sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Onks se siis sun oikee ammatti?


Avignonin teatterifestivaaleilla tapahtuu tänä vuonna. Intermittent du spectacle-statusta eli taiteilijoiden ja teknikkojen työttömyystukijärjestelmää puolustavat näyttelijät, ohjaajat, teknikot ja muut esittävän taiteen ammattilaiset osoittavat mieltään ja lakkoilevat.  

Miksi?

Ranskassa ollaan tekemässä muutoksia pätkätyöläisten (eli aika monen ranskalaisen) työttömyysturvaan. Muutokset koskevat näin myös meitä ikuisia pätkätyöläisiä, eli esittävän taiteen ammattilaisia (teattereissa, elokuvissa, televisiossa, jne. työskenteleviä). Muutoksissa tavoitellaan säästöjä, heikoimpien kustannuksella. 

Joidenkin mielestä (mm. työnantajajärjestö Medef:in mielestä) koko intermittent du spectacle-tukijärjestelmä pitäisi lakkauttaa.

Näyttelijän näkökulmasta pieni selvennys Ranskan käytäntöihin: 

(Tätä systeemiä on todella vaikea selittää, koska en todellakaan itse ymmärrä sitä vielä kunnolla, eivätkä muuten ymmärrä ranskalaiset kolleeganikaan. Tervetuloa ranskalaisen byrokratian maailmaan.)

Ranskassa ei juurikaan ole näyttelijäkiinnityksiä kuten Suomessa, jossa teatterit tekevät toisinaan näyttelijöiden kanssa monen vuoden mittaisia sopimuksia. Sen sijaan jokainen tekee työtä milloin missäkin teatteriseurueessa, kuvauksissa, jne, ja saa palkkansa produktion koon ja budjetin mukaan. 

Jokainen sopimus on määräaikainen ja tehdyt työtunnit eivät yleensä vastaa sopimuksessa lukevia työtunteja. Kärjistetysti voidaan sanoa, että samalla kun joku tekee 5 tunnin työpäivän näyttelijänä kuvauksissa ja saa 500-600 euron nettopalkan ja sopimukseen merkinnän 12 tunnin työpäivästä, toinen raataa pienessä teatteriseurueessa palkattomissa treeneissä pari kuukautta ja lukemattomia työtunteja ja saa sitten muutamina esityspäivinä 100 euron nettopalkan ja 12 tunnin työsopimuksen. 


Näyttelijän (tai muusikon, ohjaajan, laulajan, etc) täytyy kerätä virallisia, työsopimukseen kirjattuja työtunteja 10 ja puolen kuukauden aikana 507. Se ei ole helppoa (tai se on oikeastaan mahdotonta), jos on tuo yllämainittu pienistä teatteriseurueista palkkansa saava henkilö. Hieman kuuluisemmille tai ainakin menestyville näyttelijöille se on helppoa. Kun 507 tuntia tulee täyteen, sinulle maksetaan seuraavan 8-10 kuukauden jakson ajan työkkäristä tukea, joka on suhteessa saamaasi palkkaan. Työkkäri "täydentää" joka kuukausi palkkasi.

No, tästä tuesta närkästyvät tietysti ne, jotka eivät tiedä siitä mitään ja ajattelevat, että me vaan täällä hupaillaan välillä vähän lavalla ja saadaan koko ajan hirveesti rahaa. Eihän niillä ole edes oikeaa ammattia. Elävät meidän verorahoilla.

Tämä tukisysteemi pitää Ranskan esittävän taiteen alan rikkaana ja monimuotoisena. Täällä Helsingin Kellariteatteri olisi ehdottomasti ammattilaisteatteri, jossa näyttelijät saisivat työstään palkkaa. Systeemissä on silti myös porsaanreikiä, ja esimerkiksi televisioyhtiöt käyttävät tukea hyväkseen ja palkkaavat vakkareiksi laskettavia työntekijöitä sinne määräaikaisilla sopimuksilla, jotta työkkäri maksaisi tällä tuella osan heidän palkastaan.


Miten tukisysteemi toimii minun tapauksessani?

Itse saan tukea niin, että palkkani ja tukeni ovat yhteensä noin 1300 euroa/kk, mikä on täällä Ranskassa aika vähän, muttei läheskään yhtä vähän kuin se olisi Suomessa. Lapsettomana, autottomana ja shoppailuallergisena pärjään sillä erittäin hyvin - ruokahan on täällä halvempaa kuin Suomessa.

Työtuntini (ne 507) olen saanut kasaan kohta melkein kolme vuotta näin:

Teen 10 ja puolen kuukauden jakson aikana:

- 1-3 n. kaksi kuukautta kestävää prokkista (joiden treenaamisesta maksetaan ja työtunnit tulevat sopimukseen)
- n. 10-30 esiintymistä ympäri Ranskaa
- n. 5-10 kuvauspäivää sekä jonkin verran teatterikurssien vetämistä. 

Tänä "vuonna" (eli tässä 10,5 kuukauden jaksossa) sain tunteja kasaan jopa 624, mikä nostaa ensi vuoden kuukausipalkkioitani. Pelkkiä teatteriesityksiä/kuvauspäiviä (joiden palkkioon liittyy aina 12 tunnin työsopimus) pitäisi tehdä kerran viikossa ja yhteensä 43, jos haluaa yltää minimituntimäärään.

Nyt poliittinen valta ottaa siis oikeuksia ja rahaa pois pätkätyöläisten ja siis näin myös meidän esittävän taiteen ammattilaisten työttömyysturvasta. Olemassaolevassa systeemissäkin on jo harmillisia ongelmia, kuten äitiyslomat ja sairauslomat, joita en suosittelisi...


Esittävän taiteen ammattilaiset (les intermittents du spectacle) ovat tehneet ehdotuksia ja laskelmia, jotka parantaisivat meidän sosiaaliturvaamme ja säästäisivät lisäksi valtiolta rahaa. Niitä ei (tietenkään) ole kuunneltu. Esittävän taiteen ammattilaiset ovat siis ruvenneet riehumaan, lakkoilemaan ja osoittamaan mieltään, myös kaikkien ranskalaisten pätkätyöläisten puolesta (vaikka media ei heistä puhukaan, vaan pelkästään meistä taiteilijanrentuista - ettei kansa vaan huomaisi, mistä on oikesti kyse).  

Mutta me emme ole lakossa. Avignonin teatterifestivaaleilla lakkoileminen on vaikea päätös, sillä festari on näyteikkuna esityksille. Teatterinjohtajat ja muiden festivaalien ohjelmapäälliköt tulevat katsomaan esityksiä ja valitsevat sitten lempparinsa ohjelmistoonsa. Koskaan ei tiedä, kuka olisi ollut katsomossa lakkopäivänä. 

Teatteriseurueet kuluttavat myös omaisuuden salien vuokraamiseen, majoitukseen, palkkoihin (jos niitä on varaa maksaa) ja muihin kuluihin. Yhdenkin päivän lakko voi olla kohtalokas, kun lipputuloja ei yhtäkkiä olekaan. 

Mutta jatkamme taistelua ja pidämme pienen selventävän puheen yleisölle joka esityksen lopussa. Kerromme, ettei muutos koske vain meitä, vaan myös heitä.

Ikävä kyllä maailmalla tapahtuu kamalampiakin asioita. Avataan siis aina välillä silmät ja ollaan kiitollisia. Terveisiä ukkosmyrskyn keskeltä täältä Avignonista, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne tällä ihmeellisellä planeetalla.



3 kommenttia:

Mary Von Törne kirjoitti...

Uutisista saa aina sen kuvan, että kaikki lakkoilijat ovat vain rettelöitsijöitä, jotka valittavat, vaikka asiat ovat niin hyvin jne. Uutisointi oli suorastaan halventavaa ja täynnä virheitä viimeisen SNCF-lakon aikana. On todella surkeaa, ettei ammattiliittojen parannusehdotuksia olla haluttu kuunnella vaan nyt runnotaan muutosta toisensa perään pakolla.

Vietä sinäkin ihana kesä näistä huolimatta. Avignon on veikeä kaupunki.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Selvensi huomattavasti tätäkin asiaa. jatkoja t. paskeriville

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Jes, kiitos kommenteista ja ihanaa kesää teille molemmille! :)