Viimeaikoina olen ollut alakuloinen, en merkittävästi, mutta vähän väliä. Hormonaalistakin se on kai osittain, mutta huomaan olon jatkuvan tavallista pidempään. Samalla minulla on taas sellainen "tavallaan kaikki on hyvin"-olo. Ja niinhän se aina onkin, asenne ja näkökulma muuttavat aina kaiken.
Nukun huonosti kämpässäni Lyonissa. Nukahdan kyllä yleensä helposti, mutta heräilen vähän väliä ja tuntuu, että olen jonkinlaisessa puoliunessa pitkiä aikoja. Pikkukaupungissa poikaystäväni luona nukun hieman paremmin, mutta sielläkin saatan heräillä, vaikka ennen uneni on aina ollut syvää ja rauhallista. En oikein keksi selvää syytä tähän, olen ehkä tällä hetkellä vähän levoton. Suklaan syöntiäkin olen rajoittanut sen piristävän vaikutuksen takia, vaikka olin tässä jonkin aikaa sitten siitä todella riippuvainen - ihan tietoisesti kylläkin. Tarvitsin kai jonkun piristeen työn raskaan raatamisen keskellä.
Ehkä pikkukaupungin ja Lyonin välillä ravaaminen vaikeuttaa rauhoittumista ja unirytmiä. Minulla on ollut jo jonkin aikaa hiukan "koditon" olo, tunnen tavallaan olevani koko ajan toisten nurkissa. Kämppäkaverini Lyonissa ovat ihania (yksi heistä alla kuvassa), olen sisustanut huoneeni kauniiksi, enkä todellakaan tiedä, miksi en tunne olevani kotonani. Poikaystäväni luona taas on kärjistäen tällaista: olen sisustuslehden sivuilla ja siivoan itseni vaatekaappiin, olen sotkuinen ja värikäs, asunto taas virheetön ja likaa hylkivä.
Ihmissuhdekuviot aiheuttavat levottomuutta ja pientä sekavuutta, vaikka toisaalta luottamukseni suhteeseemme on vankka. Tänään metsäretkellä tajusin, että meillä on aikamoinen yhteys toisiimme. Tällaista kumppanuutta ei kannata heittää hukkaan ihan tuosta noin vaan. Ja onhan tässä toki taisteltukin; masennusten, kulttuurishokkien, erilaisuuksien, kaikenlaisten esteiden ja ongelmien läpi olemme tulleet tähän, missä nyt seisomme. Kuin kahden eri veneen kyydissä, toisiamme kädestä pitäen. Edessä on sumua, virta kuljettaa, ja se vetää meitä eri suuntiin, pitääkö otteemme? Entä jos joki jakautuu kahtia? Saammeko kumpikin käännettyä veneemme samaan suuntaan? Voiko toisen veneeseen hypätä? Kumman? Vai hypätäänkö vaan veteen ja uidaan yhdessä, ihan sama minne, vierekkäin? Vertauskuvien kuningatar pääsi taas vahingossa vauhtiin, mutta tajusitte varmaan idean.
Työelämään astuminen opiskelijaelämän jälkeen on yllättävän rankkaa ja väsyttävää. Ja sitten kun siihen vielä lisää sen, että on uudessa maassa, tekee töitä uudella kielellä, melko hankalalla alalla, takanaan teatterialan opinnot, jotka eivät kuitenkaan täysin valmistaneet tulevaan ammattiin ja jotka jättivät janoamaan lisää tietoja ja taitoja, no sanotaan vaikka näin: energiaa kuluu rutkasti enemmän. Olen fyysisesti ja henkisesti aika poikki, vaikka nautinkin samalla täysillä siitä, että alkuajan taisteluni ovat kantaneet hedelmää ja saan vihdoinkin työskennellä näyttelijänä, tanssijana ja tanssinopettajana. Silti, voimat ei aina riitä ystävien näkemiseen, parisuhteen huoltamiseen, jne. Toisinaan tarvitsen vain tauon kaikesta.
On läkähdyttävää puhua koko ajan ranskaa ja samalla näytellä ja/tai tanssia ja olla kiva uusi työryhmän jäsen ja yrittää pysyä mukana keskusteluissa ja huulenheitossa. Välillä putoan kärryiltä, niin vitseissä kuin työnteossakin. Toisissa työryhmissä se on "sallitumpaa", toisissa minun pitää tietoisesti sallia se itselleni ja tarvittaessa vaan sanoa ääneen, että nyt en tajunnut. Tyhmän blondin rooli on tietysti ihan hauskakin, ja tykkään luoda itsestäni erilaisia hassuja mielikuvia, (no okei, voihan olla, et mä vaan oon oikeesti ihan blondi!) mutta joskus haluaisin kuitenkin olla vaan normaali ja tasavertainen työryhmän jäsen. Sellainen, joka hiffaa heti kaiken, eikä joudu koko ajan kyselemään "tyhmiä". No, tyhmien kyseleminen on toki myös kivaa ja tarpeellista.
Haluaisin tuntea olevani Kotona, haluaisin viikon loman, haluaisin suunnitella yhteistä tulevaisuutta, haluaisin järjestää lettukestit ystäville, haluaisin mennä ulos tanssimaan tyttöjen kanssa, haluaisin tehdä piparkakkuja, haluaisin saunaan. Mutta siis tavallaan kaikki on hyvin.
