lauantai 2. heinäkuuta 2011

Auts.


Tänään on taas vaikea päivä. Umpisolmu sydämen korkeudella kiristyy. Viikko sitten olin hakemassa vanhaan osoitteeseeni tulleita kirjeitä entiseltä poikaystävältäni. Entiseltä poikaystävältäni. Kuinka omituista kirjoittaa kaksi sanaa, jotka tuntuvat vieläkin epätodellisilta. Kirjeiden haun jälkeen sain tekstiviestin: "Olit todella kaunis, kuten aina ;)" Auts.

Kuka on tämä mies, joka lähettää minulle kehuja ulkonäöstäni silmäniskun kera? Onko se se sama mies, joka päätti, ettei hän voi muuttaa takiani viereiseen kaupunkiin? Mies, joka asetti minut prioriteettilistalla alemmaksi kuin tutussa ja turvallisessa arjessa pysymisen? Mies, jonka takia minä muutin vieraaseen maahan ilman kielitaitoa tai kontakteja? Mies, jota rakastin syvemmin kuin ketään aiemmin? Mies, jonka kanssa halusin jakaa elämäni, ehkä jopa saada lapsen, vanheta? Kyllä. Auts.


Vastasin tekstiviestillä, että hänkin näytti komealta, kuten aina, ja että hän tapaa vielä varmasti jonkun kauniin, ihanan ja rakastavan naisen, jonka kanssa hän voi jakaa elämänsä. Toivotin kaikkea hyvää. Auts.


Ostin eilen Cosmopolitanin (naurakaa vaan), ja vasta myöhemmin huomasin sen kannessa koreilevan otsikon: "Avez-vous digéré votre rupture?", "Oletko niellyt (sulattanut) erosi?" Tai itse asiassa kaverini huomasi sen Croix-Roussessa (Lyonin boheemikaupunginosa) tyttöjen kanssa nautitun valkoviini-illallisen jälkeen ja tiedusteli, ostinko lehden kyseisen testin takia. Eikun testiä tekemään siis.

Tänään lehdestä puuttuu yksi sivu, se makaa revittynä jossain Croix-Roussen pikkukaduilla. Muistan siitä huolimatta liian hyvin kaksi vastausta.

Mikä saa sydämesi tykyttämään?

a) Uusi komistus kainalossasi
b) Se, että luulet näkeväsi entisen poikaystäväsi jossain
c) Hyvännäköinen kundi, jonka näit eilen baarissa
d) Se, että joku puhuu eksästäsi sinulle


Vastasin b), ja usein. Auts.


Toinen kysymys koski sitä, mitä kaipaan eniten. Vaihtoehtoja olivat hänen ihonsa tuoksu, yhteiset projektimme, parisuhteessa oleminen, ja sitten vielä tämä: "Votre complicité."

En löytänyt sanalle "complicité" hyvää käännöstä, google tarjosi "rikoskumppanuutta". Sielunkumppanuus voisi ehkä toimia, tai yhteys, tai samalla aaltopituudella oleminen. Siis se, että on ihan liian hyvä olo jonkun kanssa.

"Teidän sielunkumppanuuttanne." Kyllä. Juuri sitä. Auts.


Tänään minut on kutsuttu viettämään uima-allasiltapäivää tyttökavereiden kesken. Se ehkä vähän helpottaa. Sydänsurulääkekuuri on muuten purrut ihan hyvin välillä, mutta aika on kai paras lääke. Mikä cliché, plääh ja aargh, eikö voisi nyt jo olla hyvä olo heti?


Ai niin, ja oli siinä testissä vielä yksi kinkkinen kysymys: (huonosti käännetty ranskasta suomeksi, mutta ymmärtänette sisällön)

Olisit hänen vuokseen valmis...

a) pysymään ystävinä.
b) antamaan anteeksi ja menemään elämässä eteenpäin.
c) kertomaan, että olet viimein tavannut jonkun toisen.
d) jättämään/unohtamaan kaiken ja aloittamaan uudestaan alusta.


Noh, d). Auts.

10 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Ero on aina vaikeaa.. Muistan kun erosin edellisestâ suhteestani, miten vaikeaa se oli. Olin elänyt kyseiselle pojalle (pojalle tosiaan, oltiin sen verran nuorempia silloin)niin tâysillâ etten huomannut miten annoin kaikkeni ja mies oli vain puoliksi suhteessa - sitten kun aloinkin tekemâân omia pââtôksiâ niin ko. tyypistâ tuli sairaalloisen mustasukkainen. Tâstâ on jo vuosia mutta nyt olen onnellinen ettâ erottiin vaikka silloin se tuntuikin maailmanlopulle..

Nykyisestâ suhteesta tiedân,ettâ mies ei luultavasti koskaan olisi muuttanut vuokseni Suomeen - syynâ se ettei hânellâ koskaan ollut halua muuttaa pois kotimaastaan kuten minulla. Olen hyvâksynyt tâmân faktan ja muutin silti hânen vuokseen tânne :p Mutta on mieskin tehnyt kompromisseja suhteen vuoksi, nyt sohvalla nukkuu pieni kissanpentu jota ei koskaan pitânyt tulla kun mies ei halunnut lemmikeitâ :D

Kyllâ tâmâ elâmâ tâstâ suttaantuu, aikaa se vie ettâ vâhân unohtaa ja nâkee ettâ elâmâllâ on vielâ paljon annettavaa tulevaisuudessa :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos paljon Sini, olet ihan oikeassa. Kai tämä tästä vielä... Tänään on vaan tosi huono päivä, enkä jotenkin jaksa hyväksyä tapahtunutta. Mutta päivä ja hetki kerrallaan, kaikki tunteet tuntien ja läpi käyden. Bisous de Lyon sinne etelämmäksi!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Nuo lehden kysymykset eivät ole aivan tuulesta temmattuja, ne kertovat kyllä jotain siitä, millainen tunnesuhde sinulla on "entiseen" poikaystävääsi.

Elämä ei välttämättä järjesty ihmisen suunnitelmien mukaan, "entiset" eivät ole entisiä, he ovat ihmisiä, jotka olet ajan, tunteittesi ja tekojesi kautta kesyttänyt elämääsi ja jotka ovat tehneet samoin sinulle. Sellaista rikkautta ei voi nopeasti pyyhkiä yli "entinen"-hokemalla.

Joka hetki teet valinnan, sydäntäsi kuuntelemalla voit löytää vastauksen. Mikä teko toteuttaa aitoa tunnettasi, mikä taas esim. turvallisuudenhakuisuutta, mukavuudenhaluasi tms. Jos rakkaus ohjaa tekojasi, voit löytää yllättäviäkin ratkaisuja.

Älä koskaa linnottaudu päätöksiisi vain siksi, että olet ne kerran tehnyt.

Tämän kirjoitan oman elämänkokemukseni pohjalta, minulle itselleni osoittautui tärkeimmäksi jatkuva tunne ja halu jatkaa elämää rakastamani ihmisen kanssa.

Silloin ei lasketa omia "uhrauksia", vaan otetaan vastaan elämän haasteet ja rakennetaan niistä rohkeasti se elämä, jota mielelläni elän. Tämän olet jo monella elämänsaralla tehnyt, ja ymmärrän, että nyt koet tehneesi kaiken.

Mutta onkohan elämässä koskaan vedettävissä sellaista rajaa, ellei toinen ihminen ole sinulle paha (alistava, väkivaltainen, alkoholisoitunut tms.)? Tai ellei elämä hänen kanssaan vahingoita sinua? Tai ellei tuo toinen ihminen todella enää rakasta sinua... mikä blogisi perusteella ei näytä aivan todennäköiseltä...

Lähetän sinulle rakkautta, rakkautta ja rakkautta ja voimia kuulla omaa sydäntäsi vailla menneisyyteen katsovaa asennetta. Kuinka toimisit juuri nyt? Kevyenä kaikesta tähänastisesta. Tietäen vain, että hän on olemassa. Välittämättä mistään muusta päätöksestä tai periaatteesta kuin rakkaudesta.

lämmöllä
kauristyttö

Anonyymi kirjoitti...

Aika on aikamoinen veitikka. Ei se, että aika parantaa haavat, niin konkreettiset ruumiilliset kuin henkiset kolhut, ole klischee. Tai ei ehkä paranna vaan muuttaa omaa suhtautumista, antaa uuden perspektiivin tapahtuneeseen. Käsittele rauhassa mennyttä mutta älä jää roikkumaan siihen. Se kaikki on sinun henkilöhistoriaasi ja se kaikki tekee sinusta juuri sen mitä olet. terv. paskeriville

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kommenteista kauristyttö, tekstistä ei ihan tullut ilmi, että olisin siis valmis "jättämään/unohtamaan kaiken ja aloittamaan uudestaan alusta" JOS toinen osapuoli ottaisi askelen minua kohti, mutta tiedän ettei hän tule sitä tekemään. Eli tosiasioiden hyväksyminen on ainut mitä voin tehdä, ikävä kyllä. Ja tietysti rakkauden lähettäminen hänelle kaukaa, toivoen, että hän löytää sen mitä etsii: taloudellisen ja materiaalisen turvallisuuden, vakauden, rauhallisen elämän, jonka voi jakaa jonkun samanhenkisen kanssa pikkukaupungissa.

Kiitos viisaista sanoista paskeriville, juu, aika kokemuksen mukaan tosiaan antaa näkökulmaa. Hyvät ja huonot päivät seuraavat toisiaan, mutta kyllä tämä pikkuhiljaa rauhoittuu, pöly laskeutuu, ilma kirkastuu ja tulee tilaa uudelle. :)

Anu Pauliina kirjoitti...

Sä olet niin ihana. :')
Tää juttu kosketti nyt mua ihan jotenkin erityisesti.
Ja mietin itsekin tuota samaa; aikaa ja aikaa, pöh, mäkin haluan että olisi hyvä olo jo nyt heti!
Vaikka minäkin tiedän, että suhde entiseni kanssa ei voisi ikimaailmassa toimia, niin miksi en sitten pääse siitä yli?

Toivon, että "entisesi" huomaa tehneensä virheen ja lähtee perääsi Lyoniin :), tai että pääset mahdollisimman pian taas jaloillesi. :)

Kaikkea ihanaa ja lämpimiä terveisiä täältä Helsingistä!

Anu Pauliina kirjoitti...

*jaloillesi, eli eron yli ja taas mahdollisimman hyvän olon.

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos Anu Pauliina, joo tää oli vissiin tällainen viimeinen surunpurkaus, nyt alkaa tuntua jo paljon paremmalta, vaikka toki haikeita oloja ja huonoja päiviä tulee vieläkin... Mutta Suomi-kesäloma auttaa kummasti, tosi ihanaa päästä vähän eri maisemiin. :) Voimaa sullekin, kyllä ajan kanssa selkenee, miksei tietyn ihmisen kanssa suhde toiminut, ja uusia ihania tyyppejä on maailma pullollaan! ;)

Ella B kirjoitti...

Tehtiin tuo sama testi rannalla vähän aikaa sitten ja täytyi todeta ettâ "tyhmän" testin vastaus oli kyllä ihan oikea. Kyllä siinä tulikin ajattelemista ja taas kerran asioiden paikalleen laittoa.

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Joo, ja kummasti se myös jotenkin helpottaa oloa kun myöntää/huomaa, missä vaiheessa asioiden käsittelyssä on. Terveellistä ja vapauttavaa! Ja nyt jo tuntuu, että vastaisin moniin kysymyksiin toisin, kun muutama asia on kirkastunut tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen. :)