolisen panostuksen ja nykytekniikan avulla - kiitokset vaan, Niklas Zennström ja Janus Friis (skypen keksijät)! Oikein hyvin menee yhä, kohta kolme vuotta mittarissa!


Olisi naiviia sanoa, ettei mikään ole muuttunut Suomessa asuvien ystävieni ja minun välillä, sillä skype ei tietenkään täysin korvaa kontaktia kahden (tai useamman) ihmisen välillä. Ulkomaille muuton myötä lähialueelta poistuva läheinen ystävä ei silti katoa minnekään, vaikka yhteydenpito harveneekin. Ystävyyteen voi myös tulla uusia terveellisiä tuulia, kun toinen muuttaa ulkomaille; opimme tällaisissa tilanteissa todella paljon itsestämme ja samalla ystävyyssuhteistamme.

Uskallan väittää (jo yli puolentoista vuoden kokemuksella, heh), ettei fyysinen välimatka tule erottamaan minua kaikkein rakkaimmista ystävistäni. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa Suomessa olevien läheisten ystävien lukumäärä vähenee, kun kaikkiin ei vaan kertakaikkiaan ehdi olla yhteydessä. Merkitystä on niin aktiivisuudella (puolin ja toisin) kuin läheisyyden tasollakin. Tarvitaan syvä yhteys toiseen, halu jatkaa ystävyyttä ja kyky panostaa siihen konkreettisesti - ja myös kypsyys hyväksyä, että ystävyyden arkipäivä muuttuu toisen ulkomaille muuton myötä radikaalisti. Kahvittelut muuttuvat skype-sessioiksi ja kerran pari vuodessa pitää kalenteriin varata muutama hetki ulkosuomalaiselle vierailijalle - ja vastavisiitillekin kannattaa mahdollisuuksien mukaan hankkiutua.


Henkisen välimatkan laita on tietysti toisin. Olen nykyään aika ylirehellinen, kylläkin rakkaudella (toivottavasti), mutta tiedän, etteivät kaikki välttämättä aina jaksa kyseenalaistaa elämäänsä tai katsella Anthony de Mellon videoita YouTubesta (suosittelen!). Tällä hetkellä saan iloa siitä, että vähän ravistelen ihmisiä tarvittaessa, ja että ekoilen ja luomuilen ja terveysintoilen. Tietysti se saattaa olla rasittavaa, vaikka en saarnaamista harrastakaan, vaan lähinnä kertomuksia uusista puuhailuistani ja kommelluksistani.

Suorasanainen nainen olen kyllä aina tarvittaessa. Saatan todeta samanalaisina toistuvista ihmissuhdekuvioistaan valittavalle ystävälle, että nyt hei nainen herää, sä itse toistelet noita sun kuvioita ääneen ja siten jatkat niissä roikkumista, irrota ja luo itsellesi uudet kuviot! Toisinaan minua kiitellään tästä ominaisuudesta, toisinaan taas se aiheuttaa allergiaa. Enhän minä nyt toki ole mikään totuuden suuri ylipapitar (heh), mutta intuitio nyt vaan välillä käskee minua avaamaan suuni. Yleensä olen kokemuksieni mukaan ihan hyvä lukemaan, että milloin voi ja kannattaa sanoa mitäkin. Eri asia on sitten, haluaako hengailla tällaisen totuuden suuren ylipapittaren kanssa. Toiset tykkää, toiset ei.

Asian ydin voisi sitten olla vaikka tässä: Välimatka on illuusio, jos sydämissänne on aina paikka toisillenne. Ja sitten kannattaa kanssa jutella paljon, skypessä tai livenä. Haleja kaikille ystäville Suomeen ja muihin maihin, it's all about the attitude!

4 kommenttia:

Anu Pauliina kirjoitti...

Kiitos tuosta Anthony de Mello -vinkistä. Katsoin pari videota ja rakastuin juuri! ohhh

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Eiks oo aikamoinen heppu? :D Sillä on sana hallussa!

Airelle kirjoitti...

kyllä se niin on, että todelliset ystävät jäävät ystäviksi, vaikka yhteydenotot harvenevatkin. niin käy vaikka asuisi ihan vierekkäin, sillä aika, työ, perheet jne täyttävät ihmisten elämän. kiinteät ystävyyssuhteet ovat helpompia nuorena. ja nykyajan viestintävälineillä pysyy kuitenkin hyvin jyvällä toisen elämästä - joskus vähän liikaakin ;-)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Juu, näinhän se on, lasten harrastuksiin viemisen ja uraputken ylläpidon keskellä ei välttämättä ehdi kovasti juoruilla kahvilassa kavereiden kanssa. ;)

Toivon hartaasti, että pystyn itse tulevaisuudessakin pitämään ystäväni osana elämääni ja raivaamaan heille aikaa kalenterista, vaikka tapaamiset ja kuulumisten vaihtamiset vähän harvenisivatkin. Enkä ajatellut muutenkaan kauhean kovaan uran- ja lastentekoputkeen loikata.... Tai no katsotaan, ainakaan ei ole suunnitelmissa kumpikaan. Ja suunnitelmathan voivat aina muuttua.