lauantai 24. elokuuta 2013

Täällä taas


Istun pesässäni. Se on kuvitteellinen pesä, joka rakentuu hiljaa ympärilleni aina, kun palaan Suomesta. Varsinkin kesäisin. Sitä voisi kutsua paluumasennukseksikin, mutta tykkään erityisesti ranskan sanasta "nid" (pesä), lausutaan "nii". 

Tämänkertainen masennuspesä on lempeä, kevyt, hiljainen, vienosti hymyilevä. Herman Hessen Siddharta-kirja on maalaillut sen pehmeitä sävyjä. Se on läpikuultava, se ei tukahduta, vaan majoittaa minut kärsivällisesti, hellästi. Istun siinä ihan rauhassa, kunnes päätän taas nousta ylös, pian.



Palasimme kahden viikon Suomi-lomalta eilen. Tällä kertaa osasin ottaa kaiken todella rennosti. Kaksi viikkoa kuluivat rauhallisesti ja spontaanisti luonnossa oleillen, lähinnä perheen ja toisen blondin kanssa. 

Ensin vietimme noin viikon mökillä kahdestaan. Lähdimme ajamaan sinne melkein heti Suomeen saavuttuamme hieman emmittyämme, mutta emme katuneet hetkeäkään. Teimme kaikkea perinteistä ja ihanaa. Mieli tyhjeni tehokkaasti kaikesta turhasta.



Saunoimme ja uimme Puulaveden kirkkaassa vedessä. Katselimme kuikkia. Kuuntelimme aaltojen ääniä. 

Poimimme (ja söimme) mustikoita, niitä oli vielä paljon. Aamumyslissämme oli niiden seurana Vavesaaren luomutilan mustikkamysliä, kotimaisia luomukauraleseitä, luomurusinoita, luomucashew-pähkinöitä, kookosmaitoa ja kotimaista luomuhunajaa. 

Samoilimme metsissä. Sienestimme. Kokemattomina sienestäjinä poimimme mukaamme vain kanttarelleja, mutta eipä metsissä paljon muita sieniä näkynytkään.



Soutelimme järvellä ja seikkailimme tutuilla ja tuntemattomilla saarilla. Joogasimme laiturilla. Katselimme auringonlaskua kallioisen niemen huipulta. 

Kalastimme ja saimme kaksi ahventa, jotka söimme kanttarellien, omasta maasta nostettujen perunoiden, luomuvoin, oman maan salaattisekoituksen (voikukkia, poimulehtiä ja kasvimaan salaattia) ja oluthiivan kanssa. Tai sitten söimme muita kaloja, kuten lohta ja nieriää. Nam.



Mökkiloman jälkeen palasimme vanhempieni luokse, mutta tavanomainen pääkaupunkiseuturumba ei yhtäkkiä alkanutkaan. 

Tapasimme muutaman ystävän kahvilassa sateisena lauantai-iltapäivänä. Joimme ihanat iltateet isovanhempien kanssa. Istuskelimme järven rannassa vanhempieni kanssa. Katselimme yöllä Kummelia isäni kanssa. Laiskottelimme. Kävimme lenkillä pienillä hiekkateillä. Kävimme retkellä Hangossa ja pikavisiitillä Tammisaaressa.



Viimeistä päivää edeltävänä iltana sain kovan päänsäryn. Arvelin sen johtuvan listoista, joita olin kirjoitellut mieleeni ja muistikirjaani; nämä jutut ostettava Suomesta, nämä rakkaat ihmiset nähtävä, näissä paikoissa käytävä, näitä asioita tehtävä. En kuitenkaan halunnut luopua viimeisen päivän Helsinki-suunnitelmista; soittaisin siis sille ja tälle ja kävisin siellä ja täällä, ostaisin sitä ja tätä...

Aamulla päätä särki kahta kauheammin. Itketti. Joogailin ja hengittelin. Söin mustikoita ja kauralesepuuroa. Kun kipu ei hellittänyt, tajusin viimein tehdä niin itse. Lepäsin. Sitten lähdimme toisen blondin kanssa Helsingin sijaan luontoon. Makoilimme rantakalliolla ja kuuntelimme kuikkia. Uituani kaksi kertaa kirkkaassa, elokuun öiden viilentämässä järvessä päänsärky oli muisto vain.



Nyt istun kodissamme Lyonissa. Aukinaisista kattoikkunoista kuuluu ohikulkevien junien kolina. Naapurissa soi rytmikäs musiikki ja vaimea jyskytys kuuluu seinän läpi. Olen jumissa lempeässä masennuspesässäni. 

Huomenna menen "syksyn" ekoihin kuvauksiin esittämään jalkapallofania ja viikon päästä aloitan uuden teatteriprokkiksen harjoitukset.


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuvaat onnistuneesti ja kauniisti (luultavasti) monenkin kotimaasta lomalta palaavan tuntoja. Hyvä tuo paluumasennus termi. Vähän sekava mielentila kun keho on siellä ja mieli jossain muualla.
Itse vielä latailen ja ahmin tätä suomalaisuutta mielen syövereihin jotta jaksan paremmin ranskalaisen talven ja arjen.
jaksamisia MK

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kun sulla on tommonen toinen blondi joka haluu lomailla sun kaa sun kotimaassa ja on kiinnostunu sun jutuista. Mun ulkkariexäni ei ollu yhtään ja siksi kai onkin entinen. Oletko opettanut suomea ja onko oppinu. Hienoa jos olis vielä semmosella alalla et voisitte vaikka joskus asua Suomessa, vaikka vaan vähän aikaa vaihteeksi. Hienoo syksyn jatkoa.
niminerkki hengessä mukana

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :) Olen opettanut toiselle blondille vähän suomea, onhan se hankalaa, mutta kyllä hän on halunnut oppia. Yritän välillä pitää pieniä suomituokioita, jolloin puhun vain suomea ja käännän välillä lauseeni ranskaksi, jos tarvitsee. Opetan vaan (pääkaupunkiseudun) puhekieltä, niin keskustelut ovat tulevaisuudessa helpompia... :) Kaunista ja rentoa alkusyksyä teille molemmille!

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen videotaidenäyttely. Kiitos vinkistä. En olisi muuten älynnyt.

Aura kirjoitti...

Mitä sinne kuuluu? Milloin kirjoitat taas blogia?

Anonyymi kirjoitti...

Aiotko vielä kirjoittaa tätä blogia? Rakastan tekstejäsi. Toivottavasti siellä on kaikki hienosti.

Anonyymi kirjoitti...

Samat ajatukset edellisen kanssa. Käyn täällä jatkuvasti kurkkaamassa, olisitko taas kirjoittanut jotain ihanaa :) Iloista syksyä kauniiseen Lyoniin!

T

Anonyymi kirjoitti...

Heeei! Mihin olet kadonnut? Mitä kuuluu itsellesi ja Lyoniin????

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Oho, nyt vasta huomasin kaikki nämä kommentit! Joo, on ollut vähän hiljaista täällä, mutta kaikki on siis hyvin, ja nyt taas kirjoittelen varmaan vähän useammin.. :) Oikein paljon valoa ja lämpöä teille kaikille jouluun, ottakaa(mme) rennosti! :)