torstai 4. marraskuuta 2010

Hyväksyy, hyväksyy, hengittelee, hyväksyy


Casting-nainen soitti minulle eilen ja kertoi, että televisiosarjan kuvauspäivä oli vaihtunut ja uusi päivä osui musikaalitreenien viime metreille. Soiteltuani vuoron perään dinomusikaalin ohjaajalle ja casting-naiselle löysin itseni yhtä ruotsalaisen tarjoilijattaren roolia köyhempänä. Kipeänä ja väsyneenä purskahdin lohduttomaan itkuun.

Soitin hätäpuhelun ystävälle, joka sattui onneksi olemaan juuri skypessä. Puhuin hänen kanssaan, hengittelin, itkin, luovuin ja yritin hyväksyä tilanteen. Se onnistuikin lopulta ihmeen hyvin, ja tajusin kyynelistä huomlimatta, että olin kuunnellut sydäntäni ja tehnyt oikean ratkaisun, kun en jättänyt dinomusikaaliryhmää pulaan. Tänään puhelin soi uudestaan, ja ta-daa, kuvauspäivä vaihtui takaisin ja rooli on taas minun! Saat sen mistä luovut, tai miten se nyt menikään... Tilanteen hyväksyminen helpotti asioiden järjestymistä ja etenkin omaa mielenrauhaa, joka taas helpottaa asioiden järjestymistä.

Jumala/maailmankaikkeus/sisäinen voima, anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.


Tässä kehittelemäni simppeli ja ei-kovin-mullistava kaava:

1. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, voitko ihan oikeasti muuttaa asioita!

2. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, millä tavalla muuttaisit ne!

3. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, onko näiden muutosten tekeminen sinulle hyväksi vai ei?
(Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että meidän läheistemme ja ympäristömme hyvinvointi vaikuttaa yleensä myös omaan hyvinvointiimme voimakkaasti, mutta siksipä uskontkin, että aito sydämen ääni ottaa asian huomioon ja päätökset syntyvät muun maailman huomioon ottaen...)

4. Tee tarvittavat muutokset tai hyväksy tämänhetkinen tilanne.



Toisten ihmisten hyväksyminen voi myös olla ajoittain hankalaa. Kuvitellaanpa, että olet töissä toimistossa X. Pomosi ei ole kiva. Sinua ärsyttää. Mietit työpaikan vaihtoa, mutta tykkäät nykyisestä työstäsi kovasti. Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Päätät, ettet jaksa enää pomoasi ja vaihdat maisemaa
b) Päätät hyväksyä pomosi sellaisena kuin hän on ja opetella uuden suhtautumistavan häneen (nobody said it was easy)
c) Valitat ja nariset kaikille tilanteesta, muttet tee mitään
d) Otat asian puheeksi pomosi kanssa ja kerrot avoimesti tunteistasi (ja toivot salaa, että hän ymmärtää sinua ja muuttuu)

Viides, monimutkaisempi vaihtoehto:

Kysy itseltäsi, mikset pidä pomostasi. Herättääkö hän sinussa saman tunteen kuin joku muu aikanaan? Onko kyse omasta kipupisteestäsi, jonka voit käsitellä itse ja muuttaa jopa parhaimmassa tapauksessa radikaalisti reaktiosi ja suhteesi pomoosi? Mitä odotat pomoltasi? Onko se realistista?

Koeta ymmärtää pomoasi. Miksi pomosi ei ole kiva? Miltä hänestä tuntuu? Mitä hänelle on tapahtunut? Mitä hän toivoisi tai tarvitsisi? Voisitko muuttaa omaa tapaasi kommunikoida hänen kanssaan? Kokeile ymmärrystä ja universaalia rakkautta, näe ihmisen sydämeen päälle kertyneiden kilpien sijaan.

Jos ymmärryksestä huolimatta vastassa on yhä sama negatiivisuus, päätä nyt, voisitko hyväksyä tämän ihmisen sellaisena kuin hän on, kaikkine traumoineen ja ympärilleen kasaamine muureineen.


Poikaystäväni totesi kerran nihkeästä tyypistä, että ehkä hän on vain todella stressaantunut. Sen jälkeen olen kokenut jänniä juttuja ja pari solmua on avautunut, kun olen asennoitunut negatiivisia juttuja tekeviin/sanoviin ihmisiin rakkaudella ja ymmärtävästi. Vaikka toinen ihminen ei muuttuisikaan, oma elämä muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi, kun alkaa nähdä ympäristönsä rakkaudella ja ymmärtäen.

Muutos on mahdollista, mutta kuten Ghandhi sanoi: "Be the change you want to see in the world." Ketään muuta emme voi vaatia muuttumaan. Ja se mitä emme voi muuttaa on kai vaan hyväksyttävä, hitto vie.

Ei kommentteja: