keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Saada kaiken, mitä haluaisin


Eilen puhelin soi. Casting-nainen sanoi, että rooli on minun. Ensimmäinen televisioroolini Ranskassa; ruotsalainen tarjoilijatar, jota kuullaan ranskalaisen naisen katoamistapauksen todistajana. Kuvaukset Ranskassa ja Ruotsissa, repliikit englanniksi ja ruotsiksi. Puhelu jälkeen hypin hetken ympäri pikkukaupungin kämppää, ja kun rauhotuin, puhelin soi uudestaan. Kännykän ruudussa luki toisen casting-naisen nimi. Olin lähettänyt hänelle kuvia ja CV:n pari päivää sitten, kun hän soitti nähtyään toisen castingin yhteydessä profiilini. Tällä kertaa tarvittiin blondi näyttelijätär, ja koe-esiintyminen on torstaina. Paikalla on ohjaaja assistentteineen.

Jos kaikki menee putkeen, niin tästä lähtee käyntiin "tv-urani" Ranskassa, vaikken kovin suuresta sellaisesta oikeastaan unelmoikaan. Ideaalia olisi, että saisin välillä tehdä töitä kamerankin kanssa. Nyt tämä unelma näyttää toteutuvan.


Poikaystäväni maalasi keittiönsä seinän vihreäksi, sellaiseksi keväänvihreäksi, kun aurinko paistaa juuri auenneiden koivunlehtien läpi. Olin ikionnellinen, vihdoinkin värejä tähänkin asuntoon! Mutta poikaystävä kurtisti kulmiaan ja totesi, että seinä on "liian vihreä". Hän kysyi ystäviensä mielipiteitä facebookissa, kuvan kera. He ehdottivat vaaleanruskeaa tai harmaata. Huokaus. Yhtäkkiä seinä olin minä. Olin liian värikäs, liian erilainen; ensin kiva ja raikas ja ihanan tuore, mutta pidemmällä tarkastelulla aivan liian outo ja epänormaali.


Tehdä nyt vain oman alan töitä. Seurata omia unelmiaan. Nähdä ihmisiä, joita haluaa nähdä. Asua ympäristössä, jossa on onnellinen. Syödä vain ruokaa, jota haluaa syödä. Muuttaa ulkomaille, koska se on kiva ajatus. Antaa toiselle vapaus elää elämäänsä haluamallaan tavalla, jopa ilman minua. Ohhoh, miten kummallinen otus.


Käymme läpi taistelua, jolla ei ole voittajia tai häviäjiä; jonka päättyminen hamassa tulevaisuudessa lupaa vain, että joskus suurimmat onglemat on nujerrettu ja voitettu, tavalla tai toisella. Täysin erilaiset työaikataulut, vuorokausirytmit, eri kodit, erilaiset elämät. Kumpikin meistä haluaa asua juuri siellä, missä nyt asuu, eikä kumpikaan ole valmis tinkimään omista tarpeistaan ja toiveistaan. On vain yksi toive, joka ei mahdu "Saan kaiken, mitä haluan"-pakettiin. Me yhdessä, katsomassa samaan suntaan, näkemässä yhteisen tulevaisuuden.

Ainakin me rakastamme toisiamme valtavasti, sanoi hän. Ajatus eiliseltä: Työelämän menestys ei juuri nyt tunnu missään, jos se loitontaa minua koko ajan enemmän tästä ihmisestä. Eikä kaikkea, mitä haluaa tietenkään voi eikä pidäkään saada.

10 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Onnea roolista ja castingiin! Ja tsemppiä parisuhdekiemuroihin.

Ulkopuolelta on aina helppo neuvoa, mutta kuulemani asiantuntijat toteavat, että parisuhteessa eläminen on aina kompromissien tekoa. Asioista täytyy voida päättää yhdessä tai edes vuorotellen. Molempien ambitioita pitää tukea, mutta molempien pitää myös pohtia ovatko kaikki ambitiot tärkeämpiä kuin onnellinen parisuhde.

Mikä on "riittävän hyvä" itselle ja uralle, mikä on "riittävän hyvä" toiselle?

Täydellistä elämää ja parisuhdetta ei olekaan, on vain taitoa nauttia siitä mitä omistaa ja iloita toteutuneista yhteisistä ja omista haaveista, ja ottaa vastoinkäymiset vastaan yhdessä.

Rosa kirjoitti...

Hei!
Ihan mielenkiinnosta pitää kysyä kun jossain huomasin, että opiskelet siellä näyttelemistä? Missä koulussa? Jossain vaiheessa olen puoliksi leikilläni pohtinut teatteriopintoja ulkomailla, ja Ranska ja Lyon nyt muutenkin kiehtoo. Miten olet viihtynyt siellä yleensä ottaen, opiskelua ajatellen?

Rosa

Uhma kirjoitti...

Tää on kyllä niin mahtavaa, sä rokkaat! On tätä odotettukin!
Parisuhdekiemuroihin en kommentoi kyllä yhtään mitään, tiedät ehkä miksi en koe olevani asemassa niisä neuvomaan :D Mutta toivon että kaikki senkin puolesta järjestyy parhain päin <3

Stazzy kirjoitti...

Mainio uutinen!
Kerrot sitten mistä ruudusta sut voi bongata!

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

@Sanna: Kiitos vinkeistä, olen samaa mieltä, mutta itse tarvitsen suhteen jossa asun yhdessä toisen kanssa, joten jossain vaiheessa joudun toteamaan, että olen tullut vastaan niin pitkälle kun jaksoin ja se riittää.

Ehkä itselleni on tällä hetkellä siksi niin tärkeää panostaa työnteon käynnistymiseen ja unelmieni saavuttamiseen, että tiedän katuvani myöhemmin, jos en sitä nyt tee ja tao kun rauta on kuumaa. Myöhemmin koittaa vaihe, jossa voin tehdä taas lisää kompromisseja, kun edes joku elämäni osa alkaa olla vakaalla pohjalla täällä Ranskassa (nyt työ, asuminen ja rahatilanne vielä epävarmaa). Toivottavasti poikaystäväni avautuu hieman kompromisseille tai sitten totumme ja hyväksymme tämän tilanteen. Katsotaan, nyt toistaiseksi olemme ainakin ihan täysillä yhdessä.

@Rosa: Olen täällä ihan töissä näyttelijänä, eli valmistuin teatteriopinnoistani Suomessa helmikuun lopulla 2009 ja muutin tänne sen jälkeen. Jos haluat tietää jotain Ranskalaisesta teatterialasta tai paikallisista kouluista niin laita ihmeessä minulle mailia (sivupalkissa osoite) niin vastaan parhaani mukaan! :)

@Uhma&Stazzy: Kiitos kiitos, kerron kun tiedän milloin se tulee ulos ja miltä kanavalta! :)

Pupuce kirjoitti...

Jee, hienoa! :) Muista vinkata, milloin sinua voi bongata telkusta!
Tsemppiä parisuhteeseen. Se on työtä.

Emilia kirjoitti...

Hei! Blogisi kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta eli uusi lukija ilmoittautuu. :) Olen itsekin kiinnostunut taidealoista, tai no lähinnä musiikin ja teatterin osalta. Onnea roolien metsästykseen ja jaksamista parisuhteen uuteen vaiheeseen. Toivon, että poikaystävältäsi löytyy yhtä paljon ymmärrystä kuin rakkautta.

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista Pupuce ja Emilia! Poikaystäväni on kyllä melkoinen pakkaus, rakkautta (ja ymmärrystäkin kyllä yleensä) piisaa kuitenkin aika rutkasti, ja siksi kai tässä vielä yhdessä ollaankin... Muuten varmaan nämä maahanmuuttovaikeudet ja alkuajan masennukset yms olisivat meidät jo erottaneetkin. Eiköhän tämä tästä siis! :) Ja työtähän se on, totta puhut Pupuce!!

No, nyt lenkille ja sitten koe-esiintymiseen! Terkkuja täältä aurinkoisesta Lyonista kaikille, voimaa ja valoa päiviinne!!! :)

Halauspuu metroasemalla kirjoitti...

Moikka, kiva ja mielenkiintoinen blogi sulla!
Mä olen myös näyttelijä, joten tiedän, kuinka kiva tunne on, kun casting-toimistosta soitetaan :)
Tsemppiä töiden metsästykseen, on siellä varmaan aika tiukkaa toimintaa.

Tsempit myös parisuhteeseen,

Piritta

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Jee, kivaa! Tervetuloa lukemaan blogia, kolleega! :) Kävin katselemassa sunkin blogiasi ja tykkäsin siitä kovasti! Kiitos tsempistä, joo ei tää ole ollut helppo valinta tulla tänne töihin ja varsinkin tän alan töihin (aluksi täysin kielitaidottomana), mutta nyt alkaa helpottaa ja alkuaikojen panostus ja hikoilu palkitaan...

Kaikkea hyvää sullekin ja tsemppiä kaikkiin prokkiksiisi! :)