sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Antaa olla


Minulla on tässä jonkun aikaa ollut meneillään sallimiskuuri. Olen sallinut itselleni herkuttelun, laiskottelun, masentumisen, uusien ekokenkien ja luomuhuulikiillon ostamisen, puolitärkeiden asioiden lykkäämisen, pyykkien pesemättä jättämisen.

Olen harjoitellut keskittymistä hitauteen, pääsiäsikoristeluun, brunssimaisiin ja rauhallisiin aamupaloihin, pitkiin juoksulenkkeihin joenrannassa sijaitsevaan puistoon, Yogi-teen juomiseen, kehoni kuunteluun, hiljentymiseen. 

Tyhjentymiseen siitä, millaista elämäni muka pitäisi olla.


On tuntunut siltä, etten oikein osaa juuri nyt unelmoida. Olen väsynyt yrittämiseen, elokuva- ja televisioroolien metsästämiseen ennen kuin edes kunnolla aloitin sen. Olen antanut unelmien marinoitua ja hautoa jossain kaukana, näkymättömissä. Olen ajatellut, että ne tulevat kyllä sitten, kun niiden aika on. Niin kuin kaikki muukin. Antaa olla.

Perjantaina menin valtavan pehmolelutiikerini Barryn kanssa pienen lastenteatteriesityksen koe-esiintymiseen. Osallistujia kehotettiin tuomaan mukanaan esineitä, yksi niistä oli kissaa symboloiva pehmolelu. Otin Barryn mukaan hetken emmittyäni, kun tajusin, että sen tuominen keventäisi varmasti tunnelmaa. On se niin vekkuli kaveri.


Koe-esiintyminen meni hyvin ja tunnelma oli rento. Kun saavoin paikalle Barryn kanssa, niin kaikkia nauratti heti. Moikkasin tutut ja tuntemattomat näyttelijät ja sitten ohjaaja saapui paikalle muusikon ja assistenttinsa kanssa. 

Luimme pätkiä tekstistä liikkuen tilassa, haimme tarinan hahmojen fyysistä ja henkistä olemusta improvisoiden ja käsittelimme esineitä, ja herätimme ne eloon. Barry ui ilmassa kuin kala vedessä, vuoroin hyökkäillen eri näyttelijöiden kimppuun ja syleillen heitä. 


Tauolla lainasin muusikon mikrofonia ja beatboxasin hänen loop stationilleen, eli tein kaikki "instrumentit" suullani, nauhoitin ne vuorotellen ja siitä tuli mielestäni ihan mukava pikku keitos. Muusikko teki saman, ja siitä tuli loistava muhennos! 

Koe-esiintymisen jälkeen siirryimme kahden näyttelijättären kanssa meille lounastamaan ja puhumaan näyttelijyyden iloista ja suruista, ja iltapäivä meni beatboxaillessa muutaman muun kolleegan kanssa. Koe-esiintymisen muusikkokin liittyi seuraan ja jamit olivat mitä mainioimmat. Olin iloinen ja energinen.


Seuraava päivä oli hiljainen. Kaikki tuntui taas palaavan jumitustilaan, enkä saanut mitään aikaiseksi. Yritin taas hyväksyä sen, antaa vain olla. Ja sitten huomasin Arrekarttamaailman sivuilla ilmaisen aarrekarttakurssitarjouksen bloggaajille. (Itse olen täällä käyttänyt unelmakartta-nimitystä.) 

Ensimmäiset tehtävät tulivat juuri sähköpostiini. Vaikka unelmakartat ovat jo tuttuja, nyt on juuri oikea aika hahmotella rauhassa uusi ja uljas versio. Ja ennen kaikkea, ihanaa kun on vähän "pakko".

Huomenna menen ostamaan värikkäitä kartonkeja. Hihiii!

6 kommenttia:

ekoemo kirjoitti...

Välillä kannattaakin antaa unelmien marinoitua, ajan kulua ja pitää taukoa aktiivisesta yrittämisestä. Taitojen opettelussa olen itse huomannut tauon tekevän aina hyvää, alitajunta työstää juttuja ja tauon jälkeen huomaa osaavansa uusia asioita! Ja sitäpaitsi pehmotiikeri-beatboxaus-kuulosti loistavalta. Aarrekarttakurssivinkistä saatan itsekin ottaa vaarin :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Joo, hyvä pointti. Marinointi. :) Ja jep, otapa Sariin yhteyttä ja kysäise, vieläkö tarjous on voimassa! Kiitos kommentista Ekoemosein, ja virtuaalihalaus ja kauniita kevättalven päiviä sulle! <3

Sini kirjoitti...

Harmi ettei asuta samassa kaupungissa, olen varma että tulisimme tosi hyvin juttuun! :) Viimeksi kun olen tehnyt unelmakartan, olen tainnut jo ne unelmat saavuttaa (työpaikka, ystäviä, kielen puhuminen yms) ja nyt voisi olla aika uusille unelmille.

Itseäni kiinnostaisi kurssi tai opettaja, jonka avulka päästä eroon ujoudesta. Itseäni kammottaa ajatus mennä yksin kahvilaan tai museoon, en kyllä tiedä miksi. Tai vaikka laulaa karaokea, varmaan kuolisin pelkoon :D Tiedätkö tälläisistä kursseista tai ohjaajista? Näin yhden tv:ssä ja se oli hauska, tosin Pariisissa.

Maria kirjoitti...

Minuaki väsyttää kaikki yrittäminen, opiskelu varsinkin, ja toivoisin että voisin vain keskittyä tärkeimpään : henkiseen kehitykseen joogan, meditaation ym avulla. Elämästä ja nykyhetkestä nauttimiseen.
Unelmia on välissä vaikea kartoittaa kun ei oikein tiedä mitä haluaa. Mutta aina voi kirjoittaa ylös pieniä tavoitteita tyyliin "olen notkea"; ilmeisesti kirjoittaminen tässä muodossa hämää aivoja luulemaan että se on totta ja asia edistyy siihen suuntaan ;) Eli siitä vain kirjottelemaan sata kertaa "olen rikas" ja "mulla on tosi mahtava työ" jne!

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Sini, joo varmasti tultais juttuun!! Mutta eiköhän me nähdä pian!! :) Mä voin kurssittaa sua jos haluat! ;) En tiedä varsinaisesti tuollaisista kursseista/ohjaajista täällä, mutta teatterin harrastaminen auttaa usein ujouteen!

Maria, juu noi on niinsanottuja affirmaatioita, on todella tehokkaita. Mutta olen sallinut itselleni nyt sellaisen hiljaiselokauden, joitakin affirmaatioita oon kirjoitellut pienille korteille seinälle. Kohta alkaa taas varmasti aktiicvisempi luova visualisointi, affirmaatioiden kirjoittelu ja unelmakartan teko! :)

Kaunista ja rentoa viikkoa ja paljon pieniä iloisia & onnellisia hetkiä teille molemmille! <3

Anonyymi kirjoitti...

Olipa lyhyt kesä, tai mikä lie valoilmiö.
Tarkoitus on toivottaa hyvää syntymäpäivää. Ja neljä vuotta Ranskan maallakin taisi tulla täyteen. Sekin on ihan hyvä saavutus.
t. paskeriville