maanantai 11. helmikuuta 2013

Muuttoreaktioita


No, nyt blondi on sitten muuttanut blondin luo, vaikka onkin haettava vielä muutama asia vanhasta kodista tällä viikolla. Olen toisen blondin, eikun siis meidän yhteisessä sängyssämme ja poden sitkeää flunssaa, joka on nyt laskeutunut henkitorveen. Yskä, höyryhengitys, nenäkannu. Niistäminen. Sitruunaa, inkivääriä, hunajaa, Yogi-teetä, valkosipulia. Spiruliinakin olisi kiva juttu, mutta toinen blondi ei ole vielä ehtinyt käydä ostamassa sitä.


Luin tänään Inna Segalin kiinnostavaa kirjaa Kehosi salattu kieli - opas terveyteen ja hyvinvontiin, sain sen rakkaalta äidiltäni joululahjaksi. Ensimmäinen harjoitus oli kuunnella kehoaan ja kipeää tai tukkoiselta tuntuvaa aluetta. Piti kysyä, onko keholla minulle jokin viesti. Yritin rentoutua ja kuunnella kehoani, mutta en saanut selkeitä vastauksia. Oli tukkoinen olo ihan yleisesti, viestit taisivat jäädä jumiin jonnekin nenäonteloiden uumeniin.

Päätin kokeilla tarot-kortteja Gerd Zieglerin Tarot - Sielun peili-kirjan avulla. Käytän niitä ajatusten, tunteiden ja tarpeiden selkeyttämiseen, sillä korttien selitykset ovat voimaannuttavia, oivaltavia ja hyvällä tavalla ravistelevia. Jäin jumiin erilaisten lukutapojen kuvauksiin, ja pian kirja ja kortit liukuivat peittoa pitkin sängyn toiselle laidalle.


Ei sitten. Olen vaan ja lepään. Ehkä kehoni juttelee minulle joku toinen kerta.

Lopulta katsoin pari jaksoa rakkaan ystäväni J:n minulle suosittelemaa 2 Broke Girls-sarjaa netistä. Join lisää Yogi-teetä.

Ei ole vaikeaa arvata, mistä sairastuminen johtuu, sillä muuton fyysinen ja psyykkinen vaikutus on tuttu juttu. Kaksi aamupäivää meni juostessa hikisenä portaissa muuttolaatikoita kantaen. Ensimmäisenä aamupäivänä satoi vuorotellen rakeita ja vettä, toisena isoja märkiä lumihiutaleita. Lyonissa oli kylmempää kuin Pariisissa ja Pohjois-Englannissa.

Tuntuu kummalliselta, ettei vanhaa kotiani Lyonin ydinkeskustassa ole enää olemassa sellaisena kuin se oli. Se oli ensimmäinen oikea kotini Ranskassa.


Ensimmäinen paikka, jossa sain olla minä ja tehdä tilasta omani. Tukikohtani ja turvapaikkani kahden ja puolen vuoden ajan.

Ennen ydinkeskustan kimppakämppää asuin pari kuukautta ikkunattomassa huoneessa kivassa boheemikaupunginosassa. Kämppikseni oli hieman katkeroitunut 40-vuotias tanssiteatteriseurueen tuottajakundi, joka tupakoi koko ajan sisällä. Minulla oli huoneessani liukuovi, jota ei oikein voinut kutsua oveksi. Kiva kortteli suklaa-, juusto ja luomupuoteineen ja rentoine kahviloineen oli haikeaa jättää, mutta kämppää (tai kämppistä) ei tullut ikävä.


Sitä ennen asuin pikkukaupungissa sen miehen luona, jonka luokse alun perin muutin tänne Ranskaan. Hänen asunnossaan vallitsi energia, johon en koskaan osannut juurtua. Tunsin olevani sisustuslehden sivuilla.


Exäni rakasti asuntoaan paljon, kuten minuakin varmasti, mutta minä siivosin itseni vaatekomeroon. Korttelin ainoana blondina minua tuijotettiin kuin vierasta nautaa. Pikkukaupunki alkoi tuntua vankilalta. Lopulta hän joutui valitsemaan asunnon ja minun välillä, kun vaadin, että hän seuraisi minua Lyoniin. Hän valitsi asuntonsa.

Kun muutin viimeisetkin tavarani pois, tunsin oloni yhtä aikaa huojentuneeksi ja sanoinkuvaamattoman särkyneeksi. Rakastimme yhä toisiamme syvästi. Esineet, rakennukset, huoneistot ja korttelit eivät ole koskaan saaneet minua itkemään.


Muutos ravisuttaa, stressaa ja tuntuu hyvältä. Uudessa kodissani on ihana huone, jota olen jo sisustanut inspiroivaksi ja omannäköisekseni. Se on paljon kauniimpi huone, kuin entinen huoneeni. Vaikka asunkin nyt toisen blondin ja hänen kämppiksensä kanssa, tuntuu yhteinen asunto jo hieman konkreettisemmalta unelmalta.


Muutossa on parasta uuden alku. Se että voi konkreettisesti jättää vanhan taakseen ja uudistua. Nyt tarvitsen vissiin vain aikalisän, ennenkuin kuoriudun täältä peiton alta ja muutun perhoseksi.

Joka tapauksessa, matka uutta kohti on alkanut. Toivottavasti tämä askel houkuttelee mukanaan muitakin uusia, positiivisia tuulia. Vaikka ison elokuvaroolin. Tai jotain muuta yllättävää, ihanaa.


4 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Toivotan onnea, iloa ja kaikkea ihanaa yhteisasumiseen :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos paljon!!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uuteen alkuun! Pitäisköhän sun kuitenkin käydä myös lääkärissä ettei flunssasta seuraa jotain vielä pahempaa, keuhkoputkentulehdusta tai jotain. Semmosia kun on nyt liikkeellä.
Kevättä odotellessa terkuin Anna

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos Anna, lepäilin hyvin eikä seurannut mitään sen vakavampaa, nyt taas oon terve. :) Aurinkoa kevättalveen sinulle!!