blondi patonkimaassa

Pekka on zen

2012-02-01T16:11:00.000+01:00

Lähipäivinä olen ollut pienen vuoristoradan kyydissä. Sellaisen lasten version, jossa ottaa vain ihan vähän vatsanpohjasta ja tukka heiluu tuulessa. Olen juossut ympäri kämppää teinimäisiä iik-huudahteluja päästellen, olen saanut universaalilla rakkaudella kyllästettyjä maailmanparannuskohtauksia, olen ärsyyntynyt jumalattomasti, olen jännittänyt sydän tykyttäen, olen itkenyt, olen kuvitellut loistavan tulevaisuuden, olen pettynyt.

Olen jutellut itselleni ymmärtäväisesti. Olen muistutellut itselleni, että ei se mitään, vaikka ärsyttää, pelottaa, jännittää, itkettää, masentaa tai suututtaa. Eikä sekään mitään, jos välillä riehun riemusta. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Olen tarkkaillut itseäni ja todennut, että kappas, tällainen olo on nyt!

Ai miksi?

Koska sain pääroolin, esitän maaliskuussa kahdeksan kertaa herra William Shakespearea, häntä itseään. Yhdennäköisyys ei ole huimaava, mutta ohjaaja ilmeisesti ihastui brittiaksenttiini (osa tekstistä on englanniksi, osa ranskaksi) ja ehdotti roolia minulle.

Koska Suomi voisi tai ei voisi tai voisi tai ei voisi tai toivottavasti voisi saada kauhean hienon presidentin.

Koska ihastuin ihan kauheasti yhteen mukavaan ihmiseen, josta tulee melko varmasti joko todella hyvä ystäväni tai sitten elämänkumppanini - kaikki on plussaa!

Koska hormonit ovat osa ihmisen elämää.

Koska ranskalaiset eivät vaan osaa tehdä lettuja oikealla tekniikalla.

Oikeaoppinen lettu.

Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja on luonut hauskan ilmaisun kannattajien keskuudessa: "Mitä Pekka tekisi?" Tajusin juuri, että siitä lähtien, kun innostuin kannattamaan Pekka Haavistoa presidentiksi, olen tehnyt yhä enemmän töitä asenteeni muokkaamiseksi. Olen yrittänyt olla positiivinen, avarakatseinen, kuunteleva ja rauhallinen. Olen yrittänyt olla enemmän zen.

Ulkomailla Suomi opittiin vuosi sitten tuntemaan perussuomalaisten menestyksen vuoksi ulkomaalaisvastaisena maana. Tämä käsitys on toki viivojen suoriksi vetelyä, eikä todennäköisesti kuvaa läheskään kaikkien perussuomalaisten ehdokkaiden tai äänestäjien näkemyksiä. Silti, otsikot täällä Ranskassakin kertoivat surullisen maan tarinan; maan, jonne ei ehkä kannata astua jalallaan, jos ei ole suomalainen.

Olen pitkästä aikaa todella ylpeä suomalaisuudestani jo sen vuoksi, että Pekka Haavisto on päässyt näin pitkälle. Haaviston valinta presidentiksi nostaisi Suomen maineen uuteen nousuun maana, joka ei pelkästään taistele ennakkoluuloja ja syrjintä vastaan, vaan jossa ojennetaan käsi kaikille. Ihan kaikille. Maana, jossa ollaan zen.

Pekka Haavistolla on taipumus rauhoittaa ihmiset ympärillään. Unohtamatta rautaista kokemusta ja terävää päätä. Jos Suomea edustaa ulkomailla tämänkaltainen henkilö, on Suomelle luvassa loistava tulevaisuus.

Ps. Pahoittelut vaalihehkutuksesta. Kun en pääse kadulla jakamaan tietoa, niin täällä sitten.

Muutama sana Pekasta ja Pekalta

2012-01-28T12:07:00.000+01:00

En ole koskaan ollut kovin poliittinen ihminen, joskin olen aina äänestänyt. Nyt kuitenkin olen aika monen muun suomalaisen tavoin herännyt siihen, että Suomella on tilaisuus saada erittäin pätevä, sydämellinen ja viisas presidentti. Jos hyvin käy. Visualisoin koko ajan, että käy.

Muutos lähtee tästä, ihmiset aktivoituvat, on hyvien tekojen aika. Jos mietit vielä, katso seuraavat videot ja muodosta niistä omat johtopäätöksesi.

Rakkaan isoisäni nimi on Pekka. Se saattaa myös vaikuttaa päätökseeni.

Ps. Tässä facebook-päivitykseni ykköskierroksen jälkeen: "Loistavaa Suomi! Pekka "Sillanrakentaja" Haavisto voi olla kaikkien suomalaisten presidentti, hän voittaa Niinistön tuoreudellaan, sympaattisuudellaan, puoluerajat ylittävällä ymmärryksellään ja rautaisella kokemuksellaan. Ja Pekka on myös aina niin zen ja positiivisen rauhallinen!"

Elämänohjeita itselle, juuri nyt

2012-01-17T01:59:00.000+01:00

Palasin juuri viikonloppuretkeltä Barcelonasta rakkaan ystävän luota. Lentokoneessa ohjeistin itseäni näillä ajatuksilla, saa varastaa omaan käyttöön.

1. Älä laskelmoi, vaan anna palaa, juuri niin kuin olet tehnytkin. Avaa suusi ja sydämesi rehellisesti, avoimesti ja rakkaudella. Sinulla ei ole mitään menetettävää.

2. Osta itsellesi kukkia.

3. Sano kivan kuuloisille ehdotuksille kyllä.

4. Viimeistele uudet unelmakartat (niitä on tekeillä kaksi!) ja laita ne seinälle. Kirjoita lapuille affirmaatioita ja laita nekin seinälle.

5. Järjestele kotisi kuntoon niin, että siellä on hyvä olla. Hankkiudu eroon turhista tavaroista ja järjestele paperikasat.

6. Käy ulkona uusien ja vanhojen ystävien kanssa. Mene teatteriin, elokuviin, viinilasilliselle, konsertteihin, syömään ja jazz-yökerhoon tanssimaan.

7. Lue lisää kirjoja. Ranskaksi.

8. Joogaa tai lenkkeile joka aamu. Tanssi.

9. Mene kampaajalle, hierojalle tai hammamiin (eli turkkilaiseen saunaan). Nauti.

10. Halaa ihania ihmisiä. Kerro heille, että he ovat ihania.

11. Jos kengät menevät rikki, saat ostaa uudet. Joo, ihan uudet. Menet sitten Suomessa taas kirppikselle ja UFF:iin.

12. Mene nukkumaan ennen kahtatoista. Oho, no vaikka sitten huomisillasta lähtien.

13. Hymyile. Kaikki on hyvin.

Kahdestoista kerta toden sanoo?

2012-01-09T00:39:00.000+01:00

Olin perjantai-iltana ystävien kanssa lyonilaisessa kulttimainetta nauttivassa pienessä jazz-baarissa, jossa musiikki soi liian kovalla, ihmiset tupakoivat sisällä kiellosta huolimatta, omistaja istuu välillä pianon ääreen sooloilemaan ja kaikki tanssivat riemukkaasti tungoksessa vauhdikkaan jazzin, rokin ja muun lanteita keikuttavan musiikin tahdissa.

Illan loppumetreillä seisoin parin tytön vieressä, toinen heistä oli juuri eronnut ja sai vaivoin pidäteltyä itkunsa. Kuuntelin hetken heidän keskusteluaan ja sanoin sitten tytölle, että jos yhtään lohduttaa niin itse erosin juuri yhdennentoista kerran. Hänen kyyneleensä tyrehtyivät ja hän tuijotti minua hämmästyneenä. "Yhdennentoista kerran? Vraiment?" Nyökkäsin hymyillen. Jep, näin on näreet.

Pysähdyin tässä itsekin sitten miettimään, että takanani (no hyvä on, enemmän tai vähemmän takanani) on todella 11 parisuhdetta. Aloitin seurustelun 15-vuotiaana, ja sen jälkeen minulla on ollut muutamien kuukausien sinkkuaikoja suhteiden välissä. Muuten olen aina ollut jonkun tyttökaveri.

Ensimmäiset suhteet olivat tietysti hieman "teinimpiä", joten vakavampia ja pitkäaikaisempia suhteita on oikeastaan ollut "vain" 6. Silti, kaikki poikaystäväni ovat olleet minulle tärkeitä ja muistelen jokaista suhdetta lämmöllä, ongelmista ja kipeistä eroista huolimatta.

Olen kulkenut pitkän matkan. Muistan millainen olin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, miten vaikeaa kaikki parisuhteisiin liittyvä oli. Miten vaikeaa minun oli hyväksyä rakkautta, rakastaa itseäni siis. Hain huomiota joka puolelta, mutta mikään hyvä ei imeytynyt minuun. Olin pohjaton kaivo.

Pelästyin kaikkea, mikä heijasti peilikuvani silmieni eteen - siis intiimejä ja turvallisia parisuhteita. En kyennyt myöskään tarjoamaan turvaa tai läheisyyttä kenellekään. Jos aistin sen suuntaisia toiveita tai tarpeita, pakenin pää kolmantena jalkana johonkin hankalampaan suhteeseen.

Vuosien aikana olen jättänyt, tullut petetyksi, pettänyt, tullut jätetyksi, uhrautunut, manipuloinut, tullut manipuloiduksi, syyllistänyt, syyllistynyt... Olen myös rakastunut, rakastanut, tullut rakastetuksi, tukenut, saanut tukea, luottanut, ollut uskollinen, ollut turvassa, kuunnellut, tullut kuunnelluksi, oppinut, ymmärtänyt, panostanut...

Mitä olen oppinut? Huikean paljon. Kadunko jotain? En oikeastaan. Kaikilla kokemuksilla, virheillä, villeillä rakastumisilla, harha-askelilla ja rohkeilla hypyillä tuntemattomaan on ollut tarkoituksensa, tai ainakin olen niistä jälkeenpäin sellaisen löytänyt. Kipua ja sen "aiheuttamista" ei voi välttää, ja lopulta vaikeat tunteemme ja reaktiomme ovat meidän omiamme - jotain, jota kohti olemme menneet ja jota olemme tarvinneet kasvaaksemme. Kipujen ja kriisien kautta olen itse oppinut kaikkein eniten elämästä ja itsestäni.

Minun ei onneksi enää tarvitse taistella ja harhailla niin kovasti, tiedän suurinpiirtein kuka olen. Uskallan rakastaa, luottaa ja ottaa vastaan - vaikka helppoa se ei aina tietenkään ole. Osaan yhä enenevissä määrin kuunnella, sopeutua ja katsella itseäni kriittisesti peilistä. Osaan pitää paremmin puoleni ja olla tarvittaessa suora ja rehellinen, rakkaudella. Uskallan myös sitoutua.

Tiedän, että minulla on paljon annettavaa. Olen hauska, kaunis ja säteilevä, osaan tsempata ja antaa toisille hyvää energiaa, olen hyvä hieroja, toisten hyvinvointi on minulle tärkeää. Osaan antaa ja ottaa vastaan turvaa, hoivaa, hellyyttä ja rakkautta. Olen myös ruvennut entistä tarmokkaammin opettelemaan yhä parempaa ja avoimempaa kommunikaatiota ja muita parisuhdetaitoja, tietenkin rennolla otteella. Luulen siis, että kanssani suhteessa oleminen voi parhaimmillaan olla aika luksusta.

Olen tietenkin myös kontrolloiva, itsepäinen, narsistinen, masentuvainen, melodramaattinen, vuoristoratamielialainen, nirso ruokailija ja liian huomionkipeä. Tasapainon ja mielenrauhan löytäminen on työn alla. Kai se on hyväksyttävä, kukaan ei ole täydellinen. Mutta olen silti aika kiva.

Nyt olen yksin. Seuraavaksi haluan olla yhdessä jonkun kanssa, joka näkee minut sellaisena kuin olen - ihanana ja ainutlaatuisena olentona. Jonkun, joka tietää, että hän haluaa olla juuri minun kanssani ja on valmis näkemään hiukan vaivaa sen eteen.

En halua enää tehdä jättikompromisseja, kuten asumista jossain, missä en tahdo asua. Tai jättisopeutumisia, kuten alusta asti olemassaolevien isojen kommunikaatio-ongelmien sietämistä ja niiden työstämistä. Olen valmis asettumaan johonkin, missä on hyvä ja helppo olla. Ja jos näin ei ole, olen mielummin yksin. Sekin on kai terveellistä.

Kaikki on nyt mahdollista

2012-01-02T02:14:00.000+01:00

Istun futonillani pienessä huoneessani Lyonissa. Kietoudun villahuopaan, patteri ei vielä ole lämmittänyt huonetta, jossa nukuin viimeksi reilut pari viikkoa sitten. Kämppis oli majoittanut tänne ystävänsä pariksi yöksi. Raukka oli varmaan ihan viluissaan, ei ollut hoksannut laittaa patteria päälle.

Suomessa oli mukavaa. Esittelin Rumpalille lumettoman pimeyden maan ihmeitä; sisätilojen jatkuvan t-paitakelin, pari valkohäntäpeuraa metsässä, kasvisravintola Silvopleen Helsingissä, (melko mykkänä) joulupukkina olemisen taian, aattoillan yökävelyn jouluvalojen loisteessa, piparkakkutalon valmistamisen vaikeuden ja ihanuuden, suomalaiset jouluherkut ("Häh? Joka vuosi samat ruuat?"), takametsän joulukuusen kaatamisen & koristelun ihan itse...

Nyt Rumpali on kaukomailla, otimme hieman aikaa omilla tahoillamme elämiseen. Katsotaan sitten myöhemmin, palaammeko yhteiselle tielle vai jatkammeko omia polkujamme. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin melko vahvasti siltä, että omat polut vievät kummankin mukanaan. Että yksin taas sitten.

Niin, se uusi vuosi. Nyt juuri tuntuu vähän sekavalta, mutta olen ollut rauhallisen tai jopa riehakkaan optimistinen lähiaikoina, vähän päivästä riippuen. Vuosi 2011 oli aika rankka työllistymis-, raha- ja parisuhdeongelmien takia. Erosin rakkaasta ihmisestä. Isot työprojektit peruuntuivat yksi toisensa jälkeen. Rahaa ei ollut ollenkaan. Masennuin.

Myös upeita asioita tapahtui. Ystävyyssuhteeni syvenivät. Vietin ihanan kesäloman Suomessa. Rakkaat ihmiset menivät naimisiin, saivat ihania lapsia tai kertoivat saavansa niitä tulevaisuudessa. Kotini muuttui kotoisemmaksi. Tapasin Rumpalin ja huomasin, että uskallan yhä rakastaa ja heittäytyä. Minut valittiin uuteen teatteriseurueeseen. (Siihen Shakespeare-porukkaan!)

Tänä vuonna soisin, että pysyisin ylä- ja alamäissä vankemmin omilla jaloillani, tasapainossa. Ja että osaisin ympäröidä itseni sellaisilla ihmisillä ja asioilla, jotka vahvistaisivat tätä tasapainoa ja tekisivät minulle hyvää. Ja että en olisi koko ajan niin köyhä, vaan saisin nyt ihan oikeasti kunnolliset ja säännölliset kuukausitulot.

On hieman surumielinen olo. Yksinäinen, tyhjä. Toisaalta vapaa ja öö, tavallaan tosi utelias. Uudenvuodenaattona tapahtui kaikenlaisia asioita, joista muistin, miten erikoista ja ihmeellistä elämä on. Pääni meni hieman sekaisin ihan ilman samppanjaa, mutta sydämessäni tuntui yhä varmemmalta ja rauhallisemmalta. Tunsin itseni vapaaksi turhista odotuksista ja valmiiksi ottamaan vastaan kaiken.

Kaikki on nyt mahdollista. Kyllä. Pitää vaan luottaa ja visualisoida. Uusi unelmakartta, joo no se on edelleen tekemättä, mutta nyt alkaa kuitenkin jo hahmottua, mitä siihen voisi tulla. Aloitan huomenna.

Shakespearea, suklaata ja villasukkia

2011-12-01T15:35:00.000+01:00

Hei taas tyypit! Lopetin arpomisen, jään Lyoniin. Hurraa! Kevät näyttää yhä sekavalta, mutta olen nyt treenaillut jonkin verran kiinnostavan teatteriseurueen kanssa Shakespearen sonetteja sekä improvisoitua näytelmää, joka sijoittuu 1930-luvulle.

Treenikausi oli melkoisen intensiivinen, ja viikon ajan selvisin aikaisista aamuherätyksistä mustikoilla, kauraleseillä ja vaahterasiirapilla terästetyn kaurapuuron avulla. Myöhemmin päivästä otin käyttöön tujummat lääkkeet, eli tumman luomusuklaan ja taatelit. Suklaariippuvaisuus oli päällä ankarasti, mutta yritin pitää määrät pieninä.

Tulin hieman kipeäksi rankan treenijakson päätteeksi, joten jätin taas sokerin pois ruokavaliosta. Nyt voin paremmin ja olen keskittynyt viherpirtelöihin, isoihin linssi-vihannessalaatteihin, ja ylipäätään kahteen T:hen: Terveellistä ja Tarpeeksi! Että jaksaa kunnon aterioilla, eikä tarvitse vastustaa suklaisten välipalojen kutsua...

Lyonissa oli jonkin aikaa todella kylmä. Tänään tosin +14 astetta, heh. Mutta kun täällä on 5 astetta, kylmyys on ilmankosteuden takia niin läpitunkevaa, ettei mistään muusta kuin auringonpaisteesta voi erottaa, ettei olla Helsingissä vaan eteläisemmässä Ranskassa. Kaikki villainen, mitä omistan on käytössä koko ajan. Tässä välissä kiitos äidille (ja tädille ja isoäidille) kirjavasta villasukkakokoelmasta ja muista järeästä villavarustuksesta - ja yleisestä ihanuudesta tietenkin!

Täällä villasukilleni ja äitini kutomalle ihanalle violetille megavillahuiville ensin naureskellaan - kunnes muita palelee. Lopulta kaikki vaativat päästä valtavan villahuivin uumeniin. Suomessa ihmiset osaavat pitää itsensä ja kotinsa lämpiminä - välillä liiankin lämpiminä tosin. Villaa ylle vaan siellä pohjoisessakin ja patterit pienemmälle!

Olen ruvennut kirjoittelemaan pieneen vihkoseen luovan visualisoinnin muistiinpanoja, kuten affirmaatioita ja listoja unelmista ja toiveista. Suosittelen! Unelmakartan teko on jäänyt toistaiseksi, mutta ehkäpä aloitan sen pian, kun alan hahmottaa selkeämmin mitä oikeastaan haluan.

Saa nähdä, tässä kuussa selkenee varmaan vähän, mitä teen keväällä milloinkin ja kenen kanssa. Huhtikuussa yksi todella kiinnostava koulutusjakso. Sen järjestää teatteri, jossa vedin syksyllä lasten teatterikursseja. Koulutusjaksolla opiskellaan ja yhdistellään commedia dell'artea, breakdancea, laulua, miekkailua ja beatboxingia. Aaaahh, tahtoo sinne!

Koulutukseen haetaan koe-esiintymisellä ja se on maksullinen. Rahoituksen saaminen taiteilijoiden koulutuksia rahoittavan organisaation kautta on mahdollista, jos on tarpeeksi "cachet'ita" eli esiintymis- tai harjoituspalkkioita kahden vuoden ajanjaksolla. En ole vielä laskenut, mutta minulla ei todennäköisesti ole tarpeeksi palkkioita. Onneksi työkkärin täti pyysi kiikuttamaan kurssin kustannusarvion hänelle, mikäli en saa rahoitusta muualta. Ehkä työkkäri siis maksaa? Utopistista.

Valoa ja pieniä lämpöisiä ja kivoja juttuja teille kaikille pimeyteen ja/tai kylmyyteen! (Voi vitsi tätä internetin ihmeellisyyttä, nytkin joku teistä varmaan lukee tätä ja hohottaa partaansa jossain Intiassa paahtavan auringon alla...)

Tilauksessa helppo elämä

2011-10-15T15:45:00.000+02:00

Eksynyt olo. Iso tienristeys edessä, enkä tiedä ollenkaan minne pitäisi lähteä. Ja sittenkin kun päätös on tehty on vielä pitkä taival kuljettavana.

Toinenkin syksyn projekti peruuntui, tällä kertaa minua ei tosin "potkittu pihalle" vaan tämä ohjaaja siirsi produktiota eteenpäin vuodella. Sääli, odotin prokkista innolla ja meidän piti lähteä viikon päästä kahdeksi viikoksi treenaamaan etelään (siis eteläisempään Ranskaan). Toissapäivänä puhelin soi ja ohjaaja pahoitteli, ettei hänellä ole aikaa eikä energiaa tälle produktiolle, kylläkin erittäin ymmärrettävistä syistä. Näin ollen minulla ei ole loka- ja marraskuussa töitä - lukuunottamatta muutamaa huonosti palkattua teatterityöpajaa lapsille.

Mietin siis uutta suuntaa. Jos menestys ei ole tullakseen täällä Lyonissa, minun on pakko ennen pitkää vaihtaa maisemaa. Siis jollen halua tehdä jotain muuta työtä ansaitakseni rahaa. Mutta en halua.

Koska en aio vaihtaa ammattia, käyn yksinkertaisesti läpi erilaisia vaihtoehtoja. Voisin hankkia agentin, ruveta filmitähdeksi ja muuttaa Pariisiin. Voisin etsiä töitä Suomesta jostain maakuntateatterista, aloittaa uudestaan elämän jossain pikkukaupungissa ja opetella taas sietämään kylmää ja pimeää. Tai voisin ruveta suomalaiseksi filmitähdeksi Helsingissä. Tai lähteä takaisin Englantiin.

Muualle lähtemiseen on kuitenkin muutama ehto: Määränpäässä on oltava luvassa varma työpaikka tai lukuisia hyvinpalkattuja projekteja. En nimittäin enää aio hypätä täysin tyhjän päälle, sen verran uuvuttava kokemus se oli. En myöskään aio opetella uutta kieltä. Enkä seurata kumppaniani, enkä ottaa muutenkaan suunnitelmissani huomioon ketään muuta kuin minut. Saa nähdä, tinginkö ehdoista heti huomenna.

Ensi viikolla on onneksi neljän päivän työpajajuttu tutun näyttelijän kanssa, teemme eri alojen taiteilijoiden kanssa jotain taidehiippailujuttuja ja esiinnymme tulevaisuudessa kaikenlaisissa yllättävissä paikoissa ja tilanteissa. Siis jos he nyt haluavat minut mukaan porukkaan, mutta näin ainakin alustavasti ymmärsin.

Lisäksi teatterityöpajoja lapsille on vielä jäljellä, kyllä nekin ovat ihan kivoja palkan surkeudesta huolimatta. Ja saanpahan liikuntaa ja paremman mielen penskojen kanssa pomppiessa.

Mitä nyt haluaisin?

Ison leffa- tai televisioroolin keväälle. Sellaisen, joka takaisi toimeentulon kesään asti ja jonka avulla saisin oikeuden taiteilijatyöttömyyskorvaukseen, eräänlaiseen freelancerin kuukausipalkkaan. Kuvaukset voisivat olla Pariisissa ja Lyonissa. Kameran kanssa työskentely on täällä melkein aina todella hyvin palkattua. Ja tietysti mainekin toisi mammonaa, jota nyt vaan kerta kaikkiaan tarvitsen.

Olen kyllästynyt sinnittelemään ja miettimään pään puhki jokaisella ruokakauppakäynnillä, jotta en tuhlaisi liikaa. Haluan joku päivä ostaa asunnon, syödä pelkkää luomuruokaa, käydä tanssitunneilla ja joogassa, matkustaa junalla Euroopan läpi, käydä isoissa teattereissa (ja miksei myös näytellä niissä) ja konserteissa, olla taloudellisesti täysin itsenäinen.

No, tulin juuri lenkiltä ja jotain pitäisi tehdä kai tänäänkin. Tässä seuraavat askeleet, jotten masentuisi täysin tänä viikonloppuna:

1. Käy suihkussa.

2. Pukeudu.

3. Imuroi, vaihda lakanat ja siivoa.

4. Listaile unelmia ja ala (vihdoin) tekemään unelmakarttaa.

5. Mene ostamaan uusi kaunis kalenteri, jonne kirjoitat sitten ylös ensi kevään kuvausten aikataulut, prokkisten harjoitukset ja esityspäivämäärät.

6. Osta hyvää ja terveellistä ruokaa. Unohda raha. Ostoslista: Porkkanoita, kaalia, linssejä, parsakaalia, papuja, pinaattia, herkkusieniä, oliiviöljyä, jogurttia (täysrasvaista, vuohenmaidosta tehtyä), sitruunoita, omenoita, banaaneja, rusinoita, kaurahiutaleita, kokojyväruisleipää, salaattia, valkosipulia, inkivääriä, hunajaa, rypälemehua,

7. Katso joku inspiroiva leffa ja syö hyvä ja terveellinen illallinen. Jatka unelmakarttaa. Nuku hyvin.

8. Joogaa aamulla pitkään, tee itsellesi viherpirtelö ja mene puistoon kävelylle.

9. Syö hyvä lounas.

10. Mene jonkun ystävän kanssa kivaan kahvilaan.

11. Improvisoi. Katso minne tie vie. Kaikki järjestyy.

Onnellinen blondi

2011-10-08T17:48:00.001+02:00

Onnellisuus. Ulkona sataa, +12 astetta. Syksyinen tuuli.

Tunnen tällä hetkellä itseni kauniiksi. Se on jännä tunne. Katselin rakkaan ystäväni minusta ottamaa kuvaa. Se oli otettu Suomessa toisen rakkaan ystävän ihanissa häissä kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Näytin kolmikymppiseltä. Tarkastelin ryppyjä silmieni ympärillä. Kauniisti kiharrettuja hiuksiani. Näin itsessäni jotain, joka oli kasvanut, muuttunut, kypsynyt. Rauhoittunut.

Kävin äsken lenkillä. Kuuntelin iPodista musiikkia, joka muistutti minua eräästä villistä sinkkukaudestani 8 vuotta sitten. Ei sillä, etten yhä olisi villi, toisenlaisilla ja osittain samanlaisillakin tavoilla. Rhône-joen rannassa mies istui penkillä ja meditoi. Punnersin laiturilla ja hengittelin syyspäivän tuulta. Hymyilin vastaantulevalle naiselle. Juokseminen tuntui kevyeltä ja vapauttavalta. Kotona venyttelin ja joogasin. Sain vahvemman otteen nykyhetkestä ja tekemättömät asiat lakkasivat stressaamasta. Olin vaan ja venyin.

Luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin tähtitieteilijästä. Hän suositteli tähtitiedettä kaikille, siis harrastuksena. Siitä saa kuulemma perspektiiviä meidän pieniin ja suuriin ongelmiimme.

Sain tänään facebookiin viestin vanhalta lukiokaverilta, hän sanoi että näytän nykyään professionaalin barbinukkemaiselta. Häntä pelotti ja vähän ällötti tämä, ja hän pohti, olenko enää sama ihminen kuin silloin aikanaan, kun juttelimme joogasta lukion liikuntatunnilla. Vastasin hänelle, että suhtaudun ehkä itseeni nykyään vähän lempeämmin ja humoristisemmin. Että minua ei haittaa olla barbinukkemainenkaan välillä. Ja että facebook-profiilistani ei toisaalta oikein voi päätellä, miltä näytän nykyään.

Eilen parisuhteeni ahdisti minua. Kaipasin rakkaudentunnustuksia, huippuhetkiä, intohimoa, uutuudenviehätystä... Tämähän on ihan tuore suhde, miksi nyt jo tuntui tältä? Päätin, ettei parisuhteeni tarvitse tehdä minua onnelliseksi. Siivosin suuren hyllykköni, ja kävin läpi vaatteeni ja laitoin turhat kamat kierrätykseen ja roskikseen. Kuuntelin hyvää musiikkia. Juttelin yli tunnin vanhan ystäväni kanssa. Heitin pois pari vanhaa valokuvaa. Leikkasin hihat pois muutamasta t-paidasta. Illalla Rumpali tuli luokseni, ja parisuhde olikin yhtäkkiä ihan kiva ja tuore ja intohimoinen ja onnellinen. Kuten minäkin.

Torstaina näin hassun suurimmaksi osaksi improvisoidun performanssin, jossa esiintyivät erään tutun näyttelijän, Florencen lisäksi tanssija, sarjakuvapiirtäjä (fläppitaulun ja tussiensa kanssa) ja laulaja-muusikko. Se oli tosi hauska ja inspiroiva ja tekotaiteellinen pläjäys. Florence pyysi minuakin mukaan tähän "kollektiiviin" esiintymään kaikenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Odotan innolla uutta tekotaiteellista aluevaltaustani. Hih.

Samana iltana sain päähäni syödä jotain suklaista matkalla performanssista kotiin. Vartija tervehti minua leveällä hymyllä pienessä puoleenyöhön asti auki olevassa ruokakaupassa. Hän tarkkaili, kun laahustelin ympäriinsä tutkaillen kaupan herkkuvalikoimaa. Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie-suklaajäätelöä? Mukaterveellinen kurpitsansiemenmuffini? Luomusuklaalevy? Kävelin ulos kaupasta suklaamuffini kädessä, se oli erittäin hyvää. Siinä oli isoja suklaapaloja ja se oli tehty ulkoilmassa kasvaneiden kanojen munista.

Nyt menen jatkamaan suursiivousta ja feng shui-projektia. Paljon onnellisuutta täältä sateisesta Lyonista teille kaikille!!

Rauhaa, rakkautta ja riippumattomuutta

2011-09-27T12:41:00.000+02:00

Palasin juuri viikolopunvietosta Rumpalini vanhempien luota kauniiden vuorten ja kastanjapuiden keskeltä. Istun yksin sotkuisessa huoneessani. On vähän surumielinen ja haikea olo. Sellaisella aika rauhallisella tavalla.

Rumpalin kanssa on hyvä olo, vaikka muutama konfliktitilannekin on tullut eteen. Kommunikaatiomme ei silloin ole sujunut täysin mutkattomasti, mutta kehitystä parempaan suuntaan on näkyvissä. Ainakin olen saanut aina sanottua (viimeistään jälkeenpäin) kaiken mieltäni painavan ääneen ja minua on kuunneltu.

Olen myös tarkastellut itseäni kriittisesti peilistä ja opetellut päästämään irti kaikkien räikeimmistä puolustusmekanismeistani - esimerkiksi itkuun purskahtamisesta silloin, kun siihen ei oikeasti ole syytä.

Rumpali itse on hieman epävarma siitä, haluaako hän olla vakavassa parisuhteessa. Hän on aika nuori ja omasta mielestään liian kokematon. Hän ei tiedä, onko hän valmis sitoutumaan ja haluaisi ehkä vielä kokea lisää ja elää vapaana.

Minua ei pelota tämä yhtään, päinvastoin on hassulla tavalla vapaa ja irtonainen olo, vaikka olenkin rakastunut. En jaksa murehtia nyt mistään, olen valmis menettämään kaiken. Ei minun onnellisuuteni ole kiinni hänestä, aivan kuten ei edellisestä poikaystävästänikään. Katsotaan, minne elämä meidät kuljettaa, ainakin nyt viihdymme tosi hyvin yhdessä. Ja hän taitaa myös olla minuun aika rakastunut. Mikä on tietysti normaalia, koska olen tosi ihana.

Työrintamalla näyttää valoisammalta kuin aikaisemmin. Sain teatterikurssien vetäjän sijaisuuden tunnetussa Lyonilaisessa teatterissa - erittäin hyvä tapa soluttautua sisään! Ja liikehtiä lavaakin kohti, sillä kaikki muut kurssien vetäjät ovat lisäksi näyttelijöitä teatterin omassa compagnie'ssa. Mutta kyllä kurssienkin vetäminen on tosi nastaa, eli jee jee, hyvin menee! Lisäksi vedän myös pikkukaupungissa teatterikursseja kaksi kertaa viikossa.

Lokakuun puolivälissä alkavat uuden prokkiksen treenit, näyttelen siinä kahdestaan kuulemma megalahjakkaan näyttelijä-sirkustaiteilija-tanssijakundin kanssa. Ei haittaa.

Ja marras- ja joulukuussa on vuorossa dinosaurusmusikaalin uusintavedot Pariisissa, sekä muutama improvisaatiokurssi hoitsuopiskelijoille.

Ja sitten tietenkin ne lukuisat televisio- ja leffaroolit, jotka saan kyllä varmasti tässä syksyn aikana. Heh heh.

Unelmakartta odottaa edelleen tekijäänsä. Mitäköhän juuri nyt toivoisin? Entä pidemmällä tähtäimellä?

Lyhyen tähtäimen toiveita:

- terveellisiä herkkuja : taateleita, raakasuklaata, kaikkia ihania raakajälkkäriherkkuja

- siivousintoa

- sauna ja hieronta

- ruusuja

- uusi Melvitan luomuhajuvesi

- pieniä rooleja ja avustajahommia tv-sarjoissa ja elokuvissa syksyn mittaan

- noista töistä rahaa (ruokaan, sairasvakuutukseen, kännykkälaskuun, joogatunteihin, niihin raakajälkkäriherkkuihin...)

- että voisin muuttaa minulle torstaiksi annetun casting-ajan, koska olen silloin matkalla Suomeen

Pitkän tähtäimen toiveita:

- iso televisio- tai leffarooli, joka avaa ovia (keväällä)

- paljon rahaa (oman kämpän ostamiseen, ajokortin hankkimiseen, matkustamiseen, tanssitunteihin, laulutunteihin, erilaisiin kursseihin, teatterissa käymiseen, ravintolassa syömiseen...)

- mielenkiintoisia ja hyvin palkattuja teatteriprokkiksia, joiden aikataulut eivät mene päällekkäin (keväällä)

Siinäpä muutama unelma, unelmakarttainspiraatiota odotellessa... Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä vähän tällaisessa jumiolotilassa, en saa itsestäni kauhean paljon irti. Virtsatientulehduskaan ei parantunut antibiooteilla, nyt vedän karpalomehua ja huomenna taas lääkäriin... Toivottavasti pääsen kohta taas vauhtiin, parannun ja innostun riehumaan ja nauttimaan elämästä entiseen malliin.

Väärän väriset hiukset

2011-09-13T03:47:00.002+02:00

Sain äsken sähköpostia ohjaajalta, jonka esityksessä näyttelin keväällä ja jonka teatteriseuruetta kutsuin vielä alkukesästä omaksi teatteriseurueekseni. Kunnes syksyn produktion aikatauluja kysellessäni sain epämääräisen sähköpostin, jossa ohjaaja totesi, että meidän täytyy puhua uudestaan produktiosta ja että olisi hyvä, jos pääsisin koe-esiintymiseen.

Koko vuoden ajan olimme puhuneet tästä produktiosta sellaiseen sävyyn, että minä olin siinä itsestäänselvästi mukana. Epäilys hiipi nyt minuun. Oliko hän muuttanut mielensä?

Koe-esiintymisessä minulle tuli kuitenkin mieleen, että ehkä hän halusi vain vielä varmistua siitä, että meidän kemiamme toimisivat uusien näyttelijöiden kanssa. Ehkä kaikki olikin hyvin, ja olin vain kuvitellut kaiken. Rentouduin.

Tunsin, kuinka olin läsnä joka solullani ja kuinka liu'uin harjoituksesta toiseen sulavasti. Kontakti muiden näyttelijöiden kanssa oli luonteva ja lämmin. Hyvin menee, ajattelin.

Viimeisen koe-esiintymispäivän jälkeen rohkaistuin kysymään suoraan, olenko mukana produktiossa. Tunsin kuitenkin tarvitsevani tekosyyn tähän ärsyttävään uteluun, sillä eihän ole normaalia haluta tietää paria kuukautta etukäteen, mistä repii syksyn vuokrarahat, ei tietenkään. Vetosin lähestyvään Suomeen lähtöön ja teatterikursseihin, joita alkaisin vetämään lapsille pikkukaupungissa (kyllä, juuri siinä pikkukaupungissa...) ja joiden aikataulut piti vahvistaa nopeasti.

No, vastaus oli, ettei hän halunnutkaan minua esitykseen. Hän halusin "homogeenisen ryhmän". Kaikilla muilla koe-esiintymiseen osallistuneilla naisilla oli tummat hiukset. Ja ihan erilainen aksentti kun minulla. Kiitin tiedosta, toivotin hyvät kesät ja kävelin ulos ovesta. Saisikohan tämä blondi välillä vähän kiroilla? Vaikka ranskaksi? Mèrde.

Ja muistaako joku muuten pariisilaisen Louis'n, draamailevan kolleegani? Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi hän draamaili tämän ohjaajan kanssa.

Louis oli myös mukana koe-esiintymisessä - omalla kustannuksellaan Pariisista asti - ja Suomessa ollessani sain tekstiviestin: "En ole sitten mukana produktiossa. Ehkä Patrick on, mutten ole varma. Pistää vihaksi, tunnen itseni ääliöksi. Nähdään pian Mademoiselle Fromage." Louis oli elellyt samanlaisessa uskossa kuin minäkin, ja hänenkin kalenterinsa ammotti nyt tyhjää.

Ollessani rumpalini kanssa Ardèche'issa ohjaaja yritti soittaa minulle ja jätti viestin vastaajaani. En soittanut takaisin, koska kuuluvuus oli todella huono. Kun muutaman päivän päästä yritin soittaa, ohjaaja ei vastannut. Palattuani Lyoniin stressailin peruutetuista tanssikursseista ja yritin löytää uusia töitä, joista saisin rahaa vuokraan.

Ja entäs se tänään tullut sähköposti, jonka luin äsken? No siinä herra ohjaaja ihmetteli syyllistävään sävyyn, miksen ollut vastannut hänen soittopyyntöönsä, ja että olisin kaikesta huolimatta tervetullut harjoituksia seuraamaan ja aamulämmittelyyn osallistumaan.

Huomenna sitten soittelen ja selittelen kauniilla ja ystävällisellä tavalla, että olin keskittynyt löytämään töitä niiden töiden tilalle, jotka hän oli minulle luvannut ja sitten perunut lupauksensa. Ja lupaan tietenkin tulla niihin aamutreeneihin, joissa ne minun tilalleni otetut brunetit heiluttelevat paksuja hiuksiaan, venyttelevät solakoita vartaloitaan ja artikuloivat välimerellisillä aksenteillaan. Voi elämä, mikä ammatti.

Rumpali

2011-09-10T16:25:00.000+02:00

Toim.huom. Tästä piti tulla vaan pieni yleisten kuulumisten päivitys, mutta teksti alkoi elää omaa elämäänsä.

Olen jälleen Lyonissa, omassa huoneessa, omien tavaroiden (lue: oman sotkun) keskellä. Ihanaa, kun voi olla ihan omalla tavallaan ja omassa rauhassa. Paluu Ranskaan on sujunut vaihtelevasti, töitä on vähän peruuntunut ja alku takkuili muutenkin, mutta enimmäkseen on ollut hyvä fiilis ja uusiakin töitä on luvassa.

Kun tulin Suomesta, ehdin juuri ja juuri nähdä muutaman ystävän ja hoitaa pari pakollista byrokratiahommaa, kun tulikin lähtö loman jatkoajalle Ardèche'iin uuden poikaystäväni kanssa. Sivulauseessa piti nyt tuokin mainita sitten.

No okei, ihan vähän siitäkin aiheesta. Suhtaudun melko rauhallisesti siihen, mitä uudesta suhteestani tulee. Kyseessä on minua 3 vuotta nuorempi kundi, joka on ammatiltaan rumpali. En ole aikaisemmin ollut minua nuoremman (tai edes samanikäisen) miehen kanssa parisuhteessa. Hassua.

Tämä rumpalikundi on aika monella tapaa minunlaiseni ihminen. Ja aika ihana. Käynpä huvikseni läpi muutaman tärkeän kohdan listastani. Check = pitää erittäin suureksi osaksi paikkansa. Koska emme ole robotteja. Blondikin sen älyää.

1. Avoin elämään erilaisissa ympäristöissä ja mahdollisesti jopa eri maissa --- 15. Avoin teatterille ja kaikenlaiselle esittävälle taiteelle, kiinnostunut, tulee mielellään katsomaan niin minun esityksiäni kuin muitakin teatteriesityksiä, konsertteja, jne. --- 35. Samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita kuin minulla, mahdollisesti joitain yhteisiä harrastuksia ja/tai intohimoja. --- 38. Tykkää matkustaa ja tehdä spontaaneja retkiä. --- 39. On kotonaan niin metsässä kuin suurkaupungissakin.

Check. Kutsuu minut konsertteihinsa (jotka ovat aina loistavia), tulee mukanani esityksiini ja on kiinnostunut projekteistani. Poimii Suomessa kanttarelleja ja mustikoita ihan innoissaan. Opettelee innokkaasti suomea, ei oikeastaan taitaisi panna pahakseen Suomeen muuttoakaan.

2. Uskaltaa tehdä spontaanejakin päätöksiä ja ottaa riskejä. --- 4. Tekee sitä, mistä nauttii, mutta on aikuinen eikä pelkää velvollisuuksia ja vastuuta. --- 28. Innostuu melko helposti, mutta harkitsee tarkkaan isoja päätöksiä. Check. Ammattimuusikko, hoitaa raha-asiansa yms. huolellisesti ja tekee aina sen minkä lupaa. Tuli tapaamaan minua Suomeen kesällä, vaikka suhteemme oli vielä epämääräisessä tilassa.

5. Rakastaa minua ja näyttää ja kertoo sen minulle. - Check, mutta rakkaus on vielä hänelle liian iso sana, mutta tykkää minusta valtavasti ja näyttää ja kertoo sen minulle. Edit: No tulihan se r-sanakin sieltä. Suomeksi tietenkin. 7. Haluaa sitoutua ja on siihen valmis ja kykenevä. Haluaa kyllä olla kanssani ja on enemmän sitoutuvaa tyyppiä, mutta läpi paistaa vielä ihan pikkiriikkisen sellainen nuoren miehen halu saada lisää kokemuksia ja pysyä vielä sinkkuna. Katsellaan.

8. Sosiaalinen, tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. --- 12. Kunnioittaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä. Check. Tuli Suomen reissulla kanssani polttareiden suunnittelutapaamiseen ja laittoi kavereilleni ruokaa kultainen paljettihattu päässä. Kaverini olivat tietenkin aivan myytyjä. Rakastaa kissoja. Kierrättää. Ostaa luomua.

10. Ei hermostu turhasta, rauhallinen ja rento. --- 13. Osaa myöntää, jos on väärässä, eikä syyllistä toisia omista virheistään tai huonoista fiiliksistään. Hermostuu helposti, mutta ei tosin aina. Katsellaan. Ajoittain kyllä osaa tunnistaa myös omat heikkoutensa, mutta muutaman kerran kaikki on ollut minun syytäni. Jälkeenpäin uskaltaa kuitenkin nöyrtyä ja analysoida asioita rakentavammin - yleensä siinä vaiheessa, kun allekirjoittanutkin nöyrtyy.

11. Pitää tärkeimpänä elämässä omaa ja muiden onnellisuutta, priorisoi ihmissuhteet työn ja rahan edelle. --- 16. Tsemppaa minua ja muita ihmisiä ympärillään, tykkää ilahduttaa ja auttaa. --- 21. Empaattinen ja välittävä, kunnioittaa toisia ja ottaa heidät huomioon. Check. Aaaah. Ihanaaaaa. Tsemppaa ja rohkaisee minua duunijutuissa ja antaa loistavia neuvoja. Haluaa pitää minusta huolta ja auttaa aina, jos tarvitsen apua. Ei suostu eikä pysty nukkumaan, jos minulla on paha mieli vaan haluaa lohduttaa minua.

17. On ollut aiemmin ainakin yhdessä vakavassa ja kohtuullisen pitkässä suhteessa ja erosta on jo hieman aikaa. Vain lyhyitä suhteita takana. Ei välillä kommunikoi kovin rakentavalla tavalla, mutta meillä on toisaalta myös hyvin erilaiset "keskustelukulttuuriset" taustat. 19. Haluaa hoitaa parisuhdetta ja puhua asioista avoimesti. --- 20. Tuntee itsensä, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja haluaa kehittää itseään. Check. Vaikka kompuroi välillä. Kuten allekirjoittanutkin.

23. Urheilee ja pitää huolta terveydestään ja muutenkin itsestään sisäisesti ja ulkoisesti. Check, lähtee lenkille kanssani ja haluaa aloittaa Alexander-tekniikan ja on nyt kovasti innostunut syömään kasvispainotteisesti.24. Käyttää alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan eikä polta tupakkaa. Melkein-check. Noh, ranskalainen, joka rakastaa viinejä. Mutta myös ranskalaisella kohtuudella, onneksi.

26. Luottaa minuun. Ei ole omistushaluinen eikä mustasukkainen, mutta haluaa silti tuntea olevansa erityisasemassa minun elämässäni. Check. Sanoo olevansa mustasukkainen, mutta ei mielestäni ole sitä ollenkaan. Ei haluaisi nähdä minua flirttailemassa jonkun toisen kanssa, eikä halua kuulla yksityiskohtia aikaisemmista suhteistani = normaalia.

29. Ei ole cool eikä esitä, uskaltaa näyttää myös heikkoutensa. --- 31. Hyvä itsetunto, luottaa itseensä. Check. Välillä. Kuten allekirjoittanutkin.

30. Erittäin viehättävä ja hurmaava. Check.

33. Kotoisa ja turvallinen. Check, mutta pieni epäilys tällä rintamalla. Liian aikaista sanoa. Täytyy totutella.

36. Kohtuullisen siisti, järjestelmällinen ja jämpti, muttei kaavoihinsa kangistunut. Check. Samanlainen siivousasenne, ja vielä hitusen järjestelmällisempi kuin minä. Hitusen.

40. Asuu Lyonissa (tai haluaa muuttaa tänne) eikä aio (ainakaan lähivuosina) muuttaa pois täältä. Check. Asuu toisella puolella jokea, vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Siinä oli ihan vähän siitä aiheesta. Ai niin ja kun murehdin jotain, niin rumpalini toteaa: "Kaikki järjestyy." Siis suomeksi.

Vielä viikko

2011-08-22T21:50:00.017+02:00

Loma ruisleipämaassa on kulunut yllättävän nopeasti, välillä sairastaen ja erakoituen ja välillä hektisen iloisena ympäri Suomea pyörien. Tähän mennessä olen:

- käynyt miimikurssilla ja nähnyt hienoja esityksiä Tampereen teatterikesässä - ja tutustunut siellä ranskalaisen esityksen teknikoihin ja näyttelijöihin, joista yksi oli ollut siellä Avignonin teatterifestareilla sen Juliette Binochen vastanäyttelijänä, hih hih.

- ollut järjestämässä kaksia polttareita ihanille ystävilleni - niiden ohjelmaan kuului muunmuassa Black Eyed Peasin My Humps-biisin suomenkielisen version levyttäminen, tanssillisen "musavideon" filmaus Destiny's Childin Bootylicious-kappaleeseen ja drag queenin esiintyminen, sekä tietysti villi tanssiminen aina kun mahdollista!

- tavannut erinäisiä villieläimiä läheltä: kolme hirveä ja vasan, peuran vasoineen, kuikkia, hirvikärpäsiä, punkkeja, sudenkorentoja, silkkiuikkuja, oravia, sammakoita... Ja tietysti muita epämääräisiä vaappuvia otuksia.

- joutunut myöntämään katkeran häviöni sienestyksessä, ja vieläpä ranskalaiselle muusikolle! Metsässä kuului aina vaan jostain takaani: "Ici, ici!!" Ja kun saavuin paikalle, oli herralla kädet täynnä kanttarelleja. Itse en löytänyt yhtäkään. Hirvittävä häpeä.

- pyörinyt kaikenmaailman konserteissa, klubeilla, puistoissa ja festivaaleilla rakastamassa Helsinkiä

- joogannut laiturilla peilityynen järven ympäröimänä, juossut hikipäissäni mökkisaaren metsässä ympyrää ja herkutellut pureskeltavalla (eli tehosekoittamattomalla) pirtelöllä: pari desiä rypälemehua, ruokalusikallinen spiruliinaa, 1-2 desiä marjoja, taatelinpaloja, pilkottua inkivääriä, pilkottu banaani ja välillä myös vääräoppisesti maitorahkaa, sekoitetaan lomalaisen rennolla otteella haarukalla murskaten. Ei näyttänyt houkuttelevalta, mutta hyvää oli!

- käynyt nielunviljelyssä ja maksattanut äitini kipeäksi, koska en ollut hankkinut eurooppalaista sairaanhoitokorttia enkä matkavakuutusta.

- Syönyt Seurasaaressa Ingmanin café latte-jäätelöä, joka on vuosituhannen alkuun sijoittuneen jäätelömyyjäurani vuoksi ainoa kotimainen jäätelö, josta suostun maksamaan - mikään muu ei enää maistu miltään! Haluaisin myös tässä tarkentaa, että pehmiskoneen puhdistusprosessiin (ja sen muutamiin laiminlyöteihin) tutustuttuani on pehmytjäätelökin jäänyt ostamatta.

- tilannut uuden passin 3 minuutissa. Poliisiaseman kassaneiti ilmoitti, että tekstiviestillä tulee sitten ilmoitus, kun sen voi hakea - tekstiviestillä!!! Liian helppoa!

- hakenut uusitut pankkikorttini kahdesta eri helsinkiläisestä konttorista, jotka olivat jostain syystä molemmat minun "kotikonttoreitani" ja ihmetellyt, miksi luottokorttimaksun automaattiveloituksen minimimäärä 30€ laskutetaan tililtäni automaattisesti, vaikken ole ostanut luottokortillani mitään. Eli ei täälläkään aina ole onneksi blondilla helppoa.

- juonut muutaman ylihinnoitellun superpirtelön ja kuolannut kivoissa ekopuodeissa kaikkia ihania tuotteita ja meinannut ostaa ruisleivän juurta Jyväskylästä Katriinan kaupasta. Oli kallista. Ostan, kun en ole enää köyhä ja kun olen varma, että meinaan sitten kanssa leipoa sitä leipää.

- viettänyt epäterveellisyysillan ja ostanut lempipakastepizzaani Alepasta & lempi-irtokarkkejani Makuunista ja käpertynyt pedatulle sängylle tyynyjen sekaan (parasta!) katsomaan huonoa romanttista komediaa, missä näytteli sentään Blondin kostosta tuttu ihana Reese Witherspoon. Leffan nimi oli How Do You Know, en suosittele. Pizza ja karkit olivat hyviä.

- kierrellyt UFF:eissa ja ostanut ihanan violetin seeprakuvioisen neuletakin, saanut isoäidiltäni violetin huivin, ostanut kuudella eurolla Prisman lastenosastolta violetit vakosamettihousut (kokoa 164) - ai mikäkö tämän hetken lempivärikö kö kö? (Muistakaa lukea ääneen tuo loppu, ranskankielentaitoiset.)

Ihanaa on ollut, mutta nyt alan jo pikkuhiljaa odottaa paluuta takaisin patonkimaahan. Ruisleivät matkalaukussa, naturellement!

Kiitos

2011-08-17T04:22:00.002+02:00

Kiitos, että olen saanut uida kirkkaissa järvissä ja syödä mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia. Kiitos, että näin 3 hirveä ja riemukkaasti loikkivan vasan pellolla 15 metrin päässä minusta. Kiitos, että sain uida kuikan kanssa auringonlaskun maalaamassa järvessä.

Kiitos herkullisista suklaakonvehdeista ja makeista nauruista Café Lasipalatsin terassilla.

Kiitos aivan ihanasta ja koskettavasta konsertista, Eva & Manu.

Kiitos, että säteilet, tanssit ja naurat täydestä sydämestäsi.

Kiitos, että sain olla sylissäsi ja lähelläsi. Kiitos ymmärryksestäsi ja täydellisestä tekstiviestistä.

Kiitos kaikesta avusta, rakkaudesta ja turvasta, jota tarvitsin jo aiemmin, mutta jonka nyt saan teiltä moninkertaisena. Kiitos kiinalaisesta ruuasta ja ruttopuiston penkillä istuskelusta. Kiitos saunan lämmittämisestä ja autokyydistä metsäretkelle, ja kiitos, että olet alkanut käydä kuntosalilla. Kiitos retkieväistä, tsemppauksesta ja viisaudestasi.

Kiitos, että saan tehdä työtä jota rakastan. Kiitos, että uskallan kuunnella sydäntäni ja elää elämääni omalla tavallani. Kiitos, että kipu rinnassani on kadonnut.

Kiitos suurista turkooseista sulkakorvakoruista. Kiitos, että olet ihana, hullu ja riehakas ystäväni, jonka kanssa voin jakaa ihan kaiken. Kiitos, että saimme järjestää sinulle megabileet. Kiitos, että palasit elämääni.

Kiitos, että tanssit kanssani Mbarin terassilla.

Kiitos inspiroivasta ja voimaannuttavasta keskustelustamme junamatkalla.

Kiitos, että uskalsit tehdä vaikean päätöksen. Kiitos, ettet ole muuttanut mieltäsi.

Kiitos, että 21 vuoden jälkeen olet yhä minun ystäväni ja tuet ja ymmärrät minua.

Kiitos, että veitte minut festarireissulle Poriin. Kiitos lettukesteistä nuotion äärellä.

Kiitos, että lainasit kämppääsi juuri ratkaisevalla hetkellä. Kiitos, että olet ihana minun veljelleni.

Kiitos herkullisesta suklaakakusta, yösijasta ja mahtavasta viikonlopusta Tampereella.

Kiitos vaaleanpunaisesta powerpoint-suunnitelmasta, viinistä, ihanista glitterpalavereista ja ehtymättömästä energiastasi. Kiitos, ettet anna minun latistaa itseäni ja että löydät aina oikeat sanat. Kiitos ystävyydestämme ja yhteydestä, joka saa sydämeni pakahtumaan.

Kiitos kauniista Sarah Bernhardt-kortista. Kiitos mökkilomasta, joka antoi voimaa pitkäksi aikaa. Kiitos tositarinoista, joita en koskaan väsy kuuntelemaan.

Kiitos, että tulit juttelemaan minulle bileissä. Kiitos, että ostit lentoliput itsellesi ja boyfriend-farkut minulle UFF:ista. Kiitos, että tsemppaat minua työssäni. Kiitos halauksista, healingistä ja hellyydestä. Kiitos, että lupasit valvoa vierelläni niin kauan, kunnes minulla on parempi mieli. Kiitos, että haluat oppia äidinkieltäni. Kiitos kärsivällisyydestäsi ja sinnikkyydestäsi. Kiitos, että olet rehellinen.

Kiitos siitä, että luit tämän tekstin ja että olet kiva ja että teet parhaasi ja sen minkä jaksat.

Patonkimaasta ruisleipämaahan - kulttuurishokin erittelyä

2011-07-19T22:38:00.014+02:00

Muutama huomio Lyonista ja Ranskasta, sekä Helsingistä ja Suomesta.

1. Ranskassa asiakkaita tervehditään kaupassa sanomalla hyvää päivää ja kaikkia teititellään. - Suomessa myyjä sanoo (ehkä, jos huomaa sinut) "Moi!" ja "Haluutsä pussin?"

2. Lyonissa bussikuski pysähtyy odottamaan juoksevaa miestä. - Helsingissä bussi, johon halusin hypätä ajaa muita busseja täynnä olevan pysäkin ohitse, eikä edes vilkaise, olisiko joku halunnut tulla kyytiin.

3. Ranskassa +21°C tarkoittaa, että kaikilla on takki päällä. - Suomessa mennään biitsille.

4. Lyonissa on paljon 18-20-vuotiaita sinkkuja. - Helsingissä on paljon 18-40-vuotiaita sinkkuja.

5. Ranskassa juodaan terassilla pari lasia viiniä. - Suomessa juodaan.

6. Ranskassa syödään, koska on illallisaika ja kova nälkä. - Suomessa syödään, ettei tulisi nälkä.

7. Ranskassa syöminen on sosiaalinen tilanne. - Suomessa yritän syödä yhtä aikaa edes isäni kanssa, sillä äitini on jo syönyt ja veljelläni ja hänen tyttöystävällään ei ole nälkä. Yhtäkkiä kaikki lähtevät ruokapöydästä katsomaan kasvimaata. Jään istumaan yksin linssikeittoni kanssa. Tunnin päästä äitini ilmoittaa, ettei olekaan vielä syönyt ja syö television ääressä. Onneksi toiveeni kuullaan ja illalla istumme saunan jälkeen yhdessä pöytään.

8. Ranskassa miehet tanssivat baarissa, vaikka he eivät edes olisi humalassa ja vaikka he eivät osaisikaan tanssia. - Suomessa miehet heiluvat holtittomasti humalassa tanssilattialla, koska olisi noloa yrittää oikeasti tanssia.

9. Lyonissa flirttailu on vaikeaa, sillä naisilla on teräksinen suojamuuri ympärillään ja miehiä pelottaa yleensä liikaa lähes varma torjunta. Naiset eivät usein edes hymyile miehille, joista he ovat salaa kiinnostuneita. - Helsingin baareissa pariutuu jatkuvasti lukemattomia ihmisiä, usein muutaman drinkin avituksella. Naisetkin tekevät aloitteita ja kontaktin ottaminen on luontevampaa ja luvallisempaa.

10. Ranskassa vuohenjuusto maksaa 1,29 € ja ihan hyvä viinipullo 3 €. - Suomessa sama vuohenjuusto maksaa 3,69 € ja viini 8,70€.

11. Ranskassa kilo pakaste(metsä)mustikoita maksaa 9€. - Suomessa mustikoita löytyy lähimetsästä ilmaiseksi.

12. Lyonissa teinitytöt pukeutuvat mustaan, harmaaseen ja beigeen ja heillä on Guessin laukut - tai ainakin kopiot. - Helsingissä teinitytöt pukeutuvat neonpinkkiin, keltaiseen ja kirkkaanvihreään ja heillä on kasarivintagelaukut.

13. Lyonissa smoothie on hedelmistä ja mehusta tehty pirtelö. - Helsingissä smoothie on goji-marjoista, maca-jauheesta, villiyrteistä ja avokadosta tehty pirtelö, johon on lisätty steviaa ja spirulinaa.

Smoothie-baari Caneli Iso-Roobertinkadulla

14. Kun Ranskassa miespuolinen henkilö kysyy ulkomaalaiselta naiselta: "Can I kiss you?", tämä voi tarkoittaa, että hän pyytää lupaa antaa poskisuukot hyvästellessä. - Suomessa se nainen on jo suudellut sitä ranskalaista miestä suulle ajat sitten.

15. Ranskassa viiden minuutin myöhästyminen tapaamisesta ei ole vielä oikeastaan myöhästyminen. - Suomessa tekstiviesti piippaa tasalta: "Sori olen myöhässä! Tulen 3 minuutin päästä!"

Hyviä kuulumisia

2011-07-07T19:52:00.029+02:00

Terveisiä Suomesta metsän keskeltä. Minulle kuuluu hyvää, syön mustikoita ja tapaan rakkaita ihmisiä. Parin erittäin ihanan ja kunnioittavan sähköpostin vaihtamisen jälkeen on aika kääntää sivua, toivottaa rakkaalle entiselle kumppanilleni kaikkea hyvää ja kiittää maailmankaikkeutta kaikesta siitä kauniista, mitä sain kokea hänen rinnallaan näiden kolmen vuoden aikana. Käännän siis katseeni seuraaviin seikkailuihin ja juurrutan jalkani tukevasti tähän hetkeen, uusi elämä on alkanut.

Tässä muutama hyvä kuuluminen ennen Suomeen tuloa. Raporttia ruisleipämaasta seuraa sitten myöhemmin...

Vaikka yleensä välttelen sokeria, se pelasti taannoin erään illan. Olimme syöneet ystäväni kanssa lyonilaisessa huonossa kasvisravintolassa, jossa luomusuklaakakku maistui pahville - ennenkuulumatonta! Kun tulimme toiseen ravintolaan tutun muusikon keikalle, tilasin tämän jälkiruuan: mangosorbettia suklaakastikkeella ja kermavaahdolla, mansikoita kekseillä ja suklaakastikkeella, sekä kolmen suklaan kakku. Ja kyllä, oli h-y-v-ä-ä.

Parc de la Tête d'Or on ehkä Lyonin ihanimpia paikkoja. Kun veljeni tuli tyttöystävänsä kanssa kylään, kävimme siellä katselemassa kirahveja, vesipuhveleita, kilpikonnia ja yleistä vehreyttä.

Tämän hetken vihreä, tai no, musta pirtelö:

~ 1 banaani
~ 3-4 desilitraa viinirypälemehua
~ 1-2 dl mustikoita
~ pari kourallista mahdollisimman vihreää salaattia
~ pari ruokalusikallista pilkottua selleriä
~ ruokalusikallinen spirulina-jauhetta
~ runsas teelusikallinen pilkottua inkivääriä
~ puolikas sitruuna

Toisen tutun muusikon keikalla tanssijalka riistäytyi käsistä, niin luvattoman hyvää funkkia päättivät soittaa! Ensimmäistä kertaa vuosiin olin yhtä hikinen livemusiikin ansiosta, me likey!

Avignonin teatterifestivaaleilla oli kivaa. Kävin katsomassa parin ystävän esitykset ja nautin festivaalitunnelmasta.

Seurueet mainostivat OFF-festivaalin esityksiä kaduilla mitä kreiseimmissä kostyymeissä ja käyttivät häikäilemättömiä tekniikoita yleisön houkutteluun; yksi komea nuorimies avautui meille kertoen, että eilinen esitys oli viivästynyt, koska meitä ei ollut näkynyt yleisössä ja toivoi, että me tänään ilmestyisimme ajoissa paikalle, jotteivät he taas joutuisi aloittamaan myöhässä.

Olin yötä festivaaleilla töissä olleen tytön luona, joten ilta jatkui esitysten jälkeen upeissa paikoissa järjestettyihin kutsuvierastilaisuuksiin...

Aamulla en festivaalielämän keskellä saanut loihdittua itselleni viherpirtelöä, vaan nautinkin aamiaiseksi juustoja, voita, luomuriisikakkuja, tuorepuristettua appelsiinimehua ja suklaabriocheja. Hih.

Ai niin, ja yhdessä illanvietossa näin Juliette Binochen hymyilevän viereisessä pöydässä.

Auts.

2011-07-02T11:48:00.029+02:00

Tänään on taas vaikea päivä. Umpisolmu sydämen korkeudella kiristyy. Viikko sitten olin hakemassa vanhaan osoitteeseeni tulleita kirjeitä entiseltä poikaystävältäni. Entiseltä poikaystävältäni. Kuinka omituista kirjoittaa kaksi sanaa, jotka tuntuvat vieläkin epätodellisilta. Kirjeiden haun jälkeen sain tekstiviestin: "Olit todella kaunis, kuten aina ;)" Auts.

Kuka on tämä mies, joka lähettää minulle kehuja ulkonäöstäni silmäniskun kera? Onko se se sama mies, joka päätti, ettei hän voi muuttaa takiani viereiseen kaupunkiin? Mies, joka asetti minut prioriteettilistalla alemmaksi kuin tutussa ja turvallisessa arjessa pysymisen? Mies, jonka takia minä muutin vieraaseen maahan ilman kielitaitoa tai kontakteja? Mies, jota rakastin syvemmin kuin ketään aiemmin? Mies, jonka kanssa halusin jakaa elämäni, ehkä jopa saada lapsen, vanheta? Kyllä. Auts.

Vastasin tekstiviestillä, että hänkin näytti komealta, kuten aina, ja että hän tapaa vielä varmasti jonkun kauniin, ihanan ja rakastavan naisen, jonka kanssa hän voi jakaa elämänsä. Toivotin kaikkea hyvää. Auts.

Ostin eilen Cosmopolitanin (naurakaa vaan), ja vasta myöhemmin huomasin sen kannessa koreilevan otsikon: "Avez-vous digéré votre rupture?", "Oletko niellyt (sulattanut) erosi?" Tai itse asiassa kaverini huomasi sen Croix-Roussessa (Lyonin boheemikaupunginosa) tyttöjen kanssa nautitun valkoviini-illallisen jälkeen ja tiedusteli, ostinko lehden kyseisen testin takia. Eikun testiä tekemään siis.

Tänään lehdestä puuttuu yksi sivu, se makaa revittynä jossain Croix-Roussen pikkukaduilla. Muistan siitä huolimatta liian hyvin kaksi vastausta.

Mikä saa sydämesi tykyttämään?

a) Uusi komistus kainalossasi
b) Se, että luulet näkeväsi entisen poikaystäväsi jossain
c) Hyvännäköinen kundi, jonka näit eilen baarissa
d) Se, että joku puhuu eksästäsi sinulle

Vastasin b), ja usein. Auts.

Toinen kysymys koski sitä, mitä kaipaan eniten. Vaihtoehtoja olivat hänen ihonsa tuoksu, yhteiset projektimme, parisuhteessa oleminen, ja sitten vielä tämä: "Votre complicité."

En löytänyt sanalle "complicité" hyvää käännöstä, google tarjosi "rikoskumppanuutta". Sielunkumppanuus voisi ehkä toimia, tai yhteys, tai samalla aaltopituudella oleminen. Siis se, että on ihan liian hyvä olo jonkun kanssa.

"Teidän sielunkumppanuuttanne." Kyllä. Juuri sitä. Auts.

Tänään minut on kutsuttu viettämään uima-allasiltapäivää tyttökavereiden kesken. Se ehkä vähän helpottaa. Sydänsurulääkekuuri on muuten purrut ihan hyvin välillä, mutta aika on kai paras lääke. Mikä cliché, plääh ja aargh, eikö voisi nyt jo olla hyvä olo heti?

Ai niin, ja oli siinä testissä vielä yksi kinkkinen kysymys: (huonosti käännetty ranskasta suomeksi, mutta ymmärtänette sisällön)

Olisit hänen vuokseen valmis...

a) pysymään ystävinä.
b) antamaan anteeksi ja menemään elämässä eteenpäin.
c) kertomaan, että olet viimein tavannut jonkun toisen.
d) jättämään/unohtamaan kaiken ja aloittamaan uudestaan alusta.

Noh, d). Auts.

Miksi ei?

2011-06-20T16:00:00.022+02:00

Pohdin tässä hiljattain moraalisääntöjä, velvollisuuksia, kohteliaisuutta ja hyviä tapoja. Kaverini kaverin synttäreillä mietin ääneen, onko noloa, jos laitan lahjakassaan vain 10 euroa. (Täällä Ranskassa on usein tapana kerätä päivänsankarille lahjaksi rahaa, jonka hän voi sitten käyttää haluamallaan tavalla.) Kaverini totesi, että tietenkin voit laittaa juuri sen verran kun tahdot ja pystyt, mutta kuulin hänen äänensävystään, ettei 10 euroa tietenkään ollut paljon mitään.

Jälkeenpäin pohdin, miksi kysyin joltain toiselta asiaa, jonka olin oikeastaan jo päättänyt. Miksi tarvitsin ulkopuolisen hyväksynnän?

Eilen istuin jokilaivan terassilla juttelemassa ystäväni kanssa. Keskustelu kääntyi sinkkuelämään ja erilaisiin lyhyt- tai pidempiaikaisiin suhteisiin vastakkaisen ja saman sukupuolen edustajien kanssa.

Kun ystäväni kommentoi kavereidensa yhden illan seikkailuja hieman naureskellen, minulle kirkastui yhtäkkiä, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa elää. Siis tämä asia ei nyt ehkä tullut mieleen ihan ensimmäistä kertaa, mutta ihanan konkreettisesti ja selvästi, lähes fyysisenä tuntemuksena.

Muistin taas, miten ihmeellistä on olla olemassa tällaisen planeetan päällä, ja miten tärkeää on elää elämä, jossa minä olen päähenkilö, jossa minä nautin elämästäni. Tietysti yhdessä muiden kanssa!

Kuinka usein sitä unohtaakaan, ettei minun tarvitse tehdä kuten nuo toiset, olla kuten nuo toiset, että minä voin tehdä asiat omalla tavallani. Ettei minun tarvitse pyytää kenenkään hyväksyntää. Ehkä tämä aihe kumpuaa myös ulkomaille muuton aiheuttamien kriisien jälkimainingeista, ja Ranska (tai ainakin Lyon) nyt on eittämättä hieman konservatiivisempi elinympäristö kuin esimerkiksi Helsinki, jossa asuin noin 6 vuotta.

Lisäksi olen huomannut, että minulle on kehittynyt ikävä tapa vähätellä itseäni. Esimerkiksi taannoisen tv-roolini jälkeen olen löytänyt itseni selittelemästä, että "eihän niillä nyt tainnut olla vaihtoehtoja, jos halusivat löytää Lyonista blondin näyttelijän, joka puhuu englantia ja ruotsia". Kun saan kehuja kielitaidostani, muistan heti mainita, että se on geeneissä ja että me suomalaiset olemme onnekkaita, kun meillä ei dubata.

Miksen voi olla ylpeä kaikesta tästä raatamisesta? Olen sentään opetellut puhumaan sujuvaa ranskaa kahdessa vuodessa ja rakentanut tyhjästä itselleni laajan verkoston työelämään!

Tästä lähtien harjoittelen seuraavaa, kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kanssaihmisiäni kohtaan:

- Kun minua askarruttaa jokin päätös (iso tai pieni), kysyn ensin ja ennenkaikkea itseltäni.

- Kun minua nolottaa jokin turha asia, opettelen olemaan siitä ylpeä.

- Kun en uskalla, teen sen silti.

- Kun tekee mieli tehdä jotakin jotenkin, niin teen juuri niin.

- Kun ujostuttaa, tanssin heti villisti. Missä vaan.

- Kun piilottelen, selittelen tai pyytelen anteeksi suomalaisuuttani / kauneuttani / blondiuttani / televisiorooliani / hyvää tanssitaitoani / hyvää kielitaitoani / menestystäni (tms.) niin kehun heti perään itseäni vuolaasti.

- Kun jostain syystä vielä epäröin tai angstaan, kuuntelen Shakiran "Rabiosan", pukeudun ihanaan uuteen mekkooni ja astun kevein askelin ulos kesäkadulle. So what!

Edit: Kurkatkaa Aikamatkustajan blogiin kanssa, sieltä vasta pukkaakin elämänohjetta joka lähtöön, suosittelen!

Sydänsurulääkekuuri

2011-06-13T11:13:00.016+02:00

Uusi kesämekko. Ihan uutena ostettu, enkä aio potea huonoa omaatuntoa. Käytettyjen vaatteiden putiikeista ei löytynyt tarpeeksi hemaisevaa.

Uudet kengät. Mukavat ja kauniit. Nyt omistan tarvittavat kesäkegät: yhdet tennarit, yhdet juhlakorkkarit, yhdet flip flopit ja nämä.

Brunssi ystävien kanssa ihan kohta. Jee.

Ihana pieni kotini.

Ulkoilu. Konsertit. Esitykset. Kylttyyrielämykset.

Vihreät smoothiet. Vadelmat. Herkuttelu.

Puistot. Ruusut. Kesä.

Halaukset. Huolenpito. Hellyys.

Bileet ja illanvietot ystävien - uusien ja vanhojen - kanssa. Suklaa-inkivääri-pähkinä-taatelibrownie ja luomukirsikkakiisseli. Elämä. (sydän)

Miksi

2011-06-09T01:58:00.045+02:00

Varoitus: Harvinainen "valivali"-kirjoitus luvassa kaikkine kliseineen, pahoittelut etukäteen....

Kello on varttia yli kaksi aamuyöllä, istun pienen huoneeni sohvalla kämppisteni huonovointisen kissan kanssa. Toin sille ruokaa sohvalle, ja nyt se yrittää näykkiä sitä hieman vaivalloisesti. On monella tapaa avuton, syvästi yksinäinen ja hylätty olo. Kissarassun hoipertelu sai minut itkemään, kun muistin omien kissojen sairastumiset ja kuolemat. Tajusin samalla yhtäkkiä, miten pahalta minusta tuntuu.

Luopumisen kipu rinnassa ja pala kurkussa. Miksi tässä kävi (taas) näin?

Miksen ollut tarpeeksi tärkeä, vaikka annoin kaikkeni? Miksi minun piti luoda elämäni ensin tänne, missä mukavat kolmikymppiset sinkut ovat todellinen harvinaisuus ja sitten löytää itseni istumasta yksin pienen huoneeni sohvalta keskellä yötä toivomassa, että joku halaisi minua nyt? Miksi minun piti tulla Ranskaan eroamaan?

Miksen tajunnut aiemmin, että me olemme niin erilaisia? Ja miksi meillä oli niin ihanaa yhdessä?

Miksi eroan jo kymmenennestä poikaystävästäni? Enkö osaa sitoutua? Olenko liian hankala tyttöystävä?

Kuka hieroisi minua?

Miksei joku tule ja ota syliin?

Onko läheisyyden- ja rakkaudenkaipuu merkki heikkoudesta ja riippuvuudesta? Pitäisikö minun vaan olla yksin?

Miksi vain epäkiinnostavat tyypit lähestyvät minua?

Miksen uskalla enää jutella tuntemattomille? Miksi pelkään yhtäkkiä astua yksin sisälle baariin tai ravintolaan?

Mihin rohkeuteni on kadonnut?

Miksi ihmeessä tämän piti päättyä näin? Kuinka nyt jatkan elämääni, jonka halusin jakaa hänen kanssaan?

Miten selviän tästä?

Milloin selviän tästä?

Miksi Anthony De Mello on aina oikeassa?

Lista

2011-05-30T00:54:00.021+02:00

Vaikka on jo myöhäinen ilta, kirjoitan nyt heti listan. Koska olen sen arvoinen. Enkä ota vastaan yhtäkään valitusta siitä, ettei tällaisia listoja saa kirjoittaa, sillä niitä pitää kirjoittaa. Sitten ne pitää heittää jonnekin paperipinon pohjalle ja kaivaa esiin sitten, kun on tavannut jonkun, jonka kanssa on hirmu ihanaa ja pohtia, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei.

Listan kanssa ei saa lähteä baariin tai ekoille treffeille. Se toimii vain varmistuksena sille, ettemme hyppää suin päin suhteeseen kumppanin kanssa, joka on meille tavalla tai toisella vääränlainen. Mutta toki liika listaaminen voi myös muodostua ongelmaksi, eli on mietittävä myös, mitkä ovat Ehdottomia Ei:tä, ja mistä taas voimme tinkiä ja joustaa.

Edit: Lue myös lista läpi ja kysy itseltäsi oletko sinä itse tuo lista ja haluaisitko tulla tarkastelluksi samantyyppisten piirteiden kautta. Lukekaa myös kommenttiosiosta vastaukseni E:n muistutukseen siitä, että pitäisi ennen kaikkea tarkastella itseään peilistä eikä odottaa, että listan mukainen mies saapuu. (Rakkaat isovanhemmat, klikatkaa hiirellä tekstin lopussa olevaa kohtaa "x kommenttia"!)

Tässä on minun listani tähän mennessä kymmenennen eron jälkeen. Lista on saanut inspiraatiota myös yllämainituista Parisuhteen "Ehdottomista Ei:stä".

1. Avoin elämään erilaisissa ympäristöissä ja mahdollisesti jopa eri maissa.

2. Uskaltaa tehdä spontaanejakin päätöksiä ja ottaa riskejä.

3. Jalat maassa, realistinen optimisti.

4. Tekee sitä, mistä nauttii, mutta on aikuinen eikä pelkää velvollisuuksia ja vastuuta.

5. Rakastaa minua ja näyttää ja kertoo sen minulle.

6. Hellä, nauttii kosketuksesta ja läheisyydestä.

7. Haluaa sitoutua ja on siihen valmis ja kykenevä.

8. Sosiaalinen, tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

9. Positiivinen, luottaa elämään.

10. Ei hermostu turhasta, rauhallinen ja rento.

11. Pitää tärkeimpänä elämässä omaa ja muiden onnellisuutta, priorisoi ihmissuhteet työn ja rahan edelle.

12. Kunnioittaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä.

13. Osaa myöntää, jos on väärässä, eikä syyllistä toisia omista virheistään tai huonoista fiiliksistään.

14. Näkee maailman ihmeellisyyden, utelias, uskaltaa kyseenalaistaa asioita.

15. Avoin teatterille ja kaikenlaiselle esittävälle taiteelle, kiinnostunut, tulee mielellään katsomaan niin minun esityksiäni kuin muitakin teatteriesityksiä, konsertteja, jne.

16. Tsemppaa minua ja muita ihmisiä ympärillään, tykkää ilahduttaa ja auttaa.

17. On ollut aiemmin ainakin yhdessä vakavassa ja kohtuullisen pitkässä suhteessa ja erosta on jo hieman aikaa.

18. Osaa kuunnella intuitiotaan ja sydämensä ääntä, ei ole vietävissä ja manipuloitavissa.

19. Haluaa hoitaa parisuhdetta ja puhua asioista avoimesti.

20. Tuntee itsensä, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja haluaa kehittää itseään.

21. Empaattinen ja välittävä, kunnioittaa toisia ja ottaa heidät huomioon.

22. Pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan ja tietää, että se on itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

23. Urheilee ja pitää huolta terveydestään ja muutenkin itsestään sisäisesti ja ulkoisesti.

24. Käyttää alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan eikä polta tupakkaa.

25. Ei välttämättä halua lapsia (ainakaan kovin pian), mutta on avoin sille, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Valmis myös adoptoimaan.

26. Luottaa minuun. Ei ole omistushaluinen eikä mustasukkainen, mutta haluaa silti tuntea olevansa erityisasemassa minun elämässäni.

27. Itsenäinen, tykkää viettää aikaa myös yksin tai omien ystäviensä kanssa.

28. Innostuu melko helposti, mutta harkitsee tarkkaan isoja päätöksiä.

29. Ei ole cool eikä esitä, uskaltaa näyttää myös heikkoutensa.

30. Erittäin viehättävä ja hurmaava.

31. Hyvä itsetunto, luottaa itseensä.

32. Tietoinen siitä, että elämä on lahja. Kiitollinen.

33. Kotoisa ja turvallinen.

34. Mahtava keskustelukumppani, jonka kanssa syntyy oivalluksia ja jutteleminen on innostavaa.

35. Samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita kuin minulla, mahdollisesti joitain yhteisiä harrastuksia ja/tai intohimoja.

36. Kohtuullisen siisti, järjestelmällinen ja jämpti, muttei kaavoihinsa kangistunut.

37. Ei stressaa turhasta, tekee parhaansa ja muistaa yleensä, että se riittää. Suhtautuu armollisesti itseensä ja muihin.

38. Tykkää matkustaa ja tehdä spontaaneja retkiä.

39. On kotonaan niin metsässä kuin suurkaupungissakin.

40. Asuu Lyonissa (tai haluaa muuttaa tänne) eikä aio (ainakaan lähivuosina) muuttaa pois täältä.

41. Ei tarvitse isoa asuntoa, pitää noin 50 neliömetrin kaksiota juuri sopivana kahdelle.

42. Osaa tarvittessa joko ottaa ohjat omiin käsiinsä tai sanoa "kyllä" toisten ehdotuksille.

No siinäpä tulla paukutti listaa. Viimeksi tein 28 kohdan listan, nyt oli näemmä vähän enemmän sanottavaa. Entinen poikaystäväni on upea ja ihana ihminen - ja vastasi listaani lähes täydellisesti. Nyt yritän hyväksyä, että olimme ehkä liian erilaisia toisillemme muutamissa ratkaisevissa asioissa (jotka puuttuivat aikaisemmasta listasta, heh).

Niin ja listan tekeminen tässä vaiheessa on hyvä idea myös siksi, että sitä tuijottelemalla saa viettää jonkin aikaa ihan yksin ja rauhassa erosta toipumassa, eikä kukaan varmasti vaikuta sopivalta kumppaniehdokkaalta.

Ero

2011-05-28T02:52:00.022+02:00

Se tapahtui. Poikaystäväni sanoi, ettei tämä taida onnistua. Seuraavaksi hengitellään ja ollaan olemassa. Eletään tässä ja nyt ja keskitytään pieniin asioihin. Kuten rakkaan ystäväni kanssa tapaamme sanoa: Kaikki on plussaa - vaikka hampaat irvessä.

Vaikea selittää, miltä nyt tuntuu.

Olen tavallaan helpottunut kolmen enemmän tai vähemmän hankalan vuoden jälkeen siitä, etten enää ole riippuvainen kenenkään muun suunnitelmista tai haluttomuudesta tehdä suunnitelmia.

Olen tavallaan kiitollinen, että meille selvisi, ettemme katsokaan samaan suuntaan, että tarvitsemme erilaiset olosuhteet.

Olen tavallaan onnellinen, että kuuntelin sydäntäni ja tiedän yhä selvemmin, miten haluan elää tämän ainutlaatuisen ja ihmeellisen elämäni.

Mutta samalla tuntuu, että minusta valuu hetkittäin ulos kaikki voima ja luottamus. Etten voi kohdata tätä surua.

Alanis Morissette osaa aina sanoa kaiken parhaiten.

Vaikeinta on, kun muistaa, että tein kaiken tämän, jotta voisimme olla yhdessä. Rakensin ihan yksin tyhjästä itselleni elämän, ja tein sen niin hyvin kuin vain osasin, jotta voisin olla onnellinen tässä maassa.

Tein kaiken liian hyvin, enkä suostunut kompromisseihin, jotka olisivat tehneet minusta katkeran ja onnettoman. Lopulta putosin itse kaivamaani kuoppaan. Olin raivannut oman polkuni, mutten huomannut, että olin sillä yksin.

On hyväksyttävä se tosiasia, ettei kummankaan tarvitse tehdä liian suuria, oman onnellisuuden vaarantavia kompromisseja. Hän ei voi vaatia sitä minulta, enkä minä voi vaatia sitä häneltä. Hän ei ole minulle velkaa yhtään mitään. Enkä kadu yhtään mitään.

Kun on vaikeaa, toistelen mielessäni sanaa rakkaus. Joku oli kirjoittanut sen katuun isoin kirjaimin. "LOVE" . Rakkaus pelastaa juuri nyt kaiken. Rakkaus, joka syleilee maailmaa, joka kiittää jokaisesta hetkestä, joka iloitsee olemassaolon tarjoamasta lahjasta.

Kaikki on plussaa, vaikka hampaat irvessä. Tai kyyneleet silmissä. Ja varsinkin silloin, kun uskaltaa hymyillä kaiken sen läpi.

Blondin näyttelijän kosto

2011-05-03T23:14:00.016+02:00

Lauantaina minun oli määrä toimia stand-in-näyttelijänä jollekin toiselle blondille näyttelijälle eräässä ei-niin-kaukaisessa kaupungissa. Olivat löytäneet minut internetistä, ja tarvitsivat blondin. Autottomana ja ajokortittomana muutamien mutkien jälkeen sovin, että poikaystäväni kuljettaa minut paikan päälle.

No, soittivat sitten äsken ja kertoivat hankkineensa ammattilais-stunt (wo)manin tilalleni. Poikaystäväni oli tässä vaiheessa jo ostanut meille hotelliyön kyseisestä ei-niin-kaukaisesta kaupungista.

Huonot uutiset ovat siis, ettei minulla ole lauantaina töitä ja hyvät uutiset ovat, että minulla ei ole lauantaina töitä. Sen sijaan luvassa on miniloma ihan kahdestaan. Ei paha. Toivottavasti en törmää kuvausryhmään...

Muuten(kin) menee asenteesta riippuen hyvin tai huonosti. Enimmäkseen hyvin.

Työkuviot näyttävät ihan hyviltä, syksyllä varmoja töitä ovat syyskuussa oman teatteriseurueen kukkauden mittainen residenssi pikkukaupungin isossa museossa ja dinosaurusmusikaalin uusintavedot joulukuussa Pariisissa. Syksyllä on mahdollisesti myös runoesityksestä poikinut teatteriesitys loka- ja marraskuussa.

Fyysisiä näyttelijäntyöntreenejä ohjaava kundi pyysi lisäksi minut ehkä tulevaan prokkikseensa ja maaliskuussa 2012 esiinnyn yhdessä suomalaisia lauluja laulavan naiskuoron kanssa.

Parisuhteen saralla harrastamme onnellisuustreenejä, tarot-kortteja (Gerd Zieglerin kirja "Tarot - Mirror of your relationships" on huippu!) ja kommunikaatioharjoituksia. Eräänä iltana esitimme toisiamme ja kerroimme peloistamme ja toiveistamme toisillemme toisinamme. Oli erittäin avaavaa, suosittelen!

Välillä erillään asuminen tökkii pahasti, mutta välillä muistan taas, että pitää elää hetkessä ja luottaa huomiseen. Ja olla positiivinen ja muistaa, miten hyvin asiat ovat. Äitikin aina muistuttelee minua tästä, mutta äitiä on välillä ärsyttävää uskoa. Kai se on uskottava silti.

Lauantain töiden peruuntuminen kismittää yhä vähän, mutta blondin kostoksi ajattelin uida ei-niin-kaukaisen kaupungin viereisessä järvessä ja nauttia +24 asteen kesäsäästä. Epäilen vahvasti, että kaikenlaiset kismitykset unohtuvat siinä melko vikkelään.

Herättäkää minut

2011-04-18T15:57:00.027+02:00

Toissayönä näin painajaista, jossa ihan Timo Soinin näköinen mies johti eriskummallista lahkoa. Lahko oli pelottava. Syntyi joukkopako: kaikki uhanalaiset eläimet pakenivat lahkon alta. Pakolaisten muodostamassa jonossa oli valaita, tiikereitä, hylkeitä, laulujoutsenia...

Yöllä luin uutisia netistä, ja uni palasi mieleeni. Ajattelin kaikkia uhanlaisia eläimiä ja aarniometsiä, jotka eivät kiinnosta perussuomalaista (eivätkä välttämättä kovasti kokoomuslaista tai demariakaan) - paitsi sitten kuin halot loppuvat kiukaasta.

Eilen illalla kuulin myös poikaystäväni suusta, ettei hän nyt sittenkään tiedä, voiko hän luopua asunnostaan ja muuttaa Lyoniin. Hän mainitsi myös, ettei tiedä, mitä tekee huonekaluilleen. Heittääkö hän ne jokeen? Myöhemmin hän kuitenkin myönsi, että kyse ei ole huonekaluista. Hän ei vaan halua muuttaa. Hän pelkää taloudellisia riskejä, hän haluaa pitää asuntonsa.

Huomenta maailma. Huomenta Suomi, ja huomenta Ranska. Aamulla oli onneksi fyysisen näyttelijäntyön treenit ja siellä potkuja harjoitellessa ja juostessa ja punnertaessa en ajatellut mitään muuta. En unia, en todellisuutta. Treenasimme ulkona. Aurinko lämmitti kasvojani ja tuuli tuiversi hiuksissani. Kävelin silmät kiinni kivejärkäleen päällä toisten näyttelijöiden ja tanssijoiden seassa. Hengitin.

Treenien vetäjä kysäisi lähtöä tehdessäni, että olihan hänellä minun numeroni. Totesin reippaasti, että kyllä hänellä on ja sähköpostiosoite myös. Työtarjous tulossa ehkäpä? Niitä onkin alkanut tulla kiitettävästi lähiaikoina. Viime lauantaina sain esimerkiksi uuden työtarjouksen todella mielenkiintoiseen teatteriproduktioon. Kannatti lukea ilmaiseksi runoja suomeksi.

Suomeksi. Suomalainen. Perussuomalainen. Ikävää, että tuollainen konservatiivinen ja osittain ulkomaalais- ja maahanmuuttajavihamielinen puolue omi itselleen yhdyssanan, jonka jälkimmäinen osa on "suomalainen". Kuten kommentoin Hujan Hajan-blogiin, onkin jollakin tapaa helpottavaa juuri nyt olla tavallaan koditon ja juureton, maailmankansalainen.

En kuitenkaan häpeä suomalaisuuttani, sillä minun mielestäni suomalaisuus on kansainvälisyyttä, kielitaitoisuutta, avoimuutta, tasa-arvoisuutta, nykyaikaisuutta ja innovatiivisuutta. Suomalaiset tunnetaan myös maailmalla kielitaitoisina ja kansainvälisinä! Onneksi sentään 80% suomalaisista ei äänestänyt perussuomalaisia. Nimeän täten heidät erityissuomalaisiksi. Kiitos heille, kiitos meille. Ja Helsingissä vasemmistoliiton Paavo Arhimäki voitti surullisenkuuluisan Halla-Ahon. Toivoa siis on!

Näin kirjoitti yksi tuttu: "Älkää leimatko ihmisiä idiooteiks ja höpöttäkö maasta muuttamisesta vaan olkaa rohkeita ja käyttäytykää itse joka ikinen päivä sen mukaisesti kuin toivoisitte muitten käyttäytyvän.”

Toivottavasti kaikki viisaat suomalaiset heräävät nyt vaikuttamaan asioihin konkreettisesti ja edistämään suvaitsevaisuutta, luonnonsuojelua ja monipuolista kulttuurielämää Suomessa. Nyt on aika nousta näyttämään, ettei suomalaisuus ole takapajuisuutta ja ulkomaalaisvastaisuutta vaan kaikkea muuta!

Tuumasta toimeen ja liittymään puolueisiin, kirjoittamaan yleisönosastoille ja keskustelupalstoille, osallistumaan maahanmuuttajien kotoutukseen ja kielenopetukseen (terveisin yksi maahanmuuttaja, jolle olisi alussa kelvannut apu), toimimaan järjestöissä, järjestämään tapahtumia, jne. Ja Suomi pelastuu!

Ja mitä minuun tulee, minä olen ja elän nyt täällä. Ranskassa. Paluumuutto kävi jo mielessä eilen illalla huonona hetkenä, mutta minulla on täällä nyt niin hyviä työkuvioita käynnissä ja käynnistymässä, ettei se tunnu oikealta vaihtoehdolta.

Niin ja mainittakoon, etten nyt sano perussuomalaisista tai suomalaisten taiteilijoiden tulevaisuudesta mitään, sillä loppujen lopuksi perussuomalaisia on vain 39 kahdestasadasta kansanedustajasta. En pelkää taiteen puolesta. Luotan siihen, että 80% kansasta ja sen edustajista älähtää melko kovaa, jos perussuomalaisten taiteen monimuotoisuutta rajoittavia tavoitteita aletaan toteuttaa käytännössä.

Pyysin äsken puhelimessa poikaystävääni miettimään itsekkäästi itseään; hänen omia unelmiaan, toiveitaan ja ihanne-elämäntilannettaan. Hän totesi, ettei tähän mennessä ollut harkinnut vuokra-asumista vakavasti, mutta että se ehkä voisi... Keskeytin hänet ja pyysin, että hän nyt ihan rehellisesti miettisi ensin, mitä hän itse haluaa.

Minä tiedän jo mitä haluan, ja olen ilmaissut sen selkeästi. Haluan asua poikaystäväni kanssa. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Enkä jaksa enää odottaa vuosikausia.

Kohta voima palaa taas jäseniini, ja astun ulos ovesta. Kohta olen auringossa ystävien ympäröimänä. Ja kohta kaikki taas järjestyy, kuten ennenkin, eikä enää tarvitse toivoa, että joku herättäisi minut. Siihen asti hengitän vaan.

Ps. Kertokaa muuten muut Ranskan suomalaiset, että mistä nettisivuilta löydätte/ostatte halvat liput Suomeen? Kun kesäksi pitäisi taas kohta ostaa liput...

Listoja tähän hetkeen

2011-04-06T22:05:00.017+02:00

Asioita, jotka eivät ole ilahduttaneet minua lähiaikoina:

- huonosti mennyt koe-esiintyminen
- kirkumiskohtaukset (ks. edellinen teksti)
- Pariisin junasta myöhästyminen ja uuden lipun ostaminen 60 eurolla
- huoli eräästä rakkaasta ystävästä
- poikaystävän isän hevosella on varmaan kaviokuume
- kahden lempihuivini hävittäminen tänään
- portaikossa kaatuminen ja mustelmien saaminen

- sotkuinen huoneeni ja vielä sotkuisempi asunto (toisten jälkien siivoaminen ei huvittaisi)
- suklaalevyn löytäminen kaapista ja yliannostuksen jälkeinen huono olo
- en saanut roolia englanninkielisestä näytelmästä
- kun päätin pestä pyykkiä, huomasin, että pyykkikone on täynnä likapyykkiä, joka ei ole minun
- kahden kodin välissä ravaamisesta ja mukana olevan tavaran kantamisesta kipeytyneet olkapäät ja uupunut olo
- hoitamattomat asiat, kuten sosiaaliturva-asioiden hoitaminen, uuden pankkikortin hakeminen pankista, pesemättömät pyykit, vuorosanat joita en vielä osaa ulkoa
- huoli tulevaisuudesta; onko töitä, voimmeko joskus asua yhdessä poikaystävän kanssa, riittävätkö rahat
- masennus, joka meinaa taas iskeä täysillä

Asioita, jotka ovat ilahduttaneet minua lähiaikoina:

- kesäinen sää ja kukkivat kukat
- Supernaiivi-kirjan ajatteleminen
- rakas ystävä tulee kesäkuussa visiitille
- oma luonnollinen hiusvärini, joka ei ole yhtään hullumpi
- poikaystäväni hellyys ja tuki
- värikkäät vaatteet (erityisesti vaaleanpunaiset, keltaiset, violetit, turkoosit ja ehkä myös vihreät)

- koirat, joilla on hassuja ilmeitä
- oma sänky ja aamut, jolloin voi piiloutua peiton alle vielä hetkeksi
- Suosikin nettisivujen ammatinvalintatesti, jossa minulle tuli ykköseksi "Näyttelijä"
- uudet violetit korkokengät
- rusketus ja D-vitamiinin lisääntynyt saanti

- ystävien tapaaminen aurinkoisilla terasseilla
- seinällä olevat kuvat rakkaista ihmisistäni
- yogi-teepussien viisaudet ("Be a lighthouse.")
- luomukosmetiikkapaketti, jonka Hannamari lähetti palkinnoksi blogikommentistani
- valokuvaaminen
- maanantaiaamujen fyysiset näyttelijäntyön treenit

Asioita, jotka voisivat helpottaa ja ilahduttaa minua lisää:

- uusiin koe-esiintymisiin meneminen
- junan lähtöajan tarkistaminen vähintään kolme kertaa
- mukana kantamistani tavaroista (esim. huiveista) huolehtiminen
- vuorosanojen opettelu
- eläinlääkärille soittaminen
- korkokengissä portaissa juoksemisen lopettaminen (vaikka näköjään olenkin hyvä kaatumaan pehmeästi)
- suklaanostokielto
- pyykin peseminen ja siivoaminen
- puistossa joogaaminen/meditointi/tanssiminen
- kirahvien ajatteleminen

- keskustelu siivouskäytännöistä kämppäkaverien kanssa
- uusi tilava ja käytänöllinen laukku, jossa voi raahata helpommin elämäänsä kodista toiseen
- pankkikortin haku pankista, sosiaaliturvan hoito kuntoon
- lenkkeily niin usein kuin mahdollista
- omega 3-tablettien syöminen
- sokerilakko
- viherpirtelön paluu aamupalapöytään
- optimistisemman ja positiivisemman elämänasenteen omaksuminen

Une(lma)ton Pariisissa

2011-04-01T23:59:00.015+02:00

Unelmakartan teko ja postauksen toinen osa saa vielä odottaa hieman, sillä en kertakaikkiaan saa sitä tehtyä tällä hetkellä. Aika ei tunnu riittävän, ja kun aikaa on en vain jaksa. Joten annan itselleni aikaa ja palaan asiaan piakkoin. Olen Pariisissa, terveisiä siis täältä kukkivien puiden, melun ja metrossa vellovien ihmismassojen keskeltä. Olen lähinnä harrastanut lähes päämäärätöntä vaeltelua paikasta toiseen. Ja erilaisten listojen kirjoittelua. Kävin myös koe-esiintymässä englanniksi.

En pidä koe-esiintymisistä. Se on vähän sama kuin olisin kokki, joka ei pidä vihannesten leikkaamisesta. Toisaalta, ehkä moni kokkikaan ei pidä vihannesten leikkamisesta.

On ihanaa, jos saan töitä jonkun tutun kautta tai kun joku on nähnyt minut jossain, eikä minun tarvitse koe-esiintyä. Näin sain kerran Kotikadusta pienen yhden jakson mittaisen roolin. Sinänsä hassu tarina, sillä makasin kipeänä sängyssäni ja sinnikäs, melko empatiakyvytön puhelinmyyjä oli juuri soittanut minulle. Puhelin soi uudestaan ja kun soittaja kysyi, häiritsikö hän, vastasin että no kyllä oikeastaan, olen kuumeessa. "Ihan vaan tällaista roolia tarjoaisimme sinulle Kotikadussa, kun ohjaaja oli nähnyt sinut toisessa tv-sarjassa..." Upsista.

Koe-esiintymisissä pahinta on aika - tai sen puute, sillä ne kestävät useimmiten vain hetken. Tämä aiheuttaa minussa paniikin. Eilen koe-esiintyessäni ohjaaja sanoi: "Take your time." Minulle oli varattu kymmenen minuuttia, joka sisälsi ohjaajan ja minun välisen small talkin (5 min), valmistelemani kohtauksen esittämisen (2min), monologin lukemisen (2 min) ja laulun laulamisen (1 min). Ei ihme, että pääsin sisään siihen teatterialan kouluun, jonka pääsykokeiden ensimmäinen vaihe kesti 2 kokonaista päivää. Enkä siihen, jossa se kesti 2 minuuttia.

Listojen kirjoittelu on aina ollut minulle mieluista. Luettuani Erlend Loen "Supernaiivi"-kirjan on listojen kirjoittelu tuntunut entistä mieluisammalta. Kirja myös avasi taas hieman silmiäni elämän ihmeellisyydelle. Se oli juuri sopivaa luettavaa pienen kriiseilyn ja alakuloisuuden keskelle. Kirjan 25-vuotias eksistentiaalisen kriisin keskellä oleva päähenkilö ostaa itselleen punaisen pallon ja kirjoittelee listoja siitä, mistä hän innostui pienenä. Häntä itseään suuremmat eläimet, häntä itseään pienemmät eläimet...

Sen sijaan Paulo Coelhon "Veronika päättää kuolla" takkuilee pahasti. Minua ei tunnu lainkaan kiinnostavan, miksi Veronika päättää kuolla ja vielä vähemmän se, miksi hän lopulta päättää, ettei haluakaan kuolla. Punaisesta pallosta ja itseään suuremmista ja pienemmistä eläimistä on paljon mukavampaa lukea.

Nyt istun ystävättäreni sängyllä. Moulin Rouge on ihan kulman takana. Ystävättäreni on matkoilla ja minä hoidan hänen vilkasta ja kirkumiskohtauksia saavaa 7-vuotiasta poikaansa. Poika saa kirjumiskohtauksen aina, kun en toimi täsmälleen kuten hän haluaa. Pari kertaa olen saanut hänet vihdoin tottelemaan ja loput kerroista olen luovuttanut ja katsonut hänen kanssaan Muumi-piirretyn koko jakson nukkumaanmenoajan myöhästymisen uhalla ja seissyt täsmälleen hänen osoittamallaan paikalla, kun hän harjaa hampaansa.

Kauppaan sain pojan sentään lähtemään pienen taistelun jälkeen, mutta kadulla seurasi uusi kirkumiskohtaus, kun en ostanut hänelle lelupussia. Nyt tunnen itseni huonoksi äidiksi, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus lastenvahdin ensimmäiseltä päivältä. Voi elämä.

Noh, Pariisi. Ainahan voin muistuttaa itseäni siitä, että olen Pariisissa. Huomenna olen Pariisissa kirkumiskohtauksia saavan pojan kanssa koko päivän. Saa nähdä, miten huonoksi äidiksi onnistun itseni tuntemaan.

Mutta ehkä tämän kaiken tarkoitus on opettaa minulle jotain! Tai vaikkei olisikaan, niin ehkä voin silti oppia jotain! Kärsivällisyyttä, lujuutta, oikeista naruista vetämisen taitoa, näkemistä lapsen kiukun läpi tämän sydämeen. Ja olemaan lupautumatta lastenvahdiksi silloin, kun elämä tuntuu jo valmiiksi melko haastavalta ja uuvuttavalta.

Taidan lukea "Supernaiivin" uudestaan, sen lukeminen jollain tapaa yksinkertaisti elämääni. Tai sitten ostan punaisen pallon.

Nyt uusi unelmakartta kasaan, ihana nainen!

2011-03-08T11:23:00.016+01:00

Tänään piti lähteä treeneihin pikkukaupunkiin, mutta en mennytkään. En ole mukana tässä prokkiksessa, joten olisin vaan ollut siellä ylimääräisenä kuuntelijana. Lisäksi junat menivät tyhmästi sinne joko 45 minuuttia liian aikaisin tai 30 minuuttia liian myöhään, ja näin ollen ohjaaja totesi, että tule huomenna mielummin. Tänään siis iski yllättävä vapaapäivä, jollaisia on lähiaikoina ollut hieman liikaa.

Uusia töitä ei näköjään tällä hetkellä löydy ainakaan työpaikka- ja koe-esiintymisilmoituksia selaillen. Tai no englanninkielisen teatteriseurueen koe-esiintymiseen olisi tarkoitus mennä 31. maaliskuuta, mutta jos he nyt sattuisivat valitsemaan minut, se tarkoittaisi töitä vasta marras- tai joulukuusta alkaen. Seurue kiertelee Ranskaa englanninkielisten esitystensä kanssa.

No, kai se on myönnettävä, vaikka laiskottaa. On aika tehdä uusi unelmakartta! Muita lääkekuurini ohjeita olen noudattanut jo jonkun verran, mutta unelmakarttaterapiaa odottamassa olleet värilliset kartongit ja lehtipinot alkavat pölyyntyä huoneeni nurkassa.

Edellisestä unelmakartasta on kulunut jo 8 kuukautta ja siitä on toteutunut tai jollain tavalla toteutumassa jo muutama kohta. Tuntuu siltä, että muutamia unelmia pitää nyt tarkentaa ja selkeyttää. Aarrekarttamaailmassa mainittiin, että kannattaa miettiä tarkkaan millaisia unelmia karttaan laittaa. On tärkeää tietää, mitä ihan oikeasti haluaa. Sen mitä pyytää saattaa nimittäin saada!

Jos vaikka aloittaisin ihan nollasta, ja rohkaisisin teitä lukijoitakin pienin askelin rakentelemaan unelmakarttaanne, vaikka minun kanssani samaan tahtiin!

Ensimmäinen askel:

Mieti, mitä haluat! Mistä unelmoit? Millaiselta unelmiesi toteutuminen näyttäisi? Ovatko kaikki unelmasi varmasti omiasi? Mitä tekisit, jos mikään ei estäisi, vaikeuttaisi tai hidastaisi unelmiesi toteutumista? Tämä on vapaan mielikuvitusirroittelun vaihe. Unohda käytännöllisyys ja rationalisuus! Eteen nousevat ongelmat ratkaistaan sitten myöhemmin!

Tahdon työskennellä yhä pikkukaupungin teatteriseurueeni kanssa säännöllisesti ja jatkossakin hyvin palkatuissa ja mielenkiintoisissa produktioissa. Tahdon myös tehdä elokuva- ja televisiorooleja ja saada yhden todella ison roolin, jolla voin tehdä läpimurron (tulla tunnetuksi alan ihmisten keskuudessa) - kuvaukset voivat olla niin Lyonissa kuin Pariisissakin.

Tahdon välillä vetää kertaluontoisia tai muutaman kerran teatterityöpajoja nuorille ja aikuisille - kuitenkin niin, etteviät ne rajoita mahdollisuuksiani näyttelijäntöiden tekemiseen. Tahdon myös näytellä improvisaatioteatteriesityksessä.

Tahdon tehdä paljon töitä! (Oho puhelin soi, palkallinen avustajaduuni tarjolla elokuvaan. Sentään jotain! Heh, unelmakartan suunnittelukin näköjään auttaa työllistymään!) Tahdon saada kaikesta tekemästäni työstä todella hyvän palkan ja saavuttaa taloudellisesti erinomaisen tilanteen, jotta voin ostaa asunnon poikaystäväni kanssa ja rahaa jää vielä pakollisten kulujen jälkeen reilusti yli luomuruokaan, harrastuksiin, teatterissa käyntiin, matkailuun, ulkona syömiseen ja elokuvissa käyntiin!

Tahdon käydä tanssitunneilla ja laulutunneilla, ja erilaisilla näyttelijäntyön kursseilla! Halvoilla sellaisilla! Tahdon oppia lisää molemmista lajeista ja kehittää itseäni monipuolisemmaksi ja taitavammaksi näyttelijäksi! Tahdon vetää tanssikursseja satunnaisesti eri tanssikouluissa tms.!

Tahdon olla terve, kaunis, urheilullinen, hoikka (kirosana naistenpäivänä, mutta pakko olla rehellinen!), nuorekas (kolmekymppisyys lähestyy), lihaksikas ja notkea! Olenkin jo oikeastaan vähän kaikkia noita, joten on siis pysyttävä samanlaisena ja jatkettava terveellisiä elämäntapoja! Eläköön joka-aamuinen viherpirtelö! Tahdon mennä useammin lenkille!

Tahdon asua yhdessä poikaystäväni kanssa! Tahdon, että löydämme yhdessä meille sopivan ja yllättävän edullisen, mutta tilavan asunnon Lyonin ydinkeskustasta! (Rationaalisuus on todellakin nyt pannassa ja hullu optimismi on in!) Tahdon saada asuntolainen ja omistaa puolet asunnostamme! Tahdon, että muutamme siihen syksyn aikana ja että se on kauniissa rakennuksessa, josta on ihana näköala jokea kohti! Tahdon, että siitä tulee pienellä remontoimisella viihtyisä, upea ja kotoisa koti, jossa me molemmat viihdymme! Tahdon, että poikaystäväni löytää tulevaisuudessa yllättäen työpaikan Lyonista ja että yhteisasuminen helpottuu näin entisestään!

Toinen askel:

Nyt pitää valikoida ja selkeyttää unelmia. Tee 1-5 unelman lista, jossa unelmat kuvaillaan selkeästi. Hmm. En ehkä haluakaan juuri nyt näytellä improvisaatioteatteriesityksessä. Mutta ehkä improvisaation harjoittamisen voisi sisältää tuohon ammatillisen itsensä kehittämisen osioon. Ja ehkä terveellinen elämä nyt toteutuu ilman unelmakarttaakin. No, kokeillaan tällaista listaa:

1. Säännöllisesti lisää töitä ja mielenkiintoisia hyväpalkkaisia prokkiksia pikkukaupungin teatteriseurueen kanssa
2. Iso elokuva- tai televisiorooli (päärooli tai yksi päärooleista)
3. Lisää säännöllisiä, mutta kertaluontoisia tanssi- ja teatterityöpajaduuneja
4. Mahdollisuuksia kehittää itseään improvisaatioteatteri- ja näyttelijäntyötyöpajoissa ja tanssi- ja laulutunneilla
5. Ihana, edullinen, pysyvä, tilava ja Lyonin keskustassa sijaitseva yhteinen koti minulle ja poikaystävälleni

Kolmas askel:

Valitse unelmakartan pohjaväri, eli käy kirjakaupassa tai haali jostain muualta iso värillinen kartonki tai paperiliuska, miksei jopa vanha muistitaulu, mihin voi liimata kuvia ja tekstejä ja kirjoittaa. Minulla on mistä valita juuri nyt, ostin monta kartonkia kirjakaupan loppuunmyynnistä. Violetti ja keltainen houkuttelevat juuri nyt. Hmm, ehkä keltainen! Toisaalta oranssikin on kiva, ja viime kerralla turkoosi inspiroi eniten. Katsotaan! Pohjaväriä valitessa pitää myös muistaa, että liimatuilla kuvilla voi (tasa)painottaa kokonaisuutta haluamaansa suuntaan.

Neljäs askel:

Seuraavaksi eikun leikkelemään unelmiasi symboloivia kuvia ja tekstejä lehdistä, vanhoista seinäkalentereista, postikorteista, jne. Ja omia valokuviakin voi ja kannattaa käyttää. Jos on itsestä kiva ja positiivinen kuva, sen voi vaikka liimata unelmakartan keskelle. Itselläni juuri sellaisen unelmakartan unelmat ovat toteutuneet kaikkien tarkimmin.

Seuraavalla kerralla siis kolme viimeistä vaihetta, ettei mennä liian isoin harppauksin eteenpäin. Viides askel eli kuvien sommittelu unelmakarttaan, kuudes askel eli liimaaminen ja seitsemäs askel eli kartan asettaminen näkyvälle paikalle. Näistä vaiheista kiireisille unelmakarttailijoille tietoa täällä, tosin hieman eri askelin, mutta samalla perusidealla.

Nyt lähden lenkille ja ruokakauppaan ennen vapaaehtoisrunoesityksen harjoituksia! Se on jännä esitys, mukana on eri kansallisuuksia ja kahdeksasta eri runosta on käännökset 5-15 kielelle! Minä ja ystäväni S olemme vastuussa suomenkielisestä annista. Onneksi ihana isoäitini auttoi käännöstyössä ranskasta suomeksi, meinasi mennä puurot ja vellit sekaisin monimutkaisten runojen maailmassa. Toivotaan, että produktio poikii palkallisia, eikun todella hyväpalkkaisia töitä! Hullu optimismi kunniaan!

Ja loppuun lainaan itseäni:

Women! Love yourselves, respect yourselves, make yourselves happy! And never depend on anyone else to do so. If they do, great. If they dont, it's not your problem.

HAPPY WOMEN'S DAY!

Suullinen sopimus

2011-03-03T13:45:00.026+01:00

Olin toissapäivänä tapaamassa ystävääni pikkukaupungissa. Hän muistutti minua siitä, että minulla on oikeus elää elämääni siten, että se tuottaa minulle iloa ja nautintoa. Minulla on oikeus omiin toiveisiini ja mieleisiini valintoihin. Olin samana päivänä ollut Ranskassa tasan kaksi vuotta ja kun kuuntelin kahvilassa ystävääni, ymmärsin yhtäkkiä, että masennukseni johtui paljolti parisuhteemme sekavasta ja epäselvästä tilasta. Tajusin, että minulla on oikeus tietää, haluaako poikaystäväni koskaan muuttaa pois asunnostaan asuakseen kanssani jossain, missä me molemmat tykkäämme asua.

Kysymys kuuluu, miksi en sitten vain muuta takaisin poikaystäväni omistusasuntoon?

Koska se on meluisan ja liikennöidyn tien kyljessä. Koska se on 20 minuutin kävelymatkan päässä pikkukaupungin keskustasta. Koska sinne on erittäin huonot liikenneyhteydet. Koska siellä minulla on vain yksi ystävä, joka luonnollisesti asuu pikkukaupungin keskustassa.

Koska olen kadun ainoa blondi ja yksi harvoista huivittomista naisista. Koska minua sen vuoksi tuijotetaan ja perääni huudellaan kaikenlaista. Koska tunnen siellä itseni eristetyksi. Koska siellä asuminen oli masentavaa. Koska haluan asua ympäristössä, jossa minulla on hyvä olla.

Aloin olla yhä varmempi siitä, ettei poikaystäväni haluaisi ikinä luopua asunnostaan. Tai muuttaa pois työpaikkansa läheltä, sillä matkaa Lyoniin on 30 kilometriä. Hänen olisi kertakaikkiaan mahdotonta luopua vuosien remontoimisen tuloksesta, hyväksyä kodikseen hieman pienempi ja vaatimattomampi asunto, etsiskellä joka päivä autolle parkkipaikkaa tai hankkia autotalli Lyonista, ajaa joka päivä kymmenen kertaa pidempi työmatka, tai herätä kohtuuttoman aikaisin matkustaakseen matkan junallla - eikä minulla ollut oikeutta vaatia häneltä tätä kaikkea.

Toisaalta, ei hänelläkään ollut oikeutta vaatia minua muuttamaan pikkukaupunkiin. Ei pidä unohtaa, että vaihdoin jo maata. Koin oikeudekseni asua uudessa kotimaassani minulle mieleisessä paikassa.

Ehdotin, että ehkä on parempi, että jatkamme elämää kukin omilla tahoillamme. Myönsin, että kolmen vuoden yhdessäolon ja hänen perässään Ranskaan muuton jälkeen minulle on todella tärkeää tietää, että asumme lähitulevaisuudessa yhdessä. Ja jos yhdessäasuminen ei ole mahdollista, olisi ehkä parempi luovuttaa. Olin odottanut kaksi vuotta tilanteen selkeytymistä ja minua väsytti.

Keräsin tavaroitani kasaan, itkin. Puhuimme. Puhuimme lisää. Yhtäkkiä poikaystäväni ilmoitti, ettei hän halua asua hienossa asunnossaan ilman minua. "Ehkä me voisimme syksyllä muuttaa Lyoniin, jos sinun rahatilanteesi on silloin vakaampi." Ajattelin rahatilanteeni tähänastista kehitystä ja tässä kuussa tililleni vuokran maksamisen jälkeen jäänyttä 1750 euroa. "Okei, sovitaan näin."

Halasimme. Hymyilin kyynelten läpi epätodellisen onnellisena, mutta samalla ärsytti pirusti. Ihan liian tyypillinen draama, jossa nainen uhkaa jättää miehen, kun tämä ei uskalla ottaa askelta eteenpäin tai edes johonkin suuntaan.

Erona tyyppilliseen draamaan oli ehkä se, että lakkasin vaatimasta ja luovutin, ihan oikeasti. Sanoin itselleni, että saan lähteä, jos tilanne näytää mahdottomalta. Sanoin ääneen, että saamme olla sellaisia kuin olemme ja elää elämiämme haluamillamme tavoilla. En uskonut, että poikaystäväni uskaltautuisi muuttamaan, mutta olin väärässä. Onneksi.

Totesimme lopuksi toisillemme, että haluamme jakaa elämän yhdessä toistemme kanssa, kuolemaan saakka. Eikä siihen tällä kertaa tarvittu sormuksia. Suullinen sopimus riitti.

Lääkekuuri

2011-02-22T23:48:00.018+01:00

Lähiaikoina blondi on ollut hieman allapäin. Mieliala on yhä laskenut, koska tanssikoulun pomon Hèrven kanssa on ollut taas ongelmia, koska poikaystävä on taas lakannut katselemasta Lyonin myytävien asuntojen ilmoituksia ja linnoittautunut pikkukaupungin lintukotoonsa, koska viikonlopun lyhytelokuvan kuvauksissa pieni puherooli muuttui lähes näkymättömissä olevan avustajan "rooliksi" (ohjaaja ei ehkä tykännyt aksentistani tai jotain), koska teatteriseurueen treeneissä on ollut nollafiilis ja koska itsekritiikki sen sijaan on juhlinut ihan kympillä.

Nyt onkin hyvä hetki määrätä itselleen kunnon masennuslääkekuuri:

Ruokaterapiaa

Kukkaterapiaa

Kissaterapiaa

Luontoterapiaa

Siivous- ja Feng Shui-terapiaa (ja tietenkin luovaa visualisointia)

Unelmakarttaterapiaa

Rakkaus- ja ystävyysterapiaa

Hevosterapiaa

Hammam-höyrysaunaterapiaa

Tanssihyppelyjuoksuliikuntajoogaterapiaa

"Nyt nukkumaan"-terapiaa

Epäpäivä

2011-02-07T22:04:00.018+01:00

Nukuin pitkään pikkukaupungissa poikaystäväni sängyssä ja kun heräsin, minussa ei ollut yhtään energiaa. Olin niin sanotusti epäenerginen. Siirryin hidastempoisesti keittiöön tekemään aamupirtelöä. Laitoin tehoseikoittimeen epäluomua persiljaa, epäluomua viinirypälemehua, epäluomua pakastepinaattia, puolikkaan epäluomun sitruunan, epäluomubanaanin ja VALMISTA epäluomua Tropicanan vadelma-mansikkasmoothieta. Surruttelin surutta kaiken tämän pirtelön muotoon ja join sen. Annoin vielä poikaystävällekin lasillisen.

Epäterveellisiä asioita

Olin epätehokas. Selvittelin sairasvakuutus- ja sosiaaliturva-asioita netistä, mutten mennyt virastoon hoitamaan niitä. En tullut netissä yhtään viisaammaksi, enkä muutenkaan onnellisemmaksi. Kaikki sivustot olivat monimutkaisia ja epäselviä. Sain selville keskustelupalstojen kysymystulvasta, etteivät ranskalaisetkaan olleet selvillä näistä asioista. Eivätkä kaikista muistakaan asioista. Kuten esimerkiksi oikeinkirjoituksesta. Luin blogeja ja himoitsin herkullisia, eksoottisia ja terveellisiä reseptejä. En kuitenkaan laittanut ruokaa. Tein tanssitunneille läsnäololistan. En printannut sitä.

Luin lisää blogeja. Ahdistuin kemikaalien ja epäterveellisten asioiden paljoudesta. Katselin kalliita lyonilaisia asuntoja netistä. Katselin lisää sairasvakuutuksia.

Epäkäytännöllisiä penkkejä

Nälkäisyys lisääntyi. Jääkaappi oli melko tyhjä, koska lämmitysjärjestelmän rikkinäisyys oli ajanut poikaystäväni pitkäksi aikaa luokseni evakkoon. Löysin kaksi kananmunaa, sipulin, juustoraastetta ja riisikakun. Tein munakkaan ja ajattelin paleo-ruokavaliota, jossa syödään vain kivikauden aineksia. Söin silti myös riisikakun. Onkohan sipuli kivikautinen ruoka?

Ajattelin suihkussa käymistä. En ollut nimittäin käynyt suihkussa. Motivoin itseäni tekemällä epäluomumaidosta, epäluomukaakaojauheesta ja epäluomuhunajasta mukillisen kaakaota. Join sen ja katselin facebookin statuspäivityksiä. Sain selville, että ystäväni aviomies sai auton. Olin hetken tyytyväinen heidän puolestaan. Sitten epätyytyväisyys kasvoi jälleen.

Epätavallinen tarra

Menin suihkuun. Kävin melko pitkässä ja epäekologisessa suihkussa. Tosin tätä päivää edeltävänä päivänä en ollut käynyt suihkussa ollenkaan. Imin ihooni klooria ja muita veteen sekoitettuja epäterveellisiä kemikaaleja, sekä hengittelin niitä höyryn muodossa.

Epämukavat korkokengät

Suihkun jälkeen palasin tietokoneeni ääreen. Tarkistin sosiaaliturva-asioihin erikoistuneen viraston aukioloajat. Se oli mennyt kiinni 20 minuuttia sitten. Rupesin täyttämään sairasvakuutuslomakkeita internetissä. En ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä.

Huomasin, että kello on paljon. Kello oli niin paljon, etten ehtinyt enää aikaisemmalle joogatunnille. Jatkoin istumista epäryhdissä tietokoneen ääressä. Poikaystäväni tuli kotiin. Tein itselleni uuden epäluomukaakaon. Epäonnistuin sairasvakuutuslomakkeen lähettämisessä internetissä. Hain kaapista epäluomuja suklaatryffeleitä ja konvehteja. Söin niitä neljä. Viisi.

Epäolennainen kuva

Poikaystävä otti minut mukaansa kauppareissulle, joten jätin toisenkin joogatunnin väliin. Vihannesosastolla sellerin yllä oli kaksi hintamerkintää, kappalekohtainen ja kilokohtainen. Luotin niistä ensimmäiseen. Perässämme ollut pitkä kassajono odotteli, kun juoksin sitten punnitsemaan sen. "Unohtuiko punnitseminen?", kysyi nuori punnitsijapoika naureskellen, kun saavuin takaisin vihannesosastolle juosten.

Kotimatkalla eräs ystävä ilmoitti tekstiviestitse, ettei tule pyynnöstäni huolimatta tapaamaan minua huomenna viidentoista minuutin kävelymatkan päähän sieltä, minne hän aikoo mennä sen sijaan.

Epäystävällisen näköinen pikkulintu

Illalla en kokannut. Söin toisen ihmisen tekemiä epäluomuja, valkoista jauhoa sisältäviä nuudeleita ja lisäainepitoisesta kookosmaidosta tehtyä kastiketta, jossa oli epäluomuja herkkusieniä ja epäluomua keltaista paprikaa. Istuin taas tietokoneeni ääreen, koska poikaystäväni tiskasi.

Ennen nukkumaanmenoa mietin unelmia, pikkukaupunkia, masennuspäiviä, vielä epäolemassaolevia uusia superhyväpalkkaisia töitä ja epätoivoa. Nukkumaanmeno ei ole vieläkään tapahtunut. On epävarmaa, koska se tulee tapahtumaan, kuten usein tällaisina päivinä.

Tämä kirjoitus on inspiroitunut Johanneksen blokista, joka on löytynyt Daily Ekon blogilistalta.

Elämäni Miehet esittävät: Lisää draamaa

2011-02-02T23:13:00.029+01:00

Työskentelen tällä hetkellä teatterin puolella vain miesten kanssa. Vastanäyttelijäni ovat kaikki miehiä, samoin ohjaajamme. Uusin mieskolleegani on Louis, mukava ja erittäin lahjakas pariisilainen nuori miesnäyttelijä, joka saapui toissapäivänä keskuuteemme viikoksi. Hän on vastanäyttelijäni toukokuussa esitettävässä näytelmässämme. Olemme tähän asti treenanneet ilman häntä kolleegani Florent'n kanssa, ja hänet on välillä harjoituksissa korvannut Gérald, sympaattinen juuri näyttelijäksi ryhtynyt kolleegani.

Tänään luimme ensimmäistä kertaa yhdessä näytelmän alun läpi tällä viikolla pidettävän läsnäolotyöpajan osallistujien edessä. Tärisin, jännitti ihan hirveästi. Ensimmäistä kertaa "esitin" ranskaksi jotain näin vaikeaa, jotain jossa olen niin syvällä, josta olen innostunut koko sydämeni pohjasta. Tärinää lisäsi se, etten ollut ehtinyt syödä kunnolla (ja hengittäkää äiti ja isoäiti, olen kunnossa!) vaan söin pikalounaaksi vain pari tahinipäällysteistä riisikakkua, pähkinöitä ja rusinoita. Onneksi kolleegani Florent on käsittämättömän taitava, kokenut ja karismaattinen. Minun tarvitsee vain katsoa häntä silmiin kun panikoin, ja rauhoitun heti; Florent on sellaisina hetkinä kapteeni, minä vain purjehdin mukana.

Kun läpiluku oli ohi, jäimme työryhmän kanssa viisistään. Yhtäkkiä tasapainoisen oloinen Louis sai ahdistuskohtauksen. Hän myönsi tuntevansa itsensä uhatuksi ja halusi heti tietää, korvaako kolleegani Gérald hänet toukokuun esityksen jälkeen, tai jopa jo toukokuussa. Hän oli hieman loukkaantunut ja peloissaan. Yritimme vakuutella hänelle, ettei mitään sellaista ollut suunnitteilla. Lopulta Louis totesi, ettei siedä epävarmuutta; jo lukioaikana hän oli saanut tyttöystävien jossittelusta tarpeeksensa.

Kotimatkalla yritin rauhoitella Louis'ta. Katsoin häntä istumassa auton takapenkillä. Hän näytti haavoitetulta, pelokkaalta ja samalla uhmakkaalta. Muistutin, että hänen kannattaa puhua ohjaajalle halustaan olla mukana produktiossa ja suunnata energiansa mielummin rakkauteen (positiivisiin unelmiin ja toiveisiin) kuin pelkoon. Luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. "Rohkeutta", toivotin hänelle, kun hyvästelimme Lyonissa.

Jäin miettimään, miten tässä käy. Antaako Louis pelkojensa kuljettaa hänet pois produktiosta, päättääkö ohjaajamme ottaa lahjakkaan, mutta kokemattoman Géraldin Louis'n tilalle, vai voisiko kaikki vaan jatkua kuten alunperin oli sovittu?

Kun Louis oli lähtenyt, jäimme kahden poikaystäväni kanssa. Hän oli väsynyt ja ärtynyt. Auton bensatankin kansi ei avautunut, asunnon lämmitysjärjestelmä on rikki, seiniin tulee tummia läikkiä pattereiden yläpuolelle, kallis ja hieno hifi-stereolaite on rikki, ystävät peruvat tapaamisia, tyttöystävä asuu eri kaupungissa, sen kaupungin asunnot ovat liian kalliita, herätyskello soi aamulla 5:30, jne. Yritin vakuutella, että pahemminkin voisi olla. Ei toiminut.

Katsoimme sohvallani Sinkkuelämää-tv-sarjan jakson, mutta sekään ei keventänyt tunnelmaa. Päähenkilö Carrien poikaystävä masentui ja oli ärtynyt. Miranda ei uskaltanut näyttää rakkauttaan Steveä - lapensa isää - kohtaan ja päätyi koristelemaan leivoksia tämän tyttöystävän syntymäpäiville. Charlotte angstaili eroaan. Samantha, no, puuhaili kaikenlaista.

Halasin poikaystävääni ennen nukkumaanmenoa ja vakuutin, että kyllä kaikki järjestyy. Hän nyökkäsi vaisusti. Ennen nukkumaanmenoa hän manasi vielä bensatankin kantta ja huomisia töitä hetken. Sitten hän nukahti, ja nyt kirjoittamistani tahdittaa tasainen kuorsaus ja tuhina.

Äsken kuuntelin vastaajani, ja entisen tanssikoulupomoni Hérve'in siskohan siellä soitteli. "Hei, tässä on Hérve'in sisko, jos vedät vielä hänen järjestämiään tanssitunteja, niin soittaisitko minulle? Hérve'in terveydentilan takia minä rupean hoitamaan hänen tanssikouluaan. Näkemiin!" Hérve on siis aikuinen mies. Aikuinen mies, joka ei voi itse kertoa minulle mistä on kyse. Aikuinen mies, joka ei soita puolen tunnin päästä lupauksestaan huolimatta, eikä edes seuraavana päivänä. Edellisestä kirjoituksestani voit lukea lisää Hérven draamailusta.

Elämäni miehet, pitäkää huolta itsestänne. Puhukaa ääneen tunteistanne, olotilastanne, terveydentilastanne.. Olkaa positiivisia ja rehellisiä. Sanokaa: Tämä menee varmasti hyvin! Minusta tuntuu pahalta, kun... Minusta tuntuu hyvältä, kun... Kaikki järjestyy! Minulla on voimaa luottaa huomiseen! Minä voin hyvin ja menestyn! Minua rakastetaan!

Onneksi isäni myhäilee nykyään tyytyväisenä kaikenlaisten kivojen eläkeläisaktiviteettiensa (kuten dokumenttielokuvansa ensi-illan) lomassa, eikä draamaile enää ollenkaan yhtä paljon kuin nuorempana. Se vähän rauhoittaa oloani tämän kaiken miesdraamailun keskellä.

Kaikki nimet ovat huonosti keksittyjä.

Saat sen mistä luovut - tai jotain parempaa!

2011-01-30T23:17:00.031+01:00

Viikko sitten kaikki oli tavallaan aivan kuten ennenkin - jos se nyt on mitenkään mahdollista. Mutta viikossahan ehtii tapahtua vaikka mitä. Minut erotettiin ensimmäisestä ranskalaisesta teatteriseurueestani. Lisäksi erotin itse itseni tanssikoulustani - tai oikeammin tanssitunnit järjestäneestä pomostani - ja "kaappasin" tunnit itselleni. No malttakaas, niin kuulette miten kaikki kävi ja miksi minulla on kaikkien näiden ovien sulkeutumisten jälkeen oikeastaan nyt ihan hyvä mieli.

Olin jo vähän jännittänyt, mitä toisen teatteriseurueeni ohjaaja ajattelee siitä, että minulla on koko ajan enemmän muita (ja paremmin palkattuja) töitä. No, ohjaaja soitti minulle viime viikon lopulla. Hän ilmoitti pahoitellen ja ystävällisesti, että koska minulla vaikuttaa olevan niin paljon aktiviteetteja, niin on ehkä parasta, että minut "vapautetaan". Seurue keskittyy nyt uuteen produktioon, jossa en ole mukana aikataulujen mentyä päällekkäin toisen teatteriseurueeni esityksen kanssa.

Ohjaaja totesi myös, että kukaan ei saa seuraavasta kaukaisessa kaupungissa esitettävästä Shakespeare-näytelmästä palkkaa, joten minun ei kannata vaivautua paikalle pientä rooliani tulkitsemaan. He pärjäävät ilman minua.

Tämä seurue oli se, jonka kanssa näyttelin ensimmäistä kertaa ranskaksi lähes tarkalleen vuosi sitten 217 katsojan edessä. Yli vuoden kestänyt yhteinen taival opetti minulle paljon - taisin oppia muun muassa puhumaan aika sujuvasti ranskaa... Seurueen harjoituksissa tunsin myös ensimmäistä kertaa kuuluvani johonkin tässä maassa. Siksi oli tavallaan surullista saada tämä puhelu ohjaajaltani. Olen kuitenkin kiitollinen hänen rohkeudestaan tehdä tämä päätös, johon en itse olisi vielä kyennyt. Minun on siis aika levittää siivet ja löytää uusia haasteita! Hyväpalkkaisia sellaisia!

Tanssituntieni "kaappaaminen" pomoltani ei mennyt ihan yhtä kivuttomasti. Pomoni on aina ollut todella mukava, mutta lähiaikoina hän on vaikuttanut etäiseltä. Viime tiistaina hän lähetti kolmelta aamuyöllä minulle ja muutamalle muulle tanssinopettajalleen pitkän ja sekavan tekstiviestien ketjun. Hän selitti siinä esimerkiksi, että kahvila, jonka alakerrassa tunnit pidetään on sulkenut ovensa meiltä ja että kaikki tunnit lopetetaan toistaiseksi.

Ilmoitin oppilaille facebookin kautta, että tanssitunti on peruttu, mutta päätin käydä vielä varmuuden vuoksi paikan päällä ilmoittamassa sinne eksyneille oppilaille mistä on kyse, ja kysäisemässä samalla ohimennen omistajalta, miksemme voi jatkaa tunteja siellä. Kahvilan omistajan kanssa käydyn pienen keskustelun jälkeen minulle selvisi, että pomoni on valehdellut minulle ja haluaa paeta velkojaan tästä paikasta ja aloittaa puhtaalta pöydältä muualla.

Yritin puhua pomoni kanssa, mutta hän ei vastannut viesteihini eikä soittopyyntöihini. Ilmoitin hänelle, että jos hän kertoo minulle rehellisesti mistä on kyse, voin auttaa häntä. Pelko ja ylpeys voittivat kuitenkin tämän erän, eikä pomostani kuulunut mitään.

Päätin kaapata tunnit itselleni ja antaa ihmisille sen, mistä he ovat maksaneet (tosin eivät minulle): tanssitunnit huhtikuun loppuun asti. Pomoni soitti sen jälkeen, kun olin jo ilmoittanut oppilaille, että tunnit jatkuvat tuttuun tapaan ja tutussa paikassa. Hän oli löytänyt uuden salin. Kieltäydyin vaihtamasta opetuspaikkaa ja vaadin selitystä tilanteelle. Hän löi luurin korvaani.

Tajusin, että auttamista on monenlaista; joskus joillekin ihmisille on sanottava "ei" ja kieltäydyttävä auttamasta heitä, jotta he oppisivat jotakin - tai ainakin saisivat siihen tilaisuuden. Toisaalta hoidan näin hommani loppuun kunnialla, enkä jätä ketään pulaan. En tahdo tulla tunnetuksi tanssinopettajana, joka kirmasi velkaantuneen pomonsa kanssa uusille laitumille lypsämään seuraavaa kahvilanomistajaa, enkä toisaalta jättää entistä pomoanikaan pulaan. Hänellä on näköjään jo tarpeeksi ongelmia ja toivon sydämestäni, että hän selviää niistä.

Ylihuomenna tiistaina aloitan todennäköisesti tanssinopettajan urani loppusuoran. Tavallaan tämäkin "menetys" tuli oikeaan väliin, sillä olen jo jonkin aikaa miettinyt tanssinopetuksen lopettamista, koska se ei ole linjassa ammatillisten tavoitteideni kanssa. Nyt on hyvä hetki valmistautua jättämään tämä ala taakseni ja siirtyä puhtaasti teatteri-, tv- ja elokuva-alan puolelle.

Tanssituntini ja entinen teatteriseurueeni olivat molemmat ensimmäisiä työpaikkojani täällä Ranskassa. On haikeaa, mutta helpottavaa huomata, että ne jäävät nyt taakseni. Olen kiitollinen kaikesta, mitä minulle on tapahtunut ja tiedän, että suuntani on oikea. Uusien ovien on aika avautua ja nyt on varmasti luvassa jotain yllättävää ja paljon parempaa...

Miksi Ranska on kiva maa

2011-01-23T02:48:00.027+01:00

...lyonilaisen näyttelijättären näkökulmasta. Ja tämä on muuten sitten tällä kertaa ihan puhtaasti positiivinen teksti, jossa ei ole yhtäkään "tosin"- tai "vaikka toisaalta"-alkavaa sivulausetta. Ettäs tiedätte. Ja yksi kohta ei ole totta, vaan silkkaa fantasiaa.

1. Karusellit.

2. Jengillä on oikeasti usein patonki kainalossa. Tai useita.

3. Yökerhossa miehetkin tanssivat, eikä alkoholilla edes ole välttämättä osuutta asiaan. Ne vaan tykkäävät tanssia.

4. Anteeksi, kiitos, ole hyvä, hyvää päivää, hyvää päivänjatkoa, hyvää iltapäivänjatkoa, hyvää ruokahalua, haluatteko istua, olkaa hyvä...

5. Aurinko lämmittää ympäri vuoden ja kohta on taas kesä!

6. Kotimainen luomukosmetiikka on laadukasta ja kohtuuhintaista.

7. Nainen saa pukeutua "naisellisesti", eikä kukaan katso kieroon.

8. Pienet teatterit ja pienet teatteriseurueet. Kulttuurin kirjo.

9. Kotimainen spirulina on halpaa. Vuoristomaisemista löytyy mustikoita.

10. Aterian jälkeen ei rynnätä heti pois pöydästä, vaan istutaan, jutellaan mukavia ja sulatellaan.

11. Täältä saa hassuja vihanneksia, kuten mustaa retiisiä (radis noir), joka on iso mustakuorinen juures. Maistuu minun mielestäni kyllä ihan tavalliselta retiisiltä.

12. Julkiset hellyyden osoitukset. Ne ovat jees ja rakkaus on pop!

13. Joskus säännöistä voi joustaa.

14. Värikkäät vaatteet myydään kirpputoreilla minulle yksinoikeudella, koska kukaan muu ei halua niitä. Mutta ihania värikkäitä kauppoja voi silti käydä ihailemassa, vaikkei mitään uutta ostaisikaan...

15. Jotkut ihmiset näyttävät koko ajan puhuessaan siltä, että he aikovat kohta pussata sinua.

16. On helppoa olla teräsnainen, sen kun roudaa muutaman lavasteen pakettiauton takakonttiin ja ihmeiden ihme ja vau!

17. Kun tarjoaa (naisena) miehelle illallisen, tuntee heti itsensä rikkaaksi sugar mamaksi.

18. Kun on opetellut hiki otsassa puhumaan ranskaa on sitä kivaa puhua kanssaihmisille suvereenin huolettomasti, ilman että he tajuavat hölkäsen pöläystä äidinkielensä hankaluudesta.

19. Pika- ja valmisruoka eivät ole pop. Teatteriseurueeni lounastauolla kolleegani ja ohjaajani juttelevat oman kasvimaan vihanneksista ja vertailevat satojaan.

20. Blondit ihmiset näyttävät kuulemma nuoremmilta. Ei haittaa.

21. Kotimainen luomuviinirypälemehu. Hyvääääääää. Myös smoothien pohjana.

22. Arkkitehtuuri. Keskaikaiset rakennukset. Ranskalaiset parvekkeet. Kauniit vanhat asiat.

23. Hullu suomalaisblondi voi menestyä näyttelijänä täällä.

24. Vuoret.

25. Sedät, jotka myyvät hattaraa kadulla.

26. Kaupasta saa kypsiä luomuavokadoja ja edullisia luomutuotteita.

27. Täällä on hassuja eläimiä, kuten rämemajava, Outolintu ja merimetso.

28. Juustojen nimiset kaupungit, tai siis kaupunkien nimiset juustot.

29. Lehmät ja lampaat laiduntavat suuren osan vuodesta ulkona.

30. Joka kadukulmassa on komea tumma mies, joka soittaa haitaria ja antaa ruusuja kauniille (eli kaikille) ohikulkeville naisille.

Täten haastan kaikki Ranskan ja muiden hassujen maiden suomalaiset kirjoittamaan blogiinsa listan siitä, Miksi Ranska (tai joku muu maa) on kiva maa! Unohtamatta tietenkään jokeria, eli yhtä kohtaa, joka on silkkaa fantasiaa... Linkittäkää kommenttiosioon mielellään omia positiivisia postauksianne kiitos, mainostus kunniaan!

Suomi - Finlande: Talvi

2011-01-12T12:25:00.018+01:00

Metsästä...

... meidän joulukuuseksemme!

Sininen hetki

Ystävät

Aurinko

Helsinki

Latu, jota ei vielä ollut

Glögiä luhtiaitassa

No miten meni?

2011-01-10T11:20:00.016+01:00

Uusi vuosi. Uusi elämä. Uusi aikakausi. Siis ihan samat vanhat kujeet, tavallaan, mutta monta uutta asiaa ja muutosta. Pienin niistä ei liene se, että ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen tunnen olevani täysin kotonani siellä, missä asun. Istun "uudessa" huoneessani. Se sijaitsee samassa vanhassa asunnossa Lyonissa, mutta kämppäkaverini raivasivat Suomi-lomani aikana toisen puolikkaista huoneistani tyhjäksi.

Nyt minulla on oma huone. Kokonaan oma huone. Millään seinällä ei ole kenenkään muun tauluja tai kirjahyllyjä, missään nurkassa ei ole kenenkään muun laattikkopinoja tai rekvisiittavarastoa. Tila on minun. Aaaaah. Kuvat kertovat ehkä enemmän, kuvitelkaa halutessanne laatikkopinoja joka puolelle, niin ymmärrätte minua vielä paremmin.

Viime vuosi oli suurten muutosten aikaa. Sitä edeltänyt vuosi 2009 oli maaliskuusta lähtien uuteen maahan totuttelua ja ranskankielen oppimista, sekä masennuksen ja vaikeuksien kanssa taistelua. Vuosi 2010 alkoi kuitenkin lupaavasti ensimmäisellä esiintymiselläni ranskaksi n. 200 katsojan edessä. Se taas päättyi esiintymiseen n. 3000 ihmisen edessä. Vuosi alkoi stressillä siitä, ettei töitä ole tarpeeksi ja päättyi pieniin burn out-oireisiin. Alla esittelen toiveeni ja kaikenlaisen luovan visualisointini viime vuoden ensimmäisestä kirjoituksestani. Katsotaanpa, miten meni:

* Omaa rahaa
No nyt sitä on! Loppuvuosi meni töitä paiskoessa ja tammikuu toi tullessaan palkkapäivän. Pöydällä odottaa juuri yhteensä kahden tonnin arvosta palkkashekkejä loppuvuoden projekteista. Myös tilillä on rahaa, ja lisää on tiedossa tulevista produktioista. Ihana tunne, kun kaiken taistelun jälkeen alan vihdoin olla taloudellisesti itsenäinen.

* Onnistuminen
En onnistunut ihan heti ja kaikessa - pari koe-esiintymistä meni aika huonosti - mutta syksyllä alkoi tapahtua ja vauhdilla! Palkallisia töitä rupesi yhtäkkiä olemaan useita: pikkukaupungin teatteriseurueen treenit alkoivat, Lyonin seurueen kanssa käytiin myös keikalla, vedin improtyöpajoja hoitsuopiskelijoille, opetin tanssia, dinosaurusmusikaali treenattiin ja esitettiin, niin ja...

* Töitä kamerankin kanssa
...no, tulihan se tv-roolikin sieltä ennen kuin vuosi vaihtui! Ruotsalaisen tarjoilijattaren rooli ranskalaisessa tv-sarjassa nimittäin.

* Menestystä
On sanottava, että sitä on tullut.

* Rakkautta
Vuosi sitten asuimme vielä yhdessä, kesällä 2010 muutin pois pikkukaupungista. Toiveeni olla rakentava, ymmärtäväinen ja empaattinen parisuhteessani on toteutunut vuoden aikana vaihtelevasti. Ehkä tänä vuonna sitten paremmin...

* Positiivisuutta
Olen onnistunut olemaan erittäin positiivinen kaiken muun paitsi parisuhteen suhteen. Sekin on kai jo jotain.

* Tervettä itsekkyyttä
Suomi-lomallani huomasin, etten stressannut ihmisten näkemisestä ja yhteydenpidosta. Näin niitä ihmisiä, joiden näkeminen tapahtui luonnostaan, ja hyväksyin sen, ettei minun tarvitse olla joka visiitilläni yhteydessä kaikkiin Helsingin kivoihin tyyppeihin. Kyllä ne pärjäävät ilman minuakin.

* Ekompaa shoppailua
Pelkästään käytettyjen vaatteiden ostelu jatkui menestyksekkäästi koko vuoden, uutena ostin vain sukkia, alusvaatteita ja yhdet legginssit. Luova visualisointi on auttanut vähän, kerran päätin että tarvitsen uudet mustat farkut, ja vähän ajan kuluttua sain kahdelta ystävältäni sellaiset. Molemmat istuvat täydellisesti.

* Luomua ja alastonta ruokaa
Olen viime vuoden lopulla ruvennut suosimaan lähiluomupuotiani kaikissa ruokaostoksissa, ja poikakaverin luona pikkukaupungissa on myös kiva uusi ja melko edullinen luomukauppa. Kestopussit hedelmille ja vihanneksille ovat jääneet toistaiseksi ostamatta, mutta sen sijaan salaperäisiä ruskeita paperipusseja on löytynyt menneen vuoden aikana useasti ostoskassistani. Luomucashewpähkinöitäkin saa irtomyynnistä molemmista puodeista, nam.

Vuodellle 2011 asetan tavoitteeksi uudet tv-, elokuva- ja teatteriroolit, entistä suuremmat palkkakuitit ja näin ollen rikkaaksi tulemisen. Tavoite on tällaiselle hippiblondille kieltämättä rohkea ja yllättävä, mutta sen myötä mahdollistuu sitten muita tärkeitä asioita, kuten asunnon ostaminen yhdessä rakastamani ihmisen kanssa.

Aloitan tavoitteeseeni pääsyn piilottamalla ne kahden tuhannen euron palkkashekit shääshtötilille ja jatkamalla kituuttamista ja penninvenyttämistä ihan entiseen malliin, luomusta ja ekologisuudesta tinkimättä. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille, may your wildest dreams come true!

"Näin monimutkaistat elämääsi" - alkeiskurssi

2010-12-26T23:42:00.011+01:00

1. Rupea näyttelijäksi

Voit myös vaihtoehtoisesti ruveta esimerkiksi laulajaksi, elokuvaohjaajaksi, huippumalliksi, balettitanssijaksi, oopperalaulajaksi tai astronautiksi. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä sopivaa ammattia, tee internetistä haku esimerkiksi sanoilla "missä ammatissa" ja "vaikeaa työllistyä".

2. Rakastu ulkomaalaiseen ja ulkomailla asuvaan henkilöön.

Valitse henkilö, jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä kieltä tai jompi kumpi hallitsee yhteisen kielen puhumisen erittäin välttävästi. Huom! Älä missään nimessä valitse kumppania, joka voisi kuvitella muuttavansa sinun kotimaahasi!

3. Muuta kumppanisi kotimaahan

Varmista, ettet tunne etukäteen ketään maassa asuvaa, ettei sinulla ole mitään ammatillisia kontakteja sinne etkä missään tapauksessa osaa paikallista kieltä. Tervehtimissanojen osaaminen on kuitenkin sallittua, sillä ne onneksi vain monimutkaistavat tilanteita; tapaamasi henkilöt alkavat yleensä ne kuultuaan puhua vauhdikkaan innokkaasti omaa eriskummallista kieltään.

4. Asu väärässä kaupungissa

On tärkeää, ettet muuta suureen kaupunkiin, missä esimerkiksi kulkuyhteydet ovat helppoja tai julkinen liikenne toimii hyvin. Muuta uuden asuinmaasi Perä-Seinäjoelle (ei millään pahalla, peräseinäjokelaiset), missä myös ammattiasi on erittäin vaikea harjoittaa. On myös suotavaa, että kaupungin asukkaat vierastavat uusia ja erinäköisiä/eri kieltä puhuvia ihmisiä. Varmistu, ettei henkilö johon rakastuit halua missään nimessä muuttaa pois tästä kaupungista.

5. Päätä harjoittaa ammattiasi uudessa kotimaassasi (ks. kohta 1.)

Huolehdi ennen tätä, että kohdan 3. kriteerit ovat kunnossa, ja ettet mielellään ole harjoittanut kovin paljon ammattiasi opiskelut päätettyäsi. Jos olet näyttelijä, aloita ammattikontaktien luominen esimerkiksi teatterifestivaalien lopetusjuhlassa, joka satutaan jostain kumman syystä järjestämään uudella kotipaikkakunnallasi. Varmista, että juhlassa on sisäpiiritunnelma - kaikki tuntevat toisensa etkä sinä luonnollisesti ketään. Varmista myös, ettet ole nähnyt yhtäkään festivaaliin liittyvää teatteriesitystä, jottei sinulla olisi mitään luontevaa puheenaihetta muiden juhlavieraiden kanssa.

(Jos haluat yhä monimutkaistaa tilannetta, hankkiudu juhlassa istumaan lähelle toista jo kauan sitten ulkomailta muuttanutta henkilöä, joka haluaa kostaa alkuaikojen monimutkaisuuden jollekin maahanmuuttajanoviisille pilkaamalla tämän olematonta kielitaitoa. Naura mukana, vaikket tietenkään ymmärrä mitään.)

6. Muuta siihen isompaan ja parempaan kaupunkiin

Hanki vuokrahuone, jossa on liukuovi. Siis pelkkä liukuovi. Varmista, että veskissä löyhkää ja/tai että kämppäkaverisi tupakoi sisällä. Vaihtoehtoisesti kämppä voi myös olla sotkuinen. Jätä huoneesi ovi auki, jos haluat, että kämppäkavereidesi kissa oksentaa lakanoihisi ja hoida heidän tiskinsä, jotteivät he itse rupeaisi siisteiksi. Samalla varmistut siitä, ettei kumppanisi halua tulla yökylään. (Turvallisinta on hankkia kumppani, joka on siisteyspakkomielteinen eikä ilahdu kissankarvakuorrutuksesta uudessa takissaan.)

7. Monimutkaista lisää arkeasi ja parisuhdettasi

Kriiseile ja valita siitä, ettet asu yhdessä kumppanisi kanssa. Älä hyväksy todellisuutta, vaikka elämä "näennäisesti" muuttuisikin helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Kieltäydy huomaamasta, että kaikki on hyvin - tililläsi on rahaa, kumppanisi rakastaa sinua ja sinä häntä, sinulla on ystäviä, vuokrasi on halpa, kämppäkaverisi ovat mukavia, kalenterisi täyttyy kivoista oman alan töistä ja lisäksi olet vielä ohimennen oppinut puhumaan sitä uuden kotimaasi eriskummallista kieltä.

Jos monimutkaistaminen alkaa tässä vaiheessa olla hankalaa, voit vaihtoehtoisesti myös lopettaa sen ja todeta, että kaikki näköjään aina järjestyy. Tavalla tai toisella.

Joulurauhaa ja rakkautta!

2010-12-22T13:50:00.014+01:00

Istuskelen Pariisissa Charles de Gaulle'in lentokentällä odottelemassa muutaman tunnin myöhässä olevaa lentoani. Huonomminkin voisi olla, sillä Englantiin, Milanoon ja Barcelonaan suuntaavien lentojen tiedoissa lukee punaisella "Cancelled". Näillä näkymin pääsen siis kivuttomasti joulunviettoon kinosten keskelle, ihanaa!

Hei nyt meikäblondi lomailee vähän internetin ihmeellisestä maailmasta! Ihanaa joulua ja uutta vuotta sinulle, joka tätä juuri luet! Alla helpot ohjeet onnistuneeseen jouluiluun ja uudenvuoden viettoon.

Rentoudu.

Iloitse kauneudesta,

ja yllätyksistä,

ja valosta pimeän keskellä.

Rakasta.

Näe taikaa ympärilläsi.

Syö hyvin.

Piparkakkuja ja valon juhlaa!

2010-12-15T15:16:00.015+01:00

Tein vime viikolla piparkakkuja, ja niistä tuli tosi hyviä! Käytin tavallista piparireseptiä, mutta korvasin siirapin itse tekemälläni taatelisiirapilla. Lioitin vähän aikaa luomutaateleita ja laitoin ne ja vähän vettä tehosekoittimeen. Sokerin korvasin monikertaisella määrällä kunnollista "kokoluomuraakaruokosokeria" - ihan erilaista kuin tavallinen raakaruokosokeri, maku ei ole yhtä makea ja mitäänsanomaton. Tuli mieleen intiaanisokeri, ja ehkä se olikin sitä, mutta vaan hassun nimistä täällä Ranskassa. Jauhot olivat luomukokojyvävehnäjauhoja, olisin voinut tietysti valita spelttiäkin. Pipareista tuli ihania! Ja taikinaakin tuli syötyä...

Vinkiksi taikinafaneille, että pipareita ei tarvitse ylipaistaa koviksi! Itse sain omistani ihania mehukkaita ja cookiemaisia pipareita tällä menetelmällä: Laitoin taikinaan mahdollisimman vähän jauhoja ja se oli muutaman tunnin jääkaapissa - en ole tarpeeksi suunnitelmallinen jättääkseni sen yön yli sinne, mutta se varmaan toimisi vielä paremmin. Jääkaapissa oltuaan taikinaa oli helpompi kaulita, vaikken ollutkaan lisännyt kaikkia jauhoja. Tarvittaessa lisäsin vain taikinan pinnalle tai kaulimeen vähän jauhoja.

Jätin kaulitessani taikinan melko paksuksi (vajaan sentin paksuiseksi ehkä) ja paistoin pipareita vain vähän aikaa sen jälkeen, kun ne olivat kohonneet uunissa. En antanut niiden siis ruskistua tai kovettua! Taikinasta ja paksuudesta riippuen kannattaa kokeilla paistoaikaa yhdellä satsilla, ja ennen kaikkea antaa niiden jäähtyä ensin kunnolla ja sitten vasta maistaa.Takaan että kannattaa kokeilla, söin tekemiäni "puoliraa'an" oloisia pehmeitä pipareita eilen aika paljon (en voinut vastustaa, ah sitä taikinaisuutta!), eikä tullut ollenkaan vatsa kipeäksi!

Muita tavallista parempia piparireseptejä:

Kiitos Hyvää
Halauspuu metroasemalla
Syömisen iloa
Raakaruoka

Tässä muutama kuva Fête de la lumière'istä ("valon juhla"), joka järjestetään vuosittain Lyonissa. Alunperin juhlaa vietetään 8. joulukuuta sen kunniaksi, että Neitsyt Marian uskotaan säästäneen 1600-luvulla kaupungin rutolta. Nykyään Fête de la lumière on nelipäiväinen, koska Lyonissa alkoi olla liikaa porukkaa kerralla aina juhlan aikaan.

Huomenna minulla onkin sitten tv-sarjan kuvaukset! Jännää!

Rakas setä joulupukki

2010-11-30T23:12:00.027+01:00

Kiitos 27 vuoden aikana saamistani lahjoista. Nyt kun elämäni 28. joulu kolkuttelee ovelle, minulla on sinulle kuitenkin vähän asiaa. Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta, saasteista tai maailman ja merten jätevuorista? Entä lapsityövoimasta, riistosta ja epäoikeudenmukaisuudesta? Tai ravinnon merkityksestä terveyteen? Onko joku jo vinkannut sinulle, että joululahjojen ja joulun käsitteen olisi aika muuttua radikaalisti, jotta voisimme pitää huolta toisistamme ja maapallostamme paremmin?

Rakas setä joulupukki, ethän tuo minulle tänä vuonna lahjoja, jotka ovat aiheuttaneet/aiheuttavat kovasti seuraavanlaisia asioita:

1. Lentokonekuljetuksia kaukomaista
2. Riisto- tai lapsityövoimaa
3. Saasteita
4. Lahjapaperi- ja pakkausjätettä
5. Muovipusseja ja paperikasseja
6. Tarpeettomia vatsanväänteitä, liikakiloja ja verensokerin äkkinousua ja -laskua

Tiedän, että pyydän paljon, tai oikeastaan liian vähän. Eniten toivon kuitenkin vain kolmea asiaa:

1. Ihanan ja pitkän jouluaaton rakkaan perheeni (ranskalaisemmassa laajennetussa merkityksessä) kanssa rupatellen ja syöden - mahdollisuuksien mukaan luomuna - rosollia, laatikoita, pipareita, glögiä, kaikenlaisia muita kasvisjouluherkkuja ja tätini tekemää ihanaa jouluruislimppua. (Jouluna pitää saada herkutella, mutta senkin voi toki tehdä omasta hyvinvoinnistaan huolta pitäen...)
2. Tapaamisia rakkaiden ystävien kanssa Suomessa
3. Lahjoja niille, jotka niitä tarvitsevat ja tukea sinne, missä sitä eniten kaivataan: jonkin järjestön kautta maahanmuuttajille, luonnonsuojeluun, kodittomille, katastrofin uhreille, köyhien maiden lapsille (ja aikuisille), eläintensuojeluun...

Jos välttämättä haluat antaa minulle jotain konkreettisempaa - mikä ei tee minua sen onnellisemmaksi tai onnettomammaksi, mutta saattaa toki hyvinkin ilahduttaa mieltäni ja kehoani - niin alla esittelen pari ideaa. Tiedoksi myös, että muutkin ekomieliset ehkä toivovat samantyyppisiä lahjoja.

1. Kierrätyslahjat, joita löytyy omasta kodista (ja joita on lupa antaa halutessa eteenpäin): mukaansatempaava/klassikoksi luokiteltu kirja suomeksi/ranskaksi/englanniksi/ruotsiksi, suomenkielinen (naisten)lehti, cd-levyllinen minulle uutta musiikkia, hauska dvd, värikäs huivi, pienelle naisihmiselle sopiva vaatekappale, kengät (noin kokoa 38 tai 39), koru, pelikortit (ihan tavalliset), laukku, meikkipussi, tyynyliina, koristetyyny(liina), kaunis säilytysrasia, kehystetty valokuva rakkaista ystävistä/sukulaisista...
2. Itsetehdyt lahjat: Villasukat (aina tarpeen nykyisessä kotimaassani, yllättäen), korvakorut, koti-illallinen, säärystimet, terveelliset jouluherkut, vihkonen täynnä reseptejä (jotka sopivat terveysintoilija-kasvissyöjälle), vihkonen täynnä listoja suositeltavista kirjoista&albumeista&elokuvista, piirros/maalaus, yhteinen kartogille toteutettu taideteos täynnä ystävien/suvun hyvän mielen toivotuksia ja valokuvia, hieronta/tanssitunti/luento/kielenopetus/polkupyörän korjaus ja maalaus vaalenapunaiseksi/hiustenlekkaus/biisi (yms. lahjan antajan taitojen mukaan)...
3. Hieronta-, ekokampaamo-, ekokauneushoitola-, spa-, tanssitunti- tai saunalahjakortti (Myös oman kodin sauna vihdalla, hunajanaamiolla ja saunaglögillä varustettuna käy mainioisti!)
4. Kulttuurielämyslahjakortti: konsertti, teatteriesitys, tanssiesitys, iTunes-lahjakortti, (Helppoa ja edullista: yksi kappale musiikkia maksaa 0,99€!), elokuva...
5. Luontaistuote-/luomukaupan (kevyesti kuljetettavia) antimia: Kuivattuja kotimaisia marjoja tai marjajauheita, kuivattuja sieniä/nokkosia/villiyrttejä tms., D3-vitamiinia (ilman A-vitamiinia eli ei kalanmaksaöljystä), kotimaista yrtti-/pakuriteetä, omega 3-tabletteja, luomukosmetiikkaa...
6. Ekologinen, luomu ja reilu tuote tai kirppislöytö - mielellään sellainen, joka ei paina paljon matkalaukussa.

Jos paketointi tuntuu yhä välttämättömältä, käytä kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, kotoa löytyviä pusseja ja kasseja, edellisten vuosien pakettipapereita, muuta kierrätettyä ja kierrätettävää paperia, kotoa löytyviä laatikoita ja pakkauksia, ylimääräisiä kankaita ja huiveja, jne. Paketin voi myös halutessaan koristella piirtämällä tai maalaamalla, ja sulkea teipin sijaan vanhalla lahjanarulla, villalangalla, ylimääräisestä kankaasta/vaatteesta leikellyllä narulla, solmuilla tai taitellen siististi.

Viimeinen neuvo setä joulupukille: Lahjakortiksi riittää vaikka itse kierrätysmateriaaleista tehty kortti, jonka liitteenä on haluttu summa rahaa. Lahjan saaja on velvollinen käyttämään rahat lahjan antajan hänelle osoittamaan tarkoitukseen ja kertomaan myöhemmin, mitä oli lahjasta pitänyt - vaikka sitten seuraavana jouluna! Lasten ajatellaan pettyvän, kun paketista ei löydykään muovirojua, mutta rohkenen olla eri mieltä: Lahjakortit sopivat mainioisti myös lapsille, kun niihin laittaa vaikka valokuvan Linnanmäestä, ratsastustunnista, kotieläinpuistosta, seinäkiipeilystä, jne. Jos tavaralahjat ovat tarpeen, kirpputorit ovat niitä pullollaan.

Tässä tekstissä esitetys toiveet ovat vapaasti kopioitavissa ja lainattavissa! Poistin Uuden Mustan jouluteesilainaukset, mutta ne jotka eivät ehtineet lukea niitä, löytävät ne täältä. Edellisen vuoden joululahjaideoitani löytyy täältä.

Parempaa, ekologisempaa ja eettisempää joulua, rakas setä joulupukki!

Aatteita vaatteista

2010-11-27T16:56:00.024+01:00

Olen pysynyt kiltisti viime uutena vuotena aloittamallani linjalla, eli kaikki tänä vuonna ostamani vaatteet ovat (alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta) olleet käytettyjä. Hyvin olen pärjännyt, vaikka olen jättänyt itselleni vapauden myös rikkoa sääntöä hädän hetkellä - tai ehkä juuri siksi! Olen jopa löytänyt hyväkuntoisia toppeja ja istuvia neuleita ja pitkähihaisia käytettyinä.

Kaverit ovat myös tyhjennelleet tänä vuonna kivasti vaatekaappejaan turhasta, joten olen saanut sieltäkin täydennystä. Täytyypä itsekin joskus kerätä kierrätyspino ja kutsua kaverit apajille! Kirppikselle en usko jaksavani raahautua ennen kevätsäitä. Ne tulevat tietysti aika pian täälläpäin maailmaa - ainakin toivottavasti, jos ilmastonmuutos suo... Ja niin, ekovaatekaupat olisivat tietysti myös sallittuja, sitten kun budjetti suo!

Täkäläinen kirppissysteemi on minulle yhä hieman hämärän peitossa ja kun eräs lukijani kyseli Lyonin kirppistarjonnasta, piti oikein ruveta miettimään. Elämäntilanteeni on kirppisseikkailujen kannalta epäedullinen, sillä töitä on vaikka muille jakaa (mutten raaski jakaa kumminkaan!!) ja samalla kaikkien näiden prokkisten palkat tulevat tililleni vasta vähän myöhemmin. En ole siis lähtenyt kiertelemään second hand-aarreaittoja, koska tunnen itseni: "Tämmönen ihana, täähän täytyy heti ostaa, kun saa halvalla ja käytettynä!" Kyllä, minullakin on liikaa vaatteita, ja samalla niitä päiviä, jolloi niitä ei ole ollenkaan tarpeeksi. Kuuden vaatteen haaste auttoi hiukan tähän vaivaan.

Täten julkistan kaikille Lyoniin visiitille tuleville tai täällä päin asuville omat vaatimattomat kirppis- ja second hand vinkkini, jotka laadin äsken vastatessani lukijani kysymykseen mailitse:

Lyonissa on aina välillä katukirppiksiä, mutta niistä on hankala saada tietoa, kun en ihan vielä tiedä miten ne toimivat. Onneksi täällä on kuitenkin lehti nimeltään Spot - Que faire le week-end?. Lehdessä on osasto josta löysin joitakin kirppisilmoituksia (vide-greniers/marchés aux puces). Lehteä saa keskustasta (1ere arrondisement) ainakin Place des Terreaux'n Subwaysta, 1 arrondisement'n kaupungintalosta ja Place des Terreaux'n taidemuseosta (Musée des Beaux Arts) jokaisen kuun ensimmäisestä keskiviikosta lähtien.

Sunnuntaisin Vaulx-en-Velin'ssä (paikallinen Mellumäki) on jätti-iso kirppis/tori, josta saa imeisesti niin uutta kuin käytettyäkin tavaraa. Olen vältellyt menoa, sillä siellä on aina ihan järjetön tungos. Käyn siinä ihan vieressä teatteriseurueen treeneissä ja sunnuntaisin iskee paniikki jo ulkoapäin katsellessa, mutta jos on aikaa ja hermoja niin senkun seikkailemaan! Metropysäkki Laurent Bonnevay ja siitä bussi C3 Vaulx-en-Velin-suuntaan. Hyppää pois ensimmäisellä pysäkillä metroaseman jälkeen, siis siinä missä kaikki muutkin jäävät pois. Et voi missata!

Sitten kirppiskaupoista: Lempparikauppani meni syksyllä kiinni, mutta Croix Rousse-kaupunginosassa on toinenkin puoti osoitteessa 7 rue d'Austerlitz; Coco Picos on hivenen kalliimpi "trendi-UFF"-tyyppinen vintage-kauppa - ja samalta kadulta Cafe du bout du monde'ista saa muuten Spot-lehteä kirppisvinkkeineen, osoite on 3 rue d'Austerlitz. Croix Roussen luomumarkkinat löytyvät muuten joka lauantai ihan metroaseman vierestä, Boulervard de la Croix Rousse'ilta. Tarjolla on vihanneksia, hedelmiä, lihaa, juustoja, leipää, jne. Croix Rousse on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunginosa!

Shopppailukatu rue de la République'in takana olevalla pikkukadulla on pieni osto-myynti-puoti Anne Maie Coeur (24 rue du Palais Grillet), se ei näyttänyt omaan makuuni megahoukuttelevalta, ulkoa katsottuna sieltä löytyy lähinnä luksustuotteita kuten Louis Vuittonin laukkuja. Mutta sen saman kadun varrella ihan lähellä on myös pieni ekovaatekauppa miehille! Huomasin sen eilen, ja pitääpä kurkkia sisään joskus! Punavuoren vähän fiinimpejä second hand-kauppoja muistuttava putiikki löytyy osoitteesta 13 rue Mazenod, sieltä olen joskus tehnyt löytöjä. Jonkin verran Lyonin ulkopuolella on myös Emmaüs, sinne pitää kyllä mennä vissiin autolla ja läheisen pikkukaupungin Emmaüksesta en ainakaan löytänyt muutan kuin nukkaantuneita lastenvaatteita, mutta eihän sitä ikinä tiedä!

MUISTAKAA JOULUÄHKY(ttömyys)TEESIT Uuden mustan sivuilla! Kirjoittelen joulusta enemmän piakkoin, nyt teen itselleni viherpirtelön - tai drinkin, kuten Molly kutsui smoothietaan - ja valmistaudun dinosaurusmusikaalitreeneihin! Mukavaa ja rentoa sunnuntaita (ja muitakin päiviä) kaikille!

Tulevan miljonäärin melkeinvapaapäivä

2010-11-23T13:14:00.030+01:00

Melkeinvapaapäivä. Päivä, jolloin teen mitä huvittaa siihen asti, kunnes menen opettamaan tanssia. Ajettelin ottaa todella iisisti ja tehdä pieniä kivoja asioita, olla yksin ja nauttia kaikesta ihanasta. Ostaa itselleni kukkia. Käydä lenkillä joen rannassa. Syödä hyvin.

En edes ole soittanut kenellekään. Paitsi isovanhemmille Kruununhakaan. Juttelimme Suomen ja Ranskan talvesta, minun prokkiksistani ja työtilanteestani, heidän luonaan vierailulla olleesta serkkuperheestä, joulunviettokokoonpanosta, terveydestä, spirulinasta, valkosipulista, Kruununhaan lumisista katoista, kielitaidosta ja kommunikaatiosta. Isoisäni harmitteli, ettei osaa ranskaa tai englantia, eikä voi jutella poikaystäväni kanssa. Tänä vuonna vietämme poikaystäväni kanssa ensimmäisen yhteisen joulumme Suomessa, ja se tuntuu ihanalta.

Heräsin tänään yhdentoista jälkeen, tein itselleni vihersmoothien eli terveyspirtelön (mihin sana "pirtelö" on hävinnyt suomen kielestä?) ja lueskelin puhelun jälkeen blogeja ja katsoin tämän videon, jossa Pixar-jättifirma ottaa kantaa homouteen ja nuorten homojen itsemurhiin Yhdysvalloissa "It Gets Better"-kampanjan yhteydessä. Olipas hyvä ja koskettava!

Vihersmoothie eli terveyspirtelö

~ Ruukullinen salaattia
~ iso kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä/basilikanlehtiä/tms. vihreitä lehtiä
~ 1 luomubanaani
~ ruokalusikallinen luomumustikkahilloa (Suomessa laittaisin kourallisen ihan oikeita pakastemustikoita ja vähän kotimaista luomuhunajaa)
~ puolikas kuorittu sitruuna
~ ruokalusikallinen tuoretta inkivääriä pilkottuna
~ reilu ruokalusikallinen spirulina-jauhetta
~ 3-4 desiä viinirypälemehua (Suomessa laittaisin jotain marjamehua)
~ flunssaisille lisäksi noin puolikas teelusikallinen tuoretta valkosipulia pilkottuna

Luomuna kaikki mitä löytyy ja sopii budjettiin!

Laitetaan tehosekoittimeen (halpakin tehosekoitin käy) ja nautitaan yksin tyhjään vatsaan aamulla tai noin 4 tunnin ruuansulattelun jälkeen. Tämä tummanvihreä ja superterveellinen pirtelö riittää aamupalaksi yllättävän hyvin, itselläni ei ainakaan nälkä iske ennen puoltapäivää!

Viherpirtelö on myös valkosipulilisän kanssa erinomainen flunssanparannusjuoma. Itse tervehdyin sen avulla alle viikossa, kun tanssijakolleegoilla meni lähes 3 viikkoa! Join pirtelöä pitkin päivää lämpimän inkivääri-hunaja-sitruuna-juoman lisäksi ja illalla söin monipuolisen salaatin, jonka kastikeessa oli murskattua tuoretta valkosipulia. Hengitys haisi hieman, mutta flunssa häipyi ilman sen kummempaa loppuyskää tai -nuhaa.

Työkuulumisista sen verran, että dinosaurusmusikaali etenee (puvut päällä on jo tanssittu, joten suomalaista saunaa ei enää ole kova ikävä) ja pikkukaupungin teatteriryhmän kanssa on luvassa ensi syksylläkin töitä, eli hyvältä näyttää. Tv-sarjan kuvaukset ovat 16. joulukuuta, kertailen ruotsalaisen tarjoilijattaren rooliani varten ruotsin kieltä kuuntelemalla Lisa Ekdahlia ja Bo Kaspers Orkesteria pinkistä iPodistani.

Lisäksi odottelen vieläkin syyskuussa hoitsuopiskelijoille vedetttyjen improvisaatioteatterityöpajojen palkkaa, hohhoijaa. Kävin taas viime viikolla samassa koulussa vetämässä uudet työpajat, joista löysin muun muassa kerran itseni juoksemasta letkajenkkamaisessa muodostelmassa koko opiskelijaryhmän kanssa ympäri huonetta iloisesti kiljuen. Kaikki alkoi joo-harjoituksesta parin kanssa; toinen ehdottaa jotain ja toinen hyväksyy tarjouksen. Minun ei ollut alunperin tarkoitus osallistua itse, mutta minkäs teet, kun koko ryhmä juoksee jonossa minua kohti ja vaatii liittymään mukaan! Tarjous hyväksytty.

Jouluna olen sitten todennäköisesti miljonääri, kun kaikki palkat kilahtelevat tilille yhtä aikaa. No ei vaineskaan, ei minulla vielä silloin ihan kokonaista miljoonaa ole kasassa. Sitten kun on, niin vuokraan ehkä ihan oman yksiön. Raha ei tee onnelliseksi, muttei onnettomaksikaan. Mukavia talvipäiviä kaikille, missä päin maailmaa ikinä lienettekään!

"Rakasta nyt. Kyse on elämästä ja kuolemasta."

2010-11-10T11:25:00.020+01:00

Näin kirjoitti eräs ystäväni facebook-statukseensa toissapäivänä.

Olemme täällä rajoitetun ajan. Siihen voi suhtautua kolmella tavalla: Voi torjua koko ajatuksen. Voi masentua sen alle ja ajatella, ettei millään ole mitään väliä. Tai sitten voi tajuta, kuinka mieletön lahja elämä on ja miten paljon hyviä ja ihania asioita voimme tehdä, jakaa ja kokea!

Elä elämääsi. Nyt.

Rakasta. Nyt.

Sano se ääneen. Nyt.

Hymyile kyyneltenkin läpi. Nyt.

Muista, ettet ole irrallinen maailmankaikkeudesta. Avaa sydämesi. Nyt.

Riemuitse pienistä asioista. Inspiroidu. Nyt.

Vaihda näkökulmaa. Ihmettele ja kyseenalaista. Nyt.

Uskalla. Ota riski. Nyt.

Tee sitä, mitä rakastat. Nyt.

Kaikki on mahdollista. NYT.

Barbeja, länkkäreitä ja kotifilmiteollisuutta

2010-11-08T13:04:00.034+01:00

Pupuce haastoi blogissaan Provencen auringon alla minut kertomaan lapsuudestani. Tässäpä hieman asiaa Neiti Juustosta ennen hänen kypsymistään 27 vuoden ikään...

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?

Näyttelijä! Jee, olin oikeassa 7-vuotiaana! Vaikka kyllä minusta vielä paljon muutakin tulee, ja on jo tullutkin...

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Lycky Luke ja Tex Willer, olin ehdoton länkkärifani! (Ja John Wayne-fani myös!) Ehkä siksi tykkään kohtuullisen leveäleukaisista tummista miehistä ja muutenkin cowboy-lookista...

Myös Asterix ja Obelix oli huippu, ja piirretyistä Kapteeni Planeetta ja Maantiekiitäjä (Beep beep!). Isoveljeni kanssa katsoimme melko action-painotteisia tv-ohjelmia ja leffoja, mutta kasvoin silti rauhaarakastavaksi ihmisolennoksi - en siis syytä koskaan pelkästään mediaa ja viihdeteollisuutta lasten ja nuorten väkivaltaisuudesta, vaikka ne voivat toki osavaikuttimina toimiakin.

Vastapainoksi rakastin myös Disneyn piirroselokuvia (joiden mieshahmot olivat muuten myös leveäleukaisia), lempparini olivat Aladdin, Pieni merenneito, Tuhkimo ja Kaunotar ja Hirviö.

3. Lempileikkejäsi?

Barbit. Niillä leikittiin tuntikausia ja minulla oli iso pino niitä. Usein parhaan ystäväni kanssa leikimme sellaista leikkiä, jossa hänen barbinsa oli rikas ja minun köyhä. Jotenkin aivan älyttömän huvittavaa, kun nyt miettii ammatinvalintojamme! T. Köyhä taiteilija

Äitini oli kuulemma ensin vastustanut barbien hankkimista, mutta ei siinä lopulta auttanut kuin nöyrtyä, sen verran tärkeää se oli ikäpolvelleni. Toisinaan ajattelen, että barbit ovat paljon vaarallisempia kuin väkivaltaiset piirretyt yms, mutta toisaalta meille on kyllä syötetty laihuuden ylistämistä ja barbi-naiskuvaa myös aika monesta muusta tuutista. Muoviblondi oli vaan aikansa tuote, ja jotenkin myös tuntuu, että osasin silti erottaa nuken ja ihmisruumiin toisistaan... Jos joskus saan lapsia, en tiedä mitä teen. Käytettyä kai vaan ja mahdollisimman vähän muovia. Kauhistelen aina miten paljon muovirojua lapsille annetaan jo ennen kuin he osaisivat edes itse sitä vaatia!

Veljeni kanssa kuvasimme lapsina itse videokameralla sketsejä, musiikkivideoita ja action-lyhytelokuvia, joissa esiintyivät minun lisäkseni veljeni koko kaveripiiri. Näistä tallenteista ehkä kuuluisin on eräs musiikkivideo, jossa laulan erittäin raivokkaasti itse säveltämääni ja sanoittamaani rock-laulua ja veljeni säestää minua pienellä Ruotsin laivalta ostetulla syntetisaattorilla.

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Metsässä vaeltelu oli lapsuuden urheiluni ja olin aika haka myös juoksemaan, mutten ollut millään tavoin aktiivinen urheilija. Vasta 14-vuotiaana keksin itämaisen tanssin ja sitten vanhempana monet muutkin tanssilajit. Ja niin, tämä on siis se klassinen tarina, jossa olin aina se liikuntatuntien pesäpallojoukkueeseen viimeisenä valittu ja liikkunnan numeroni oli seiska. Ja nyt sitten teen töitä myös tanssijana ja tanssinopettajana... Mikä tuhkimotarina!

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Michael Jackson, minulla oli sellaisia hienoja MJ-pinssejäkin kerran luokkakuvassa. Ja isän kanssa kuunneltiin Elvistä.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Muistan yhden synttäripäivän, jolloin oli poikkeuksellisen lämmintä ja aurinkoista. Lumi oli sulanut kokonaan pois ja olimme alkukeväästä jo kesämekoissa ulkona. Poimimme niityltä kuivuneita kukkia. Muistan auringon lämpimän valon, hauraat kuivat kukat kädessäni ja lumen alta paljastuneen kostean luonnon tuoksun.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Sain kerran kauniin tummaihoisen barbin, jolla oli upeat paksut mustat hiukset, vihreät silmät (kuinka loogista) ja ihanan täyteläiset huulet. Halusin pitkään lapsena olla tummaihoinen ja ihailin aina koulubussissa ystävääni B:tä, jolla oli paksut, pitkät, kiharat, mustat hiukset ja melkein samanvärinen iho kuin barbillani...

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Lapsena suunnittelin, että muuttaisimme 18-vuotiaina meidän kesämökillemme kahden parhaan ystäväni kanssa. Huoneista oli tehty pohjapiirros, jossa näkyi huoneiden uudet käyttötarjoitukset; oli barbihuone, jne. Sen sijaan muutinkin lopulta 19-vuotiaana Helsingin Kallioon silloisen poikaystäväni kanssa. En muista vielä silloin lapsena haaveilleeni kovin kaukaisista jutuista, ei minulle olisi tullut mieleenkään haaveilla vaikkapa näyttelemisestä ranskalaisessa tv-sarjassa!

Lapsena olisin ollut ikionnellinen tällaisesta merenneitobarbista, jolla on "oikea "pyrstö eikä mitään "pyrstövaatetta"! Oih! Ja huomatkaa myös ihana glittermerimaailma!

Hyväksyy, hyväksyy, hengittelee, hyväksyy

2010-11-04T17:48:00.025+01:00

Casting-nainen soitti minulle eilen ja kertoi, että televisiosarjan kuvauspäivä oli vaihtunut ja uusi päivä osui musikaalitreenien viime metreille. Soiteltuani vuoron perään dinomusikaalin ohjaajalle ja casting-naiselle löysin itseni yhtä ruotsalaisen tarjoilijattaren roolia köyhempänä. Kipeänä ja väsyneenä purskahdin lohduttomaan itkuun.

Soitin hätäpuhelun ystävälle, joka sattui onneksi olemaan juuri skypessä. Puhuin hänen kanssaan, hengittelin, itkin, luovuin ja yritin hyväksyä tilanteen. Se onnistuikin lopulta ihmeen hyvin, ja tajusin kyynelistä huomlimatta, että olin kuunnellut sydäntäni ja tehnyt oikean ratkaisun, kun en jättänyt dinomusikaaliryhmää pulaan. Tänään puhelin soi uudestaan, ja ta-daa, kuvauspäivä vaihtui takaisin ja rooli on taas minun! Saat sen mistä luovut, tai miten se nyt menikään... Tilanteen hyväksyminen helpotti asioiden järjestymistä ja etenkin omaa mielenrauhaa, joka taas helpottaa asioiden järjestymistä.

Jumala/maailmankaikkeus/sisäinen voima, anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tässä kehittelemäni simppeli ja ei-kovin-mullistava kaava:

1. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, voitko ihan oikeasti muuttaa asioita!

2. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, millä tavalla muuttaisit ne!

3. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, onko näiden muutosten tekeminen sinulle hyväksi vai ei? (Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että meidän läheistemme ja ympäristömme hyvinvointi vaikuttaa yleensä myös omaan hyvinvointiimme voimakkaasti, mutta siksipä uskontkin, että aito sydämen ääni ottaa asian huomioon ja päätökset syntyvät muun maailman huomioon ottaen...)

4. Tee tarvittavat muutokset tai hyväksy tämänhetkinen tilanne.

Toisten ihmisten hyväksyminen voi myös olla ajoittain hankalaa. Kuvitellaanpa, että olet töissä toimistossa X. Pomosi ei ole kiva. Sinua ärsyttää. Mietit työpaikan vaihtoa, mutta tykkäät nykyisestä työstäsi kovasti. Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Päätät, ettet jaksa enää pomoasi ja vaihdat maisemaa
b) Päätät hyväksyä pomosi sellaisena kuin hän on ja opetella uuden suhtautumistavan häneen (nobody said it was easy)
c) Valitat ja nariset kaikille tilanteesta, muttet tee mitään
d) Otat asian puheeksi pomosi kanssa ja kerrot avoimesti tunteistasi (ja toivot salaa, että hän ymmärtää sinua ja muuttuu)

Viides, monimutkaisempi vaihtoehto:

Kysy itseltäsi, mikset pidä pomostasi. Herättääkö hän sinussa saman tunteen kuin joku muu aikanaan? Onko kyse omasta kipupisteestäsi, jonka voit käsitellä itse ja muuttaa jopa parhaimmassa tapauksessa radikaalisti reaktiosi ja suhteesi pomoosi? Mitä odotat pomoltasi? Onko se realistista?

Koeta ymmärtää pomoasi. Miksi pomosi ei ole kiva? Miltä hänestä tuntuu? Mitä hänelle on tapahtunut? Mitä hän toivoisi tai tarvitsisi? Voisitko muuttaa omaa tapaasi kommunikoida hänen kanssaan? Kokeile ymmärrystä ja universaalia rakkautta, näe ihmisen sydämeen päälle kertyneiden kilpien sijaan.

Jos ymmärryksestä huolimatta vastassa on yhä sama negatiivisuus, päätä nyt, voisitko hyväksyä tämän ihmisen sellaisena kuin hän on, kaikkine traumoineen ja ympärilleen kasaamine muureineen.

Poikaystäväni totesi kerran nihkeästä tyypistä, että ehkä hän on vain todella stressaantunut. Sen jälkeen olen kokenut jänniä juttuja ja pari solmua on avautunut, kun olen asennoitunut negatiivisia juttuja tekeviin/sanoviin ihmisiin rakkaudella ja ymmärtävästi. Vaikka toinen ihminen ei muuttuisikaan, oma elämä muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi, kun alkaa nähdä ympäristönsä rakkaudella ja ymmärtäen.

Muutos on mahdollista, mutta kuten Ghandhi sanoi: "Be the change you want to see in the world." Ketään muuta emme voi vaatia muuttumaan. Ja se mitä emme voi muuttaa on kai vaan hyväksyttävä, hitto vie.

Tavallaan kaikki on aina hyvin

2010-10-29T23:29:00.014+02:00

Viimeaikoina olen ollut alakuloinen, en merkittävästi, mutta vähän väliä. Hormonaalistakin se on kai osittain, mutta huomaan olon jatkuvan tavallista pidempään. Samalla minulla on taas sellainen "tavallaan kaikki on hyvin"-olo. Ja niinhän se aina onkin, asenne ja näkökulma muuttavat aina kaiken.

Nukun huonosti kämpässäni Lyonissa. Nukahdan kyllä yleensä helposti, mutta heräilen vähän väliä ja tuntuu, että olen jonkinlaisessa puoliunessa pitkiä aikoja. Pikkukaupungissa poikaystäväni luona nukun hieman paremmin, mutta sielläkin saatan heräillä, vaikka ennen uneni on aina ollut syvää ja rauhallista. En oikein keksi selvää syytä tähän, olen ehkä tällä hetkellä vähän levoton. Suklaan syöntiäkin olen rajoittanut sen piristävän vaikutuksen takia, vaikka olin tässä jonkin aikaa sitten siitä todella riippuvainen - ihan tietoisesti kylläkin. Tarvitsin kai jonkun piristeen työn raskaan raatamisen keskellä.

Ehkä pikkukaupungin ja Lyonin välillä ravaaminen vaikeuttaa rauhoittumista ja unirytmiä. Minulla on ollut jo jonkin aikaa hiukan "koditon" olo, tunnen tavallaan olevani koko ajan toisten nurkissa. Kämppäkaverini Lyonissa ovat ihania (yksi heistä alla kuvassa), olen sisustanut huoneeni kauniiksi, enkä todellakaan tiedä, miksi en tunne olevani kotonani. Poikaystäväni luona taas on kärjistäen tällaista: olen sisustuslehden sivuilla ja siivoan itseni vaatekaappiin, olen sotkuinen ja värikäs, asunto taas virheetön ja likaa hylkivä.

Ihmissuhdekuviot aiheuttavat levottomuutta ja pientä sekavuutta, vaikka toisaalta luottamukseni suhteeseemme on vankka. Tänään metsäretkellä tajusin, että meillä on aikamoinen yhteys toisiimme. Tällaista kumppanuutta ei kannata heittää hukkaan ihan tuosta noin vaan. Ja onhan tässä toki taisteltukin; masennusten, kulttuurishokkien, erilaisuuksien, kaikenlaisten esteiden ja ongelmien läpi olemme tulleet tähän, missä nyt seisomme. Kuin kahden eri veneen kyydissä, toisiamme kädestä pitäen. Edessä on sumua, virta kuljettaa, ja se vetää meitä eri suuntiin, pitääkö otteemme? Entä jos joki jakautuu kahtia? Saammeko kumpikin käännettyä veneemme samaan suuntaan? Voiko toisen veneeseen hypätä? Kumman? Vai hypätäänkö vaan veteen ja uidaan yhdessä, ihan sama minne, vierekkäin? Vertauskuvien kuningatar pääsi taas vahingossa vauhtiin, mutta tajusitte varmaan idean.

Työelämään astuminen opiskelijaelämän jälkeen on yllättävän rankkaa ja väsyttävää. Ja sitten kun siihen vielä lisää sen, että on uudessa maassa, tekee töitä uudella kielellä, melko hankalalla alalla, takanaan teatterialan opinnot, jotka eivät kuitenkaan täysin valmistaneet tulevaan ammattiin ja jotka jättivät janoamaan lisää tietoja ja taitoja, no sanotaan vaikka näin: energiaa kuluu rutkasti enemmän. Olen fyysisesti ja henkisesti aika poikki, vaikka nautinkin samalla täysillä siitä, että alkuajan taisteluni ovat kantaneet hedelmää ja saan vihdoinkin työskennellä näyttelijänä, tanssijana ja tanssinopettajana. Silti, voimat ei aina riitä ystävien näkemiseen, parisuhteen huoltamiseen, jne. Toisinaan tarvitsen vain tauon kaikesta.

On läkähdyttävää puhua koko ajan ranskaa ja samalla näytellä ja/tai tanssia ja olla kiva uusi työryhmän jäsen ja yrittää pysyä mukana keskusteluissa ja huulenheitossa. Välillä putoan kärryiltä, niin vitseissä kuin työnteossakin. Toisissa työryhmissä se on "sallitumpaa", toisissa minun pitää tietoisesti sallia se itselleni ja tarvittaessa vaan sanoa ääneen, että nyt en tajunnut. Tyhmän blondin rooli on tietysti ihan hauskakin, ja tykkään luoda itsestäni erilaisia hassuja mielikuvia, (no okei, voihan olla, et mä vaan oon oikeesti ihan blondi!) mutta joskus haluaisin kuitenkin olla vaan normaali ja tasavertainen työryhmän jäsen. Sellainen, joka hiffaa heti kaiken, eikä joudu koko ajan kyselemään "tyhmiä". No, tyhmien kyseleminen on toki myös kivaa ja tarpeellista.

Haluaisin tuntea olevani Kotona, haluaisin viikon loman, haluaisin suunnitella yhteistä tulevaisuutta, haluaisin järjestää lettukestit ystäville, haluaisin mennä ulos tanssimaan tyttöjen kanssa, haluaisin tehdä piparkakkuja, haluaisin saunaan. Mutta siis tavallaan kaikki on hyvin.

Saada kaiken, mitä haluaisin

2010-10-27T11:25:00.014+02:00

Eilen puhelin soi. Casting-nainen sanoi, että rooli on minun. Ensimmäinen televisioroolini Ranskassa; ruotsalainen tarjoilijatar, jota kuullaan ranskalaisen naisen katoamistapauksen todistajana. Kuvaukset Ranskassa ja Ruotsissa, repliikit englanniksi ja ruotsiksi. Puhelu jälkeen hypin hetken ympäri pikkukaupungin kämppää, ja kun rauhotuin, puhelin soi uudestaan. Kännykän ruudussa luki toisen casting-naisen nimi. Olin lähettänyt hänelle kuvia ja CV:n pari päivää sitten, kun hän soitti nähtyään toisen castingin yhteydessä profiilini. Tällä kertaa tarvittiin blondi näyttelijätär, ja koe-esiintyminen on torstaina. Paikalla on ohjaaja assistentteineen.

Jos kaikki menee putkeen, niin tästä lähtee käyntiin "tv-urani" Ranskassa, vaikken kovin suuresta sellaisesta oikeastaan unelmoikaan. Ideaalia olisi, että saisin välillä tehdä töitä kamerankin kanssa. Nyt tämä unelma näyttää toteutuvan.

Poikaystäväni maalasi keittiönsä seinän vihreäksi, sellaiseksi keväänvihreäksi, kun aurinko paistaa juuri auenneiden koivunlehtien läpi. Olin ikionnellinen, vihdoinkin värejä tähänkin asuntoon! Mutta poikaystävä kurtisti kulmiaan ja totesi, että seinä on "liian vihreä". Hän kysyi ystäviensä mielipiteitä facebookissa, kuvan kera. He ehdottivat vaaleanruskeaa tai harmaata. Huokaus. Yhtäkkiä seinä olin minä. Olin liian värikäs, liian erilainen; ensin kiva ja raikas ja ihanan tuore, mutta pidemmällä tarkastelulla aivan liian outo ja epänormaali.

Tehdä nyt vain oman alan töitä. Seurata omia unelmiaan. Nähdä ihmisiä, joita haluaa nähdä. Asua ympäristössä, jossa on onnellinen. Syödä vain ruokaa, jota haluaa syödä. Muuttaa ulkomaille, koska se on kiva ajatus. Antaa toiselle vapaus elää elämäänsä haluamallaan tavalla, jopa ilman minua. Ohhoh, miten kummallinen otus.

Käymme läpi taistelua, jolla ei ole voittajia tai häviäjiä; jonka päättyminen hamassa tulevaisuudessa lupaa vain, että joskus suurimmat onglemat on nujerrettu ja voitettu, tavalla tai toisella. Täysin erilaiset työaikataulut, vuorokausirytmit, eri kodit, erilaiset elämät. Kumpikin meistä haluaa asua juuri siellä, missä nyt asuu, eikä kumpikaan ole valmis tinkimään omista tarpeistaan ja toiveistaan. On vain yksi toive, joka ei mahdu "Saan kaiken, mitä haluan"-pakettiin. Me yhdessä, katsomassa samaan suntaan, näkemässä yhteisen tulevaisuuden.

Ainakin me rakastamme toisiamme valtavasti, sanoi hän. Ajatus eiliseltä: Työelämän menestys ei juuri nyt tunnu missään, jos se loitontaa minua koko ajan enemmän tästä ihmisestä. Eikä kaikkea, mitä haluaa tietenkään voi eikä pidäkään saada.

Parisuhteen "Ehdottomat Ei:t"

2010-10-14T00:04:00.027+02:00

...eli mikä on saanut minut tai entisen kumppanini lopettamaan suhteen - tai mikä on estänyt sellaisen alkamisen.

1. Epätasapaino rakkaudessa ja siinä, miten syvästi jompikumpi haluaa olla toisen kanssa.

2. Syvät erot arvoissa, unelmissa, tulevaisuuden suunnitelmissa ja/tai mielipiteissä (esimerkiksi halu perustaa perhe tai hankkia omakotitalo, kun itse haluaa elää vielä täysin erilaista elämää, jommankumman kykenemättömyys keskustella toisen kanssa hänelle itselleen tärkeistä asioista, jne).

3. Luonteenpiirteet, jotka aiheuttavat toisessa liikaa stressiä ja ahdistusta - itselleni näitä ovat herkkähermoisuus, manipuloiminen, syyllistäminen, negatiivisuus, pessimismi... Tietynlaisten ihmisten kanssa parisuhteessa pysyminen olisi varmasti pilannut terveyteni, vaikka toki olen vastuussa omista reaktioistani. Kivaa ja helpompaa kuitenkin on, että olen voinut valita tyypin, joka ei persoonallisuudellaan provosoi jatkuvasti tietynlaisia reaktioita minussa, keskeneräisessä ja vaikutuksille alttiissa ihmisolennossa. Aina välillä provosointi on tietysti terveellistä, jotta oppisi löytämään tasapainon sisältään eikä heiluisi jokaisen myrskytuulen mukana.

4. Elämäntilanne, jossa toinen ei ole valmis sitoutumaan (esimerkiksi iän, äskettäisen eron, jne takia).

5. Kunnioituksen tai luottamuksen puute.

6. Kommunikaatiokyvyn puute.

7. Minulle ei:n paikka on alkoholin (paitsi pienissä määrin) ja/tai huumausaineiden käyttö - en vaan tykkää. Tupakointikin on vähän ällöttävää, mutta olen kerran katsonut sitä sormien välistä, kun melkein kaikki muu tuntui olevan kohdallaan.

8. Välinpitämättömyys, tunnekylmyys, toisen elämästä kiinnostumattomuus ja empatiankyvyn puute.

9. Ikä ja elämänkokemus (toisinaan toisistaan riippumattomia asioita), jos välissä vaikuttaa olevan iso kuilu, eikä olla "samalla aaltopituudella".

10. Toinen ei tiedä, mitä haluaa parisuhteelta - ja/tai tarvitsee vielä muutaman oppitunnin, joita nykyinen kumppani ei hänelle voi antaa. Nämä ovat välillä melko mystisiä juttuja, mutta se joka päättää erota, tuntee sen usein sydämessään, sellaisen tarpeen liikkua eteenpäin ja jättää vanha taakseen. Tällaisia tuntemuksia koin usein itse nuorempana. Oppitunteja on nyt kertynyt ihan kivasti, ja toki jollekin toiselle niiden antajaksi riittää yksi ja sama partneri.

11. Positiivisen itsekkyyden (itsestään ja omasta onnellisuudestaan huolehtimisen), itsetunnon, itsenäisyyden ja itsetuntemuksen puute. Nämä liittyvät moneen muuhun kohtaan tällä listalla. Kuvitelmat siitä, että toinen on vastuussa omasta onnellisuudesta.

12. Seksuaalisen vetovoiman puute. Eli ne hajut ja sellaiset biologiset kysymykset ehkä? Ja itseä epämiellyttävä ulkonäkö, mikä on tietysti makuasia. Eikun hajuasia. Tai jotain.

13. Ei vaan tunnu, että on "kotonaan" toisen kanssa, että voi olla rennosti. Pariskunnalla on esimerkiksi todella erilaiset luonteet tai tavat ilmaista itseään.

Parisuhteen hyvinvointia eivät ole sen sijaan (ylitsepääsemättömästi) häirinneet seuraavantyyppiset seikat:

- hiustenväri

- ammatti/ala

- ulkomaalaisuus/matalahko kielimuuri

- pukeutumistyyli

- (hieman) erilaiset elämäntilanteet, rahatilanteet, mielipiteet, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet

- toisessa maassa/kaupungissa asuminen (väliaikaisesti) (järjestelykysymys, jos todella tuntuu hyvältä olla yhdessä)

- toisen ystävät, jotka ovat erilaisia kuin omat ystävät

- toisen perhe, joka on erilainen kuin oma perhe

- vartalonrakenne tai pituus (niin kauan kun toinen on omasta mielestä viehättävä)

- ruokavalio

- oman tilan ottaminen tarvittaessa ja asioiden tekeminen myös erillään ja itsenäisesti

- erilaiset siisteyskäsitykset

- erilaiset luonteet ja temperamentit (silloin kuin ollaan samalla aaltopituudella ja kunnioitetaan toista)

Kaikissa suhteissa on ongelmia, mutta kaikkiin suhteisiin ei kannata jäädä niitä selvittelemään. Ydinkysymys on, ettemme odota unelmien prinssiä tai prinsessaa, joka pelastaa meidät, ja että tiedostamme mitä haluamme parisuhteeltamme eniten, ja minkälaiset ongelmat ja ristiriidat voimme ja jaksamme hyväksyä.

Lähetän voimia ja rohkeutta kaikille eronneille, parisuhdeongelmien kanssa painiville, kumppania etsiville, eroa suunnitteleville, yhdessä sinnitteleville ja toki myös niille, jotka joutuvat aina välillä selittelemään, että sinkkuna on ihan kiva ja ok olla!

Rakas eronnut ystäväni, itke ja käy läpi kaikki tunteesi, luovu menneestä, luota elämään ja antaudu tanssiin, tapaat vielä varmasti jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa voit jakaa elämäsi! Sinun onnellisuutesi on sinun omissa käsissäsi!

Ps. Vaikeat (parisuhde)kokemukset opettavat toki meille äärimmäisen paljon, eli en menisi kuitenkaan sanomaan, että kaikkien vaikeuksien kanssa taistelevien täytyy heti erota tai että kaikki hankalat suhteet ovat jotenkin "huonoja". Mutta itsestään kannattaa pitää huolta, ja harjoitella elämään elämää itsenäisesti.

Teatteria sumun keskellä

2010-10-12T15:44:00.011+02:00

Eilen kävimme treenaamassa pikkukaupungin teatteriseurueeni kanssa kukkuloilla noin 1300 metrin korkeudella.

Tuoksui kostealle mullalle, syksyn lehdille ja sateelle. Tunsin itseni vuorikiipeilijäksi, mutta paikallisille nämä olivat pelkkiä pikkumäkiä.

Harjoittelimme pienellä kivisellä vuorenhuipulla norjalaisen kirjailijan näytelmää, jossa pariskunta jättää taakseen sivilisaation ja saapuu meren rannalta ostamaansa vanhaan taloon.

Näkymä oli kuin uni.

Oli ihanaa olla metsässä, luonnossa ja hiljaisuudessa.

Näytteleminen oli helppoa niin kauan, kun ei tarvinnut puhua. Ympäristö jumitti minut täysin, enkä oikeastaan edes meinannut saada sanaa suustani. Halusin vaan olla hiljaa, tai edes puhua suomea. Onneksi emme treenanneet kovin paljon, vaan lähinnä patikoimme ja imimme itseemme luontoenergiaa tulevia harjoituksia varten.

Ja sitten huomasin mustikat! Niitä oli kaikkialla! Poimin niitä suuhuni niin nopeasti kuin ehdin, samoin karhunvatukoita, joita löytyi myös silloin tällöin.

Luopumisia, myönnytyksiä ja muita kuulumisia

2010-09-28T22:56:00.023+02:00

Syksy on tullut. Se on täällä vihreä, mutta kylmä. Yöpakkaset vain puuttuvat. Jätin kuuden vaatteen haasteen kesken ja vaihdoin mekot ja legginssit farkkuihin ja villapaitoihin. Haasteen aikana oivalsin kyllä muutaman asian. Opin arvostamaan yksittäisiä vaatekappaleita ja iloitsemaan niistä. Tajusin myös, että kun lähden pikkukaupunkiin muutamaksi päiväksi, minun ei tarvitse pakata viittä eri asukokonaisuutta laukkuuni, vaan muutama vaate riittää. Lisäksi huomasin, ettei kukaan huomannut mitään. Ketään ei kiinnosta, millaiset rääsyt minulla on päällä milloinkin! Juuri haasteesta luovuttuani (seuraavana päivänä) eräs ohjaajani huomautti: "Sinulla on sitten aina jotain erilaista päällä!" Ja olin siis juuri kulkenut samoissa kledjuissa - kolmessa eri mekossa - lähes kuukauden ajan. Huvittavaa.

Eräs ystäväni, joka on vaate- ja käsityöalan ammattilainen, huomautti juuri, että joskus 1700-luvulla (täällä Ranskassa?) naiset käyttivät koko ajan samaa pukua. Sitä sitten aina vaan korjattiin, aina siihen asti kunnes ei enää voitu korjata. Ei ainakaan tarvinnut aamulla miettiä asuvalintoja... Haasteen aikana olen entistä enemmän rauhoittunut ja tajunnut, että minulla on ihan tarpeeksi vaatteita, eikä niitä tarvitse koko ajan hamstrata kirpputoreilta ja second hand-kaupoista.

Istuskelen juuri minipatjallani kotona Lyonissa. Kävin viime viikolla Ikeassa ja ostin henkareita, lakanat, kattilan (kämppiksilläni on vain rikki naarmutettuja teflon-kattiloita, jaiks!), saippua-astian, pinkin päällyspeiton ja hassun henkarijutun, johon voi ripustaa huiveja ja vöitä. Käytettyinäkin olisi tietysti voinut noita metsästää, mutta annoin itselleni nyt luvan olla metsästämättä. Alan tuntea oloni vähän kotoisammaksi täällä, mutta kieltämättä väsyttää ravata kahden kodin välillä.

Pikkukaupungissa tulee käytyä "automaattisesti" ja samalla näkemässä poikakaveriani, koska minulla on keskiviikkoisin ja torstaisin siellä treenit - ja vielä aivan ihanan työryhmän kanssa! Vastanäyttelijäni on supertaitava, ja ohjaaja teettää meillä kaikenlaisia erilaisia itämaisia liikeharjoituksia, auttaa (ja vaatii) meitä olemaan läsnä lavalla sataprosenttisesti sekä on vaan muutenkin supersymppis ja viisas. Ai niin, ja sitten torstaisin näytelmätreenien jälkeen me menemme poikaystäväni kanssa yhdessä joogaan, sain herran suostuteltua mukaani ja alku on ollut lupaava!

Harmi, ettei poikaystäväni voi yöpyä luonani Lyonissa tällä minipatjalla, eikä hän oikein muutenkaan tykkää boheemista ja sotkuisesta kämppisasunnostamme, vaikka minun oma huoneeni onkin poikkeuksellisen siistissä kunnossa. Meille kummallekin on ehkä juuri nyt hitusen hankalaa hyväksyä se, ettemme voi asua yhdessä.

Sanoin poikaystävälleni eilen, että minulla ei ole juuri nyt voimia tehdä yhtään enempää meidän yhdessäasumisemme eteen. Olen jo muuttanut ja sopeutunut ja luonut elämäni uuteen maahan, jossa viihdyn vihdoin oikein mainioisti. Jos en jatka sydämeni ja omien toiveideni kuuntelemista (toisin sanoen pysy isossa kaupungissa, lähellä töitä, ystäviä, aktiviteetteja ja kirjavaa kaupunkielämää), viihtyminen muuttuu pikkuhiljaa sietämiseksi ja lopulta ahdistukseksi ja tyytymättömyydeksi. Erossa asumista on siis tiedossa vielä hamaan tulevaisuuteen.

Tänä viikonloppuna esitämme toisen teatteriseurueeni kanssa pari näytelmää, Punahilkan ja erään toisen, jossa esitän norjalaista naista. Jännää, se norjalaisrooli on jotenkin minulle istuva ja samalla mukavan haastavakin rooli, joten odotan esityksiä innolla! Toivottavasti saamme yleisöä! Tämä syksy on muutenkin melko kiireistä aikaa, harjoittelen yhteensä viittä näytelmää ja sen lisäksi minulla on vielä teatteri- ja tanssikursseja ja satunnaisia leffaroolejakin, ehkä? Pliis, haluan olla suomalainen lentoemäntä ranskalaisessa elokuvassa, soita nyt casting-nainen!

Työpaljouden keskellä otan itselleni taukoja pysähtymällä valokuvaamaan kauniita asioita, kirjoittelemalla ja piirtelemällä päiväkirjaan uudella mustekynälläni (jonka mustesäiliön voi vaihtaa, jee ekoteko!), kuuntelemalla pinkistä iPodistani musiikkia kaikista maailman kolkista, kävelemällä spontaanisti ympäriinsä aina kun siihen on aikaa, nauttimalla tästä hetkestä ja pysähtymällä välillä ihailemaan maailmaa.

Niin kaukana, niin lähellä

2010-09-22T22:45:00.014+02:00

Kun edellinen kumppanini jätti minut, tapasin muutaman kuukauden päästä nykyisen ranskalaisen poikaystäväni. Aluksi en uskonut suhteen tulevaisuuteen - eikä hänkään - sillä asuimme "melko" kaukana toisistamme. Suhteemme vakavoituessa huomasin kuitenkin, että välimatka oli tuntunut huomattavasti isommalta entisen poikaystäväni kanssa; hänen luokseen pääsi 25 minuutissa ratikalla. Tunsin itseni rakastetummaksi ja läheisemmäksi tuhansien kilometrien päässä olevan ihmisen kanssa seurustellessani. Kaukosuhde onnistui loistavasti Ranskaan muuttoa edeltävän vuoden aikana molemminpuolisen panostuksen ja nykytekniikan avulla - kiitokset vaan, Niklas Zennström ja Janus Friis (skypen keksijät)! Oikein hyvin menee yhä, kohta kolme vuotta mittarissa!

Olisi naiviia sanoa, ettei mikään ole muuttunut Suomessa asuvien ystävieni ja minun välillä, sillä skype ei tietenkään täysin korvaa kontaktia kahden (tai useamman) ihmisen välillä. Ulkomaille muuton myötä lähialueelta poistuva läheinen ystävä ei silti katoa minnekään, vaikka yhteydenpito harveneekin. Ystävyyteen voi myös tulla uusia terveellisiä tuulia, kun toinen muuttaa ulkomaille; opimme tällaisissa tilanteissa todella paljon itsestämme ja samalla ystävyyssuhteistamme.

Uskallan väittää (jo yli puolentoista vuoden kokemuksella, heh), ettei fyysinen välimatka tule erottamaan minua kaikkein rakkaimmista ystävistäni. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa Suomessa olevien läheisten ystävien lukumäärä vähenee, kun kaikkiin ei vaan kertakaikkiaan ehdi olla yhteydessä. Merkitystä on niin aktiivisuudella (puolin ja toisin) kuin läheisyyden tasollakin. Tarvitaan syvä yhteys toiseen, halu jatkaa ystävyyttä ja kyky panostaa siihen konkreettisesti - ja myös kypsyys hyväksyä, että ystävyyden arkipäivä muuttuu toisen ulkomaille muuton myötä radikaalisti. Kahvittelut muuttuvat skype-sessioiksi ja kerran pari vuodessa pitää kalenteriin varata muutama hetki ulkosuomalaiselle vierailijalle - ja vastavisiitillekin kannattaa mahdollisuuksien mukaan hankkiutua.

Henkisen välimatkan laita on tietysti toisin. Olen nykyään aika ylirehellinen, kylläkin rakkaudella (toivottavasti), mutta tiedän, etteivät kaikki välttämättä aina jaksa kyseenalaistaa elämäänsä tai katsella Anthony de Mellon videoita YouTubesta (suosittelen!). Tällä hetkellä saan iloa siitä, että vähän ravistelen ihmisiä tarvittaessa, ja että ekoilen ja luomuilen ja terveysintoilen. Tietysti se saattaa olla rasittavaa, vaikka en saarnaamista harrastakaan, vaan lähinnä kertomuksia uusista puuhailuistani ja kommelluksistani.

Suorasanainen nainen olen kyllä aina tarvittaessa. Saatan todeta samanalaisina toistuvista ihmissuhdekuvioistaan valittavalle ystävälle, että nyt hei nainen herää, sä itse toistelet noita sun kuvioita ääneen ja siten jatkat niissä roikkumista, irrota ja luo itsellesi uudet kuviot! Toisinaan minua kiitellään tästä ominaisuudesta, toisinaan taas se aiheuttaa allergiaa. Enhän minä nyt toki ole mikään totuuden suuri ylipapitar (heh), mutta intuitio nyt vaan välillä käskee minua avaamaan suuni. Yleensä olen kokemuksieni mukaan ihan hyvä lukemaan, että milloin voi ja kannattaa sanoa mitäkin. Eri asia on sitten, haluaako hengailla tällaisen totuuden suuren ylipapittaren kanssa. Toiset tykkää, toiset ei.

Asian ydin voisi sitten olla vaikka tässä: Välimatka on illuusio, jos sydämissänne on aina paikka toisillenne. Ja sitten kannattaa kanssa jutella paljon, skypessä tai livenä. Haleja kaikille ystäville Suomeen ja muihin maihin, it's all about the attitude!

Ei näin vaan näin

2010-09-18T21:28:00.031+02:00

Tässä resepti pahaan oloon:

- suklaabrownieta ja toista suklaaleivosjuttua illalla (ihan perusroskaa sokerilla ja valkoisella jauholla, muukin epäterveellinen ravinto runsaasti nautittuna ajaa saman asian)

- joku surullinen juttu, jota vatvoa jatkuvasti

- huonosti nukuttu yö

- huonosti valmistellut treenit, joissa ei muista repliikkejä, ei jaksa yrittää ymmärtää kollegoiden nerokasta ranskankielistä läpänheittoa ja tuntee olevansa erittäin huono näyttelijä

- syyllistyminen pikkuasioista (kuten siitä, ettei jaksa mennä lupaamalleen illallisvierailulle)

- täysi jaksamattomuus harrastaa liikuntaa ja halu käpertyä lepäämään johonkin (mielellään suomalaiseen järvimaisemaan)

- mahdollinen hormonaalinen syy? (eihän niistä ikinä tiedä)

- kiire ja harvinaiset vapaapäivät

Näitä lääkäri niinkun nyt sit määräisi:

- lepoa ja unta (ihan kohta meen nukkumaan juu!)

- terveellistä ruokaa (paljon tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja.. ja lisäneuvoja muunmuassa täältä.)

- vatvomisen lopettamisen ja asiasta irti päästämisen - kyllä kaikki järjestyy ja voit päättää, että tämäkin on sinulle hyväksi

- repliikkien opettelua joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja sitten hyvin nukuttu yö päälle ja aamulla työmatkalla kertaustreeni (paras tekniikka!)

- älä ota sitä vakavasti - elämä on laiffii

- lisää vapaapäiviä, ja ainakin joka päivä rauhallisia vapaahetkiä, jolloin olet vaan ja hengittelet

- liikuntaa eri muodoissa (kävelyä paikasta A paikkaan B, juoksulenkki, tanssahtelua, joogailua, satunnaisia kissamaisia venytyksiä, jne.)

- kirjanpitoa hormonaalisista ajoista, tunnista säännöllisesti toistuvat tunneilmiöt

- pukeutumista glitteriin, pinkkiin ja muihin ilahduttaviin väreihin, Sinkkuelämää-sarjan katselua ja ystävien näkemistä

On oikeastaan ihan hyvä olo juuri nyt, mutta halusin vaan jakaa nämä pikkiriikkiset oivallukset kanssanne. Mukavaa sunnuntaita kaikille, unohdin pyhittää lepopäivän, mutta iltapäivällä lupaan ottaa iisisti. Ja pukeutua pinkkiin.

"Mistä tunnet sä..."

2010-09-15T23:54:00.022+02:00

Olen lähiaikoina pohtinut paljon ystävyyttä. Aihe on muuttunut erityisen ajankohtaiseksi muutettuani tänne Ranskaan, sillä yhteydenpito koto-Suomen vanhojen ystävien kanssa on hieman haastavampaa, eikä uusien ystävien löytäminen ollut aluksi niin helppoa kuin sitä voisi äkkiseltään kuvitella - varsinkaan, kun uudessa kotimaassa ei aluksi ollut mitään muita verkostoja kuin kumppanin kautta tavatut ihmiset, eikä minulla ollut kielitaitoa nimeksikään.

Olen myös kohdannut muutama vuosi sitten lähes vuoden kestäneen välirikon rakkaan ystäväni kanssa - se jos mikä opetti arvostamaan ystävyyttä ja ymmärtämään hieman paremmin hyvän ystävyyssuhteen olennaisia osatekijöitä. Tässä muutamia ohjenuoria, joita yritän muistaa toteuttaa:

1. Pohdi ystävyyttä, tunne itsesi ja löydä ystävyystarpeesi. Mieti, montako ystävää sinä tarvitset ja millainen ystävyys on sinulle tärkeää? Entä millainen sinä olet ystävänä? Oletko kenties yksinäinen susi, jolle riittää pari sielunsiskoa ja kahvittelu kerran puolessa vuodessa tai haluaisitko Frendit- ja Sinkkuelämää-sarjojen tapaan muutaman hengen tiiviin ystäväporukan? Millaisia ystäviä sinä haluat lähellesi ja mitä tarvitset ystäviltäsi? Ystäväpiirisi koostuu ihmisistä, jotka sinä valitset ja houkuttelet ympärillesi; tiedosta, että voit vaikuttaa ystävyyssuhteisiisi ja luoda itsellesi sopivan ystäväpiirin.

2. Valitse, kenen kanssa haluat viettää elämäsi ainutlaatuisia hetkiä! Sinulla on oikeus valita ystäväsi ja hengailla kivojen tyyppien kanssa! Kukaan ei pakota tapaamaan Tiina-Marjattaa vain siksi, että olette olleet samassa muskarissa vuonna 1989. Saat löytää uusia ystäviä ja sinulla on oikeus lopettaa velvollisuustapaamisten sopiminen. Toisaalta, älä dumppaa ystävää totaalisesti vain huvin vuoksi, sillä joskus on ihanaa olla sellaisessa seurassa, joka tietää missä olit kesällä 1999 ja minkälaiset vaatteet sinulla oli päällä. Jos ahdistaa, pidä taukoa, eli...

3. ...hyväksy erilaiset aikakaudet ystävyyssuhteessa. Joskus saattaa koittaa aika, jolloin näet harvemmin ystävääsi - tai et ollenkaan. Saatamme etääntyä vanhoista ystävistä vähäksi aikaa ja löytää heidät uudelleen (vaikka vuosienkin jälkeen) kummankin kasvettua hieman omilla tahoillaan. Ja jos ystävä muuttaa toiselle puolelle maapalloa, voi viedä aikaa löytää uusi rytmi kommunikoida ja tavata toista.

4. Panosta ystävyyssuhteeseen. On totta, ettei ystävyys vaadi samanlaisia kompromisseja kuin parisuhde, mutta on turha olettaa, että Jussi-Johannes ja Hannu-Pekka soittelevat yhä sinulle tasaiseen tahtiin, jos et itse ikinä ota luuria käteen. Ei siis kannata välttämättä priorisoida joka viikko leffailtaa tyttö-/poikaystävän kanssa, kummitädin koiran lenkille viemistä tai pomon ehdottamaa ylityösessiota. Näytä ja kerro, että välität ja haluat jakaa asioita ystäviesi kanssa! Ps: Ystävien tapaamisen pitäisi olla ihanaa, joten jos se ahdistaa, katso kohdat 1, 2 ja 3!

5. Kommunikoi ja jaa asioita. Parisuhteissahan tästä ollaan kovin tietoisia (vaikka käytännössä se helposti unohtuu), mutta kannattaa avata suunsa mahdollisimman usein ja positiivisessa ja rehellisessä hengessä. Kehu toista ääneen äläkä vaan ajatuksissasi, kerro jos jokin häiritsee sinua, kysy mitä kuuluu, avaudu myös omasta elämästäsi, pyydä apua ja auta.
Jos konfliktit seuraavat toisiaan, harjoittele sanomaan asioita rakentavasti: kerro omista tunteistasi ja reaktioistasi (ja ota vastuu niistä), tee selväksi että ymmärrät myös ystävääsi, kuuntele ja hyväksy toisen mielipiteet.

6. Anna anteeksi, hyväksy eroavaisuudet ja muista, ettei kukaan ole "täydellinen". Kuten kaikki ihmissuhteet, myös ystävyyssuhteet voivat halutessamme opettaa meille valtavasti asioita itsestämme ja elämästä. Toisinaan (melko usein) vaikeimmat kokemukset ja ärsyttävimmät hetket opettavat meille jotain olennaista. Älä siis pelkää hetkittäisiä hankaluuksia tai konflikteja, jos ystävyytenne on kuitenkin useimmiten mukavaa ja huoletonta. Hyväksy myös mielipide-erot ja erilaiset elämäntilanteet; ne eivät ole este ystävyydelle, mikäli ystäväsi on silti sinulle tärkeä ja olette valmiita ymmärtämään ja kuuntelemaan toisianne. Erilaisuus avartaa ja vastaavasti tasapaksuisuus supistaa maailmankuvaamme. Kirjoittelinkin jo joskus aiheesta lisää tässä postauksessa.

Ehkä nämä ovat monelle itsestäänselvyyksiä, mutta tuntui tärkeältä kirjoittaa tästä juuri nyt. Kertokaa toki myös omat ystävyyssuhdevinkkinne! Ystävällistä päivää kaikille! Share the love!

Kuusi vaatetta ja pari muuta kulunutta riepua

2010-09-11T20:02:00.015+02:00

Osallistun Uuden Mustan kuuden vaatteen haasteeseen, jossa syyskuun aikana on tarkoitus selvitä kuudella vaatekappaleella, mukaanlukien legginssit ja pitkähihaiset, mutta poislukien kengät, alusvaatteet, huivit ja vastaavat asusteet sekä ulkotakit. Tarkoitus on saada ihmiset pohtimaan, kuinka paljon vaatteita me lopulta tarvitsemmekaan ja voisiko elämää muutenkin yksinkertaistaa. Suosittelen, tämä on ollut yllättävän helppoa ja jopa helpottanut elämää; olen lakannut käyttämästä aamulla liikaa aikaa vaatevalintojen pähkäilyyn.

Yllä olevassa valokuvassa näette valikomani, jonka esittelen alla vasemmalta oikealle! Huomasin ilokseni, että suurin osa on kierrätettyä:

1. Pariisin vintageliikkeestä ostettu perhosmekko (10€ muistaakseni)
2. Hietsun kirppikseltä Helsingistä ostettu harmaa puuvillaneule (3€)
3. Rakkaalta ystävältä saatu merenvihreä mekko/toppi (0€ ja bonuksena vielä, että ajattelen ystävääni koko päivän ajan)
4. Lyonin second hand-kaupasta ostettu raidallinen ja hieman glitteröity mekko/toppi (3€)
5. Pinkki pitkähihainen puuvillapaita, josta olen tehnyt neuleen saksien kanssa (kuvassa eri neule, oikea on väärässä kodissa)
6. Kuvasta ulkopuolelle jätetyt mustat legginssit, joita on kolmet (säännöt antavat luvan käyttää samanvärisiä ja identtisiä vaatteita)

Pariisissa on paljon ekovaatekauppoja

Haasteen hankala puoli on se, että täällä kaakkois-Ranskassa lämpötilat vaihtelevat melkoisesti; varhain aamulla saattaa olla +13°C ja sitten iltapäivällä auringossa +30°C. Olen onneksi oppinut sietämään kuumiakin lämpötiloja legginseissäni ja pärjännyt toistaiseksi hyvin viileämmissäkin säissä takin ja huivin avustuksella. Jos sää tosin tästä vielä kylmenee, niin joudun joko luopumaan haasteesta tai laittamaan toppahousut jalkaan. No, nyt on vielä kovin kesäistä, joten valitsemani vaatteet riittävät mainiosti.

Miksi mä tykkään aina eniten kaikenlaisista hulluista esiintymisvaatteista? Saako puuhkaa käyttää myös arkena?

Kun luin haasteesta ensimmäisen kerran, tajusin, että olen huomaamattani ruvennut hamstraamaan vaatteita. Osin tämä johtuu siitä, että luovuin suuresta osasta vaatteitani ennen muuttoa Ranskaan, ja osin myös siitä, että Lyonissa ei ole niin montaa käytettyjen vaatteiden kauppaa, josta löytäisi kivoja vaatteita kohtuuhintaan. Tosin en ole varmaankaan vielä edes löytänyt niitä kaikkia.

Kuten olen varmaan joskus maininnutkin, käytettyjen vaatteiden osto ei ole täällä yhtä pop kuin Helsigissä - paitsi boheemissa Croix Rousse-kaupunginosassa. Kirppikset taas löytää tuurilla, sillä ne ovat enemmän tapahtumanomaisia kuin pysyviä. Tänä kesänä ei ole tullut törmättyä yhteenkään. Joka tapauksessa, lupaan täten lopettaa hamstraamisen, vaikka se tuntuukin luvallisemmalta, kun ostaa pelkästään käytettyjä vaatteita.

Lopuksi kuva vaatepinosta (plus yhdet kengät, ja kuuteen vaatteeseen poimimani mekko-toppikin näyttää olevan mukana!),hamstrasin sen kerran Lyonilaisesta second hand-putiikista noin parinkympin yhteishintaan, juuripa Croix-Roussesta:

Ja vielä pusu Helsingissä, plus kirppislöytökorvikset ja lila huivi Lyonista, Helsingin UFF:in turkoosi takki (riistäjiä ovat juu, mutta ovatpahan ainakin käytettyjä vaatteita), Berliinin UFF:in turkoosinvihreä villapaita ja Sanofloren kasvopesun sekä BcomBion kasvovoiteen hellimä ihana iho vuosien näpyistä kärsimisen jälkeen. Oih.

Kalenterintäyttövimma

2010-09-10T23:30:00.014+02:00

Lomalta palailusta toipumiseen ei jäänyt kovasti aikaa, kun piti taas hypätä sorvin ääreen. Meikätytön työt alkoivat hoitsuopiskelijoiden teatteri- ja tanssityöpajojen, teatteriharjoitusten ja tanssituntien muodossa ja nytpä kalenteri näyttää taas yhtä täydeltä kuin koto-Suomessa vallan. Aivan ihanaa - tietenkin - että kun ensin töitä on joutunut puolentoista vuoden ajan kaivelemaan kaikkialta kynsin ja hampain niin nyt niistä pitää jopa välillä kieltäytyä.

Kevääksi meni kaksi esitysputkea jo päällekkäin, joten taitaa olla aika palata vanhalle ja paljon tutummalle työmaalle: kalenterintäyttövimmaa hillitsemään! Tautihan onkin tuttu kaikille suorittajasiskoille ja -veljille, tiedättehän, "kyllä tuohon päivään nyt vielä tuokin mahtuu", "tuonne pitää aivan ehdottomasti mennä, ei auta" ja "joo, ei mulla kovasti ole sillä viikolla vielä mitään, tilaa on!" Ja sitten sitä löytää itsensä kirjoittamasta isoin kirjaimin johonkin väliin: "LEPÄÄ!!!"

Toinen kalenterintäyttövimman lisäsairaus on sosiaalisuusvelvollisuudentunto. Siitä kärsii moni joviaali ja iloluontoinen tyyppi ihan tietämättään, tiedättehän: "ai kauhea, en tuotakaan ystävää ole ehtinyt nähdä", "no joo mennään vaan kahville, mulla on siinä just se ainoa vapaahetki" ja "tottakai mä tulen sun bileisiin vaikka joudunkin aamulla heräämään puoli kuusi!"

Itse huomasin äsken tuntevani huonoa omaatuntoa siitä, etten enää juurikaan biletä tai käy ulkona. Heh, aika mielenkiintoinen syy syyllistyä. Nämä viime aikojen hiemat syvällisemmät pohdiskelut näköjään katosivat hetkeksi tämän blondin pääkopasta. Onneksi on niin ihania ystäviä, että heitä nähdessä velvollisuudentunnot katoavat ja tilalle tulee iloinen ja rento tunnelma. Ihmeellisistä asioista me ihmiset täällä maapallolla stressaammekin!

Nyt on yö, ja tietenkin kirjoittamiseen tarvittava luovuuspuuska iski juuri yöllä. Pitäisi kuitenkin nukkua, sillä huomenna on taas aikainen herätys, joten toivotan täten kaikille muille kiireetöntä viikoloppua, ja menen oppimaan taas kantapään kautta, ettei kaikkeen kannata vastata "Joo tottakai sopii!"

Ei vaineskaan, ihan rauhassa nyt siellä äiti ja isoäiti, pidän kyllä huolta itsestäni ja nukun hyvin ja syön paljon!

Suomi - Finlande

2010-09-01T14:25:00.015+02:00