Puhelin soi ja muita huomioita

Heräsin myöhään. Eilen poikaystäväni sai hermoromahduksen, kun hän törmäsi autolla automatisoidun autotallinoven pieneen mustaan laatikkoon, joka irrottuaan kuulemma esti oven toiminnan. Yritin hengitellä, koska ahdistun usein vastaavissa tilanteissa ja tunnen syyllisyyttä. Tsemppasin häntä toteamalla, että sen saa varmasti korjattua helposti. Tsemppausyrityskeni torjuttiin, ja hengittelin taas. Jälleen kerran: Toisten ongelmat ei oo sun omii. Vaikka tietysti auttaa voi aina! Sen sijaan "empaattinen" ahdistuminen toisten ongelmista ei auta yhtään ketään. Silti yöunille pääsy venyi ja venyi, kun jäi vähän kaivelemaan se, että ilta meni pilalle moisen takia. Olenkin jo kauan kutsunut autotallinovea vähemmän mairittelevilla ilmauksilla, sillä sen automaattisysteemin erilaiset rikkimenot ja maalaamisprojektit ovat vieneet melko ruhtinaallisesti aikaa ja energiaa juuri silloin, kun olisin tarvinnut poikaystävääni tuekseni kulttuurishokkien ja masennuksen keskellä. No, on tämä herra kyllä tukenut minua muuten runsain mitoin. Vali vali.


Eilen minulle soitettiin tanssikeikasta - vieläpä täällä pikkukaupungissa, joten ei haittaa ollenkaan; helppoa rahaa luvassa, joku vanha koreografia kehiin vaan! Tänään soitti tutun tuttu, joka tarvitsee lausumisneuvoja suomenkielisiin lauluihin, joita hänen kuoronsa esittää. (Jos nyt ymmärsin oikein...) Ei sekään haittaa, sillä kuten aiemminkin olen maininnut, erilaisista kontakteista voi poikia yllättäviä juttuja, eikä siis kannata sanoa "ei" liian helposti. Siis ulkomaille muuttaneen ja lisätöitä etsivän näyttelijän näkökulmasta, stressikaaoksen keskellä elävälle neuvoni on eri. Myös ystävät ovat tällä viikolla soitelleet ja tiistaiklubillekin tuli monta kivaa tyyppiä! Ihmissuhteet ja asioiden jakaminen toisten kanssa ovat minulle todella tärkeitä juttuja, joten tuntuu hyvältä kun ystäväverkosto alkaa kasautua ja ystäväni alkavat tuntea toisiaan.

Kun juttelin eilen isovanhempieni kanssa skypessä, esittelin blogini isoäidilleni, joten tervetuloa vaan lukemaan! Isoäitinihän onkin siis tehnyt uransa mm. ranskanopettajana ja kääntäjänä. Häneltä olen saanut muutaman yksityistunnin, ranskalaisen slangikirjan vuodelta 1953 ja paljon kääntämisapua, kun olen paininut työn alla olevien näytelmien kielikummallisuuksien kanssa. Näytelmät, joita esitämme seurueemme kanssa, ovat nimittäin vaikeita ymmärtää toisinaan myös ranskalaisille kolleegoilleni, heh heh.

Tänään vietän rauhallisen päivän syöden hyvin, ehkä käyn lenkillä ja/tai kävelyllä keskustassa, katselen vähän tarot-kortteja (suosittelen Gerd Zieglerin "Tarot - Sielun peili" -kirjaa Aleister Crowleyn korttien kumppaniksi!), teen uuden unelmakartan ja treenaan koe-esiintymiseen. Ihanaa päivää kaikille, ja loppuun lainaan vielä (lupaa kysymättä, mutta saan varmaan anteeksi) suomalaista huippulahjakasta kolleegaani ja hänen vaimoaan, jotka jättivät vakinaiset työpaikat ja kodin turvan ja lähtivät reissuun kaukomaihin. He totesivat blogissaan näin:

"Tehkää ihmiset sitä, mitä olette aina halunneet tehdä. Heti, tänään, nyt. Oli se sitten mitä tahansa." - Pia ja Tero

Ystävyys ja ihmissuhteet, ja lyhyt ikävälista

Pieni ikävä muutamia juttuja (satunnaisessa järjestyksessä):

- Lunta ja sitä että voi lähteä keskelle metsää hiihtämään

- Isovanhempia ja isoveljeä ja isää (äidin kanssa tulee onneksi skypeteltyä kohtuullisen usein)

- Pakastemustikoita

- Muutamaa ystävää, jotka ovat eri maassa kuin minä

Eli ei nyt ihan kauhean monia asioita ole ikävä, kun lista loppui noin lyhyeen. Hyvä huomata tämä asia! Tietysti perhe ja ystävät ovat aika isoja asioita, mutta onneksi on skype, ja taidanpa taas huomenna yrittää tavoittaa isovanhempani sen avulla. (Mummini osaa jo käyttää sitä, jos vaan ensin soitan kännykkään ja muistuttelen, että nyt skypeen!) Ja osa niistä ystävistäkin löytyy sieltä skypestä. Vaikka tosielämän läheisyyttä ja yhdessäoloa ei korvaa mikään, niin kyllä se on silti nastaa, että voin jutella tavallaan "kasvotusten" rakkaiden ihmisten kanssa.

Vähän ehkä muutenkin sosiaalisesti eristäytynyt olo, tuntuu että näen harvemmin useampaakin ystävääni, ja päätinkin äsken korjata tilanteen ja sovin huomiselle visiitin nilkkavaivaisen ranskattaren luokse, ja illalla on luvassa toinen sosiaalisuudenedistämisviritemäni (ihana suomen kieli!!!), tiistaiklubi. Olen myös lähettänyt maailmankaikkeudelle tilauksen minua lähellä asuvasta ystävästä, että voisi täälläkin saada lenkki-, kahvittelu-ja lounasseuraa... Nyt vaan silmät auki ja juttelemaan naapureille! Ei välttämättä tosin ihan kaikille noille arabisedille, vaikka suurin osa niistä ihan leppoisilta ja mukavilta vaikuttaakin.

Ystävyys ja ihmissuhteet ovat usein väärinymmärrettyjä, niiden oletetaan tapahtuvan ihan itsestään ja sitten harmitellaan, että on yksinäinen olo ja kukaan ei soita ja ei ole ketään ja blaa blaa blaa. Eikun ohjat omin käsiin, ja reippaasti vaan ulos maailmaan ihmisiä näkemään! Se on kuin kesän ensimmäinen kastautuminen (tai toisille avantouinti): Kyllä se vähän kirpaisee, mutta rohkeasti vaan täysillä, ja jälkeenpäin on niin hyvä fiilis! Ja mitä kamalaa voi seurata? Ehkei tulekaan uitua tässä vedessä kovin pitkään, mutta uskalsinpas! Ja eikun seuraavalla kerralla uusi järvi ja uudet kalat! Okei, vertauskuvien ihana maailma imaisi minut hieman liian syvälle. Taidan lähteä ylihelpolle ranskantunnille viereiseen Centre Socialiin etsimään ystäviä. Ja siellä voi luvan kanssa jutella niiden arabisetienkin kanssa.

Ja jos teitäkin yksinäistyttää, rakkaat lukijat, niin eikun puhelin käteen tai ulos ovesta! Siellä ne muut vaan odottavat soittoasi tai sitä että tulet juttelemaan!

...tai hopi hopi skypeen, jos tunnistit itseni ystävistäni, jotka ovat eri maassa kuin minä! ;)

Ilahduttavaa postia ja luomuhedelmiä

Kutsu koe-esiintymiseen kolahti äsken postiluukusta sisään, yeah. Nyt vaan sitten täysillä eteenpäin, replat haltuun ja treenaamaan! Onpa hyvä, että kuuntelin omaa sisäistä ääntäni, enkä antanut kenenkään lannistaa itseäni niillä "Eiköhän sun kannattais kuitenkin..."-kommenteilla ja ruvennut vaatemyyjäksi. Ei niin, että vaatemyyjänä olemisessa olisi mitään pahaa, mutta been there, done that, bought the t-shirt... Löysin tällaisen lainauksen tuntemattomalta kirjailijalta netistä:

"Believe in yourself - in the power you have to control your own life, day by day, Believe in the strength that you have deep inside, and your faith will help show you the way. Believe in tomorrow and what it will bring, let a hopeful heart carry you through, things will work out if you trust and believe -there's no limit to what you can do!"


Nyt pitää palata hoivaamaan sängyssä makaavaa miesparkaa, vihdoinkin joku pöpö iski siihenkin teräsmieheen. Syötän täällä sille spiruliinakapseleita, sitruunaa, hunajaa, valkosipulia, inkivääriä, d- ja c-vitamiinia ja luomuhedelmiä. Ostin luomukaupasta hirveen pinon niitä: Seitsemän luomuappelsiinia, kahdeksan luomumandariinia, kuusi luomukiiviä, neljä luomupäärynää, kuusi luomusitruunaa ja vielä lisäksi neljä luomuvalkosipulia. Arvatkaa paljonko maksoi? 14 euroa. Että ei minua nyt niin kovasti haittaa asua täällä...

Tahti kiihtyy, unelmat toteutuvat!

Huh! Takana on työntäyteinen viikonloppu ja ensimmäinen ensi-ilta lähestyy! Enää kaksi viikkoa, ja tämä mimmi debytoi näyttelijänä Ranskassa ranskaksi! Eilen kiertelimme teatteriseurueemme kanssa mainostamassa meitä esityspaikan alueen kylissä ja kaupungeissa, ja tänään treenasimme ankarasti. Esityksiä on eri puolilla, koska meillä ei ole vakituista esitystilaa, ja niinpä mainostaminen täytyy hoitaa huolellisesti. Pienen seurueen varjopuoliin kuuluu, että kaikki joutuvat tekemään vähän kaikkea, mutta voi sen tietysti niinkin nähdä, että kaikki saavat tehdä erilaisia juttuja!

Toinenkin projektini edistyy myös kiitettävästi, mutten siitä turise vielä kovinkaan paljon. Valmistaudun vaan kaikessa hiljaisuudessa koe-esiintymiseen, ja kerron sitten myöhemmin, miten meni! Vatsanpohjassa on hyvä kutina tästä jutusta, joten voi olla että urani etenee taas pian isoin harppauksin! Ja jos ei tämän projektin avulla, niin sitten jonkun toisen...

Välillä joudun vieläkin muistuttamaan itseäni siitä, miten paljon upeita asioita olen jo saanut ja saavuttanut täällä. Tunnen syvää kiitollisuutta kaikkia tsemppi-ihmisiäni ja ennenkaikkea itseäni kohtaan, mahdottomiltakin vaikuttavat asiat voivat onnistua, jos kohdistaa energiansa niihin ja uskoo omiin mahdollisuuksiinsa!

Uskokaa unelmiinne rakkaat!

Outolintu ja hänen uusi ystävänsä

Kun en ollut vielä muuttanut Ranskaan pysyvästi, huomasin kerran täällä vieraillessani rakennuksemme takana olevassa joessa sorsien joukossa hassun mustavalkoisen linnun. Se ei ihan kuulunut joukkoon. Samaistuin syvästi tuohon omituiseen tyyppiin ja nimesin hänet Outolinnuksi. Muutettuani tänne katselin Outolintua usein ikkunasta ja mietin, tuntuiko hänestäkin samalta kuin minusta, tuijotettiinko häntäkin hieman omituisesti naapurustossa ja halusiko hänkin välillä vain kuulua joukkoon? Kuvittelin, että eräänä päivänä Outolintu löytäisi ystävän, joka olisi myös hieman erilainen, ehkäpä valkoinen tai ainakin jotain muuta lajia kuin sorsa. Suunnittelin mielessäni, että se tapahtuisi varmaan sitten, kun minullakin olisi täällä parempi olo, kun tuntisin olevani kotonani.

Voitte arvata hämmästykseni ja riemunkiljahdusteni määrän, kun palattuani joululomalta Suomesta näin Outolinnun ystävänsä kanssa. Se on vielä ihan samaa lajia!

Ekomman kosmetiikan metsästys

Näyttelijän työssä ulkonäköön kohdistuu jonkin verran odotuksia, ja siksipä suhteeni kosketiikkaan on monivivahteinen. Toisaalta haluan käyttää luonnonmukaisia aineita, toisaalta en tahdo haista treeneissä pahalta tai näyttää esityksissä variksenpelättimeltä. Siksi, ja tietysti myös muun turhamaisuuden vuoksi olen tähän asti käyttänyt hieman pitkin hampain ihan tavallista, alumiinipinnan kainalon tekevää deodoranttia, sekä tavallisia meikkejä ja hiustenmuotoilutuotteita, joiden sisältämien outojen aineiden listaa en ole uskaltanut edes tarkastelemaan.

Pesutuotteiden luonnonmukaisuus on jo muuttunut parempaan suuntaan, mutta niissäkin löytyy kehittämisen varaa. Pakkausmateriaaleista sen verran, että jos uuteen kotimaahani on luottaminen, niin myös muovipakkaukset kierrätetään kun ne laittaa siihen keltaiseen laatikkoon, mutta tietysti on aina parempi, mitä vähemmän tuotteita on pakattu alun alkaen. Ja tietysti sekin on fiksua, että käytämme vähemmän tuotteita kaiken kaikkiaan. Silmänympärysvoide on mielestäni hyvä esimerkki melko turhasta tuotteesta, hyvä kasvovoide on ainakin tähän mennessä riittänyt minulle hyvin ohuesti silmien alle taputeltuna.


Tavoite: Mahdollisimman ekologiset, myrkyttömät ja luomut aineet käyttöön!

Näihin olen melko tyytyväinen nyt:

Shampoo: Lushin suhteellisen myrkkyvapaa (muttei täysin, eikä luomu) palashampoo, ainoa tähän mennessä tästäkin maasta löytämäni palaversio, ilman muovipakkauksia, yksi pala kestää lähes puoli vuotta.

Hoitoaine: Samaisen Lushin iso muovipullohoitoaine, ainoa argumentti on suhteellisen luonnonmukainen sisältö.

Saippua: Luonnonmukainen laventelisaippua, vähäinen pakkausmateriaali ja kestää useita kuukausia

Deodorantti: Dermaclayn luomudödö, ennen käytin Niveaa. Tämä uusi ei pidä aivan täydellisesti hienhajua loitolla, mutta melko hyvin. Ajattelin seuraavaksi kokeilla Melvitaa, tai Lushin dödöjä.

Vartalorasva: Milloin mikäkin edullinen luomurasva, tai silloin kun on varaa, Weledan (luonnollinen, muttei luomu) villiruusuöljy

Päivävoide: Weledan ruusupäivävoide, ja kuiviin tms ongelmakohtiin Weledan Skin Food-yleisvoide (taas kerran luonnollisia, muttei luomuja)

Yövoide: Luomu-rypsiöljy tai ihon kuivina kausina sekoitus Weledan ruusuvoiteesta ja Skin Food-voiteesta

Silmämeikinpoistoaine: Luomu-rypsiöljy (ja pitkäikäinen puhdistussieni, eikä kertakäyttöpuuvilloja)

Kasvopesu: Melvitan luomusaippua (öljypuhdistus ei ole tuntunut toimivan minulla ainakaan toistaiseksi, vaikka sitäkin olen jo monen kuullut hehkuttavan)

Huulirasva: Jälleen kerran Weledan Skin Food-yleisvoide (vaihdoin äskettäin Blistexistä tähän, suosittelen!)

Näitä voisi yrittää hankkia luomumpina:

Ripsiväri: Max Factorin Masterpiece Max, musta. Toiminut hyvin, mutta sisältö on ruvennut epäilyttämään. Nyt tämä on juuri loppumassa, ja pitäisi sitten kokeilla esimerkiksi Dr.Hauschkan ripsiväriä... Jos joku tietää muita luonnollisia ripsivärejä, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Kulmakynä: Kaverilta saatu, en muista merkkiä. Eiköhän näitäkin löydy Dr.Hauschkalta.

Meikkipuuteri: (Harvoin käytössä) Joku halpismerkki Ranskasta, mineraaliluomuversio etsintään.

Luomivärit: Hyvin sekalaista settiä... Näissäkin varmaan vaikka mitä jänniä aineita, ja ihan silmän lähellä...

Huulikiilto: Bootsin 17 Ultimate Volume Lip Gloss, Peachy. Jepulis, tätä tulee varmaan ajan mittaan nieleskeltyä jonkin verran, enkä usko että on kovin luonnollista tavaraa, joten eikun Dr.Hauschkan pariin taas!

Aurinkopuuteri: Joku perusmerkki, ja säästössä vielä toinenkin sellainen, ja sen loputtua voin ruveta etsiskelemään tästäkin luomumineraaliversioita.

Meikkivoidetta ja puuteria en normaalisti käytä, mutta teatteri- ja tanssiesityksissä on tullut käytettyä Lumenea ja esim Yves Rocherin irtopuuteria. Hiustenmuotoilutuotteissa olen pitänyt taukoa, tosin joskus hädän hetkellä olen lainannut poikaystäväni geeliä kaapista. Näistäkin siis luonnollisempia versioita etsimään!

Luonnollista päiväjatkoa kaikille!

"Feel the fear - and do it anyway!"

Nyt otetaan naisesta mittaa, kun olen taas täällä pikkukaupungin siimeksessä. Ulkona on ilokseni kaunis, aurinkoinen talvisää, ja meillä on lunta aivan kuin Suomessa konsanaan: noin 30 cm! Lumi tekee olon kotoisaksi, ja tunnen lapsellista ylpeyttä, kun minulta löytyy kunnon talvikengät, eikä lumi säikytä minua jäämään sisätiloihin. Edessä on ennen ulkoilua kuitenkin monta pelottavaa puhelua ranskaksi...

Puhelut ovat tosiaan yllättävän pelottavia, kommunikaatio kasvoikkain antaa anteeksi kielioppivirheet jotenkin paremmin. Tästä huolimatta olen rohkeasti yrittänyt jo noin 10 kertaa soittaa tiedustellakseni mahdollisuutta erääseen mahdolliseen työmahdollisuuteen eräästä virastotyyppisestä tahosta, ja tällaiset asiathan eivät tunnetusti toimi täällä kovin sujuvasti. Jonotukseen päätymisen jälkeen numerossa ei enää vastattu, ja hupsista, nyt iski sitten se kaiken muun toiminnan tässä maassa lamauttava RUOKATAUKO, 12.00-14.00. No, pitänee itsekin syödä kohta, hetki sitten aamupalaksi syömäni luomuappelsiinin teho alkaa kadota.

Onneksi en ole kovin hermostuneessa tai ahdistuneessa tilassa, minulla on oikeastaan aika hyvä ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Tähän auttaa huomattavasti se, että kun rupeaa ahdistamaan tai pelottamaan (niin voi nimittäin joskus käydä, ihmisiä tässä vain ollaan) niin antaa vaan tunteiden tulla pintaan ja kuuntelee niitä, tuo ne päivänvaloon eikä yritä kieltää niiden olemassaoloa. Ja olen myös huomannut, että kun itkettää, kannattaa itkeä. Eihän nälkäänkään yleensä auta muu kuin syöminen.

Pelkonsa voi kertoa ääneen jollekin muulle tai itselleen, tai kirjoittaa listan niistä. Sen jälkeen kannattaa arvioida pelkojaan rehellisesti ja punnita niiden realistisuus, sekä ennenkaikkea vaikutus itseen. Nimittäin, kuten "Babylon 5"-tieteissarjan hahmo kerran totesi omien ajatustensa tärkeyttä väheksyvälle avaruuusoliolle: "Our thoughts form the universe. They are always important." ("Ajatuksemme muodostavat maailmankaikkeuden. Ne ovat aina tärkeitä.")

Siispä, pelkojen tunnistamisen jälkeen voi kokeilla miettiä jokaiselle pelolle positiivisen vastakohdan, esimerkiksi: "Kaikki soittamani puhelut onnistuvat loistavasti ja ne vievät asioita etenpäin oikeaan suuntaan"! Nämä kannattaa kirjoittaa paperille ja käyttää positiivisissa muodoissa olevia ilmauksia, ja niistä tulee melko samankaltaisia kuin luovassa visualisoinnissa käytetyt affirmaatiot. Googlettelin luovaa visualisointia ja affirmaatioita, ja löysin tällaiset sivut visualisoinnista, mutta suosittelen siis myös aiemmin mainitsemaani Shakti Gawainin kirjaa "Luova visualisointi" ("Creative visualization").

Ja nyt tämä tyttö menee syömään, ulkoilemaan ja uusia listoja kirjoittelemaan!

Ps. Otsikko on brittikaverini lukeman kirjan nimi, joka kuvaa erittäin osuvasti omaa suhtautumistani pelkoihin...

Shoppailua, josta ei jää paha maku suuhun

Pelkästään käytettyjen vaatteiden ostamispäätös osoittautui helpoksi, kun kävin äitini kanssa penkomassa Helsingin Iso-Roobertinkadun UFF:in läpikotaisin. Tulos: pitkähihainen paita, liivi, minihame, Vero Modan tiukat (uudenveroiset) farkut, Marimekon puuvillamekko ja kaunis huivi äidille. Hinta yhteensä: 65€, miinus tämän viikon kanta-asiakasale 20% (kanta-asiakkuus maksoi 5 euroa), loppusumma 57€. Välilaskutoimituksia en aio tässä tehdä, koska olen blondi ja lasken yleensä sormillani.

Yleensä kivat ja coolit farkut maksavat noin 60€, nyt saimme sillä hinnalla pinon hyväkuntoisia ja makeita vaatteita - ja vieläpä melko ekologisesti! Lähiaikoina olen parjannut UFF:in hintatasoa, mutta kyllä se sitten kuitenkin tällä kertaa yllätti iloisesti. Ja sitäpaitsi, jos maksan muutaman euron vähemmän H&M:ssä, valitsen kuitenkin mielummin käytettyjen vaatteiden ostamisen. Ei sillä, että H&M olisi joku kauhea paholainen, siellähän myydään jopa luomupuuvillaa, mm. luomupuuvillasukkia (nytkin jalassa). Tehtaiden työntekijöiden ikää ja olosuhteita en sitten osaakaan arvuutella, mutta enpä kyllä muidenkaan monikansallisten vaateketjujen.















Ranskassa käytettyjen vaatteiden ostelu ei tunnu olevan niin pop kuin vaikkapa Helsingissä, jossa asuvat voivat olla tyytyväisiä, kun saavat valita missä UFF:issa shoppaavat, mikä kirppis on monipuolisin ja mistä second hand-liikkeestä voisi etsiä juhlamekkoa kesäksi. Elämäni paras kirppislöytö on ehdottomasti pinkki tekonahkatakki Hietsun kirppikseltä Helsingistä, hinta 2€. Myös turkoosi glittertoppi pienestä käytettyjen vaatteiden hyväntekeväisyyskaupasta Englannista lämmitti tämän blondin sydäntä. Onneksi minuakin odottaa tarvittaessa Ranskassa pari kivaa vintage- ja second hand-putiikkia, sekä satunnaiset yllärikirppikset, joihin voi törmätä kadulla. Eikä ihminen lopulta niin kauhean paljon niitä vaatteita tarvitse, kunhan on lämmin, hyvä ja rento olo, eikä pyykkiä tarvitse pestä joka päivä.


Paluu Ranskaan häämöttää, olen tavannut paljon ihania ystäviäni ja nauttinut lomasta ja talvisesta taikamaailmasta. Ihana Suomi! Onneksi Ranskassakin on kuulemma lunta, niin tulee pehmeä lasku. Jos ne nyt uskaltavat laskeutua. ;)

Toiveita, unelmia ja lupauksia uudelle vuodelle

Olen hieman yksinäisellä tuulella, ikävöin poikaystävääni ja tuntuu hassulta olla taas täällä lapsuudenkodissa, siellä mistä kaikki joskus alkoi. Isoäitinikin kertoi äitini sanoneen aikanaan samassa tilanteessa: "En mä voi jäädä tänne enää pidemmäksi aikaa, mä taannun täällä!" Mutta on kuitenkin aivan mahtavaa nähdä rakkaita ystäviä - esim. tänään Café Engelissä ja siinä ihan oikeassa Strindbergissä, eikä missään ranskisversiossa - ja viettää laatuaikaa, jakaa tuntemuksia ja hehkuttaa kaikkea positiivista yhdessä, sekä nauraa mitä kummallisimmille jutuille omalaatuisen perheeni kanssa kyyneleet silmissä.

Vietin ihanat uuden vuoden juhlat viidentoista ystävän seurassa vanhempieni omakotitalossa lumisen metsän siimeksessä. Ennustimme pienistä kahvikuppien alta paljastuneista esineistä mitä jännittävimpiä tapahtumia. Söimme espanjalaistyylistä perunasalaattia pavuilla, soijarouhe-riisipaistosta, itsetehtyjä kaurakeksejä, joulutorttuja vaniljarahkatäytteellä, lettuja mustaherukkahillon kera, tummaa luomupiparminttusuklaata... Puoliltaöin täysikuu valaisi talvimaiseman, kun ystäväni piti meille taianomaisen tulishow:n keskellä hankea, ennen sitä pari paikalle eksynyttä rakettia pelotteli kissan yhä syvemmälle talon alle. Kuun paisteessa kilistelimme lasejamme ja toivotimme kaikille oikein ihanaa uutta vuotta. Myöhemmin nostimme kaikille vielä tarot-kortteja, lyijypitoiset ongelmajätetinat jätin ostamatta. (Kiitos vinkistä eräälle kauniille ekobloggaajalle.)

Esineistä ennustaessa sain tärkeän oivalluksen. Kun oli minun vuoroni nostaa kahvikuppi, jonka alta paljastuisi jokin mystinen esine, löysin pienen lukon. Se oli pyöreä, ja siinä oli avaimenreikä. Pohdiskelin ääneen jotain avaimen löytämiseen ja kadottamiseen liittyvää, kun eräs viisas ystäväni totesi yhtäkkiä mutkattomasti: "Ehkä sä vaan tuijotat sitä lukkoa etkä näe, ettei ole ovea eikä seiniä." Siinäpä vasta tarkkanäköinen nainen! Unohda esteet ja huomaa mahdollisuudet! Tästä oivalluksesta - ja siitä samaisesta kauniista ekobloggaajasta - inpiroituneena, tässä muutamia toiveita, unelmia ja lupauksia uudelle vuodelle:

* Omaa rahaa: Yllättävä työkeikka, josta saan toimeentuloni alkuvuodeksi, ennen teatteriseurueen esitysten alkua! Näyttelemistä, teatterikurssien vetämistä, tanssimista tai tanssinopetusta... Tai jokin muu juuri minulle sopiva ylläriduuni.

* Onnistuminen: Että minut valitaan yhteen sellaiseen juttuun.... Siitä lisää myöhemmin, jos onni suosii rohkeaa! Ja olen aika varma, että näin käy!

* Töitä kamerankin kanssa: Joku elokuva- tai TV-rooli ois kiva, ihan pienikin! (Eikä musta tartte sit niinku ihan heti tulla superkuuluisaa, vasta niinku sit vähän myöhemmin!)

* Menestystä: Toivon, että jo löytämäni työt ja kontaktit poikisivat uusiakin projekteja ja lupaan, että aion tehdä lujasti töitä menestykseni eteen!


* Rakkautta: Parisuhteessani aion pyrkiä olemaan mahdollisimman rakkaudellinen ja rakentava myös ongelmatilanteissa, ja sama pätee tietysti muihinkin ihmissuhteisiini. Aion jatkaa ymmärrykseni ja empatiakykyni kehittämistä. Ja niinikään tavaroiden paikoilleenlaittamiskykyjeni kehittämistä. ;)

* Positiivisuutta: Teen tärkeän päätöksen ja rupean nautimaan elämästäni juuri siellä missä olen, oli se sitten pikkukaupungissa huonojen liikenneyhteyksien päässä tai missä vaan. Nyt on ehdottomasti aika lopettaa turha valittaminen! Kaikki on tähänkin asti onnistunut sijainnistani huolimatta todella hyvin!

* Tervettä itsekkyyttä: Harjoittelen tulevana vuonna myös sitä, etten kanna toisten ihmisten huolia tai ongelmia omilla hartioillani enkä syyllisty turhasta.

* Ekompaa shoppailua: En aio ostaa enää uusia vaatteita. No okei, saan ostaa itselleni uusia, mutta jonkun toisen vanhoja vaatteita: ostan siis vain kierrätettyjä/kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Sukat ja alusvaatteet ostan mahdollisuuksien mukaan luomumateriaaleista/reiluina/kierrätettyinä, tai tavisversioina jos on pakko. Kengistäkin koitan löytää käytettyjä/ekoversioita. Tämä on suhteellisen helppo päätös, koska ostan muutenkin harvoin vaatteita. Ja löysin jo Ranskasta kivan pikku second hand-putiikin ystäväni kodin läheltä!

* Luomua ja alastonta ruokaa: Ekologinen (ja terveellinen) syöminen: Pyrin syömään mahdollisimman paljon kotimaista luomuruokaa (siis ranskalaista, jos lukijoistanikin löytyy kaltaisiani blondeja) ja vähentämään pakkausmateriaalien ostoa. Eli kipin kapin ennen Ranskaan paluuta Ruohonjuureen ostamaan kestokäyttöisiä hedelmien ja vihannesten punnituspusseja!

Siinäpä niitä vähäksi aikaa. Hyvää uutta vuotta kaikille, olkoon se täynnä rakkautta, maapallosta ja ympäristöstä välittämistä, iloa, kommunikaatiota, unelmien toteutumista, optimismia ja positiivisuutta, rauhaa, luovaa visualisointia, ymmärrystä ja sydämen äänen kuuntelemista!

Ps. Tukasta tuli tosi hyvä, ja sopivan blondi. Kampaajaystäväni antoi mojovan alen ja naureskeli, kun kerroin, etten ollut käynyt kampaajalla vuoteen. Nyt vaan sitten ekokampaamovisiittiä odotellessa... Vuoden päästä siis. ;)