Good days, bad days, holidays

Kieli solmussa ja joitain auenneita solmuja

Tänään olin kuvauksissa ison ranskalaisen yrityksen sisäiseen mainosvideoon. Videossa piti esittää ulkomaalaista, joka puhuu omaa kieltään ja omalla aksenttillaan Ranskaa. Tai siis, esittää ja esittää, heh heh. Olimme sopineet aiemmin, että puhun tekstin suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi. Treenasin norjaa muutaman päivän youtuben ja sikäläisen ystäväni avustuksella. Tyypillistä, että ranskikset olettivat, että puhun varmaan myös norjaa, jos kerran olen suomalainen! No, olivat onnekkaita, ruotsi sujuu minulta niin hyvin, ettei norja tuntunut kamalan hankalalta.

Kuvauksiin saapuessani nainen, johon olin ollut yhteydessä, kysyi yllättäen naama ihan peruslukemilla: "Puhutko muuten myös saksaa?" Minua nauratti, ja selitin, että vaikka puhun hitusen saksaa, en voi esittää saksalaista uskottavasti. "Tarvitsisimme oikeastaan jonkun, joka esittäisi itävaltalaista." Ahaa, no sehän muuttaa kaiken! Meinasin jo kieltäytyä, kun nainen mainitsi, että paikalla on saksalainenkin näyttelijä. Marssin hänen luokseen koulutettavaksi, ja vedin roolin sitten saksaksikin. Tosin epäilemättä varsin ainutlaatuisella "itävaltalaisella" aksentilla. Lopulta siis vedin roolin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, norjaksi ja saksaksi. Pitäisköhän lisätä CV:hen erityistaitoihin, että opin kieliä tarvittaessa muutamassa minuutissa?


Parisuhteessa on puhuttu ja puhuttu. Jatkamme elämää kahdessa osoitteessa, taistellen yhtenä rintamana suhteemme puolesta. Olenko muuten kertonut millainen meidän suhteemme on?

Minä olen:
Blondi, spontaani, itsepäinen, sotkuinen, aurinkoinen, kontrolloiva, syyllistävä, suhdekeskusteleva, itsetutkiskeleva, lyhytvihainen (unohdan hetkessä miksi suutuin), rakkaus+hellyystarvitseva, second hand-/antishoppailija, itsenäinen (välillä liiankin), rahahuoleton, avoimet ovet-tyyppinen majoittaja, kaupunkielämäfani, punaista lihaa syömätön raakaravintointoilija, intohimotyöläinen, ihana, kaunis

Hän on:
Järkevä, realistinen, joustava (joskus myös itsepäinen), siivoushullu, tyyni, kiltti (välillä liian), suhdekeskusteleva (mutta silti mies, joten ei aloita usein suhdekeskustelua), suhdetutkiskeleva (ja itsetutkiskeleva myös välillä), lyhytvihainen, rakkaus+hellyystarvitseva, potentiaalinen shopaholic, itsenäinen, rahahuolestuja, oman rauhan ystävä, sisustusfriikki, sekasyöjäherkuttelija, järkityöläinen, ihana, maailman komein kundi (Pakko nyt olla rehellinen, vaikka on hassulla tavalla noloa myöntää tämä, poikaystäväni on vaan täydellisesti minun makuni mukainen!)


Meillä on:
Syvällisiä keskusteluja kavereidemme parisuhteista (puhumattakaan omastamme); riitoja siivouksesta ja raha-asioista; Sinkkuelämää-iltoja, joissa analysoimme jaksoissa esiintyviä parisuhdeongelmia; salaatti-illallisia kynttilänvalossa hyvää jazzia kuunnellen (lähiaikoina vähemmän); suuria kriisejä siitä, että haluan tehdä tätä taloudellisesti epävarmaa (no, toistaiseksi) ja ihanaa työtäni; kaksi eri kotia kahdessa hyvin erilaisessa kaupungissa; piknikkejä Rhône-joen varrella parisuhde-tarotkortti-istunnon kera; reilut neljä vuotta ikäeroa (aika sopivasti); juoksulenkkejä, jolloin minä pälätän ja hän läähättää; shoppailureissuja, jolloin minä istun ja odottelen kun hän sovittaa vaatteita; pieni liitutaulu, johon voi kirjoittaa rakkaudentunnustuksia yms; jänniä turistiseikkailuja Suomessa; superromanttisia hetkiä, jolloin hän laittaa vaikkapa jonkun Air:in biisin soimaan ja alkaa tanssia kanssani hitaita olohuoneen lattialla.

Rakastan poikaystävääni aivan mielettömän paljon, aivan sama miten kornilta se kuulostaa! Tämä blondi ei pelkää kliseitä! Ja seuraavaksi tämä blondi lähtee viikon lomalle Etelä-Ranskaan, joten bloggailuun tulee pieni tauko. Nauttikaahan tekin kesästä!

Hyväksy se mitä elämä antaa sinulle

Teen tarot-korttipöydän itselleni ja kehoitan samalla kaikkia vannoutuneita skeptikkoja hymyilemään ja ottamaan rennosti! Availen kortit tässä samalla ja kirjoittelen niistä muutamia hyviä kirjassani sanottuja asioita tänne. Pääosassa siis oikeastaan Gerd Zieglerin teos "Tarot - sielun peili". Suosittelen!

1. Kortti - Menneisyys tai se, mikä on juuri päättymässä: Lanttien Ritari

Rahasijoitukset, sadonkorjuu, työ ja raadanta. -- Nyt sinun on aika käyttää kykyjäsi jollain tavalla. Edessäsi olevat tehtävät ovat suuria ja vaativat kaikkien voimiesi käyttöä. Jos ponnistelet, palkkiona saat runsaan sadon. -- Jokainen eteeni tuleva tehtävä tuo mukanaan myös tuon tehtävän suorittamiseen tarvitsemani voiman.

- Todella osuva! Raadanta alkaa olla ohi ja vihdoin voin nauttia taistelun hedelmistä! Töitä alkaa olla koko ajan enemmän, kielikin sujuu hyvin, ystäviä on löytynyt ja oma elämä käynnistynyt!

2. Kortti - Nykyisyys : Sauvojen kakkonen, Herruus

Dynaaminen tienraivaaja, tilanteen herruus tai hallinta. -- Oinas on uranuurtaja, joka alituisesti etsii uusia etenemistapoja. -- Nuolenpäät viittaavat tuhon mukanaan tuomaan uudistumiseen. -- Miten voimakkaasti vaikuttavia muutoksia matkan varrella tapahtuukin, uranuurtajan tasapaino ei horju. -- Kun hyväksyt erimielisyydet ja ristiriidat, ne voivat ratketa tavalla, joka muuttaa näkökulmaasi asioihin ja laajentaa sitä. -- Luota omaan energiaasi. Älä tee mitään vääriä kompromisseja! -- Löydän tällä hetkellä tarvitsemani voiman omasta keskuksestani.

- Joitakin hyviä pointteja, en halua nyt esimerkiksi hankkia ajokorttia ja muuttaa takaisi pikkukaupunkiin - se olisi väärä kompromissi. Haluan kuunnella sisintäni ja löytää jonkun uuden, ehkä yllättävänkin ratkaisun!

3. Kortti - Tulevaisuus tai se, mikä on juuri alkamassa: Maljojen Kuningatar

Avoimesti näytetyt tunteet, rehellisyys. -- Kuningatar on kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja näyttää ne avoimesti ja aidosti. Hänen ympärillään olevat ihmiset eivät aina ymmärrä häntä, mutta se ei ole hänelle ongelma. Kuningatar ei tee kompromisseja tunne-elämässään. Jos hän tekisi niin, hänen täytyisi kieltää itsensä ja hän saattaisi menettää kauneutensa hehkun. -- Luota tunteisiisi! Elä sopusoinnussa niiden kanssa! -- Avoimuuteni ja elinvoimani tekevät minusta kauniin.

- Toivottavasti muistan jatkossakin tämän, tiedän nimittäin, että vääränlaisessa ympäristössä (eli pikkukaupungissa) tukehdun ja elinvoimani ja elämäniloni hiipuu. Äsken puistojameissa tajusin, että tarvitsen juuri sellaista luovuutta ja spontaaniutta elämääni! Enkä edelleenkään halua tehdä vääriä kompromisseja. Luulenpa, että poikaystävänikin rakastaa minussa juuri sitä säteilyä, jonka säilyttämiseen tarvitsen olosuhteet, joissa voin toteuttaa itseäni ja inspiroitua ympäristöstäni.

4. Kortti - Mitä tehdä: XV, Paholainen

Uutta synnyttävä energia, uusi elinvoima (hih, juuri kun puhuin elinvoimasta!), luova energia, yksilöllisyys. -- Vain ymmärtämättömät ihmiset ovat kuolemanvakavia ja täysin samaistuneita omiin ajatuksiinsa ja tekemisiinsä. -- Jokainen halu, tunne tai teko, jolla jotenkin vangitsemme itsemme johtaa vain turhautumiseen ja kärsimiseen. Mitä suuremmaksi ymmärryksesi kasvaa ja mitä tietoisemmaksi tulet, sitä enemmän voit nauttia. -- Jotkut ihmiset saattavat demonisoida sinut, haluavat nähdä sinussa paholaisen. Kohtaa heidät humoristisesti ja keveästi. Hyväksy se mitä elämä antaa sinulle. Pidä jalkasi maassa! -- Olen oman elämäni herra.

- Jos minusta tuntuu joltain, saan toimia sen mukaan omassa elämässäni, vaikka ympärillä olevat ihmiset olisivat eri mieltä. Toisaalta ratkaisut, jotka perustuvat menettämisen pelkoon tai kuvitelmaan siitä, että voin kontrolloida toista ihmistä ovat kaukana siitä, millainen minä haluan olla. Pitää vissiin ainakin hyväksyä se, mitä elämä antaa. On niin helppoo olla onnellinen, laulaa se Olavi Uusivirtakin...


5. Kortti - Ulkopuolelta tuleva auttava tai häiritsevä energia: Lanttien yhdeksikkö, Saavutus

Kasvu; sitoutuneisuus; mitä enemmän annan, sitä enemmän saan. -- Suurin elämän meille asettama tehtävä on se, että oivallamme mitä ja keitä todella olemme. -- Jos tietämyksesi ja luovuutesi tulevat rakkaudesta, hyödyt kaikista elämäsi tilanteista. -- Tiedätkö, mikä on elämäsi korkein päämäärä? Mieti tarkoin onko se, mitä nyt pidät saavutuksena tasapainossa lopullisen päämääräsi kanssa. -- Kaikki, mitä tänään tapahtuu on parhaaksi kasvulleni.

- Hmm. Pitää vähän sulatella tätä. Ehkä se auttaa, että tiedän mitä haluan tehdä elämässäni ja millaisessa ympäristössä. Toisaalta juuri se on pistänyt minut myös tähän hankalaan tilanteeseen, jossa en oikein pysty asumaan pikkukaupungissa...

6. Kortti - Suurimmat toiveet tai pelot: VII, Vaunut

Uusi alku, muutos parempaan, itsetutkiskelu. -- Kun ajaja on kerran päättänyt lähteä, paluuta ei ole. Mikään ei voi estää matkaa. -- Mitään ei pitäisi päättää hätäisesti. Kaikki asiat vaativat tarkkaa tutkiskelua ja valmistelua. Mutta kun pohjatyö kerran on tehty, uuden alkamista ei saisi tarpeettomasti lykätä. -- Tuleva muutos aloittaa elämässäsi myönteisen, positiivisen vaiheen. (Jo oli aikakin!)-- Oletko valmis jättämään taaksesi vanhan ja aloittamaan uuden? Etsi tai luo itsellesi rakastava, turvallinen ympäristö, jossa voit suunitella muutosta. Myös kehosi tarvitsee nyt huomiota ja toimintaa. -- Laitan elämäni järjestykseen ja valmistaudun uuteen alkuun.

- Tässä on sekä pelkoja että toiveita, pelkään kyllä muutosta - sitä, että vaunut lähtevät täysillä liikkeelle eikä paluuta ole. Mutta samalla toivon, että asiat muuttuisivat, että alkaisi jokin uusi ihana vaihe, jossa ei enää tarvitsisi taistella ja kompastella näin paljon. Tällainen positiivinen vaihe on todella jo alkanu monilla elämänalueillani, mutta sen negatiivinen seuraus on ollut etääntyminen parisuhteestani.


7. Kortti - Tulos tai seuraus: XI, Intohimo

Moniulotteinen luovuus, lahjat, voima, vanhoista peloista ja ehdollistumista irti pääseminen. -- Ihmisen sisällä olevaa eläintä ei kesytetä taistelemalla sitä vastaan vaan antautumalla sille. Tässä prosessissa saamasi voima auttaa sinua voittamaan vanhat pelkosi ja isteäsi rajoittavat ehdollistumat. -- Millä elämäsi alueella haluaisit elää täydemmin? Mikä on estänyt sinua tekemästä niin menneisyydessä? Oletko valmis toimimaan uudella tavalla?
Koe tietoisemmin kaikki, mitä sinulle tapahtuu. Usien koemme esimerkiksi surun, tuskan, raivon ja pelon tunteet esteiksi vain siksi, ettemme koskaan ole oppineet käyttämään niitä voimana. -- Nautin elämästä täysin siemauksin.

- No, tietoisuus ei koskaan ole pahaksi, eikä peloista ja ehdollistumista irtipääsykään. Muuten aika korkealentoista.

Tulipas pitkä teksti, onnittelut jos joku jaksoi lukea tämän kokonaan! Ja saa kommentoida, jos huomasitte jotain elämää suurempia viisauksia, jotka jäivät minulta huomaamatta...

Paloja lauluista sanattomana hetkenä

"You'd think I'd learn by now
There's never an easy way
I'll get through somehow
I'm on my knees to pray"

- Morcheeba

"Sometimes you win, sometimes you lose
I don't wanna lose you
Don't even own you
I just wanna stay right here
Until never dawns"

- Corinne Bailey Rae


"Då jag vet att jag gjorde allt jag kan
Ger jag mig rätten att ge upp
Det blir aldrig bättre
Vi kommer aldrig närmre
Vi är aldrig starkare
Än vår svagaste punkt"

- Lisa Ekdahl

"Helsinki tule mut hakemaan"

- Anna Järvinen


"Blue is the colour of you
When you're waiting for someone who
will always make your dreams come true"

- Lisa Ekdahl

"Oh a million faces pass my way
Oh they're all the same, nothing seem to change anytime I look around
Oh who knows just what the future holds
All I want to know is if it's with you"

- Paolo Nutini


"Jag behöver din famn
att gömma mig i
jag behöver din famn
mot min melankoli
jag behöver dina drömmar
då mina inte räcker till
och jag behöver all din vilja
de dagar jag ingenting vill"

- Lisa Ekdahl

Don't worry be happy

Palasin juuri pikkukaupungin kotiin, olin Jazz à Vienne-festareilla kuuntelemassa, kun Bobby McFerrin loihti suustaan ihan uskomattomia ääniä ja antoi yhteislaululle uuden merkityksen. Sen jälkeen tanssimme täysillä rakkaan ystäväni S:n kanssa Lee Fields & The Expressions:in tahtiin. Saavuimme junalla Vienneen ilmaisesityksiä katsomaan, mutta harhailimme kuitenkin amfiteatterin laitamilla siltä varalta, että joku keksisi päästää meidät sisään tähän kyseiseen konserttiin - siis maailmankuulun jazz-festivaalin 30-vuotisjuhlavuoden viimeiseen sellaiseen. (No, tuleehan se Norahkin (Jones) sitten 17. päivä heinäkuuta, mutta se on sitten vähän erillinen konsertti kumminkin.)


Lopulta luovutimme, koska emme löytäneet edes hyvää paikkaa, missä olisimme voineet salakuunnella illan antia. Käännyimme koroillamme/sandaaleillamme, kun kuulimme erään sedän huikkaavan: "Joko te nyt lähdette?" Kännyimme ja huomasimme iloksemme, että sedällä oli vaaleansininen t-paita, joka tarkoitti sitä, että setä on töissä festareilla! "Meillä ei ole lippuja", vastasimme kuorossa. Setä kaivoi taskustaan 2 lippua, ja loppu onkin historiaa. Kannattaa olla optimisti ja iloinen blondi - henkisesti tai/ja fyysisesti!




Poikaystäväni varasi meille viikon loman jossain kivassa paikassa täällä patonkimaassa, jee! Se tekee varmasti meille hyvää! Nyt siis vain yhteistä Ranska- ja Suomi-lomaa odotellessa... Ja on tässä ehkä tulossa myös pari pientä roolia kameran edessä, se isompi leffarooli tosin meni jollekin muulle, mutta eiköhän kohta jo tärppää!

Sitä saa mitä tilaa

Parisuhteet tuntuvat välillä olevan aika hankala juttu. Ja varsinkin silloin, kun on valinnut riesakseen hieman työläämmän parisuhteen, jossa kaksi osapuolta asuu alkutilanteessa kahdessa eri maassa. Sitten pitää tehdä niitä surullisenkuuluisia kompromisseja. Kauniisti sanottuna kyse valinnoista, parisuhteeseen panostamisesta ja prioriteeteistä - joskus jopa siitä niin sanotusta rakkaudestakin... Joka tapauksessa, yhteisen elämän aloittaminen vaatii tällaisessa tapauksessa asumistilanteen muokkaamista niin, ettei ilmakehää ja kukkaroa tarvitse rasittaa loputtomilla lentomatkoilla.

Olin suunnitellut ulkomaille muuttoa mielessäni puolileikkisästi jo ennen kun tapasin poikaystäväni Suomessa, mutta minulle ei olisi tullut mieleenkään muutta Ranskaan. Omissa vaihtoehdoissani olisivat ehkä olleet Ruotsi ja Englanti - vähän tylsästi, mutta turvallisesti. En kaivannut valtavia kielellisiä haasteita, eikä minulla ollut ranskaan juuri mitään henkilökohtaista suhdetta - paitsi jonkinasteinen teini-iän vastustukseni ranskan kielen opiskelua kohtaan. Mummini on ranskanopettaja, ja koko muu perheeni on opiskellut enemmän tai vähemmän innoissaan tätä kaunista kieltä. Itse innostuin lukiossa enemmän espanjantunneista, enkä koskaan oikein ymmärtänyt patonkimaan kieltä ylistäviä kanssakansalaisiani.

Ehkä kielistä innostumiseen tarvitaan minulle aina jokin selkeä kimmoke. Puhuin ruotsia lapsena päivähoitopaikassani ja siksi sen puhuminen herättää minussa vieläkin ihanan nostalgisen tunteen. Saksasta taas innostuin, kun matkustin Berliiniin 18-vuotiaana ja yritin kommunikoida paikallisten kanssa. Valitsin uuden kotimaani siis ainoastaan voidakseni asua poikaystäväni kanssa. Vasta nyt - reilun vuoden Ranskassa oltuani - alan todella pitää tätä kieltä kauniina.


Alan löytää paikkaani tässä yhteiskunnassa, kielitaito paranee ja ystäväpiiri laajenee. Taloudellinen tilanteeni näyttää hieman valoisammalta, viime kuukauden eri prokkiksista saamani palkat ovat laskelmieni mukaan yhteensä nelisensataa euroa. (Summa voi vaikuttaa pieneltä, mutta on nollaan verrattuna ihan kiva rahamäärä, ja vieläpä oman alan duuneista kerätty sellainen!)

Parisuhteessa asiat eivät etene yhtä selkeästi ja nousujohteisesti. Pettymyksen jälkeen joudun kai hyväksymään, että meillä on tällä hetkellä hyvin erilaiset asumistarpeet ja prioriteetit. Kahdessa kodissa asuminen ei vieläkään tunnu kovin mukavalta, vaan olen oikeastaan jo nyt aika väsynyt tilanteeseen. Epävarmuus tuntuu inhottavalta, näköjään minussakin asuu pieni sitoutuja ja kaipaan luottamusta siihen, että tulevaisuudessa voimme asua saman katon alla. Nyt se näyttää hyvin epätodennäköiseltä.


Tuntuu epäreilulta käyttää Ranskaan muuttoa syyllistämiskorttina, mutta silti surettaa, ettei poikaystäväni vuorostaan taistele sen eteen, että voisimme asua yhdessä. Olemme niin erilaisilla aloilla töissä, että voin jo kuvitella, miten harvoin ehdimme nähdä toisiamme sitten, kun minulla alkaa olemaan kunnolla töitä. Olen tietysti itse yhtälailla syyllinen tilanteeseen, kun en halua hankkia ajokorttia ja autoa ja asua pikkukaupungissa.

Ei kai tässä hirveästi eroa ole sellaiseenkaan pariskuntaan, joista toinen asuu ja käy töissä pääkaupungin ulkopuolella ja toinen taas löytää paremmin töitä ja viihtyy mielummin Helsingin keskustassa. Paitsi, että se Helsingissä asuva on leikisti muuttanut vaikka Zürichistä sinne Espoon keskukseen, ja yrittänyt sopeutua espoolaiseen elämänmenoon, (ja leikisti siellä ei vaikka olisi edes toimivaa julkista liikennettä) mutta huomannut, että on Helsingissä onnellisempi, löytää sieltä ystäviä (myös saksankielisiä) ja viihtyy muutenkin paremmin isommassa kaupungissa. Harmi vaan, että tämä espoolainen tyyppi on juuri remontoinut upean asunnon itselleen Espoolaiselle kerrostaloalueelle, ja töihinkin hänellä on vaan vartin ajomatka.

No, turhaan tässä valitan, tiesin mihin olin tulossa, enkä tehnyt kaikkein helpointa valintaa. Sitä saa mitä tilaa. Ja vielä loppuun sama vanha kulunut virsi: Kyllä kaikki vielä järjestyy, jotenkin.

Huono kokki gourmet-ruuan kotimaassa

Sain ystäviltäni synttärilahjaksi rahaa tehosekoittimeen, ja koska rahaa oli ihan kivasti, ostin kauniin oranssin KitchenAid-vempaimen, jonka hinta ja takuuaika lupailivat tehoja ja kestävyyttä. Innoissani suunnittelin kaikkia smoothie- ja raakaravintokokeiluja ja luin käyttöohjetta suomeksi - täältä Ranskasta ostetun koneen mukana tuli harvinaisen monikielinen opus! Tehosekoitin asettui pikkukaupungin kämpän keittiöön ja jäi odottamaan ensimmäistä koeajoa.


Ensimmäinen kokeiluni oli "vihersmoothie" eli suomalaisittain viherpirtelö itsekeksimälläni reseptillä. Laitoin kannuun summamutikassa pieniä vihreitä salaatinlehtiä (joiden suomalaista nimeä en tiedä, ranskalaista en muista), banaanin ja pari kuivattua viikunaa. Tehosekoitin toimi moitteettomasti ja lunasti odotuksensa. Sen sijaan pirtelöstä tuli todella pahaa, mutta koska en kehdannut heittää ruokaa roskiin, join sen hampaat irvessä. Ensimmäinen yritys, ajattelin, ja päätin käyttää seuraavalla kerralla valmista reseptiä.

Toinen kokeiluni oli tomaatti-punajuuri-kastike quinoapastan kanssa. Siihen tuli yksinkertaisesti tomaatteja, punajuurta, suolaa, pippuria ja mausteita - ai niin, ja lähes kourallinen valkosipulinkynsiä, jotka poikaystäväni heitti rempseästi kannuun viime hetkellä. En tiedä oliko se valkosipulin pistävä maku (pannulla lämmittämisestäkään huolimatta maku ei pehmentynyt) vai koko yhdistelmä, mutta oli taas erittäin pahaa. Edes päälle runsaalla kädellä latomamme juustoraaste ei pelastanut tätä "jännittävää" makuelämystä. Muistin vasta ruokapöydässä reseptipäätökseni. No, ensi kerralla sitten.


Kolmas kerta toden sanoo, totesin eilen illalla, kun päätin tehdä Limpun Blogin reseptin (linkki tulee myöhemmin) mukaan "Vihreää jäätelöä". Kookosmaitoa, hunajaa, herneitä, noh, sitruunan tilalta appelsiinia, ja mantelirouheen tilalta kookosrouhetta, mutta muuten sama resepti. Nyt luulisi onnistuvan. Mutta miten paljon on 200 grammaa herneitä? Tulos: herneen makuista hernejäätelöä. Ei ihan onnistunutkaan, vaan oli taas pahaa. Söin sitä äsken sitkeästi mintunlehtien ja mansikoiden kanssa. Pahaa oli vieläkin.


Tarinan opetus on, ettei kannata improvisoida, jos ei tiedä edes perusteita. Ja hernejäätelöä ei myöskään kannata tehdä. Paitsi reseptiä kunnioittaen.

Ps. Raakaravinto- ja tehosekoittimenkäyttövinkkejä otetaan ilolla vastaan!