Kävin Pariisissa työhaastattelussa ja tapaamassa rakasta suomalaista ystävääni R:ää, joka sattui olemaan samaan aikaa Pariisissa poikaystävänsä kanssa lomailemassa. Ihana aikatauluyllätys! Lisäksi näin paria pariisilaisystävääni, oli mahtava miniloma/työhaastattelu-yhdistelmä. Yöpyessäni kuvankauniin pariisitarkamuni luona teimme hänelle illalla tarot-korttipöydän. Rohkaisin häntä kortteja myötäillen hakeutumaan energisoivien ja tsemppaavien ihmisten seuraan (allekirjoittanut kai sopii myös jotakuinkin kuvaukseen...), etsimään tekemistä ja projekteja, joissa hän voi toteuttaa luovuuttaan ja kykyjään, sekä listaamaan unelmakumppaninsa piirteet, toisin sanoen, toteuttamaan unelmansa!
Paluumatkalla aloin pohtia "mun pitäisi"-ajatusmallia, joka vainoaa meitä kaikkia tavalla tai toisella. Sen sijaan, että menin teatteriseurueen liikeilmaisun ohjaajan duunia koskevaan työhaastatteluun Pariisiin, olisin voinut olla tekemässä jotain aivan muuta: hakemassa töitä vaatekaupoista, etsimässä lastenhoitoilmoituksia työkkärin sivuilta, kiinnittelemässä mainoslappuja englannin-/suomentunneista kahviloiden ilmoitustauluille... Yhtäkkiä koin valaistumisen, kun erotin yhtäkkiä intuitioni äänen toisesta paljon kovaäänisemmästä, mutta ahdistavammasta äänestä: "pitäisi, pitäisi, pitäisi", kaikui päässäni, samalla kun sydämessäni tunsin yhtäkkiä lujan ja vahvan, mutta hiljaisen luottamuksen siihen, että toimin oikein. Toimin oikein tekemällä töitä sen eteen, että löydän oman alani hommia, laittamalla energiaani minulle tärkeisiin asioihin, rakentamalla uraani, kontaktiverkostoani ja CV:täni pala palalta sekä luottamalla omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini.
Toinen mielessä pyörinyt "mun pitäisi"-asia liittyy elämänvaiheisiin ja siihen, milloin pitäisi olla mikäkin elämäntilanne käynnissä. Ympärilläni näen paljon ihmisiä, joita stressaa tai ainakin ärsyttää se, että heiltä odotetaan - tai he luulevat heiltä odotettavan - tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä. Luuletko, että olet myöhässä jostain, jos sinulla ei ole (vakituista) työpaikkaa, opiskelupaikkaa, lapsia, sormusta vasemman käden nimettömässä, poika-/tyttöystävää, asuntolainaa, jne? Kerron järisyttävän faktan juuri sinulle: Et ole. Usein ahdistumme tämantyyppisistä "mun pitäisi"-asioista vain siksi, että emme ole niihin valmiita, etteivät ne tunnu luontevilta, ettei meillä ole niitä syystä tai toisesta, ja/tai ettemme vielä - tai ehkä koskaan - halua niitä. Samaan aikaan kuulemme kuitenkin äänen, joka toistelee tätä ärsyttävää p-sanaa. "Mun pitäisi, kun tuokin, kun kaikki muutkin, koska niin kuuluu tehdä, koska äiti/isä/kumppani/kaveri/naapuri sanoo niin.... " Ja entä jos sinulla onkin jokin/kaikki ylläolevista asioista? Pitäisikö sinun kuitenkin mielummin olla villi, vapaa ja erilainen?
Sinä olet ainutlaatuinen, sinun elämäsi kulkee omaa ainutlaatuista polkuaan. Hyväksy se! Syleile sitä! Ole vain ja juuri sinä, omalla tavallasi! Et ole myöhässä mistään junasta, sinulla on aikaa! Et hypännyt liian ajoissa tai väärään junaan, teit sen koska se oli seuraava askel polullasi!
Jos et joku päivä voi saada lapsia, sinä voit adoptoida, hoitaa ystävien/sukulaisten/naapurin lapsia, työskennellä lasten kanssa.... Jos sinulla ei ole poika-/tyttöystävää, se tarkoittaa, ettet ole esimerkiksi jumissa huonossa suhteessa ja että sinulla on mahdollisuus kohdata joku upea tyyppi, tai/ja elää riippumatonta ja riehakasta sinkkuelämää, omalla tavallasi ja omien toiveidesi mukaan! Samanlainen ajattelu pätee työ-/opiskelupaikkaan, mahdollisuutesi ovat auki! Unelmoi, visualisoi, mieti millaisen haluat, tee listoja unelmatyöpaikasta/-opiskelupaikasta/-kumppanista, tee unelmakartta, usko tulevaisuuteesi, tartu tilaisuuksiin, elä tässä hetkessä! Olet elänyt elämääsi omien tarpeidesi mukaan, ole ylpeä itsestäsi!
Ja jos olet saanut lapsen/lapsia, sinulla on asuntolaina, poika-/tyttöystävä, sormus, vakkarityö/opiskelupaikka, sinun ei tarvitse hävetä mitään tai ahdistua erilaisuudestasi vaikkapa ystäväpiirissäsi! Et ole tippaakaan tylsä tai tavallinen, olet seurannut omaa ainutlaatuista polkuasi! Nauti siitä ja ole ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi!
En itse onneksi ahdistu kovasti elämätilanne-eroista. (Siis nimenomaan verrattuna muihin, esimerkiksi ystäviini. Elämäntilanteestani - verrattuna entiseen/unelmien elämäntilanteeseen - osaan kyllä ahdistua...) Kaikille meille on tilaa, kun välillämme on rakkautta! Voimia kaikille, olkaamme hyväksyviä ja armollisia itseämme ja muita kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia kohtaan, ja ylpeitä kaikesta, mitä juuri me olemme, itse ja ainutlaatuisina!
2 kommenttia:
Ihan sattumalta satuin sun blogiin eilen illalla (tai no ehkä se oli jo yötä) ja tykästyin kovin. :) Ihanaa kun joku kirjottaa elämän niistä ei niin ilosistakin asioista ja pohdiskelee juttuja. Ja esim juuri tämä postaus jotenki kosketti. Tai ehkä tunnistin itseni. Ja olikin sitten pakko mainita sun blogi mun blogissa. :) Lueskelin eilen vähän sieltä täältä tätä, mutta ehkäpä saan aikaseks lukea kaikki tekstit tässä joskus. :) Mielenkiintoisia juttuja. Pieni hippeily on aina paikallaan. ^^
Keep up the good work!
Kiitos kommentista! :) Joo pieni hippeily on ehdottomasti aina paikallaan... Mun blogini on tällainen sekamelska kaikkea mikä mua itseäni kiinnostaa ja koskettaa, kiva jos tykkäät! Käynpäs lukaisemassa sunkin blogiasi heti, lukemisiin ja oikein ihanaa kesän alkua sulle! :)
Lähetä kommentti