sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kolmastoista kerta toden sanoo?


Juuri ennen lomallelähtöä Suomeen elämäni meni kerralla ylösalaisin ja nyt taas sitten opettelen elämään sinkkuna, päivä kerrallaan. Toinen blondi lähti jatkamaan matkaansa omaan suuntaansa. Vaikka voisi olla "aihetta" katkeruuteen ja vihaan, olen yrittänyt valita silti rakkauden. Annan anteeksi ja jatkan matkaani minäkin. Askel kerrallaan.


Välillä olen tietenkin vihainen, raivoissani, surullinen, toivoton, masentunut, mutta välillä myös toiveikas, innostunut, luottavainen ja riehakas. Kaikki on normaalia, sanoo sydän, tämä on nyt tällaista. Ehkä siksi olenkin rauhallinen jossain syvällä sisällä silti, annan tunteiden tulla, olla, mennä. Mutta onhan tämä ollut todella rankkaa. Kuvittelin, että vanhenisimme yhdessä, menisimme ehkä naimisiin tai juhlistaisimme muuten jotenkin sitoutumistamme, että saisimme ehkä lapsen.
 
 

Yhtäkkiä kaikki on ohi. Kolme ja puoli vuotta tuntuu ikuisuudelta, ja samalla tiedostan, että se oli lyhyt aika. Jos toinen blondi jo tässä vaiheessa kadottaa halunsa "taistella" suhteen puolesta, niin ehkä näin on parempi.

Ehkä rinnalleni löytyy myöhemmin ihminen, joka haluaa olla kanssani, eikä etsi muualta uutta paloa. Ihminen, joka katsoo peiliin ensin ja kysyy itseltään, mikä on vikana, mitä hän oikeasti nyt tarvitsee. Joka puhuu minulle, jos jokin on hätänä.


Ehkä nyt voisin taas listailla asioita, jotka mielestäni ovat olennaisia parisuhteessa, ainakin minulle. Kukin tallaa tavallaan.

1. Kommunikaatio. Puhutaan, jos jokin häiritsee tai mietityttää, mutta myös, jos ihastuttaa ja on onnellinen. Ettei juteltaisi aina vaan ongelmista.

2. Itsensä tunteminen, itsensä rakastaminen, itsestään huolen pitäminen. Lentokoneessakin sanotaan, että laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten muita. Vastuun ottaminen omasta onnellisuudestaan, omista tunteistaan ja valinnoistaan. Omien ongelmien työstäminen, peiliin katsominen.

3. Toisen huomioiminen, auttaminen, tsemppaaminen. Mutta myös: Saman vastaanottaminen toiselta. Se, että kumpikin voi tarvittaessa auttaa ja tukea toista, ja molemmat haluavat toisen parasta. Mutta ensin se oma happinaamari tässäkin tapauksessa. 


4. Uteliaisuus. Minä muutun, sinä muutut, meidän suhteemme muuttuu. Mitä uutta toisesta paljastuu, miten voin oppia näkemään toisen tuorein silmin, joka päivä?

5. Vetovoima, seksuaalisuus, hellyys. Tärkeä juttu, jonka kanssa pitää tehdä töitä, pitää tuli nuotiossa ja ruokkia sitä pienillä kohteliaisuuksilla, flirtillä, kosketuksilla.

6. Yhteiset projektit ja samantyyppiset toiveet siitä, millaista elämää on kiva elää ja millaisessa paikassa.


7. Huumori ja leikkimielisyys, hulluttelu ja spontaanit seikkailut yhdessä.

8. Se, että kumpikin tiedostavat, että rakkaus ja parisuhde on valinta, ja sen eteen on tehtävä töitä, mutta että ne voivat olla ihan kivoja töitä! Se, että toisen valintaan voi luottaa. (Vaikka elämä on tietysti yllätyksiä täynnä.)

9. Oman tilan ottaminen tarvittaessa. Tasapaino yhdessäolon ja yksinolon kanssa. Usein vaikeaa löytää, mutta tärkeintä olisi kai kuunnella sitä omaa oloa (taas) ensin, jottei tarvitse uhrautua tai venyä liikaa. Oman vapauden säilyttämien ja omien unelmien toteuttaminen.


Siinäpä noita. En ole mikään ekspertti, mutta tässä omat mutu-mielipiteet. Vaikeita on nämä parisuhdeasiat. Itse olen tehnyt aika isoa itsetutkiskeluprosessia, ehkä sekin aiheutti sen, että toiselle blondille tuli tarve vaihtaa maisemaa. Olen muuttunut paljon.

Seuraavaksi 32-vuotisen elämäni kolmastoista suhde olisi edessä, jos se nyt tulee kohdalle. Se on onnenlukuni, joten ehkä se tarkoittaa jotain. Ehkä minun piti nyt tulla juuri tähän. Ja jos ei, niin silti päätän niin. Jotain kaunista tapahtuu vielä minulle. 

Töihinpaluu ja uuden asunnon etsintä ja taiteilijapalkka-asioiden hoito vie nyt ajan aika hyvin, mutta ehkä kirjoittelen pian unelmakartoista. Uusi sellainen on valmisteilla juuri parhaillaan... Tietenkin.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No voi surku - ei löydy sanoja!! Hyviä pointeja tuossa listassa. Varmaan nyt aikamoista tunteiden kirjoa, mutta antaa olla ja kantsii varmaan vain käydä läpi ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Tsemppiä sulle täydestä sydämestä.
Onko sun todella pakko nyt muuttaakin tän kaiken lisäksi?
antsu

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos tsempistä, joo asuttiin yhdessä, joten muutin nyt omaan kämppään. Päivä kerrallaan. Kyllä elämä kantaa. <3

Viherjuuri kirjoitti...

Allekirjoitan kaikki nuo kohdat, jotka listasit hyvän parisuhteen ominaisuuksiksi. Toki aina joutuu tekemään kompromisseja eivätkä kaikki kohdat toteudu joka hetki, mutta yleisesti näin.
Lämmin halaus sydänsuruun ja sitten uutta kohti, kun on sen aika <3

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kommentista ja tsempistä Viherjuuri! No, täytyy kai sitten kirjoittaa uusi teksti, kun tästä on niin kauan taas, komastoista kerta nimittäin sanoi toden!! :D No ainakin siltä nyt tuntuu. ;)