Puoli vuotta takana sinkkuna. EnsimmÀinen kerta noin viiteentoista vuoteen kun olen nÀin pitkÀÀn "yksin". Yksin, mutta niin paljon yhdessÀ. YhdessÀ liikuttavien, ihanien, rakastavien ja tÀrkeiden ihmisten kanssa. Tuttujen ja tuntemattomien.
-
Kokemiani koskettavia hetkiÀ ja kohtaamiani ihmeellisiÀ ihmisiÀ tÀmÀn puolen vuoden aikana, epÀjÀrjestyksessÀ:
- Esiinnyimme Martiniquessa yhden teatteriseurueistani kanssa. Uskomaton reissu. ErÀÀnÀ pÀivÀnÀ menin yksin karnevaalia katsomaan. Aikani katusoittajien soittoa fillisteltyÀni jututin yhtÀ heistÀ ja pÀÀdyin soittamaan rumpuja heidÀn kanssaan samalla, kun yksi miehistÀ lauloi orjasta kertovaa sydÀntÀsÀrkevÀÀ laulua. Huh. Ei sanoja.
- KÀvelin kotiin Lyonissa ja nÀin ratikkapysÀkin vieressÀ Àidin ja 2 tyttöÀ kÀvelemÀssÀ huovat syleissÀÀn. Jalkani kÀÀntyivÀt ja kÀvelivÀt hedÀn luokseen, kysyin voinko auttaa ja nÀhtyÀni Àidin katseen ehdotin heti, ettÀ he tulisivat luokseni yöksi. Soitin taksin meille ja he nukkuivat luonani, he olivat myöhÀstyneet junasta ja ÀidillÀ ei ollut rahaa hotelliin. Aamulla söimme yhdessÀ aamupalaa, Àiti opetti minut sanomaan lingalaksi "Jumala siunatkoon sinua!" ja annoin tytöille vanhoja korujani. Kun he pÀÀsivÀt kotiin MacÎniin niin sain puhelun. Toinen tytöistÀ sanoi heti aluksi: "MeillÀ on ikÀvÀ sinua!" SydÀmeni pakahtui.
- Kuulin illalla lyonilaisesta puistosta kitaransoittoa ja menin beatboxaamaan kitaristien kanssa. Opetin heille vÀhÀn suomea ja lauloimme yhdessÀ improvisoitua laulua, he toistelivat suomeksi keksimÀÀni kertosÀettÀ: "laula mun kanssa, matkamies".
- Kutsuin ystÀvÀnpÀivÀnÀ luokseni ystÀviÀ brunssille, koska Saint Valentin/Valentine's day on hieman kurja pÀivÀ olla yksin tÀÀllÀ Ranskassa, sinkkuna. Paikalle tuli ihania ystÀviÀ, joiden kanssa vietimme pitkÀn pÀivÀn ja illan yhdessÀ herkutellen ja rupatellen ja pelejÀ pelaten. Kaikki kiittelivÀt, ettÀ oli huippukiva sunnuntai.
- Sain roolin ranskalaisesta elokuvasta, jota kuvataan pian vuoristossa. PÀÀsen upeisiin maisemiin, joista sain esimakua, kun ohjaaja halusi tavata minut paikan pÀÀllÀ. PÀÀtin jÀÀdÀ hotelliin yöksi ja nauttia lumisista maisemista, jotka tekivÀt hyvÀÀ Suomessa varttuneelle sielulleni. KÀvin kÀvelyllÀ ja kuuntelin lumen narskumista kenkieni alla. Hengitin lumen tuoksua. Tapasin englantilaisen miehen ja sydÀmeni kÀski minun sanoa hÀnelle: "Be the person you want to be." Mies kiitti ja sanoi, ettÀ viesti oli tÀrkeÀ hÀnelle. HÀn on töissÀ englannin hallituksessa, mutta tykkÀÀ mennÀ veneilemÀÀn ja laulaa hylkeille, jotka tulevat usein kuuntelemaan hÀntÀ.
- Liftasin Suomen lÀnsirannikolla vietettyÀni viikonlopun rakkaan ystÀvÀni ja hÀnen perheensÀ luona. KÀvin Kristiinankaupungissa, Porissa ja Raumalla. Minut ottivat kyytiin muun muassa suloinen jooganopettaja, oman kuljetusfirman omistava symppis pakettiautokuski ja viisas vakuutusyhtiötyyppi, jonka kanssa juttelimme pitkÀn parisuhteen salaisuuksista. Kommunikaatio, sanoi hÀn. Reissulla uin paljon meressÀ, saunoin, kÀvin gourmet-illallisella Raumalla asuvan pariisilaisen kanssa, fiilistelin Reino Nordinin keikalla, lauloin yksin karaokessa Norah Jonesia leirintÀalueen ravintolassa, erosin puhelimessa lopullisesti toisesta blondista (joka oli ilmoittanut kaksi viikkoa sitten olevansa rakastunut toiseen henkilöön ja jonka kanssa olin viettÀnyt 3 ja puoli vuotta - toim.huom.), hengailin leffafestareilla, itkin, nauroin, söin paljon gluteenittomia vuohenjuustohampurilaisia bataattilohkoilla ja rusketuin enemmÀn kuin olin koskaan ruskettunut patonkimaassa.

- KÀvin Suomessa syksyllÀ ja talvella kaksi kertaa. Ensin tulin videoteoksen avajaisiin lokakuussa ja nautin suomalaisesta teatterista, elokuvasta, HelsingistÀ ja ystÀvien seurasta. Sitten vietin Suomi-joululoman isÀn ja Àidin seurassa joululauluja kuunnellen, pipareita leipoen, metsÀssÀ samoillen ja levÀten. (No kÀvin mÀ myös sheikkaamassa bootyÀ vÀhÀn TapaninpÀivÀn kunniaksi kavereiden klubilla...)
- Löysin itselleni ihanan yksiön Lyonin kattojen yltÀ.
- Tein uuden unelmakartan ja kaksi siihen laittamaani unelmaa on jo toteutunut. Sain elokuvaroolin, ja kuulun teatteriesityksen työryhmÀÀn, jonka jÀsenenÀ jatkaminen ei ollut ollenkaan varmaa. Toteutumista odottavat: inspiroivien (nais)taiteilijoiden kanssa tehtÀvÀt yhteiskunnalliset, kantaaottavat ja rauhaa ja universaalia rakkautta edistÀvÀt projektit, sekÀ matkat kauas & yksin (Kanadaan, Japaniin, jne.). Ja uuden rakkauden löytÀminen, sitten kun sen aika on.
- Menin itseni kanssa naimisiin. PÀÀtin, etten syöksy taas suhteeseen. PÀÀtin, etten tarvitse kumppania ollakseni onnellinen. PÀÀtin olla itseni kanssa. PÀÀtin rakastaa itseÀni myötÀ- ja vastoinkÀymisissÀ ja viettÀÀ loppuelÀmÀni kanssani. Ostin sormuksen, kihlauduin Pariisissa ja hÀÀseremonia tapahtui Lyonissa lempinÀköalapaikallani. Olemme onnellisia. HÀÀlahjoja ja onnitteluita otetaan vastaan.


- Olin tv-sarjan koekuvauksissa, jotka menivÀt loistavasti. Sen jÀlkeen istuin bussissa ja tunnelmoin elÀmÀn ihmeellisyyttÀ ja tapaamiani uskomattomia ihmisiÀ. YhtÀkkiÀ halusin soittaa rakkaalle ystÀvÀlle, josta en ollut kuullut vÀhÀÀn aikaan. HÀn kertoi, ettÀ oli saanut keskenmenon muutama pÀivÀ sitten. "En ole enÀÀ raskaana", hÀn totesi ja sanoin, ettÀ olen niin pahoillani, ja etten löydÀ sopivia sanoja lohduttamaan hÀntÀ. Puhelun jÀlkeen itkin ja ajattelin elÀmÀn raakuutta ja kauneutta. Myöhemmin samana pÀivÀnÀ soitin isÀlleni, joka onnitteli minua riemuissaan, kun kerroin koekuvauksistani. Soitin toiselle rakkaalle ystÀvÀlle, joka oli syömÀssÀ muffineita ja juomassa kuohuviiniÀ, ja jonka kanssa halusin jakaa sen, ettÀ olin menossa "treffeille".
-
SiinÀpÀ puoli vuotta elÀmÀÀni, lyhyesti. Niin ja treffeille. Juu. Tapasin uuden blondin. No, tapasin aika montakin ihmistÀ, miestÀ, eri vÀrisillÀ hiuksilla, iholla, silmillÀ, erilaisilla tarinoilla. Mutta aina sydÀmeni sanoi lopulta "ei" tai "ei vielÀ" tai "ei missÀÀn nimessÀ". Ja jossain vaiheessa suustani vyöryi aina sydÀmeni viesti, koruttomasti, mutta rakkaudella. Ei, ei nyt, tai ei vielÀ, tai en voi nyt, tai en voi rakastua sinuun.
Uusi blondi on todella hieno ja kiinnostava henkilö. Mutta sydÀn kipuilee vielÀ, taas, yhtÀkkiÀ. En ole varma, mitÀ se haluaa sanoa. Tarvitsenko vielÀ aikaa olla yksin, vai onko tÀssÀ vÀlissÀmme taas jokin, joka blokkaa minut. En tiedÀ mistÀ on kyse. Olen pihalla, vaikka olen opetellut ja oppinut kuuntelemaan sydÀntÀni yhÀ paremmin. (Harjoittelu jatkuu koko elÀmÀn, luulen ma...)
Kysyn itseltÀni, mikÀ uudessa blondissa kiinnostaa. Vastaan: ElÀmÀnkokemus, huumori, rauhallisuus, arvot, sosiaalisuus, spontaanius, huomaavaisuus, kieli- ja kulttuurimuurin poissaolo, luotettavuus, aitous, suuri sydÀn ja se, ettÀ se osasi viedÀ mua, kun me tanssittiin.
Mutta. Muttamutta.
En tiedÀ mitÀ tapahtuu seuraavaksi, koska sitten kun se saapuu, on rakkaus sanatonta ja arvaamatonta, analyysejÀ pakenevaa. Sanoin hÀnelle, etten tiedÀ, mitÀ tapahtuu seuraavaksi. HÀn kuunteli, kuuli, ymmÀrsi. Totesimme yhdessÀ, ettÀ se on normaalia.
ElÀmÀ on. --- C'est la vie.