keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Menestysresepti


Miksi ansaitsen menestyksen?

💜 Koska uskallan yrittÀÀ.

💜 Koska teen töitĂ€ sen eteen.

💜 Koska kunnioitan itseĂ€ni ja muita, enkĂ€ tavoittele menestystĂ€ "hinnalla millĂ€ hyvĂ€nsĂ€".

💜 Koska olen harjoitellut, edistynyt ja osaan työni yhĂ€ paremmin.

💜 Koska jatkan harjoittelua ja uuden oppimista ja tiedĂ€n yhĂ€ paremmin, missĂ€ asioissa minun tĂ€ytyy vielĂ€ kehittyĂ€.

💜 Koska tahdon auttaa ja rohkaista myös muita menestymÀÀn ja toteuttamaan unelmiaan. Koska menestykseni tulee hyödyttĂ€mÀÀn muitakin kuin minua.

💜 Koska minulla on paljon jaettavaa, sanottavaa ja annettavaa.

💜 Koska olen valmis ottamaan menestyksen vastaan

💜 Koska olen oikealla tiellĂ€, koska tunnen sen ja kaikki merkit viittaavat siihen.

💜 Koska minua autetaan oikeaan suuntaan ja tielleni ilmestyy jatkuvasti oppaita ja auttajia.

💜 Koska kuuntelen intuitiotani ja pysyn yhteydessĂ€ sydĂ€meni ÀÀneen.

💜 Koska maailmankaikkeus on maaginen paikka.

💜 Koska olen maaginen olento.

💜 Koska minua rakastetaan ja rohkaistaan.

💜 Koska teen nyt sitĂ€, mistĂ€ lapsena haaveilin.

💜 Koska rakastan työtĂ€ni ja nautin siitĂ€.

💜 Koska uskon itseeni ja menestykseeni.

💜 Koska uskallan unelmoida.

💜 Koska uskallan ottaa riskejĂ€.

💜 Koska pidĂ€n huolta itsestĂ€ni ja rakastan itseĂ€ni.

💜 Koska (melkein) kaikki on mahdollista.

 
 
 

perjantai 18. lokakuuta 2019

PitkÀstÀ aikaa...

Uutisia. Menin naimisiin ihanan miehen kanssa, jonka tapasin erottuani epÀmukavuusaluemiehestÀ. Kaksi ja puoli vuotta rakkautta takana, ja hÀistÀ on kohta 2kk. HÀissÀ mulla oli turkoosi (Emmauksesta kÀytettynÀ 8 eurolla ostettu) upea glittermekko ja miehen takkikin oli vaaleansininen ja kimalteli. Oih. HÀiden toka osio oli Alpeilla, huikeissa maisemissa.


Olen nĂ€ytellyt monissa tv-sarjoissa Ranskassa ja teattereiden lavoilla ympĂ€ri maailmaa. Etsin tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ kansainvĂ€listĂ€ agenttia, jotta saisin enemmĂ€n rooleja ympĂ€ri Eurooppaa. TöitĂ€ ei ole nyt juuri ollenkaan, mutta luotan siihen, ettĂ€ niitĂ€ tulee, kunhan vaan menen oikeaan suuntaan enkĂ€ tee vÀÀriĂ€ kompromisseja. 

Teen yhĂ€ unelmakarttoja ja pidĂ€n itseĂ€ni elĂ€vĂ€nĂ€ esimerkkinĂ€ siitĂ€, ettĂ€ kaikki on mahdollista kunhan vaan uskoo itseenĂ€, kuuntelee sydĂ€ntÀÀn ja muita inspiroivia ihmisiĂ€ ympĂ€rillÀÀn ja uskaltaa yrittÀÀ. 


Kaikkea hyvÀÀ sinulle, joka luet tĂ€tĂ€ nyt, Ă€lĂ€ anna periksi unelmiesi toteuttamisessa, ja jos et jaksa nyt yrittÀÀ, niin lepÀÀ ensin, rakasta itseĂ€si kaikin tavoin (oot nimittĂ€in aika ihmeellinen olento) ja rupea tositoimiin sitten kun siltĂ€ taas tuntuu. 💕😊

perjantai 13. tammikuuta 2017

Comfort zone, mikÀ se on?


Kuvitellaanpa hetki, ettÀ olisin turvallisuuden ja rauhallisen elÀmÀni sisÀllÀ, pienessÀ kuplassa. Sitten joku tulisi koputtelemaan oveen ja ehdottaisi jotain kovin monimutkaista. Sanoisin vaan, ettÀ kiitos ei kiitos. Jatkaisin uniani mukavaan villahuopaan kÀÀriytyneenÀ, ja seinÀllÀ olisi kaunis huoneentaulu, jossa lukisi "Oma Mukavuusalue Kullan Kallis". Mutta kun ei.

En vĂ€itĂ€, ettĂ€ olisin villi seikkailija tai loputon maailmanmatkaaja, mutta ulkomailla asuminen jo itsessÀÀn tekee elĂ€mĂ€stĂ€ sen verran monimutkaisempaa, ettĂ€ yhĂ€ kahdeksankin vuoden jĂ€lkeen kaikki tuntuu vĂ€lillĂ€ liian hankalalta ja on vĂ€lillĂ€ ihanaa palata lepÀÀmÀÀn Ă€idin ja isĂ€n luo metsĂ€n keskelle Suomeen. (KIITOS ❤) 


Mukavuusalueelle meinaa pÀÀstÀ ulkomaillakin, jos esimerkiksi seurustelee kolme vuotta saman miehen kanssa. Sen, jonka perÀssÀ on lÀhtenyt Ranskaan. Ja alkaa löytÀÀ pikkuhiljaa töitÀ, ystÀviÀ ja kielikin alkaa sujua. Mutta matka kohti Mukavuusaluetta katkeaa nopeasti, jos eroaa siitÀ miehestÀ, löytÀÀ itsensÀ uudesta maasta "yksin", työprojektit peruuntuvat yksi toisensa jÀlkeen ja Suomeen paluu tuntuu kaikesta huolimatta jo liian hankalalta ajatukselta.

Sitten Mukavuusalue taas lĂ€hestyy. TöitĂ€ alkaa löytyĂ€, rahatilanne alkaa olla ok, lĂ€heisiĂ€ ystĂ€viĂ€ on jo muutama ja lopulta uusi mieskin löytyy. Mutta haastavien työprojektien tiivis vaihtuvuus, epĂ€varma työtilanne ja parhaiden ystĂ€vien muutot ulkomaille pitĂ€vĂ€t yhĂ€ huolen siitĂ€, ettĂ€ Mukavuusalueen portti pysyy kiinni. 

Pikkuhiljaa työkuviot tasaantuvat ja töitÀ on riittÀvÀsti. TyöryhmissÀ esiintyy tietysti kaikenlaisia ongelmia ja kriisejÀ, mutta noin yleisesti elÀmÀ on melko mukavaa. On ihana asunto ihanan miehen kanssa, on ystÀviÀ, on töitÀ, muttei liikaa. Mutta juuri, kun Mukavuusalueen portti aukeaa, niin mies rakastuu toiseen naiseen. Tulee ero.


Alkaa sopusointuinen elo EpÀmukavuusalueella. Todetaan, ettÀ "TÀllaista mun elÀmÀ nÀköjÀÀn nyt sit on." EpÀmukavuusalue mahdollistaa, kuten aina, mutta nyt yhÀ selvemmin spontaanimman ja riemukkaamman elÀmÀn elÀmisen. Nyt epÀmukavuusalue alkaa tuntua kotoisammalta. Vaikka se vÀsyttÀÀkin vÀlillÀ.

 Työt tulevat ja menevĂ€t, miehet tulevat ja menevĂ€t, ystĂ€vĂ€t tulevat ja menevĂ€t. Osa jÀÀ, osa ei. Kukaan mies ei jÀÀ. Joko ne ajetaan pois, tai sitten ne lĂ€htevĂ€t Kanadaan tai EtelĂ€-Amerikkaan. Lopulta yksi mies jÀÀ. Mutta Mukavuusalue kuiskuttelee, ettei sinne ole vielĂ€kÀÀn asiaa, ja mies alkaa kommunikoida negatiivisella ja epĂ€kunnioittavalla tavalla. Mies ajetaan pois. Syntyy pÀÀtös siitĂ€, ettei Mukavuusalueelle edes kannata yrittÀÀ.


EhkÀ Mukavuusalue on kuitenkin onnistunut hivuttautumaan hiljaa lÀhemmÀksi. Oma kiva asunto, ystÀvÀt, ihanat työprojektit ja onnellinen sinkkuelÀmÀ houkuttelevat luultavasti sitÀ taas avaamaan porttinsa. Nyt EpÀmukavuusalue kokee joka tapauksessa olonsa niin uhatuksi, ettÀ johdattaa paikalle miehen, joka asuu puolet vuodesta LÀnsi-Afrikassa. Mukavuusalue luisuu kauemmaksi ja EpÀmukavuusalue juo samppanjaa


EpÀmukavuusalue rakastaa sitÀ, ettÀ miehelle tulee lÀhtö kaukomaille vain yhden kuukauden tapailun jÀlkeen. Ja taas kuukauden pÀÀstÀ seuraa matka miestÀ tapaamaan sinne kauas. Mukavuusalue odottelee yhÀ vierailua ja piirtelee tylsistyneenÀ huoneentauluja, joissa lukee "Let It Be", "Let Things Come to You" ja "Don't Force It".

Mutta lentokone nousee, laskeutuu, oudon kaupungin punainen pöly tarttuu varpaisiin ja koetaan maagisia ja traagisia hetkiÀ. EpÀmukavuusalue hykertelee, kun parisuhde osoittautuu haastavanlaatuiseksi. EtÀisyys ei riittÀnyt sille, se halusi lisÀÀ

Mies ei ole aina kovin hellÀ, ei kovin lempeÀ, ei kovin huomioonottava. Ja miestÀ ÀrsyttÀÀ, kun ollaan kÀvelyllÀ Afrikassa puolenpÀivÀn aikoihin, sillÀ selviÀÀ, ettÀ vesi on unohtunut. PitÀÀ kÀÀntyÀ takaisin hakemaan vettÀ. Mies itse voisi kÀvellÀ tuntikausia juomatta vettÀ. Mies on seikkailija. EpÀmukavuusalue rakastaa tÀtÀ miestÀ niin paljon.

 *


Istun pienen kotoisan yksiöni sohvalla Lyonissa, viikko sitten palasin Burkina Fasosta, jonne matkustin heti Suomen joulureissun jĂ€lkeen. Olen kovassa flunssassa. Viikolopun improvisoidun musikaalin workshop jÀÀ siis vĂ€liin. Tiistaina lĂ€hden jĂ€lleen esiintymÀÀn Martiniqueen ja uusi mies tulee sinne myös, lomailemme siellĂ€ yhdessĂ€ reilut kaksi viikkoa. 

En ole ihan varma siitÀ, mitÀ mukavuusalueella edes tarkoitetaan. Onko se sellainen kupla, jossa ihminen kuvittelee, ettÀ kaikki tulee aina jatkumaan nÀin ja vÀlttÀÀ kaikkia muutoksia? Voisiko siellÀ hengailu olla ihan jees? Joka tapauksessa, vÀlillÀ vÀhÀn rauhallisempi tahti nÀissÀ muutoksissa sopisi kyllÀ ihan hyvin, ja jonkinlainen juurtuminen johonkin, ja jonkun kanssa

Nyt just juon vaan tĂ€ssĂ€ teetĂ€ EpĂ€mukavuusalueen kanssa, tiistaina meillĂ€ alkaa yhteinen loma. 

maanantai 22. helmikuuta 2016

ElÀmÀ on - puoli vuotta elÀmÀstÀni

  
Puoli vuotta takana sinkkuna. EnsimmĂ€inen kerta noin viiteentoista vuoteen kun olen nĂ€in pitkÀÀn "yksin". Yksin, mutta niin paljon yhdessĂ€. YhdessĂ€ liikuttavien, ihanien, rakastavien ja tĂ€rkeiden ihmisten kanssa. Tuttujen ja tuntemattomien. 

-
 
Kokemiani koskettavia hetkiÀ ja kohtaamiani ihmeellisiÀ ihmisiÀ tÀmÀn puolen vuoden aikana, epÀjÀrjestyksessÀ:

- Esiinnyimme Martiniquessa yhden teatteriseurueistani kanssa. Uskomaton reissu. ErÀÀnÀ pÀivÀnÀ menin yksin karnevaalia katsomaan. Aikani katusoittajien soittoa fillisteltyÀni jututin yhtÀ heistÀ ja pÀÀdyin soittamaan rumpuja heidÀn kanssaan samalla, kun yksi miehistÀ lauloi orjasta kertovaa sydÀntÀsÀrkevÀÀ laulua. Huh. Ei sanoja.


- KÀvelin kotiin Lyonissa ja nÀin ratikkapysÀkin vieressÀ Àidin ja 2 tyttöÀ kÀvelemÀssÀ huovat syleissÀÀn. Jalkani kÀÀntyivÀt ja kÀvelivÀt hedÀn luokseen, kysyin voinko auttaa ja nÀhtyÀni Àidin katseen ehdotin heti, ettÀ he tulisivat luokseni yöksi. Soitin taksin meille ja he nukkuivat luonani, he olivat myöhÀstyneet junasta ja ÀidillÀ ei ollut rahaa hotelliin. Aamulla söimme yhdessÀ aamupalaa, Àiti opetti minut sanomaan lingalaksi "Jumala siunatkoon sinua!" ja annoin tytöille vanhoja korujani. Kun he pÀÀsivÀt kotiin MacÎniin niin sain puhelun. Toinen tytöistÀ sanoi heti aluksi: "MeillÀ on ikÀvÀ sinua!" SydÀmeni pakahtui.

- Kuulin illalla lyonilaisesta puistosta kitaransoittoa ja menin beatboxaamaan kitaristien kanssa. Opetin heille vÀhÀn suomea ja lauloimme yhdessÀ improvisoitua laulua, he toistelivat suomeksi keksimÀÀni kertosÀettÀ: "laula mun kanssa, matkamies".

- Kutsuin ystÀvÀnpÀivÀnÀ luokseni ystÀviÀ brunssille, koska Saint Valentin/Valentine's day on hieman kurja pÀivÀ olla yksin tÀÀllÀ Ranskassa, sinkkuna. Paikalle tuli ihania ystÀviÀ, joiden kanssa vietimme pitkÀn pÀivÀn ja illan yhdessÀ herkutellen ja rupatellen ja pelejÀ pelaten. Kaikki kiittelivÀt, ettÀ oli huippukiva sunnuntai.


- Sain roolin ranskalaisesta elokuvasta, jota kuvataan pian vuoristossa. PÀÀsen upeisiin maisemiin, joista sain esimakua, kun ohjaaja halusi tavata minut paikan pÀÀllÀ. PÀÀtin jÀÀdÀ hotelliin yöksi ja nauttia lumisista maisemista, jotka tekivÀt hyvÀÀ Suomessa varttuneelle sielulleni. KÀvin kÀvelyllÀ ja kuuntelin lumen narskumista kenkieni alla. Hengitin lumen tuoksua. Tapasin englantilaisen miehen ja sydÀmeni kÀski minun sanoa hÀnelle: "Be the person you want to be." Mies kiitti ja sanoi, ettÀ viesti oli tÀrkeÀ hÀnelle. HÀn on töissÀ englannin hallituksessa, mutta tykkÀÀ mennÀ veneilemÀÀn ja laulaa hylkeille, jotka tulevat usein kuuntelemaan hÀntÀ.
 

- Liftasin Suomen lÀnsirannikolla vietettyÀni viikonlopun rakkaan ystÀvÀni ja hÀnen perheensÀ luona. KÀvin Kristiinankaupungissa, Porissa ja Raumalla. Minut ottivat kyytiin muun muassa suloinen jooganopettaja, oman kuljetusfirman omistava symppis pakettiautokuski ja viisas vakuutusyhtiötyyppi, jonka kanssa juttelimme pitkÀn parisuhteen salaisuuksista. Kommunikaatio, sanoi hÀn. Reissulla uin paljon meressÀ, saunoin, kÀvin gourmet-illallisella Raumalla asuvan pariisilaisen kanssa, fiilistelin Reino Nordinin keikalla, lauloin yksin karaokessa Norah Jonesia leirintÀalueen ravintolassa, erosin puhelimessa lopullisesti toisesta blondista (joka oli ilmoittanut kaksi viikkoa sitten olevansa rakastunut toiseen henkilöön ja jonka kanssa olin viettÀnyt 3 ja puoli vuotta - toim.huom.), hengailin leffafestareilla, itkin, nauroin, söin paljon gluteenittomia vuohenjuustohampurilaisia bataattilohkoilla ja rusketuin enemmÀn kuin olin koskaan ruskettunut patonkimaassa.


- KÀvin Suomessa syksyllÀ ja talvella kaksi kertaa. Ensin tulin videoteoksen avajaisiin lokakuussa ja nautin suomalaisesta teatterista, elokuvasta, HelsingistÀ ja ystÀvien seurasta. Sitten vietin Suomi-joululoman isÀn ja Àidin seurassa joululauluja kuunnellen, pipareita leipoen, metsÀssÀ samoillen ja levÀten. (No kÀvin mÀ myös sheikkaamassa bootyÀ vÀhÀn TapaninpÀivÀn kunniaksi kavereiden klubilla...)


- Löysin itselleni ihanan yksiön Lyonin kattojen yltĂ€. 

- Tein uuden unelmakartan ja kaksi siihen laittamaani unelmaa on jo toteutunut. Sain elokuvaroolin, ja kuulun teatteriesityksen työryhmÀÀn, jonka jÀsenenÀ jatkaminen ei ollut ollenkaan varmaa. Toteutumista odottavat: inspiroivien (nais)taiteilijoiden kanssa tehtÀvÀt yhteiskunnalliset, kantaaottavat ja rauhaa ja universaalia rakkautta edistÀvÀt projektit, sekÀ matkat kauas & yksin (Kanadaan, Japaniin, jne.). Ja uuden rakkauden löytÀminen, sitten kun sen aika on.

- Menin itseni kanssa naimisiin. PÀÀtin, etten syöksy taas suhteeseen. PÀÀtin, etten tarvitse kumppania ollakseni onnellinen. PÀÀtin olla itseni kanssa. PÀÀtin rakastaa itseÀni myötÀ- ja vastoinkÀymisissÀ ja viettÀÀ loppuelÀmÀni kanssani. Ostin sormuksen, kihlauduin Pariisissa ja hÀÀseremonia tapahtui Lyonissa lempinÀköalapaikallani. Olemme onnellisia. HÀÀlahjoja ja onnitteluita otetaan vastaan.



- Olin tv-sarjan koekuvauksissa, jotka menivÀt loistavasti. Sen jÀlkeen istuin bussissa ja tunnelmoin elÀmÀn ihmeellisyyttÀ ja tapaamiani uskomattomia ihmisiÀ. YhtÀkkiÀ halusin soittaa rakkaalle ystÀvÀlle, josta en ollut kuullut vÀhÀÀn aikaan. HÀn kertoi, ettÀ oli saanut keskenmenon muutama pÀivÀ sitten. "En ole enÀÀ raskaana", hÀn totesi ja sanoin, ettÀ olen niin pahoillani, ja etten löydÀ sopivia sanoja lohduttamaan hÀntÀ. Puhelun jÀlkeen itkin ja ajattelin elÀmÀn raakuutta ja kauneutta. Myöhemmin samana pÀivÀnÀ soitin isÀlleni, joka onnitteli minua riemuissaan, kun kerroin koekuvauksistani. Soitin toiselle rakkaalle ystÀvÀlle, joka oli syömÀssÀ muffineita ja juomassa kuohuviiniÀ, ja jonka kanssa halusin jakaa sen, ettÀ olin menossa "treffeille".

-

SiinÀpÀ puoli vuotta elÀmÀÀni, lyhyesti. Niin ja treffeille. Juu. Tapasin uuden blondin. No, tapasin aika montakin ihmistÀ, miestÀ, eri vÀrisillÀ hiuksilla, iholla, silmillÀ, erilaisilla tarinoilla. Mutta aina sydÀmeni sanoi lopulta "ei" tai "ei vielÀ" tai "ei missÀÀn nimessÀ". Ja jossain vaiheessa suustani vyöryi aina sydÀmeni viesti, koruttomasti, mutta rakkaudella. Ei, ei nyt, tai ei vielÀ, tai en voi nyt, tai en voi rakastua sinuun.

Uusi blondi on todella hieno ja kiinnostava henkilö. Mutta sydÀn kipuilee vielÀ, taas, yhtÀkkiÀ. En ole varma, mitÀ se haluaa sanoa. Tarvitsenko vielÀ aikaa olla yksin, vai onko tÀssÀ vÀlissÀmme taas jokin, joka blokkaa minut. En tiedÀ mistÀ on kyse. Olen pihalla, vaikka olen opetellut ja oppinut kuuntelemaan sydÀntÀni yhÀ paremmin. (Harjoittelu jatkuu koko elÀmÀn, luulen ma...)

 

Kysyn itseltĂ€ni, mikĂ€ uudessa blondissa kiinnostaa. Vastaan: ElĂ€mĂ€nkokemus, huumori, rauhallisuus, arvot, sosiaalisuus, spontaanius, huomaavaisuus, kieli- ja kulttuurimuurin poissaolo, luotettavuus, aitous, suuri sydĂ€n ja se, ettĂ€ se osasi viedĂ€ mua, kun me tanssittiin. 

Mutta. Muttamutta.

En tiedÀ mitÀ tapahtuu seuraavaksi, koska sitten kun se saapuu, on rakkaus sanatonta ja arvaamatonta, analyysejÀ pakenevaa. Sanoin hÀnelle, etten tiedÀ, mitÀ tapahtuu seuraavaksi. HÀn kuunteli, kuuli, ymmÀrsi. Totesimme yhdessÀ, ettÀ se on normaalia.

ElÀmÀ on. --- C'est la vie.