sunnuntai 28. helmikuuta 2010
perjantai 26. helmikuuta 2010
Seiniin törmäilyä ja unelmakarttoja
Jos törmää samaan seinään kaksi kertaa ihan samalla tavalla, pitäisikö se tulkita sattumaksi, merkiksi universumilta vai puhtaaksi tyhmyydeksi? Viime yönä vessasta takaisin sänkyyn laahustaessani käännyin jo toista kertaa pimeässä olohuoneessa tismalleen samassa kohtaa liian aikaisin oikealle, tuloksena aamuöinen istuskelu sohvalla pakastehernepussi otsassa. Ensimmäisellä kerralla kolmisen viikkoa sitten minulla oli korvatulpat korvissa ja päättelin jälkeenpäin viksuna ihmisenä törmäyksen johtuneen yhden aistin puutteesta. Tällä kertaa olin ilmeisesti vaan unenpöpperöinen. Minulla on tapana kuitenkin linkittää arjen sattumuksia kokonaiselämäntilanteeseeni, ja onpas vaan jotenkin kumman osuvaa "hakata päätään seinään".
Itselleni antamani loma on lopuillaan, ja olo on leijuva, merkityksetön, pessimistinen ja uupunut. Jossain sisimmässä pieni ääni huutaa, että älä luovuta, elämä yllättää vielä, mutta tänään en jaksa kuunnella sitä. Ensi viikoksi sovitut tanssikurssit peruttiin juuri vähäisten ilmottautumisten vuoksi, toisista alustavasti sovituista tanssikursseista ei ole kuulunut mitään, vaikka laitoin jo mailia perään, sama stoori lasten teatterikurssien suhteen... Kassaneitiys, here I come!
Noh noh, hengitelläänpäs vähän. Nyt onkin sitten lapset oiva hetki muistutella itseään hieman unelmakartoista ja siitä, miten (hankalimmassa ja ikävimmässäkin elämänvaiheessa) itseään voi visuaalisesti herätellä etenemään oikeaan suuntaan, unelmiaan ja toiveitaan kohti.
1. Hanki iso (esim. A2 tai A1) värillinen kartonki. Valitse väri sen mukaan, mikä väri antaa sinulle voimaa ja inspiroi sinua juuri nyt. Lisäksi tarvitset pinon aikakauslehtiä (tms.), muita kuvia, omia valokuviasi (joita saa leikellä ja liimata), ja sakset ja liimapuikon.
2. Kirjoita lista kaikista unelmistasi tällä hetkellä. Jos tämä tuntuu hankalalta, voit miettiä aluksi, mitä tekisit jos sinulla olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, eikä sinun pitäisi miettiä ketään muuta kuin itseäsi (toki onnellisuutesi saattaa linkittyä sinulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten onnellisuuteen). Anna mielikuvituksen laukata ja unohda esteet ja käytännön asiat. Keskity vain positiivisiin asioihin; jos haluat päästä eroon jostain, valitse unelmaksesi se, mitä haluat tilalle. Kun olet kirjoittanut listan, tarkastele sitä ja kysy itsestäsi, haluatko todella niitä asioita, jotka olet listaasi kirjoittanut, ja miksi. Toisinaan unelmamme eivät ole omiamme vaan esimerkiksi ympäriltämme vanhemmilta, ystäviltä, yhteiskunnasta (jne.) meihin "imeytyneitä". Syyt on myös hyvä tarkistaa, sillä jos haluat jotain vain tehdäksesi muihin vaikutuksen tai ollaksesi yhteiskunnan normien mukainen, unelmasi eivät taaskaan ole omiasi. Kysy itseltäsi: Mikä tekisi minut onnelliseksi?
3. Leikkaa. Valitse 1-5 tärkeintä unelmaa ja etsi niille kuvitus. Bongaile lehdistä (ja muista materiaaleistasi, kuten valokuvista) kuvia, sanoja ja lauseita, jotka symboloivat unelmiasi. Leikkaa ne talteen ja valikoi parhaimmat!
4. Liimaa. Kannattaa ensin asetella kuvia ja tekstejä kartongille ja miettiä tarkkaan sijoittelua, ja sitten vasta liimata. Mielikuvitusta voi siis käyttää materiaalien kanssa, ja halutessasi voit maalata, piirtää sekä kirjoittaa. Mitä kauniimpi ja huokuttelevampi unelmakarttasi on, sitä enemmän se inspiroi sinua. Kartassa voi käyttää ns. affirmaatioita, esim. "Minulla on ihana ja hyväpalkkainen työ". (Heh heh, ihan vaan esimerkki...) Kun kartta on sinusta valmis, liimaa kaikki paikoilleen.
6. Aseta kartta esille seinälle tai muuhun paikkaan, jossa näet sen päivittäin. Pysähdy ihailemaan unelmakarttaasi mahdollisimman usein.
Tässä omia unelmakarttojani vuoden ajalta, pienen toteutumiskartoituksen kera:
Unelmakartta 1: Ennen Ranskaan muuttoa (yläpuolella)
Tässä kartassa on muokattu hieman esim. valmistumiseni aikataulua, heh heh. Omakuva keskellä antaa lisätsemppiä! Unelmani siis olivat vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään esiteltynä: ystävät (uusien löytäminen ja vanhojen säilyttäminen, toteutunut), rohkeus (toteutunut), työmahdollisuudet (no, osittain toteutunut), onnellisuus ja kiitollisuus parisuhteessa (toteutunut, olosuhteisiin nähden loistavasti), koti ja kotoisuus (toteutunut), rohkeus jälleen kerran, ja valmistuminen (toteutunut). Lisäksi alla esitetty kysymysmerkki muistuttaa unelmien päivittämisestä ja uskalluksesta unelmoida!
Uskokaa tai älkää, viisautta Cosmopolitanin sivuilta!
Unelmakartta 2: Ranskaan saavuttuani
Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään: Rohkeus (toteutunut), töiden saaminen (osittain toteutunut, olisi pitänyt tarkentaa, että saisi olla kokopäiväistä ja hyvinpalkattua) ja kielen oppiminen (toteutunut, ja sain karttaan liimaamani ranskalaisen kirjan lahjaksi ystäviltäni!), tanssiminen ja elämästä nauttiminen + suhteiden saaminen (toteutunut pelottavan tarkasti, tanssimalla lattariklubilla sain itselleni tanssikurssiduuneja), ystäväporukan ja -piirin luominen (toteutumassa), oman persoonallisen tyylin säilyttäminen (hieman outo unelma, joka liittyi alun kulttuurishokkiin, tyylini on muuttunut kyllä vähän), minun ja poikaystäväni sisustustyylien ja elintapojen harmoninen yhdessäelo (toteutumassa, siivoamisesta vielä hieman kränää), terveellinen elämä ja itsestä huolehtiminen (toteutunut mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan vaihtelevasti).
Unelmakartta 3: Vuoden Ranskassa asuttuani
Uusin unelmakarttani, jonka tein loman aikana.
Työn suhteen muistin tällä kertaa sisällyttää pienet euromerkit muistuttamaan, että haluan työn, joka tuo minulle toimeentulon ja taloudellisen itsenäisyyden. Muuten kuvailin työtä tässä avoimesti ja sisällyttäen mahdollisuuden yllätyksiin. Haluan löytää työn/töitä, jossa voin toteuttaa näyttelemisen, teatterin tekemisen, tanssin, tsemppaamisen ja ympärilläni olevan onnellisuuden kasvattamisen taitojani.
Välillä haluamme asioita, jotka eivät olekaan meitä varten, ja elämällä on varattuna meille jotain parempaa, joka vie meitä eteenpäin. Unelmiaan on siksi uskallettava muuttaa ja kehittää, jos oivallamme, ettemme olekaan menossa oikeaan suuntaan. (Esimerkiksi, jos vain hakkaamme päätämme seinään.....)
Askartelemisen iloa kaikille! Toivon sydämestäni, että teidän unelmanne toteutuvat askel askeleelta!
Itselleni antamani loma on lopuillaan, ja olo on leijuva, merkityksetön, pessimistinen ja uupunut. Jossain sisimmässä pieni ääni huutaa, että älä luovuta, elämä yllättää vielä, mutta tänään en jaksa kuunnella sitä. Ensi viikoksi sovitut tanssikurssit peruttiin juuri vähäisten ilmottautumisten vuoksi, toisista alustavasti sovituista tanssikursseista ei ole kuulunut mitään, vaikka laitoin jo mailia perään, sama stoori lasten teatterikurssien suhteen... Kassaneitiys, here I come!
Noh noh, hengitelläänpäs vähän. Nyt onkin sitten lapset oiva hetki muistutella itseään hieman unelmakartoista ja siitä, miten (hankalimmassa ja ikävimmässäkin elämänvaiheessa) itseään voi visuaalisesti herätellä etenemään oikeaan suuntaan, unelmiaan ja toiveitaan kohti.
1. Hanki iso (esim. A2 tai A1) värillinen kartonki. Valitse väri sen mukaan, mikä väri antaa sinulle voimaa ja inspiroi sinua juuri nyt. Lisäksi tarvitset pinon aikakauslehtiä (tms.), muita kuvia, omia valokuviasi (joita saa leikellä ja liimata), ja sakset ja liimapuikon.
2. Kirjoita lista kaikista unelmistasi tällä hetkellä. Jos tämä tuntuu hankalalta, voit miettiä aluksi, mitä tekisit jos sinulla olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, eikä sinun pitäisi miettiä ketään muuta kuin itseäsi (toki onnellisuutesi saattaa linkittyä sinulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten onnellisuuteen). Anna mielikuvituksen laukata ja unohda esteet ja käytännön asiat. Keskity vain positiivisiin asioihin; jos haluat päästä eroon jostain, valitse unelmaksesi se, mitä haluat tilalle. Kun olet kirjoittanut listan, tarkastele sitä ja kysy itsestäsi, haluatko todella niitä asioita, jotka olet listaasi kirjoittanut, ja miksi. Toisinaan unelmamme eivät ole omiamme vaan esimerkiksi ympäriltämme vanhemmilta, ystäviltä, yhteiskunnasta (jne.) meihin "imeytyneitä". Syyt on myös hyvä tarkistaa, sillä jos haluat jotain vain tehdäksesi muihin vaikutuksen tai ollaksesi yhteiskunnan normien mukainen, unelmasi eivät taaskaan ole omiasi. Kysy itseltäsi: Mikä tekisi minut onnelliseksi?
3. Leikkaa. Valitse 1-5 tärkeintä unelmaa ja etsi niille kuvitus. Bongaile lehdistä (ja muista materiaaleistasi, kuten valokuvista) kuvia, sanoja ja lauseita, jotka symboloivat unelmiasi. Leikkaa ne talteen ja valikoi parhaimmat!
4. Liimaa. Kannattaa ensin asetella kuvia ja tekstejä kartongille ja miettiä tarkkaan sijoittelua, ja sitten vasta liimata. Mielikuvitusta voi siis käyttää materiaalien kanssa, ja halutessasi voit maalata, piirtää sekä kirjoittaa. Mitä kauniimpi ja huokuttelevampi unelmakarttasi on, sitä enemmän se inspiroi sinua. Kartassa voi käyttää ns. affirmaatioita, esim. "Minulla on ihana ja hyväpalkkainen työ". (Heh heh, ihan vaan esimerkki...) Kun kartta on sinusta valmis, liimaa kaikki paikoilleen.
6. Aseta kartta esille seinälle tai muuhun paikkaan, jossa näet sen päivittäin. Pysähdy ihailemaan unelmakarttaasi mahdollisimman usein.
Tässä omia unelmakarttojani vuoden ajalta, pienen toteutumiskartoituksen kera:
Unelmakartta 1: Ennen Ranskaan muuttoa (yläpuolella)
Tässä kartassa on muokattu hieman esim. valmistumiseni aikataulua, heh heh. Omakuva keskellä antaa lisätsemppiä! Unelmani siis olivat vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään esiteltynä: ystävät (uusien löytäminen ja vanhojen säilyttäminen, toteutunut), rohkeus (toteutunut), työmahdollisuudet (no, osittain toteutunut), onnellisuus ja kiitollisuus parisuhteessa (toteutunut, olosuhteisiin nähden loistavasti), koti ja kotoisuus (toteutunut), rohkeus jälleen kerran, ja valmistuminen (toteutunut). Lisäksi alla esitetty kysymysmerkki muistuttaa unelmien päivittämisestä ja uskalluksesta unelmoida!
Uskokaa tai älkää, viisautta Cosmopolitanin sivuilta!Unelmakartta 2: Ranskaan saavuttuani
Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään: Rohkeus (toteutunut), töiden saaminen (osittain toteutunut, olisi pitänyt tarkentaa, että saisi olla kokopäiväistä ja hyvinpalkattua) ja kielen oppiminen (toteutunut, ja sain karttaan liimaamani ranskalaisen kirjan lahjaksi ystäviltäni!), tanssiminen ja elämästä nauttiminen + suhteiden saaminen (toteutunut pelottavan tarkasti, tanssimalla lattariklubilla sain itselleni tanssikurssiduuneja), ystäväporukan ja -piirin luominen (toteutumassa), oman persoonallisen tyylin säilyttäminen (hieman outo unelma, joka liittyi alun kulttuurishokkiin, tyylini on muuttunut kyllä vähän), minun ja poikaystäväni sisustustyylien ja elintapojen harmoninen yhdessäelo (toteutumassa, siivoamisesta vielä hieman kränää), terveellinen elämä ja itsestä huolehtiminen (toteutunut mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan vaihtelevasti).Unelmakartta 3: Vuoden Ranskassa asuttuani
Uusin unelmakarttani, jonka tein loman aikana.
Työn suhteen muistin tällä kertaa sisällyttää pienet euromerkit muistuttamaan, että haluan työn, joka tuo minulle toimeentulon ja taloudellisen itsenäisyyden. Muuten kuvailin työtä tässä avoimesti ja sisällyttäen mahdollisuuden yllätyksiin. Haluan löytää työn/töitä, jossa voin toteuttaa näyttelemisen, teatterin tekemisen, tanssin, tsemppaamisen ja ympärilläni olevan onnellisuuden kasvattamisen taitojani.
Välillä haluamme asioita, jotka eivät olekaan meitä varten, ja elämällä on varattuna meille jotain parempaa, joka vie meitä eteenpäin. Unelmiaan on siksi uskallettava muuttaa ja kehittää, jos oivallamme, ettemme olekaan menossa oikeaan suuntaan. (Esimerkiksi, jos vain hakkaamme päätämme seinään.....)
Askartelemisen iloa kaikille! Toivon sydämestäni, että teidän unelmanne toteutuvat askel askeleelta!
perjantai 19. helmikuuta 2010
Unelma elämästä kainalot hyväntuoksuisina, ripset tuuheina ja iho kuultavana!
Etsin edelleen hyvää deodoranttia, ja juuri kun olin keksinyt melko hyvin toimivan deodoranttikiven, luin, ettei sen käyttö olekaan suositeltavaa. Olin jotenkin mystisen intuitiivisesti kokenutkin, ettei sen laittaminen iholle tuntunut mukavalta. Heh, kuulostaa kovin huuhaalta, mutta ei auta, that's me.
Kokeiluihini Nivean alumiinipahisdödön jälkeen on siis kuulunut Dermaclayn (luomu-sertifikaatin saanut) melko huonosti toimiva dödö ja sitten tämä myöskin pahiksen maineeseen joutunut dödökivi. Seuravaksi kokeiluun pääsee Bcom BIO-sarjan luomudödö (myös luomu-sertifikaatin saanut), joka väittää olevansa "Long Lasting Deodorant", katsotaan kuinka käy. Myös L'Occitanen luonnonmukaista (olikohan peräti luomu?) dödöä olisi tarkoitus kokeilla, sitä näin jossain palstalla jonkun kehuvan. Palaan asiaan!
No, seuraavat unelmani ovatkin sitten toteutuneet.
Phyt's-luonnonkosmetiikkasarjan luomusertifioitu musta ripsiväri tuuheuttaa ja pidentää ripseni aikalailla yhtä tehokkaasti kuin Max Factorin ex-lempparini. Ihana löytö, ja hinta 20€ (netissä taisi olla euroa halvempi), jonka hyvästä ripsiväristä kehtaan juuri ja juuri maksaakin... Toinen kokeiltava olisi Uusi Musta-sivustolla testaajien jo hieman kehuma Colour Caramelin ripsari, mutta kauneushoitolan täti kyllä ilmoitti, että Phyt's tuuheuttaa tehokkaammin. Itse levitän aina kolme, joskus neljäkin kerrosta, ja kun rauhassa malttaa odottaa kuivumista vähän, niin hyvältä näyttää! Eikä varise ollenkaan päivän mittaan! Ainoa, mielestäni ei kovin vakava miinuspuoli on värin vesiliukoisuus, jos itkeä tirauttaa tai kävelee kaatosateessa niin voi olla varma, että ripsari on heti poskilla. (Testattu on, ks. aiempi postaukseni sormenviiltelyepisodista ja avocadosta... Taisi vierähtää muutama tippa silmäkulmasta.)
Olen saanut myös käyntiin aiemmin hankalalta tuntuneen kasvojen puhdistamisen rypsiöljyllä, lämpimällä vedellä kostutettua pyyhettä apuna käyttäen. Iho loistaa ja epäpuhtaudet ovat melkein hävinneet, jee!
Tarkoitus on siis pikkuhiljaa alkaa muuttaa meikkivalikoimaa ekommaksi ja luonnonmukaisemmaksi, ja hyvältä näyttää! Nyt palaan tekemään unelmakarttaani, kohta tulossa kuvia siitä ja aikaisemmista kartoistani, sekä ohjeita unelmakartan tekemiseen!
Kokeiluihini Nivean alumiinipahisdödön jälkeen on siis kuulunut Dermaclayn (luomu-sertifikaatin saanut) melko huonosti toimiva dödö ja sitten tämä myöskin pahiksen maineeseen joutunut dödökivi. Seuravaksi kokeiluun pääsee Bcom BIO-sarjan luomudödö (myös luomu-sertifikaatin saanut), joka väittää olevansa "Long Lasting Deodorant", katsotaan kuinka käy. Myös L'Occitanen luonnonmukaista (olikohan peräti luomu?) dödöä olisi tarkoitus kokeilla, sitä näin jossain palstalla jonkun kehuvan. Palaan asiaan!
No, seuraavat unelmani ovatkin sitten toteutuneet.
Phyt's-luonnonkosmetiikkasarjan luomusertifioitu musta ripsiväri tuuheuttaa ja pidentää ripseni aikalailla yhtä tehokkaasti kuin Max Factorin ex-lempparini. Ihana löytö, ja hinta 20€ (netissä taisi olla euroa halvempi), jonka hyvästä ripsiväristä kehtaan juuri ja juuri maksaakin... Toinen kokeiltava olisi Uusi Musta-sivustolla testaajien jo hieman kehuma Colour Caramelin ripsari, mutta kauneushoitolan täti kyllä ilmoitti, että Phyt's tuuheuttaa tehokkaammin. Itse levitän aina kolme, joskus neljäkin kerrosta, ja kun rauhassa malttaa odottaa kuivumista vähän, niin hyvältä näyttää! Eikä varise ollenkaan päivän mittaan! Ainoa, mielestäni ei kovin vakava miinuspuoli on värin vesiliukoisuus, jos itkeä tirauttaa tai kävelee kaatosateessa niin voi olla varma, että ripsari on heti poskilla. (Testattu on, ks. aiempi postaukseni sormenviiltelyepisodista ja avocadosta... Taisi vierähtää muutama tippa silmäkulmasta.)
Olen saanut myös käyntiin aiemmin hankalalta tuntuneen kasvojen puhdistamisen rypsiöljyllä, lämpimällä vedellä kostutettua pyyhettä apuna käyttäen. Iho loistaa ja epäpuhtaudet ovat melkein hävinneet, jee!
Tarkoitus on siis pikkuhiljaa alkaa muuttaa meikkivalikoimaa ekommaksi ja luonnonmukaisemmaksi, ja hyvältä näyttää! Nyt palaan tekemään unelmakarttaani, kohta tulossa kuvia siitä ja aikaisemmista kartoistani, sekä ohjeita unelmakartan tekemiseen!
maanantai 15. helmikuuta 2010
Sairaalavisiitti ja "loma"
Eräänä treenejä edeltävänä iltana, koe-esiintymisen jälkeisessä toipumistilassa ja väsyneenä, päätin tehdä itselleni salaatin lounaaksi. Seuraavassa hetkessä olinkin sitten sairaalassa ensiapuosastolla ompeluttamassa haavaa umpeen. Syytän pehmeää avocadoa, en omaa kömpelyyttäni, heh heh! No, olihan se ihan jännä reissu, ensiapuosaston sedällä oli tatuoituna luku "666" kaulaan ja hän kysyi naama hyvin vakavana, mitä teen työkseni. Vastasin kalpeana, että olen näyttelijä. Setä totesi: "Tässähän sinä näyttelet sitten oikein jännittävää roolia", ja nauroi päälle kolkosti. Olo oli vähintäänkin absurdi. No, loppu hyvin kaikki hyvin.
Lähiaikoina ei ole ollut ihan paras olotila. Luulen, että minuun vaikuttavat aika monet asiat, mm. harmaa sää, kylmyys (kyllä, täällä on kylmä, vaikka on samat vaatteet kun -20° säässä Suomessa), hormoonit, asuminen pikkukaupungissa kaukana ystävistä (ja vielä kauempana joistakin muista ystävistä)... Ja harmittaa myös aloitettujen projektien etenemättömyys, kun erilaisten tahojen kanssa on pyöritelty ajatusta teatterikerhojen, tanssituntien, jne. aloittamisesta, mutta heistä ei ole kuulunut vaikka olen itse ollut aktiivinen ja lähetellyt maileja ja soitellut. Samoin kaikki näyttelemisduunit, joita olen hakenut, ovat menneet ohi suun, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu koe-esiintyminen.
Eilen teimme poikaystäväni kanssa tarot-korteilla pientä parisuhdetutkailua. Nostimme kumpikin kortin kuvaamaan toista, itseä ja parisuhdetta. Tuli hyviä juttuja, tai siis itselleni tuli synkkiä kortteja pääasiassa, mutta oivalsin paljon asioita. Yhden kortin inspiroimana ("Ota rennosti ja anna asioiden tapahtua itsestään.") päätin pitää 2 viikon loman. Sen aikana en stressaa työjutuista tai muustakaan, vaan lomailen ja teen kivoja juttuja! Eilen menimme St Valentinen kunniaksi syömään ihanaan ravintolaan, taivaallista tiramisua! Loma on siis nyt virallisesti alkanut, ja ehkäpä luvassa on myös reissu Pariisin suuntaan piakkoin...
Pinnan alla kuplii koko ajan eli asiat etenevät minustakin riippumatta, ja luvattu unelmakarttapostaus on siis loman aikana tulossa takuuvarmasti! Kaikkea hyvää kaikille, pitäkää huolta itsestänne!
Lähiaikoina ei ole ollut ihan paras olotila. Luulen, että minuun vaikuttavat aika monet asiat, mm. harmaa sää, kylmyys (kyllä, täällä on kylmä, vaikka on samat vaatteet kun -20° säässä Suomessa), hormoonit, asuminen pikkukaupungissa kaukana ystävistä (ja vielä kauempana joistakin muista ystävistä)... Ja harmittaa myös aloitettujen projektien etenemättömyys, kun erilaisten tahojen kanssa on pyöritelty ajatusta teatterikerhojen, tanssituntien, jne. aloittamisesta, mutta heistä ei ole kuulunut vaikka olen itse ollut aktiivinen ja lähetellyt maileja ja soitellut. Samoin kaikki näyttelemisduunit, joita olen hakenut, ovat menneet ohi suun, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu koe-esiintyminen.
Eilen teimme poikaystäväni kanssa tarot-korteilla pientä parisuhdetutkailua. Nostimme kumpikin kortin kuvaamaan toista, itseä ja parisuhdetta. Tuli hyviä juttuja, tai siis itselleni tuli synkkiä kortteja pääasiassa, mutta oivalsin paljon asioita. Yhden kortin inspiroimana ("Ota rennosti ja anna asioiden tapahtua itsestään.") päätin pitää 2 viikon loman. Sen aikana en stressaa työjutuista tai muustakaan, vaan lomailen ja teen kivoja juttuja! Eilen menimme St Valentinen kunniaksi syömään ihanaan ravintolaan, taivaallista tiramisua! Loma on siis nyt virallisesti alkanut, ja ehkäpä luvassa on myös reissu Pariisin suuntaan piakkoin...
Pinnan alla kuplii koko ajan eli asiat etenevät minustakin riippumatta, ja luvattu unelmakarttapostaus on siis loman aikana tulossa takuuvarmasti! Kaikkea hyvää kaikille, pitäkää huolta itsestänne!
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Määrittele itse kuka olet ja mihin pystyt!
No niin, nyt sitten siitä koe-esiintymisestä. (Ja vähän myös ihan oikeasta esiintymisestä.)
Kyse oli siis tietynlaiseen "työharjoitteluun" hakemisesta, ja siihen pääseminen olisi mahdollistanut työskentelyn monessa eri kovan luokan ammattiteatterissa ja -teatteriseurueessa, kohtuullisen korvauksen kera. En halua vähätellä liikaa omaa (ammatti)teatteriseuruettani, mutta todettakoon kuitenkin, että rahan takia en siinä ole. Kunnollisen palkan lisäksi muita etuja olisivat tietysti olleet kontaktit, uudet haasteet ja oppimismahdollisuudet, sekä ihan vaan se, että olisi saanut ihan kunnollisen päivätyön itselleen melko pitkäksi aikaa.
Noh, koe-esiintymisten taso oli kova ja muiden kohtauksia katsellessa tunsin välillä itseni pieneksi ja kokemattomaksi. Huomasin jo siinä vaiheessa, että olin nöyränä suomalaisena noudattanut alle 5 minuutin aikarajaa liian kiltisti, muut kun porskuttelivat menemään ihan reilusti sen yli. Minulla oli liian vähän tekstiä, ja liian lyhyet kohtaukset. Spekulointi sikseen, vedin täysillä omat vetoni ja olin kohtuullisen tyytyväinen, varsinkin toiseen kohtauksistani, jonka teksti oli norjalaisen Jon Fossen käsialaa. Muistelin kouluaikoja, ja sitä kun hahmometodikurssilla istuimme yleisön edessä tekemättä mitään. Lavalla yritin irroittaa itseni kontrollista ja kuunnella sen hetkistä olotilaa, antaa mennä ja seurata impulsseja. Onnistuin. Tuli hyvä fiilis ja muutkin kehuivat esitystäni. Aloin uskoa itseeni, vaikka aiemmin olinkin jo ajatellut, että tulipahan koettua tämäkin koe-esiintyminen.
Pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen jonotin henkilökohtaiseen haastatteluun muutaman tunnin. Sisään astuttuani pönäkkä, harmaahiuksinen ja vakavakasvoinen setä (joka muodosti puolet raadista) totesi minulle, etten sovi heidän kategoriaansa. Ensimmäistä kohtaustani hän kritisoi osittain ihan ymmärrettävin argumentein. Toisesta kohtauksesta hän ei myöskään ollut pitänyt ollenkaan, paitsi lopusta. "Mikset sinä näytellyt koko sitä kohtausta samalla tavalla?" "Eikä Jon Fossea kuulu näytellä noin realistisesti!" Istuin mykkänä, kun setä antoi palaa ja kritisoi tapaani olla lavalla, valitsemiani tekstejä ja taitojani näyttelijänä. Lopulta hän päätteli, että kyse oli myös suurelta osin kielitaidostani, ja pohti ääneen, etten varmastikaan vielä ajattele ranskaksi. "No, olet kuitenkin aivan selvästi näyttelijätär, sinussa on karismaa ja läsnäoloa, sinua haluaa katsoa lavalla! Älä nyt vaan anna tämän masentaa", muistutti setä vielä ennen kun avasi oven seuraavalle jännittäjälle.
Kävin läpi vuorotellen pettymyksen, raivon, epätoivon ja itsesäälin tunteita. Palasin ripsivärit naamalla räntäsateessa kotiin häntä koipien välissä ja itkin poikaystäväni sylissä omaa huonouttani ja sitä että olin tullut tänne Ranskaan vaan epäonnistumaan. Näinköhän tämä nyt oli? Kelataanpa neljä päivää taaksepäin: 217 lipun ostanutta katsojaa istuu ranskalaisen teatterisalin katsomossa ja nauraa blondille punahilkalle, joka selittää isolle pahalle sudelle, kuinka tämä voi vielä löytää itsestään hyvyyttä ja aloittaa uuden, paremman elämän. Ranskaksi. Ja vielä vähän pikakelausta: Vuosi sitten samainen näyttelijätär saapuu Ranskaan kielitaidottomana ja ilman hajuakaan mistään kontakteista.
Kirje raatisedälle:
Arvoisa herra koe-esiintymisen raatisetä! Ehkä minä en olekaan juuri ja pelkästään sellainen, joksi minut määrittelit 8 minuutin lavallaolon perusteella? Mistä sinä tiedät, millä kielellä minä ajattelen? Kellä on päätösvalta siihen, miten Jon Fossen tekstejä pitää näytellä? Sinulla, joka lausut hänen nimensä ihan päin honkia? Huomasitko ehkä, että minä otin mukaan ensimmäiseen kohtaukseeni muut kokelaat minua avustamaan, että puhuin sujuvaa ranskaa oltuani täällä vain vuoden, että tanssin pitkän koreografian samalla kun puhuin sujuvaa ranskaa, että olin ainoa ulkomaalainen? Kiitos kuitenkin kannustavasta loppukommentista, että olen selvästi näyttelijätär, ja ettei minun pidä luovuttaa, hyvä setä!
Sedällä oli tosiaan ihan hyviäkin pointteja, kuten se, että kannattaa lukea 1 sivu ranskankielisestä kirjasta joka päivä, ja että tekstini eivät olleet tarpeeksi pitkiä, ja että yritän lavalla välillä liikaa. Kuitenkin suosittelisin muillekin, ettette anna tuntemattomien ja välinpitämättömien ihmisten määritellä teitä. Kun joku määrittelee teidät, kuunnelkaa sydäntänne, kysykää siltä, onko tällä tekemistä totuuden kanssa vai ei? Kuunnelkaa niitä ihmisiä, joiden mielipidettä arvostatte, kuunnelkaa rehellisiä, viisaita ja aitoja ääniä ympärillänne - ja ennen kaikkea sydämessänne! Sen jälkeen, määritelkää itse itsenne ja eläkää elämäänne sen määritelmän mukaisesti!
Ja sitten tällainenkin näkökulma koe-esiintymisen jälkeisiin fiiliksiin: 2 ihmistä vastaan 217.
torstai 4. helmikuuta 2010
Joogaan polkupyörällä
Joillekin otsikon kaltainen toiminta on ehkä arkipäiväistä ja normaalia eli melkoisen pieni askel ihmiskunnalle. Minulle se oli kuitenkin VALTAVA harppaus! Mikä vapauden tunne, kun ei tarvitsekaan lähteä melkein tuntia ennen kotoa (otti sitten bussin tai käveli), ei tarvinnut pyytää autokyytiä kanssaihmisiltä ja mikä parasta, sai huristella vauhdikkaasti pinkki pyöräilykypärä päässä kaikkien harmillisen tuttavallisten pojankoltiaisten ohi. Hassua, mutta tunsin yhtäkkiä olevani se, jolla on valta. Sen sijaan, että olisin kiemurrellut tienreunaa pitkin vältellen katsekontaktia (mikä kyllä toisinaan helpottaa elämää hiukan), hymyilin leveästi ja toivotin pojillekin takaisin oikein "bonne soirée" elikkäs hyvää iltaa. Heh, huvittava lisäefekti, jota en kyllä olisi osannut ennustaa aiemmin.
Pyörän sain siis poikaystäväni vanhemmilta, joilla se pölyyntyi vaan autotallin nurkassa. Se on oikein sopiva pyörä minulle, valkoinen ja hieman vanha ja kulunut, pienellä koristelulla siitä tulee täydellinen. Glitteriä runkoon ja pari rusettia ohjaustankoon... Heh heh, Neiti Juusto was here!
Jooga on kyllä myös ollut yksi pelastuksistani silloin kun kulttuurishokkeilu ja muu angstailu on ollut pahimmillaan. Tänään mietin, että olen alusta asti tuntenut oloni täydellisen turvalliseksi salin lattialla rentoutuessani. Itselleni hathajooga on ollut paras vaihtoehto, astangajooga sai minussa oudon kilpailu- ja suoritusvietin heräämään. Onneksi opettaja on kuitenkin melko aktiivinen ja vaativakin, joten rentoutuksen ja rauhallisen rytmin vastapainoksi teemme myös rankkoja ja vaativiakin asanoita, joihin eivät ihan kaikki sedät ja tädit taivu. (Tosin yksi sedistä minuakin paremmin!!) Tykkään tasapainosta levon ja tehokkuuden kanssa, ja taitaa päteä muuten muuhunkin kuin joogaan...
Joka tapauksessa, ihana olo pyöräilyn ja joogan jälkeen! Suosittelen!
Ps. Sain vieläpä viettää rauhallisen koti-illan pitkästä aikaa yksin, kun poikaystäväni meni näkemään siskoaan. On sanottava, että toisinaan tunnen itseni aika miehekkääksi (kovin vanhanaikaisella tavalla) tässä parisuhteessa: Poikakaverini valittaa sotkuista, menee siskonsa luokse juoruilemaan, päättää pestä lieden juuri kun minulla olisi ollut jotain muuta mielessä, kysyy arasti että haluanhan minä kuitenkin sitten ehkä-joskus lapsia, raahaa minut puoliväkisin mukanaan shoppailemaan uusia vaatteita (huokaus), valittelee pöytäliinan rasvatahroja ja suunnittelee uusia sisustushankintoja. Kyllä kelpaa äijäillä siinä rinnalla, varsinkin kun sanoisin että yleisesti täällä ollaan vielä Suomea jäljessä monenlaisissa tasa-arvokysymyksissä... Terveisin nimimerkki "Oho sä ehdit jo siivota!"
Pyörän sain siis poikaystäväni vanhemmilta, joilla se pölyyntyi vaan autotallin nurkassa. Se on oikein sopiva pyörä minulle, valkoinen ja hieman vanha ja kulunut, pienellä koristelulla siitä tulee täydellinen. Glitteriä runkoon ja pari rusettia ohjaustankoon... Heh heh, Neiti Juusto was here!
Jooga on kyllä myös ollut yksi pelastuksistani silloin kun kulttuurishokkeilu ja muu angstailu on ollut pahimmillaan. Tänään mietin, että olen alusta asti tuntenut oloni täydellisen turvalliseksi salin lattialla rentoutuessani. Itselleni hathajooga on ollut paras vaihtoehto, astangajooga sai minussa oudon kilpailu- ja suoritusvietin heräämään. Onneksi opettaja on kuitenkin melko aktiivinen ja vaativakin, joten rentoutuksen ja rauhallisen rytmin vastapainoksi teemme myös rankkoja ja vaativiakin asanoita, joihin eivät ihan kaikki sedät ja tädit taivu. (Tosin yksi sedistä minuakin paremmin!!) Tykkään tasapainosta levon ja tehokkuuden kanssa, ja taitaa päteä muuten muuhunkin kuin joogaan...
Joka tapauksessa, ihana olo pyöräilyn ja joogan jälkeen! Suosittelen!
Ps. Sain vieläpä viettää rauhallisen koti-illan pitkästä aikaa yksin, kun poikaystäväni meni näkemään siskoaan. On sanottava, että toisinaan tunnen itseni aika miehekkääksi (kovin vanhanaikaisella tavalla) tässä parisuhteessa: Poikakaverini valittaa sotkuista, menee siskonsa luokse juoruilemaan, päättää pestä lieden juuri kun minulla olisi ollut jotain muuta mielessä, kysyy arasti että haluanhan minä kuitenkin sitten ehkä-joskus lapsia, raahaa minut puoliväkisin mukanaan shoppailemaan uusia vaatteita (huokaus), valittelee pöytäliinan rasvatahroja ja suunnittelee uusia sisustushankintoja. Kyllä kelpaa äijäillä siinä rinnalla, varsinkin kun sanoisin että yleisesti täällä ollaan vielä Suomea jäljessä monenlaisissa tasa-arvokysymyksissä... Terveisin nimimerkki "Oho sä ehdit jo siivota!"
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Barbie päivittää taas blogiaan
No nyt olen vihdoin blogin ulkoasuun tyytyväinen, vaikkei se ole, höm, maailman hienointa designia. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä - vaikka teiniajan hippityylini onkin muuttanut hieman muotoaan - että vaaleanpunainen on universaalin rakkauden väri ja sitä kannattaa viljellä ympärilleen asusteissaan, kotinsa sisustuksessa ja miksei myös siis blogissaan! Kommentit lookista tervetulleita, nimimerkki Uhma jo ilmoittelikin, että barbi oli pelottava. Siirsin sen tuohon reunaan, jotta siitä pitävät voivat sitä edelleen ihailla. (Edit: Kyllästyin barbiin. Sori.)
Tähän väliin sopiikin kertoa taas uusi nukketarina, olin Lyonissa (siis siinä isossa kaupungissa, jossa elämäni suurimmaksi osaksi tapahtuu) kahvilla ystävieni kanssa, ja pienessä unisex-vessassa käydessäni kuulin jonkun kokeilevan ovea. Miesääni ilmoitti kokeilijalle että "sinne meni juuri sellainen barbinukke sisään".
Käsiä pestessäni valmistelin nasevaa tokaisua ranskaksi tälle herrasmiehelle, mutta harmikseni häntä ei näkynyt enää ulkopuolella, kun tulin vessasta. "Je ne suis pas une poupée, je suis un être humain." "En ole nukke, vaan ihminen." Toisaalta, kai sen olisi voinut kohtelaisuutenakin ottaa. Mutta kuka haluaa näyttää muovilelulta? Ei millään pahalla, Barbie.
Eilen koin hassun jutun. Junassa matkalla kotiin tummaihoinen, hieman intialaisen näköinen nainen kysyi minulta (ranskaksi, joten oli siis, tota, öö, varmaankin ranskalainen), olinko kuullut äsken junan ulkopuolella tulleen kuulutuksen. Vastasin, etten kuullut. Hän katsoi minua tarkkaavaisesti ja kysyi: "Vous êtes de quelle origine?" (Mistä olette kotoisin?) Totesin hymyillen, että olen Suomesta. "Aaah!" Nainen hymyili, eikä varmastikaan tiennyt missä moinen paikka sijaitsee. Minä, pikkuinen blondi ja itseni eurooppalaisen näköiseksi kokeva naisihminen saan osakseni näitä hämmästelyjä täällä melko usein. Vaikken olisi avannut suutanikaan. Jännää. Olen outo lintu.
No nyt on aika siirtyä ulos, aurinko paistaa tänne sisään sen verran houkuttelevasti, ja tälle päivälle on luvattu ruhtinaalliset 9°C. Joten eikun lenkille kumpuilevaan melkein-maalaismaisemaan! Ei täällä pikkukaupungissakaan nyt niin kamalaa ole...
Postauksia muuten tulossa unelmakartoista, tulevasta koe-esiintymisestä, (luomu)hedelmä- ja (luomu)vihannesostosten tekemisestä markkinoilla sekä elokuvasta nimeltä "Océans", eli pysykää kuulolla! Ihanaa päivää kaikille!
Tähän väliin sopiikin kertoa taas uusi nukketarina, olin Lyonissa (siis siinä isossa kaupungissa, jossa elämäni suurimmaksi osaksi tapahtuu) kahvilla ystävieni kanssa, ja pienessä unisex-vessassa käydessäni kuulin jonkun kokeilevan ovea. Miesääni ilmoitti kokeilijalle että "sinne meni juuri sellainen barbinukke sisään".
Käsiä pestessäni valmistelin nasevaa tokaisua ranskaksi tälle herrasmiehelle, mutta harmikseni häntä ei näkynyt enää ulkopuolella, kun tulin vessasta. "Je ne suis pas une poupée, je suis un être humain." "En ole nukke, vaan ihminen." Toisaalta, kai sen olisi voinut kohtelaisuutenakin ottaa. Mutta kuka haluaa näyttää muovilelulta? Ei millään pahalla, Barbie.
Eilen koin hassun jutun. Junassa matkalla kotiin tummaihoinen, hieman intialaisen näköinen nainen kysyi minulta (ranskaksi, joten oli siis, tota, öö, varmaankin ranskalainen), olinko kuullut äsken junan ulkopuolella tulleen kuulutuksen. Vastasin, etten kuullut. Hän katsoi minua tarkkaavaisesti ja kysyi: "Vous êtes de quelle origine?" (Mistä olette kotoisin?) Totesin hymyillen, että olen Suomesta. "Aaah!" Nainen hymyili, eikä varmastikaan tiennyt missä moinen paikka sijaitsee. Minä, pikkuinen blondi ja itseni eurooppalaisen näköiseksi kokeva naisihminen saan osakseni näitä hämmästelyjä täällä melko usein. Vaikken olisi avannut suutanikaan. Jännää. Olen outo lintu.
No nyt on aika siirtyä ulos, aurinko paistaa tänne sisään sen verran houkuttelevasti, ja tälle päivälle on luvattu ruhtinaalliset 9°C. Joten eikun lenkille kumpuilevaan melkein-maalaismaisemaan! Ei täällä pikkukaupungissakaan nyt niin kamalaa ole...
Postauksia muuten tulossa unelmakartoista, tulevasta koe-esiintymisestä, (luomu)hedelmä- ja (luomu)vihannesostosten tekemisestä markkinoilla sekä elokuvasta nimeltä "Océans", eli pysykää kuulolla! Ihanaa päivää kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)