keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pekka on zen


Lähipäivinä olen ollut pienen vuoristoradan kyydissä. Sellaisen lasten version, jossa ottaa vain ihan vähän vatsanpohjasta ja tukka heiluu tuulessa. Olen juossut ympäri kämppää teinimäisiä iik-huudahteluja päästellen, olen saanut universaalilla rakkaudella kyllästettyjä maailmanparannuskohtauksia, olen ärsyyntynyt jumalattomasti, olen jännittänyt sydän tykyttäen, olen itkenyt, olen kuvitellut loistavan tulevaisuuden, olen pettynyt.


Olen jutellut itselleni ymmärtäväisesti. Olen muistutellut itselleni, että ei se mitään, vaikka ärsyttää, pelottaa, jännittää, itkettää, masentaa tai suututtaa. Eikä sekään mitään, jos välillä riehun riemusta. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Olen tarkkaillut itseäni ja todennut, että kappas, tällainen olo on nyt!

Ai miksi?

Koska sain pääroolin, esitän maaliskuussa kahdeksan kertaa herra William Shakespearea, häntä itseään. Yhdennäköisyys ei ole huimaava, mutta ohjaaja ilmeisesti ihastui brittiaksenttiini (osa tekstistä on englanniksi, osa ranskaksi) ja ehdotti roolia minulle.

Koska Suomi voisi tai ei voisi tai voisi tai ei voisi tai toivottavasti voisi saada kauhean hienon presidentin.

Koska ihastuin ihan kauheasti yhteen mukavaan ihmiseen, josta tulee melko varmasti joko todella hyvä ystäväni tai sitten elämänkumppanini - kaikki on plussaa!

Koska hormonit ovat osa ihmisen elämää.

Koska ranskalaiset eivät vaan osaa tehdä lettuja oikealla tekniikalla.

Oikeaoppinen lettu.

Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja on luonut hauskan ilmaisun kannattajien keskuudessa: "Mitä Pekka tekisi?" Tajusin juuri, että siitä lähtien, kun innostuin kannattamaan Pekka Haavistoa presidentiksi, olen tehnyt yhä enemmän töitä asenteeni muokkaamiseksi. Olen yrittänyt olla positiivinen, avarakatseinen, kuunteleva ja rauhallinen. Olen yrittänyt olla enemmän zen.

Ulkomailla Suomi opittiin vuosi sitten tuntemaan perussuomalaisten menestyksen vuoksi ulkomaalaisvastaisena maana. Tämä käsitys on toki viivojen suoriksi vetelyä, eikä todennäköisesti kuvaa läheskään kaikkien perussuomalaisten ehdokkaiden tai äänestäjien näkemyksiä. Silti, otsikot täällä Ranskassakin kertoivat surullisen maan tarinan; maan, jonne ei ehkä kannata astua jalallaan, jos ei ole suomalainen.


Olen pitkästä aikaa todella ylpeä suomalaisuudestani jo sen vuoksi, että Pekka Haavisto on päässyt näin pitkälle. Haaviston valinta presidentiksi nostaisi Suomen maineen uuteen nousuun maana, joka ei pelkästään taistele ennakkoluuloja ja syrjintä vastaan, vaan jossa ojennetaan käsi kaikille. Ihan kaikille. Maana, jossa ollaan zen.

Pekka Haavistolla on taipumus rauhoittaa ihmiset ympärillään. Unohtamatta rautaista kokemusta ja terävää päätä. Jos Suomea edustaa ulkomailla tämänkaltainen henkilö, on Suomelle luvassa loistava tulevaisuus.



Ps. Pahoittelut vaalihehkutuksesta. Kun en pääse kadulla jakamaan tietoa, niin täällä sitten.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Penso positivo.

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kommentista!! :)

Katz NYC kirjoitti...

Toi Flashmob on hyva! Ihan tunteet tuli pintaan ulkosuomalaiselle. Ja Pekkaa on kayty aanestamassa taalla jo viime viikolla. Siis wau mika ihminen ja ihana mies. Huomenna jannitetaan! Mahtavaa viikonlopun jatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Eikös tuosta laulun esittämisestä vaalimainoksena syntynyt aika kalabaliikki, luvatta mikä luvatta. Kai Haavistonkin pitää sopimuksia ja lakeja noudattaa. Hänhän on muutenkin tunnettu omavaltaisuuksista. Eikös viimeinen kansainvälinen duuni lpäättynyt juuri senkaltaisiin toimiin? Koko esityshän sopisi ennemmin juuri jollekkin perussuomalaisten porukalle tai vielä enemmän johonkin äärilaitaan. Ville

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Joo eikö ole upea!! :) Nyt jännitämään vaan!!! Go Pekka!!

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Ville, kiitos kommentistasi! :) Haaviston kampanjaa hoitaneet olivat tiedustelleet lupia ja maksaneet niistä Sibeliuksen musiikin saksalaiselle kustantajalle. "Ongelma ei olekaan siinä, että Haaviston kampanjatiimi olisi toiminut välttämättä virheellisesti, vaan tekijänoikeuskysymysten yleisessä epäselvyydessä." IS tänään 5.2.2012

Mielestäni Finlandia-hymni sopi erinomaisesti liitettäväksi juuri Haavistoon, joka edustaa uudenlaista positiivisempaa, avoimempaa, keskustelevampaa ja sovittelevampaa politiikkaa niin Suomessa kuin kansainväliselläkin asteikolla. :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle! :)

Maama kirjoitti...

Moikka, Täytyy ihan kirjoittaa kun oli niin ajatuksia herättävä postaus. Sinulle tuntuu tapahtuneen valtavasti hyviä asioita ihan lyhyen ajan sisällä, suuri onnitteluhalaus siitä! :> Minusta tosiaan tuntuu että elämä tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia juuri silloin kun päättää olla avoimin mielin ja ottaa vastaan torjumisen sijaan. Sinä näytät löytäneen sen taidon, zen-taidon jos niikseen tulee =)

Onnittelut roolista, aika erikoinen valinta ohjaajalta, mutta tämäkin todistaa että on olemassa rohkeita, kokeilunhaluisia ja ennakkoluulottomia ihmisiä. Sukupuoliroolit veks(!) kuin olisi jo! :) Itse näyttelin yli 10 vuoden ajan nuorisoteatterissa (Suomessa) ja sain pääasiassa miesrooleja osakseni. En ollut pahoillani ollenkaan, koska minusta miesroolit ovat kaikkinensa huomattavasti kiinnostavampia. Ohjaajammekin kerran sanoi, että "naisille kirjoitetaan tavattoman tylsiä rooleja." :) Toivottavasti tässä olisi muutosta näkyvissä pikku hiljaa, emmekä me naiset joutuisi aina esiintymään viattomina linnan neitoina, arkoina ja pelokkaina rakastajattarina ja kyynelehtivinä neitoina. :D

Itse en tiedä kumman ehdokkaan kannalla olen, mutta tekstisi oli kyllä vakuuttava puhe Pekan puolesta. :) Tänäiltana se nähdään, kuka meitä johtaa seuraavat vuodet!

Mukavaa jatkoa sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Nähtiin jo, ja nyt sitten kunnon lettukestit pystyyn!
ville

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Jes jes, yli miljoona ääntä kuitenkin, kyllä Haavisto oli hieno vastus Niinistölle! :) Kivoja lettukestejä Ville!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Pekka Haavistosta ei tullut tällä kertaa Suomen Presidenttiä, mutta hänestä tuli Suomen hengellinen johtaja.
Pekka Haaviston suosio ei ollut vain ylipuoluerajojen, vaan hänen suosionsa levisi myös yli eri uskontokuntien, niin buddhalaiset, muslimit kuin kristityt luottavat Pekkaan.