Rakas setä joulupukki

Kiitos 27 vuoden aikana saamistani lahjoista. Nyt kun elämäni 28. joulu kolkuttelee ovelle, minulla on sinulle kuitenkin vähän asiaa. Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta, saasteista tai maailman ja merten jätevuorista? Entä lapsityövoimasta, riistosta ja epäoikeudenmukaisuudesta? Tai ravinnon merkityksestä terveyteen? Onko joku jo vinkannut sinulle, että joululahjojen ja joulun käsitteen olisi aika muuttua radikaalisti, jotta voisimme pitää huolta toisistamme ja maapallostamme paremmin?

Rakas setä joulupukki, ethän tuo minulle tänä vuonna lahjoja, jotka ovat aiheuttaneet/aiheuttavat kovasti seuraavanlaisia asioita:

1. Lentokonekuljetuksia kaukomaista
2. Riisto- tai lapsityövoimaa
3. Saasteita
4. Lahjapaperi- ja pakkausjätettä
5. Muovipusseja ja paperikasseja
6. Tarpeettomia vatsanväänteitä, liikakiloja ja verensokerin äkkinousua ja -laskua


Tiedän, että pyydän paljon, tai oikeastaan liian vähän. Eniten toivon kuitenkin vain kolmea asiaa:

1. Ihanan ja pitkän jouluaaton rakkaan perheeni (ranskalaisemmassa laajennetussa merkityksessä) kanssa rupatellen ja syöden - mahdollisuuksien mukaan luomuna - rosollia, laatikoita, pipareita, glögiä, kaikenlaisia muita kasvisjouluherkkuja ja tätini tekemää ihanaa jouluruislimppua. (Jouluna pitää saada herkutella, mutta senkin voi toki tehdä omasta hyvinvoinnistaan huolta pitäen...)
2. Tapaamisia rakkaiden ystävien kanssa Suomessa
3. Lahjoja niille, jotka niitä tarvitsevat ja tukea sinne, missä sitä eniten kaivataan: jonkin järjestön kautta maahanmuuttajille, luonnonsuojeluun, kodittomille, katastrofin uhreille, köyhien maiden lapsille (ja aikuisille), eläintensuojeluun...


Jos välttämättä haluat antaa minulle jotain konkreettisempaa - mikä ei tee minua sen onnellisemmaksi tai onnettomammaksi, mutta saattaa toki hyvinkin ilahduttaa mieltäni ja kehoani - niin alla esittelen pari ideaa. Tiedoksi myös, että muutkin ekomieliset ehkä toivovat samantyyppisiä lahjoja.

1. Kierrätyslahjat, joita löytyy omasta kodista (ja joita on lupa antaa halutessa eteenpäin): mukaansatempaava/klassikoksi luokiteltu kirja suomeksi/ranskaksi/englanniksi/ruotsiksi, suomenkielinen (naisten)lehti, cd-levyllinen minulle uutta musiikkia, hauska dvd, värikäs huivi, pienelle naisihmiselle sopiva vaatekappale, kengät (noin kokoa 38 tai 39), koru, pelikortit (ihan tavalliset), laukku, meikkipussi, tyynyliina, koristetyyny(liina), kaunis säilytysrasia, kehystetty valokuva rakkaista ystävistä/sukulaisista...
2. Itsetehdyt lahjat: Villasukat (aina tarpeen nykyisessä kotimaassani, yllättäen), korvakorut, koti-illallinen, säärystimet, terveelliset jouluherkut, vihkonen täynnä reseptejä (jotka sopivat terveysintoilija-kasvissyöjälle), vihkonen täynnä listoja suositeltavista kirjoista&albumeista&elokuvista, piirros/maalaus, yhteinen kartogille toteutettu taideteos täynnä ystävien/suvun hyvän mielen toivotuksia ja valokuvia, hieronta/tanssitunti/luento/kielenopetus/polkupyörän korjaus ja maalaus vaalenapunaiseksi/hiustenlekkaus/biisi (yms. lahjan antajan taitojen mukaan)...
3. Hieronta-, ekokampaamo-, ekokauneushoitola-, spa-, tanssitunti- tai saunalahjakortti (Myös oman kodin sauna vihdalla, hunajanaamiolla ja saunaglögillä varustettuna käy mainioisti!)
4. Kulttuurielämyslahjakortti: konsertti, teatteriesitys, tanssiesitys, iTunes-lahjakortti, (Helppoa ja edullista: yksi kappale musiikkia maksaa 0,99€!), elokuva...
5. Luontaistuote-/luomukaupan (kevyesti kuljetettavia) antimia: Kuivattuja kotimaisia marjoja tai marjajauheita, kuivattuja sieniä/nokkosia/villiyrttejä tms., D3-vitamiinia (ilman A-vitamiinia eli ei kalanmaksaöljystä), kotimaista yrtti-/pakuriteetä, omega 3-tabletteja, luomukosmetiikkaa...
6. Ekologinen, luomu ja reilu tuote tai kirppislöytö - mielellään sellainen, joka ei paina paljon matkalaukussa.


Jos paketointi tuntuu yhä välttämättömältä, käytä kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, kotoa löytyviä pusseja ja kasseja, edellisten vuosien pakettipapereita, muuta kierrätettyä ja kierrätettävää paperia, kotoa löytyviä laatikoita ja pakkauksia, ylimääräisiä kankaita ja huiveja, jne. Paketin voi myös halutessaan koristella piirtämällä tai maalaamalla, ja sulkea teipin sijaan vanhalla lahjanarulla, villalangalla, ylimääräisestä kankaasta/vaatteesta leikellyllä narulla, solmuilla tai taitellen siististi.


Viimeinen neuvo setä joulupukille: Lahjakortiksi riittää vaikka itse kierrätysmateriaaleista tehty kortti, jonka liitteenä on haluttu summa rahaa. Lahjan saaja on velvollinen käyttämään rahat lahjan antajan hänelle osoittamaan tarkoitukseen ja kertomaan myöhemmin, mitä oli lahjasta pitänyt - vaikka sitten seuraavana jouluna! Lasten ajatellaan pettyvän, kun paketista ei löydykään muovirojua, mutta rohkenen olla eri mieltä: Lahjakortit sopivat mainioisti myös lapsille, kun niihin laittaa vaikka valokuvan Linnanmäestä, ratsastustunnista, kotieläinpuistosta, seinäkiipeilystä, jne. Jos tavaralahjat ovat tarpeen, kirpputorit ovat niitä pullollaan.

Tässä tekstissä esitetys toiveet ovat vapaasti kopioitavissa ja lainattavissa! Poistin Uuden Mustan jouluteesilainaukset, mutta ne jotka eivät ehtineet lukea niitä, löytävät ne täältä. Edellisen vuoden joululahjaideoitani löytyy täältä.

Parempaa, ekologisempaa ja eettisempää joulua, rakas setä joulupukki!

Aatteita vaatteista

Olen pysynyt kiltisti viime uutena vuotena aloittamallani linjalla, eli kaikki tänä vuonna ostamani vaatteet ovat (alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta) olleet käytettyjä. Hyvin olen pärjännyt, vaikka olen jättänyt itselleni vapauden myös rikkoa sääntöä hädän hetkellä - tai ehkä juuri siksi! Olen jopa löytänyt hyväkuntoisia toppeja ja istuvia neuleita ja pitkähihaisia käytettyinä.

Kaverit ovat myös tyhjennelleet tänä vuonna kivasti vaatekaappejaan turhasta, joten olen saanut sieltäkin täydennystä. Täytyypä itsekin joskus kerätä kierrätyspino ja kutsua kaverit apajille! Kirppikselle en usko jaksavani raahautua ennen kevätsäitä. Ne tulevat tietysti aika pian täälläpäin maailmaa - ainakin toivottavasti, jos ilmastonmuutos suo... Ja niin, ekovaatekaupat olisivat tietysti myös sallittuja, sitten kun budjetti suo!


Täkäläinen kirppissysteemi on minulle yhä hieman hämärän peitossa ja kun eräs lukijani kyseli Lyonin kirppistarjonnasta, piti oikein ruveta miettimään. Elämäntilanteeni on kirppisseikkailujen kannalta epäedullinen, sillä töitä on vaikka muille jakaa (mutten raaski jakaa kumminkaan!!) ja samalla kaikkien näiden prokkisten palkat tulevat tililleni vasta vähän myöhemmin. En ole siis lähtenyt kiertelemään second hand-aarreaittoja, koska tunnen itseni: "Tämmönen ihana, täähän täytyy heti ostaa, kun saa halvalla ja käytettynä!" Kyllä, minullakin on liikaa vaatteita, ja samalla niitä päiviä, jolloi niitä ei ole ollenkaan tarpeeksi. Kuuden vaatteen haaste auttoi hiukan tähän vaivaan.


Täten julkistan kaikille Lyoniin visiitille tuleville tai täällä päin asuville omat vaatimattomat kirppis- ja second hand vinkkini, jotka laadin äsken vastatessani lukijani kysymykseen mailitse:

Lyonissa on aina välillä katukirppiksiä, mutta niistä on hankala saada tietoa, kun en ihan vielä tiedä miten ne toimivat. Onneksi täällä on kuitenkin lehti nimeltään Spot - Que faire le week-end?. Lehdessä on osasto josta löysin joitakin kirppisilmoituksia (vide-greniers/marchés aux puces). Lehteä saa keskustasta (1ere arrondisement) ainakin Place des Terreaux'n Subwaysta, 1 arrondisement'n kaupungintalosta ja Place des Terreaux'n taidemuseosta (Musée des Beaux Arts) jokaisen kuun ensimmäisestä keskiviikosta lähtien.

Sunnuntaisin Vaulx-en-Velin'ssä (paikallinen Mellumäki) on jätti-iso kirppis/tori, josta saa imeisesti niin uutta kuin käytettyäkin tavaraa. Olen vältellyt menoa, sillä siellä on aina ihan järjetön tungos. Käyn siinä ihan vieressä teatteriseurueen treeneissä ja sunnuntaisin iskee paniikki jo ulkoapäin katsellessa, mutta jos on aikaa ja hermoja niin senkun seikkailemaan! Metropysäkki Laurent Bonnevay ja siitä bussi C3 Vaulx-en-Velin-suuntaan. Hyppää pois ensimmäisellä pysäkillä metroaseman jälkeen, siis siinä missä kaikki muutkin jäävät pois. Et voi missata!


Sitten kirppiskaupoista: Lempparikauppani meni syksyllä kiinni, mutta Croix Rousse-kaupunginosassa on toinenkin puoti osoitteessa 7 rue d'Austerlitz; Coco Picos on hivenen kalliimpi "trendi-UFF"-tyyppinen vintage-kauppa - ja samalta kadulta Cafe du bout du monde'ista saa muuten Spot-lehteä kirppisvinkkeineen, osoite on 3 rue d'Austerlitz. Croix Roussen luomumarkkinat löytyvät muuten joka lauantai ihan metroaseman vierestä, Boulervard de la Croix Rousse'ilta. Tarjolla on vihanneksia, hedelmiä, lihaa, juustoja, leipää, jne. Croix Rousse on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunginosa!


Shopppailukatu rue de la République'in takana olevalla pikkukadulla on pieni osto-myynti-puoti Anne Maie Coeur (24 rue du Palais Grillet), se ei näyttänyt omaan makuuni megahoukuttelevalta, ulkoa katsottuna sieltä löytyy lähinnä luksustuotteita kuten Louis Vuittonin laukkuja. Mutta sen saman kadun varrella ihan lähellä on myös pieni ekovaatekauppa miehille! Huomasin sen eilen, ja pitääpä kurkkia sisään joskus! Punavuoren vähän fiinimpejä second hand-kauppoja muistuttava putiikki löytyy osoitteesta 13 rue Mazenod, sieltä olen joskus tehnyt löytöjä. Jonkin verran Lyonin ulkopuolella on myös Emmaüs, sinne pitää kyllä mennä vissiin autolla ja läheisen pikkukaupungin Emmaüksesta en ainakaan löytänyt muutan kuin nukkaantuneita lastenvaatteita, mutta eihän sitä ikinä tiedä!

MUISTAKAA JOULUÄHKY(ttömyys)TEESIT Uuden mustan sivuilla! Kirjoittelen joulusta enemmän piakkoin, nyt teen itselleni viherpirtelön - tai drinkin, kuten Molly kutsui smoothietaan - ja valmistaudun dinosaurusmusikaalitreeneihin! Mukavaa ja rentoa sunnuntaita (ja muitakin päiviä) kaikille!

Tulevan miljonäärin melkeinvapaapäivä

Melkeinvapaapäivä. Päivä, jolloin teen mitä huvittaa siihen asti, kunnes menen opettamaan tanssia. Ajettelin ottaa todella iisisti ja tehdä pieniä kivoja asioita, olla yksin ja nauttia kaikesta ihanasta. Ostaa itselleni kukkia. Käydä lenkillä joen rannassa. Syödä hyvin.


En edes ole soittanut kenellekään. Paitsi isovanhemmille Kruununhakaan. Juttelimme Suomen ja Ranskan talvesta, minun prokkiksistani ja työtilanteestani, heidän luonaan vierailulla olleesta serkkuperheestä, joulunviettokokoonpanosta, terveydestä, spirulinasta, valkosipulista, Kruununhaan lumisista katoista, kielitaidosta ja kommunikaatiosta. Isoisäni harmitteli, ettei osaa ranskaa tai englantia, eikä voi jutella poikaystäväni kanssa. Tänä vuonna vietämme poikaystäväni kanssa ensimmäisen yhteisen joulumme Suomessa, ja se tuntuu ihanalta.

Heräsin tänään yhdentoista jälkeen, tein itselleni vihersmoothien eli terveyspirtelön (mihin sana "pirtelö" on hävinnyt suomen kielestä?) ja lueskelin puhelun jälkeen blogeja ja katsoin tämän videon, jossa Pixar-jättifirma ottaa kantaa homouteen ja nuorten homojen itsemurhiin Yhdysvalloissa "It Gets Better"-kampanjan yhteydessä. Olipas hyvä ja koskettava!


Vihersmoothie eli terveyspirtelö

~ Ruukullinen salaattia
~ iso kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä/basilikanlehtiä/tms. vihreitä lehtiä
~ 1 luomubanaani
~ ruokalusikallinen luomumustikkahilloa (Suomessa laittaisin kourallisen ihan oikeita pakastemustikoita ja vähän kotimaista luomuhunajaa)
~ puolikas kuorittu sitruuna
~ ruokalusikallinen tuoretta inkivääriä pilkottuna
~ reilu ruokalusikallinen spirulina-jauhetta
~ 3-4 desiä viinirypälemehua (Suomessa laittaisin jotain marjamehua)
~ flunssaisille lisäksi noin puolikas teelusikallinen tuoretta valkosipulia pilkottuna

Luomuna kaikki mitä löytyy ja sopii budjettiin!

Laitetaan tehosekoittimeen (halpakin tehosekoitin käy) ja nautitaan yksin tyhjään vatsaan aamulla tai noin 4 tunnin ruuansulattelun jälkeen. Tämä tummanvihreä ja superterveellinen pirtelö riittää aamupalaksi yllättävän hyvin, itselläni ei ainakaan nälkä iske ennen puoltapäivää!


Viherpirtelö on myös valkosipulilisän kanssa erinomainen flunssanparannusjuoma. Itse tervehdyin sen avulla alle viikossa, kun tanssijakolleegoilla meni lähes 3 viikkoa! Join pirtelöä pitkin päivää lämpimän inkivääri-hunaja-sitruuna-juoman lisäksi ja illalla söin monipuolisen salaatin, jonka kastikeessa oli murskattua tuoretta valkosipulia. Hengitys haisi hieman, mutta flunssa häipyi ilman sen kummempaa loppuyskää tai -nuhaa.

Työkuulumisista sen verran, että dinosaurusmusikaali etenee (puvut päällä on jo tanssittu, joten suomalaista saunaa ei enää ole kova ikävä) ja pikkukaupungin teatteriryhmän kanssa on luvassa ensi syksylläkin töitä, eli hyvältä näyttää. Tv-sarjan kuvaukset ovat 16. joulukuuta, kertailen ruotsalaisen tarjoilijattaren rooliani varten ruotsin kieltä kuuntelemalla Lisa Ekdahlia ja Bo Kaspers Orkesteria pinkistä iPodistani.


Lisäksi odottelen vieläkin syyskuussa hoitsuopiskelijoille vedetttyjen improvisaatioteatterityöpajojen palkkaa, hohhoijaa. Kävin taas viime viikolla samassa koulussa vetämässä uudet työpajat, joista löysin muun muassa kerran itseni juoksemasta letkajenkkamaisessa muodostelmassa koko opiskelijaryhmän kanssa ympäri huonetta iloisesti kiljuen. Kaikki alkoi joo-harjoituksesta parin kanssa; toinen ehdottaa jotain ja toinen hyväksyy tarjouksen. Minun ei ollut alunperin tarkoitus osallistua itse, mutta minkäs teet, kun koko ryhmä juoksee jonossa minua kohti ja vaatii liittymään mukaan! Tarjous hyväksytty.

Jouluna olen sitten todennäköisesti miljonääri, kun kaikki palkat kilahtelevat tilille yhtä aikaa. No ei vaineskaan, ei minulla vielä silloin ihan kokonaista miljoonaa ole kasassa. Sitten kun on, niin vuokraan ehkä ihan oman yksiön. Raha ei tee onnelliseksi, muttei onnettomaksikaan. Mukavia talvipäiviä kaikille, missä päin maailmaa ikinä lienettekään!

"Rakasta nyt. Kyse on elämästä ja kuolemasta."

Näin kirjoitti eräs ystäväni facebook-statukseensa toissapäivänä.

Olemme täällä rajoitetun ajan. Siihen voi suhtautua kolmella tavalla: Voi torjua koko ajatuksen. Voi masentua sen alle ja ajatella, ettei millään ole mitään väliä. Tai sitten voi tajuta, kuinka mieletön lahja elämä on ja miten paljon hyviä ja ihania asioita voimme tehdä, jakaa ja kokea!

Elä elämääsi. Nyt.


Rakasta. Nyt.


Sano se ääneen. Nyt.


Hymyile kyyneltenkin läpi. Nyt.


Muista, ettet ole irrallinen maailmankaikkeudesta. Avaa sydämesi. Nyt.


Riemuitse pienistä asioista. Inspiroidu. Nyt.


Vaihda näkökulmaa. Ihmettele ja kyseenalaista. Nyt.


Uskalla. Ota riski. Nyt.


Tee sitä, mitä rakastat. Nyt.


Kaikki on mahdollista. NYT.

Barbeja, länkkäreitä ja kotifilmiteollisuutta

Pupuce haastoi blogissaan Provencen auringon alla minut kertomaan lapsuudestani. Tässäpä hieman asiaa Neiti Juustosta ennen hänen kypsymistään 27 vuoden ikään...

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?

Näyttelijä! Jee, olin oikeassa 7-vuotiaana! Vaikka kyllä minusta vielä paljon muutakin tulee, ja on jo tullutkin...

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Lycky Luke ja Tex Willer, olin ehdoton länkkärifani! (Ja John Wayne-fani myös!) Ehkä siksi tykkään kohtuullisen leveäleukaisista tummista miehistä ja muutenkin cowboy-lookista...

Myös Asterix ja Obelix oli huippu, ja piirretyistä Kapteeni Planeetta ja Maantiekiitäjä (Beep beep!). Isoveljeni kanssa katsoimme melko action-painotteisia tv-ohjelmia ja leffoja, mutta kasvoin silti rauhaarakastavaksi ihmisolennoksi - en siis syytä koskaan pelkästään mediaa ja viihdeteollisuutta lasten ja nuorten väkivaltaisuudesta, vaikka ne voivat toki osavaikuttimina toimiakin.

Vastapainoksi rakastin myös Disneyn piirroselokuvia (joiden mieshahmot olivat muuten myös leveäleukaisia), lempparini olivat Aladdin, Pieni merenneito, Tuhkimo ja Kaunotar ja Hirviö.


3. Lempileikkejäsi?

Barbit. Niillä leikittiin tuntikausia ja minulla oli iso pino niitä. Usein parhaan ystäväni kanssa leikimme sellaista leikkiä, jossa hänen barbinsa oli rikas ja minun köyhä. Jotenkin aivan älyttömän huvittavaa, kun nyt miettii ammatinvalintojamme! T. Köyhä taiteilija

Äitini oli kuulemma ensin vastustanut barbien hankkimista, mutta ei siinä lopulta auttanut kuin nöyrtyä, sen verran tärkeää se oli ikäpolvelleni. Toisinaan ajattelen, että barbit ovat paljon vaarallisempia kuin väkivaltaiset piirretyt yms, mutta toisaalta meille on kyllä syötetty laihuuden ylistämistä ja barbi-naiskuvaa myös aika monesta muusta tuutista. Muoviblondi oli vaan aikansa tuote, ja jotenkin myös tuntuu, että osasin silti erottaa nuken ja ihmisruumiin toisistaan... Jos joskus saan lapsia, en tiedä mitä teen. Käytettyä kai vaan ja mahdollisimman vähän muovia. Kauhistelen aina miten paljon muovirojua lapsille annetaan jo ennen kuin he osaisivat edes itse sitä vaatia!

Veljeni kanssa kuvasimme lapsina itse videokameralla sketsejä, musiikkivideoita ja action-lyhytelokuvia, joissa esiintyivät minun lisäkseni veljeni koko kaveripiiri. Näistä tallenteista ehkä kuuluisin on eräs musiikkivideo, jossa laulan erittäin raivokkaasti itse säveltämääni ja sanoittamaani rock-laulua ja veljeni säestää minua pienellä Ruotsin laivalta ostetulla syntetisaattorilla.


4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Metsässä vaeltelu oli lapsuuden urheiluni ja olin aika haka myös juoksemaan, mutten ollut millään tavoin aktiivinen urheilija. Vasta 14-vuotiaana keksin itämaisen tanssin ja sitten vanhempana monet muutkin tanssilajit. Ja niin, tämä on siis se klassinen tarina, jossa olin aina se liikuntatuntien pesäpallojoukkueeseen viimeisenä valittu ja liikkunnan numeroni oli seiska. Ja nyt sitten teen töitä myös tanssijana ja tanssinopettajana... Mikä tuhkimotarina!

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Michael Jackson, minulla oli sellaisia hienoja MJ-pinssejäkin kerran luokkakuvassa. Ja isän kanssa kuunneltiin Elvistä.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Muistan yhden synttäripäivän, jolloin oli poikkeuksellisen lämmintä ja aurinkoista. Lumi oli sulanut kokonaan pois ja olimme alkukeväästä jo kesämekoissa ulkona. Poimimme niityltä kuivuneita kukkia. Muistan auringon lämpimän valon, hauraat kuivat kukat kädessäni ja lumen alta paljastuneen kostean luonnon tuoksun.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Sain kerran kauniin tummaihoisen barbin, jolla oli upeat paksut mustat hiukset, vihreät silmät (kuinka loogista) ja ihanan täyteläiset huulet. Halusin pitkään lapsena olla tummaihoinen ja ihailin aina koulubussissa ystävääni B:tä, jolla oli paksut, pitkät, kiharat, mustat hiukset ja melkein samanvärinen iho kuin barbillani...


8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Lapsena suunnittelin, että muuttaisimme 18-vuotiaina meidän kesämökillemme kahden parhaan ystäväni kanssa. Huoneista oli tehty pohjapiirros, jossa näkyi huoneiden uudet käyttötarjoitukset; oli barbihuone, jne. Sen sijaan muutinkin lopulta 19-vuotiaana Helsingin Kallioon silloisen poikaystäväni kanssa. En muista vielä silloin lapsena haaveilleeni kovin kaukaisista jutuista, ei minulle olisi tullut mieleenkään haaveilla vaikkapa näyttelemisestä ranskalaisessa tv-sarjassa!

Lapsena olisin ollut ikionnellinen tällaisesta merenneitobarbista, jolla on "oikea "pyrstö eikä mitään "pyrstövaatetta"! Oih! Ja huomatkaa myös ihana glittermerimaailma!

Hyväksyy, hyväksyy, hengittelee, hyväksyy

Casting-nainen soitti minulle eilen ja kertoi, että televisiosarjan kuvauspäivä oli vaihtunut ja uusi päivä osui musikaalitreenien viime metreille. Soiteltuani vuoron perään dinomusikaalin ohjaajalle ja casting-naiselle löysin itseni yhtä ruotsalaisen tarjoilijattaren roolia köyhempänä. Kipeänä ja väsyneenä purskahdin lohduttomaan itkuun.

Soitin hätäpuhelun ystävälle, joka sattui onneksi olemaan juuri skypessä. Puhuin hänen kanssaan, hengittelin, itkin, luovuin ja yritin hyväksyä tilanteen. Se onnistuikin lopulta ihmeen hyvin, ja tajusin kyynelistä huomlimatta, että olin kuunnellut sydäntäni ja tehnyt oikean ratkaisun, kun en jättänyt dinomusikaaliryhmää pulaan. Tänään puhelin soi uudestaan, ja ta-daa, kuvauspäivä vaihtui takaisin ja rooli on taas minun! Saat sen mistä luovut, tai miten se nyt menikään... Tilanteen hyväksyminen helpotti asioiden järjestymistä ja etenkin omaa mielenrauhaa, joka taas helpottaa asioiden järjestymistä.

Jumala/maailmankaikkeus/sisäinen voima, anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.


Tässä kehittelemäni simppeli ja ei-kovin-mullistava kaava:

1. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, voitko ihan oikeasti muuttaa asioita!

2. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, millä tavalla muuttaisit ne!

3. Mieti ja tunnustele omaa sydäntäsi kuunnellen, onko näiden muutosten tekeminen sinulle hyväksi vai ei? (Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että meidän läheistemme ja ympäristömme hyvinvointi vaikuttaa yleensä myös omaan hyvinvointiimme voimakkaasti, mutta siksipä uskontkin, että aito sydämen ääni ottaa asian huomioon ja päätökset syntyvät muun maailman huomioon ottaen...)

4. Tee tarvittavat muutokset tai hyväksy tämänhetkinen tilanne.


Toisten ihmisten hyväksyminen voi myös olla ajoittain hankalaa. Kuvitellaanpa, että olet töissä toimistossa X. Pomosi ei ole kiva. Sinua ärsyttää. Mietit työpaikan vaihtoa, mutta tykkäät nykyisestä työstäsi kovasti. Voit toimia esimerkiksi näin:

a) Päätät, ettet jaksa enää pomoasi ja vaihdat maisemaa
b) Päätät hyväksyä pomosi sellaisena kuin hän on ja opetella uuden suhtautumistavan häneen (nobody said it was easy)
c) Valitat ja nariset kaikille tilanteesta, muttet tee mitään
d) Otat asian puheeksi pomosi kanssa ja kerrot avoimesti tunteistasi (ja toivot salaa, että hän ymmärtää sinua ja muuttuu)

Viides, monimutkaisempi vaihtoehto:

Kysy itseltäsi, mikset pidä pomostasi. Herättääkö hän sinussa saman tunteen kuin joku muu aikanaan? Onko kyse omasta kipupisteestäsi, jonka voit käsitellä itse ja muuttaa jopa parhaimmassa tapauksessa radikaalisti reaktiosi ja suhteesi pomoosi? Mitä odotat pomoltasi? Onko se realistista?

Koeta ymmärtää pomoasi. Miksi pomosi ei ole kiva? Miltä hänestä tuntuu? Mitä hänelle on tapahtunut? Mitä hän toivoisi tai tarvitsisi? Voisitko muuttaa omaa tapaasi kommunikoida hänen kanssaan? Kokeile ymmärrystä ja universaalia rakkautta, näe ihmisen sydämeen päälle kertyneiden kilpien sijaan.

Jos ymmärryksestä huolimatta vastassa on yhä sama negatiivisuus, päätä nyt, voisitko hyväksyä tämän ihmisen sellaisena kuin hän on, kaikkine traumoineen ja ympärilleen kasaamine muureineen.


Poikaystäväni totesi kerran nihkeästä tyypistä, että ehkä hän on vain todella stressaantunut. Sen jälkeen olen kokenut jänniä juttuja ja pari solmua on avautunut, kun olen asennoitunut negatiivisia juttuja tekeviin/sanoviin ihmisiin rakkaudella ja ymmärtävästi. Vaikka toinen ihminen ei muuttuisikaan, oma elämä muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi, kun alkaa nähdä ympäristönsä rakkaudella ja ymmärtäen.

Muutos on mahdollista, mutta kuten Ghandhi sanoi: "Be the change you want to see in the world." Ketään muuta emme voi vaatia muuttumaan. Ja se mitä emme voi muuttaa on kai vaan hyväksyttävä, hitto vie.