keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kiitos


Kiitos, että olen saanut uida kirkkaissa järvissä ja syödä mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia. Kiitos, että näin 3 hirveä ja riemukkaasti loikkivan vasan pellolla 15 metrin päässä minusta. Kiitos, että sain uida kuikan kanssa auringonlaskun maalaamassa järvessä.


Kiitos herkullisista suklaakonvehdeista ja makeista nauruista Café Lasipalatsin terassilla.

Kiitos aivan ihanasta ja koskettavasta konsertista, Eva & Manu.


Kiitos, että säteilet, tanssit ja naurat täydestä sydämestäsi.

Kiitos, että sain olla sylissäsi ja lähelläsi. Kiitos ymmärryksestäsi ja täydellisestä tekstiviestistä.

Kiitos kaikesta avusta, rakkaudesta ja turvasta, jota tarvitsin jo aiemmin, mutta jonka nyt saan teiltä moninkertaisena. Kiitos kiinalaisesta ruuasta ja ruttopuiston penkillä istuskelusta. Kiitos saunan lämmittämisestä ja autokyydistä metsäretkelle, ja kiitos, että olet alkanut käydä kuntosalilla. Kiitos retkieväistä, tsemppauksesta ja viisaudestasi.


Kiitos, että saan tehdä työtä jota rakastan. Kiitos, että uskallan kuunnella sydäntäni ja elää elämääni omalla tavallani. Kiitos, että kipu rinnassani on kadonnut.

Kiitos suurista turkooseista sulkakorvakoruista. Kiitos, että olet ihana, hullu ja riehakas ystäväni, jonka kanssa voin jakaa ihan kaiken. Kiitos, että saimme järjestää sinulle megabileet. Kiitos, että palasit elämääni.

Kiitos, että tanssit kanssani Mbarin terassilla.

Kiitos inspiroivasta ja voimaannuttavasta keskustelustamme junamatkalla.


Kiitos, että uskalsit tehdä vaikean päätöksen. Kiitos, ettet ole muuttanut mieltäsi.

Kiitos, että 21 vuoden jälkeen olet yhä minun ystäväni ja tuet ja ymmärrät minua.

Kiitos, että veitte minut festarireissulle Poriin. Kiitos lettukesteistä nuotion äärellä.


Kiitos, että lainasit kämppääsi juuri ratkaisevalla hetkellä. Kiitos, että olet ihana minun veljelleni.

Kiitos herkullisesta suklaakakusta, yösijasta ja mahtavasta viikonlopusta Tampereella.

Kiitos vaaleanpunaisesta powerpoint-suunnitelmasta, viinistä, ihanista glitterpalavereista ja ehtymättömästä energiastasi. Kiitos, ettet anna minun latistaa itseäni ja että löydät aina oikeat sanat. Kiitos ystävyydestämme ja yhteydestä, joka saa sydämeni pakahtumaan.

Kiitos kauniista Sarah Bernhardt-kortista. Kiitos mökkilomasta, joka antoi voimaa pitkäksi aikaa. Kiitos tositarinoista, joita en koskaan väsy kuuntelemaan.


Kiitos, että tulit juttelemaan minulle bileissä. Kiitos, että ostit lentoliput itsellesi ja boyfriend-farkut minulle UFF:ista. Kiitos, että tsemppaat minua työssäni. Kiitos halauksista, healingistä ja hellyydestä. Kiitos, että lupasit valvoa vierelläni niin kauan, kunnes minulla on parempi mieli. Kiitos, että haluat oppia äidinkieltäni. Kiitos kärsivällisyydestäsi ja sinnikkyydestäsi. Kiitos, että olet rehellinen.

Kiitos siitä, että luit tämän tekstin ja että olet kiva ja että teet parhaasi ja sen minkä jaksat.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista ja koskettavasta tekstistäsi! Se vahvistaa hyvää ja voimauttaa meitä kaikkia sen lukeneita! Elämä on kaunis, kaikessaan, myös suuressa murheessaan ja kivussaan. ;>

Jutta kirjoitti...

Hei, hauska sattuma - minäkin suunnittelin eilen kiitospostausta, mennyt kesä on ollut niin ihana, että kiitettävää ja kuvia riittää vaikka kuinka! :) Joko palaat takaisin Pariisiin?

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos Anonyymi! :)

Jutta, palaan Lyoniin tämän kuun lopulla. :) Ja kiittäminen ja kiitollisuus on eri hyvä juttu, eli siitä vaan kiitospostaus tulemaan kans!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle lyhyestä mutta tärkeästä keskusteluseurasta siellä yhdessä miekkarissa: tuollaiset pienet hetket elämässä antavat uskoa siihen, että elämä oikeasti vielä joskus hymyilee! Ja hymyileehän se jo, ainakin enemmän kuin pari kuukautta sitten :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Joo siitä unohdinkin kiittää! Se oli tosi mukava hetki!!! Kiitos sinulle myös siis tosi paljon! :) Ja todella, elämä alkaa lopulta hymyillä, varmasti!