Shakespearea, suklaata ja villasukkia

Hei taas tyypit! Lopetin arpomisen, jään Lyoniin. Hurraa! Kevät näyttää yhä sekavalta, mutta olen nyt treenaillut jonkin verran kiinnostavan teatteriseurueen kanssa Shakespearen sonetteja sekä improvisoitua näytelmää, joka sijoittuu 1930-luvulle.

Treenikausi oli melkoisen intensiivinen, ja viikon ajan selvisin aikaisista aamuherätyksistä mustikoilla, kauraleseillä ja vaahterasiirapilla terästetyn kaurapuuron avulla. Myöhemmin päivästä otin käyttöön tujummat lääkkeet, eli tumman luomusuklaan ja taatelit. Suklaariippuvaisuus oli päällä ankarasti, mutta yritin pitää määrät pieninä.

Tulin hieman kipeäksi rankan treenijakson päätteeksi, joten jätin taas sokerin pois ruokavaliosta. Nyt voin paremmin ja olen keskittynyt viherpirtelöihin, isoihin linssi-vihannessalaatteihin, ja ylipäätään kahteen T:hen: Terveellistä ja Tarpeeksi! Että jaksaa kunnon aterioilla, eikä tarvitse vastustaa suklaisten välipalojen kutsua...

Lyonissa oli jonkin aikaa todella kylmä. Tänään tosin +14 astetta, heh. Mutta kun täällä on 5 astetta, kylmyys on ilmankosteuden takia niin läpitunkevaa, ettei mistään muusta kuin auringonpaisteesta voi erottaa, ettei olla Helsingissä vaan eteläisemmässä Ranskassa. Kaikki villainen, mitä omistan on käytössä koko ajan. Tässä välissä kiitos äidille (ja tädille ja isoäidille) kirjavasta villasukkakokoelmasta ja muista järeästä villavarustuksesta - ja yleisestä ihanuudesta tietenkin!

Täällä villasukilleni ja äitini kutomalle ihanalle violetille megavillahuiville ensin naureskellaan - kunnes muita palelee. Lopulta kaikki vaativat päästä valtavan villahuivin uumeniin. Suomessa ihmiset osaavat pitää itsensä ja kotinsa lämpiminä - välillä liiankin lämpiminä tosin. Villaa ylle vaan siellä pohjoisessakin ja patterit pienemmälle!

Olen ruvennut kirjoittelemaan pieneen vihkoseen luovan visualisoinnin muistiinpanoja, kuten affirmaatioita ja listoja unelmista ja toiveista. Suosittelen! Unelmakartan teko on jäänyt toistaiseksi, mutta ehkäpä aloitan sen pian, kun alan hahmottaa selkeämmin mitä oikeastaan haluan.

Saa nähdä, tässä kuussa selkenee varmaan vähän, mitä teen keväällä milloinkin ja kenen kanssa. Huhtikuussa yksi todella kiinnostava koulutusjakso. Sen järjestää teatteri, jossa vedin syksyllä lasten teatterikursseja. Koulutusjaksolla opiskellaan ja yhdistellään commedia dell'artea, breakdancea, laulua, miekkailua ja beatboxingia. Aaaahh, tahtoo sinne!

Koulutukseen haetaan koe-esiintymisellä ja se on maksullinen. Rahoituksen saaminen taiteilijoiden koulutuksia rahoittavan organisaation kautta on mahdollista, jos on tarpeeksi "cachet'ita" eli esiintymis- tai harjoituspalkkioita kahden vuoden ajanjaksolla. En ole vielä laskenut, mutta minulla ei todennäköisesti ole tarpeeksi palkkioita. Onneksi työkkärin täti pyysi kiikuttamaan kurssin kustannusarvion hänelle, mikäli en saa rahoitusta muualta. Ehkä työkkäri siis maksaa? Utopistista.

Valoa ja pieniä lämpöisiä ja kivoja juttuja teille kaikille pimeyteen ja/tai kylmyyteen! (Voi vitsi tätä internetin ihmeellisyyttä, nytkin joku teistä varmaan lukee tätä ja hohottaa partaansa jossain Intiassa paahtavan auringon alla...)

Tilauksessa helppo elämä

Eksynyt olo. Iso tienristeys edessä, enkä tiedä ollenkaan minne pitäisi lähteä. Ja sittenkin kun päätös on tehty on vielä pitkä taival kuljettavana.

Toinenkin syksyn projekti peruuntui, tällä kertaa minua ei tosin "potkittu pihalle" vaan tämä ohjaaja siirsi produktiota eteenpäin vuodella. Sääli, odotin prokkista innolla ja meidän piti lähteä viikon päästä kahdeksi viikoksi treenaamaan etelään (siis eteläisempään Ranskaan). Toissapäivänä puhelin soi ja ohjaaja pahoitteli, ettei hänellä ole aikaa eikä energiaa tälle produktiolle, kylläkin erittäin ymmärrettävistä syistä. Näin ollen minulla ei ole loka- ja marraskuussa töitä - lukuunottamatta muutamaa huonosti palkattua teatterityöpajaa lapsille.

Mietin siis uutta suuntaa. Jos menestys ei ole tullakseen täällä Lyonissa, minun on pakko ennen pitkää vaihtaa maisemaa. Siis jollen halua tehdä jotain muuta työtä ansaitakseni rahaa. Mutta en halua.

Koska en aio vaihtaa ammattia, käyn yksinkertaisesti läpi erilaisia vaihtoehtoja. Voisin hankkia agentin, ruveta filmitähdeksi ja muuttaa Pariisiin. Voisin etsiä töitä Suomesta jostain maakuntateatterista, aloittaa uudestaan elämän jossain pikkukaupungissa ja opetella taas sietämään kylmää ja pimeää. Tai voisin ruveta suomalaiseksi filmitähdeksi Helsingissä. Tai lähteä takaisin Englantiin.

Muualle lähtemiseen on kuitenkin muutama ehto: Määränpäässä on oltava luvassa varma työpaikka tai lukuisia hyvinpalkattuja projekteja. En nimittäin enää aio hypätä täysin tyhjän päälle, sen verran uuvuttava kokemus se oli. En myöskään aio opetella uutta kieltä. Enkä seurata kumppaniani, enkä ottaa muutenkaan suunnitelmissani huomioon ketään muuta kuin minut. Saa nähdä, tinginkö ehdoista heti huomenna.

Ensi viikolla on onneksi neljän päivän työpajajuttu tutun näyttelijän kanssa, teemme eri alojen taiteilijoiden kanssa jotain taidehiippailujuttuja ja esiinnymme tulevaisuudessa kaikenlaisissa yllättävissä paikoissa ja tilanteissa. Siis jos he nyt haluavat minut mukaan porukkaan, mutta näin ainakin alustavasti ymmärsin.

Lisäksi teatterityöpajoja lapsille on vielä jäljellä, kyllä nekin ovat ihan kivoja palkan surkeudesta huolimatta. Ja saanpahan liikuntaa ja paremman mielen penskojen kanssa pomppiessa.

Mitä nyt haluaisin?

Ison leffa- tai televisioroolin keväälle. Sellaisen, joka takaisi toimeentulon kesään asti ja jonka avulla saisin oikeuden taiteilijatyöttömyyskorvaukseen, eräänlaiseen freelancerin kuukausipalkkaan. Kuvaukset voisivat olla Pariisissa ja Lyonissa. Kameran kanssa työskentely on täällä melkein aina todella hyvin palkattua. Ja tietysti mainekin toisi mammonaa, jota nyt vaan kerta kaikkiaan tarvitsen.

Olen kyllästynyt sinnittelemään ja miettimään pään puhki jokaisella ruokakauppakäynnillä, jotta en tuhlaisi liikaa. Haluan joku päivä ostaa asunnon, syödä pelkkää luomuruokaa, käydä tanssitunneilla ja joogassa, matkustaa junalla Euroopan läpi, käydä isoissa teattereissa (ja miksei myös näytellä niissä) ja konserteissa, olla taloudellisesti täysin itsenäinen.

No, tulin juuri lenkiltä ja jotain pitäisi tehdä kai tänäänkin. Tässä seuraavat askeleet, jotten masentuisi täysin tänä viikonloppuna:

1. Käy suihkussa.

2. Pukeudu.

3. Imuroi, vaihda lakanat ja siivoa.

4. Listaile unelmia ja ala (vihdoin) tekemään unelmakarttaa.

5. Mene ostamaan uusi kaunis kalenteri, jonne kirjoitat sitten ylös ensi kevään kuvausten aikataulut, prokkisten harjoitukset ja esityspäivämäärät.

6. Osta hyvää ja terveellistä ruokaa. Unohda raha. Ostoslista: Porkkanoita, kaalia, linssejä, parsakaalia, papuja, pinaattia, herkkusieniä, oliiviöljyä, jogurttia (täysrasvaista, vuohenmaidosta tehtyä), sitruunoita, omenoita, banaaneja, rusinoita, kaurahiutaleita, kokojyväruisleipää, salaattia, valkosipulia, inkivääriä, hunajaa, rypälemehua,

7. Katso joku inspiroiva leffa ja syö hyvä ja terveellinen illallinen. Jatka unelmakarttaa. Nuku hyvin.

8. Joogaa aamulla pitkään, tee itsellesi viherpirtelö ja mene puistoon kävelylle.

9. Syö hyvä lounas.

10. Mene jonkun ystävän kanssa kivaan kahvilaan.

11. Improvisoi. Katso minne tie vie. Kaikki järjestyy.

Onnellinen blondi

Onnellisuus. Ulkona sataa, +12 astetta. Syksyinen tuuli.

Tunnen tällä hetkellä itseni kauniiksi. Se on jännä tunne. Katselin rakkaan ystäväni minusta ottamaa kuvaa. Se oli otettu Suomessa toisen rakkaan ystävän ihanissa häissä kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Näytin kolmikymppiseltä. Tarkastelin ryppyjä silmieni ympärillä. Kauniisti kiharrettuja hiuksiani. Näin itsessäni jotain, joka oli kasvanut, muuttunut, kypsynyt. Rauhoittunut.

Kävin äsken lenkillä. Kuuntelin iPodista musiikkia, joka muistutti minua eräästä villistä sinkkukaudestani 8 vuotta sitten. Ei sillä, etten yhä olisi villi, toisenlaisilla ja osittain samanlaisillakin tavoilla. Rhône-joen rannassa mies istui penkillä ja meditoi. Punnersin laiturilla ja hengittelin syyspäivän tuulta. Hymyilin vastaantulevalle naiselle. Juokseminen tuntui kevyeltä ja vapauttavalta. Kotona venyttelin ja joogasin. Sain vahvemman otteen nykyhetkestä ja tekemättömät asiat lakkasivat stressaamasta. Olin vaan ja venyin.

Luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin tähtitieteilijästä. Hän suositteli tähtitiedettä kaikille, siis harrastuksena. Siitä saa kuulemma perspektiiviä meidän pieniin ja suuriin ongelmiimme.

Sain tänään facebookiin viestin vanhalta lukiokaverilta, hän sanoi että näytän nykyään professionaalin barbinukkemaiselta. Häntä pelotti ja vähän ällötti tämä, ja hän pohti, olenko enää sama ihminen kuin silloin aikanaan, kun juttelimme joogasta lukion liikuntatunnilla. Vastasin hänelle, että suhtaudun ehkä itseeni nykyään vähän lempeämmin ja humoristisemmin. Että minua ei haittaa olla barbinukkemainenkaan välillä. Ja että facebook-profiilistani ei toisaalta oikein voi päätellä, miltä näytän nykyään.

Eilen parisuhteeni ahdisti minua. Kaipasin rakkaudentunnustuksia, huippuhetkiä, intohimoa, uutuudenviehätystä... Tämähän on ihan tuore suhde, miksi nyt jo tuntui tältä? Päätin, ettei parisuhteeni tarvitse tehdä minua onnelliseksi. Siivosin suuren hyllykköni, ja kävin läpi vaatteeni ja laitoin turhat kamat kierrätykseen ja roskikseen. Kuuntelin hyvää musiikkia. Juttelin yli tunnin vanhan ystäväni kanssa. Heitin pois pari vanhaa valokuvaa. Leikkasin hihat pois muutamasta t-paidasta. Illalla Rumpali tuli luokseni, ja parisuhde olikin yhtäkkiä ihan kiva ja tuore ja intohimoinen ja onnellinen. Kuten minäkin.

Torstaina näin hassun suurimmaksi osaksi improvisoidun performanssin, jossa esiintyivät erään tutun näyttelijän, Florencen lisäksi tanssija, sarjakuvapiirtäjä (fläppitaulun ja tussiensa kanssa) ja laulaja-muusikko. Se oli tosi hauska ja inspiroiva ja tekotaiteellinen pläjäys. Florence pyysi minuakin mukaan tähän "kollektiiviin" esiintymään kaikenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Odotan innolla uutta tekotaiteellista aluevaltaustani. Hih.

Samana iltana sain päähäni syödä jotain suklaista matkalla performanssista kotiin. Vartija tervehti minua leveällä hymyllä pienessä puoleenyöhön asti auki olevassa ruokakaupassa. Hän tarkkaili, kun laahustelin ympäriinsä tutkaillen kaupan herkkuvalikoimaa. Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie-suklaajäätelöä? Mukaterveellinen kurpitsansiemenmuffini? Luomusuklaalevy? Kävelin ulos kaupasta suklaamuffini kädessä, se oli erittäin hyvää. Siinä oli isoja suklaapaloja ja se oli tehty ulkoilmassa kasvaneiden kanojen munista.

Nyt menen jatkamaan suursiivousta ja feng shui-projektia. Paljon onnellisuutta täältä sateisesta Lyonista teille kaikille!!

Rauhaa, rakkautta ja riippumattomuutta

Palasin juuri viikolopunvietosta Rumpalini vanhempien luota kauniiden vuorten ja kastanjapuiden keskeltä. Istun yksin sotkuisessa huoneessani. On vähän surumielinen ja haikea olo. Sellaisella aika rauhallisella tavalla.

Rumpalin kanssa on hyvä olo, vaikka muutama konfliktitilannekin on tullut eteen. Kommunikaatiomme ei silloin ole sujunut täysin mutkattomasti, mutta kehitystä parempaan suuntaan on näkyvissä. Ainakin olen saanut aina sanottua (viimeistään jälkeenpäin) kaiken mieltäni painavan ääneen ja minua on kuunneltu.

Olen myös tarkastellut itseäni kriittisesti peilistä ja opetellut päästämään irti kaikkien räikeimmistä puolustusmekanismeistani - esimerkiksi itkuun purskahtamisesta silloin, kun siihen ei oikeasti ole syytä.

Rumpali itse on hieman epävarma siitä, haluaako hän olla vakavassa parisuhteessa. Hän on aika nuori ja omasta mielestään liian kokematon. Hän ei tiedä, onko hän valmis sitoutumaan ja haluaisi ehkä vielä kokea lisää ja elää vapaana.

Minua ei pelota tämä yhtään, päinvastoin on hassulla tavalla vapaa ja irtonainen olo, vaikka olenkin rakastunut. En jaksa murehtia nyt mistään, olen valmis menettämään kaiken. Ei minun onnellisuuteni ole kiinni hänestä, aivan kuten ei edellisestä poikaystävästänikään. Katsotaan, minne elämä meidät kuljettaa, ainakin nyt viihdymme tosi hyvin yhdessä. Ja hän taitaa myös olla minuun aika rakastunut. Mikä on tietysti normaalia, koska olen tosi ihana.

Työrintamalla näyttää valoisammalta kuin aikaisemmin. Sain teatterikurssien vetäjän sijaisuuden tunnetussa Lyonilaisessa teatterissa - erittäin hyvä tapa soluttautua sisään! Ja liikehtiä lavaakin kohti, sillä kaikki muut kurssien vetäjät ovat lisäksi näyttelijöitä teatterin omassa compagnie'ssa. Mutta kyllä kurssienkin vetäminen on tosi nastaa, eli jee jee, hyvin menee! Lisäksi vedän myös pikkukaupungissa teatterikursseja kaksi kertaa viikossa.

Lokakuun puolivälissä alkavat uuden prokkiksen treenit, näyttelen siinä kahdestaan kuulemma megalahjakkaan näyttelijä-sirkustaiteilija-tanssijakundin kanssa. Ei haittaa.

Ja marras- ja joulukuussa on vuorossa dinosaurusmusikaalin uusintavedot Pariisissa, sekä muutama improvisaatiokurssi hoitsuopiskelijoille.

Ja sitten tietenkin ne lukuisat televisio- ja leffaroolit, jotka saan kyllä varmasti tässä syksyn aikana. Heh heh.

Unelmakartta odottaa edelleen tekijäänsä. Mitäköhän juuri nyt toivoisin? Entä pidemmällä tähtäimellä?

Lyhyen tähtäimen toiveita:

- terveellisiä herkkuja : taateleita, raakasuklaata, kaikkia ihania raakajälkkäriherkkuja

- siivousintoa

- sauna ja hieronta

- ruusuja

- uusi Melvitan luomuhajuvesi

- pieniä rooleja ja avustajahommia tv-sarjoissa ja elokuvissa syksyn mittaan

- noista töistä rahaa (ruokaan, sairasvakuutukseen, kännykkälaskuun, joogatunteihin, niihin raakajälkkäriherkkuihin...)

- että voisin muuttaa minulle torstaiksi annetun casting-ajan, koska olen silloin matkalla Suomeen

Pitkän tähtäimen toiveita:

- iso televisio- tai leffarooli, joka avaa ovia (keväällä)

- paljon rahaa (oman kämpän ostamiseen, ajokortin hankkimiseen, matkustamiseen, tanssitunteihin, laulutunteihin, erilaisiin kursseihin, teatterissa käymiseen, ravintolassa syömiseen...)

- mielenkiintoisia ja hyvin palkattuja teatteriprokkiksia, joiden aikataulut eivät mene päällekkäin (keväällä)

Siinäpä muutama unelma, unelmakarttainspiraatiota odotellessa... Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä vähän tällaisessa jumiolotilassa, en saa itsestäni kauhean paljon irti. Virtsatientulehduskaan ei parantunut antibiooteilla, nyt vedän karpalomehua ja huomenna taas lääkäriin... Toivottavasti pääsen kohta taas vauhtiin, parannun ja innostun riehumaan ja nauttimaan elämästä entiseen malliin.

Väärän väriset hiukset

Sain äsken sähköpostia ohjaajalta, jonka esityksessä näyttelin keväällä ja jonka teatteriseuruetta kutsuin vielä alkukesästä omaksi teatteriseurueekseni. Kunnes syksyn produktion aikatauluja kysellessäni sain epämääräisen sähköpostin, jossa ohjaaja totesi, että meidän täytyy puhua uudestaan produktiosta ja että olisi hyvä, jos pääsisin koe-esiintymiseen.

Koko vuoden ajan olimme puhuneet tästä produktiosta sellaiseen sävyyn, että minä olin siinä itsestäänselvästi mukana. Epäilys hiipi nyt minuun. Oliko hän muuttanut mielensä?

Koe-esiintymisessä minulle tuli kuitenkin mieleen, että ehkä hän halusi vain vielä varmistua siitä, että meidän kemiamme toimisivat uusien näyttelijöiden kanssa. Ehkä kaikki olikin hyvin, ja olin vain kuvitellut kaiken. Rentouduin.

Tunsin, kuinka olin läsnä joka solullani ja kuinka liu'uin harjoituksesta toiseen sulavasti. Kontakti muiden näyttelijöiden kanssa oli luonteva ja lämmin. Hyvin menee, ajattelin.

Viimeisen koe-esiintymispäivän jälkeen rohkaistuin kysymään suoraan, olenko mukana produktiossa. Tunsin kuitenkin tarvitsevani tekosyyn tähän ärsyttävään uteluun, sillä eihän ole normaalia haluta tietää paria kuukautta etukäteen, mistä repii syksyn vuokrarahat, ei tietenkään. Vetosin lähestyvään Suomeen lähtöön ja teatterikursseihin, joita alkaisin vetämään lapsille pikkukaupungissa (kyllä, juuri siinä pikkukaupungissa...) ja joiden aikataulut piti vahvistaa nopeasti.

No, vastaus oli, ettei hän halunnutkaan minua esitykseen. Hän halusin "homogeenisen ryhmän". Kaikilla muilla koe-esiintymiseen osallistuneilla naisilla oli tummat hiukset. Ja ihan erilainen aksentti kun minulla. Kiitin tiedosta, toivotin hyvät kesät ja kävelin ulos ovesta. Saisikohan tämä blondi välillä vähän kiroilla? Vaikka ranskaksi? Mèrde.

Ja muistaako joku muuten pariisilaisen Louis'n, draamailevan kolleegani? Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi hän draamaili tämän ohjaajan kanssa.

Louis oli myös mukana koe-esiintymisessä - omalla kustannuksellaan Pariisista asti - ja Suomessa ollessani sain tekstiviestin: "En ole sitten mukana produktiossa. Ehkä Patrick on, mutten ole varma. Pistää vihaksi, tunnen itseni ääliöksi. Nähdään pian Mademoiselle Fromage." Louis oli elellyt samanlaisessa uskossa kuin minäkin, ja hänenkin kalenterinsa ammotti nyt tyhjää.

Ollessani rumpalini kanssa Ardèche'issa ohjaaja yritti soittaa minulle ja jätti viestin vastaajaani. En soittanut takaisin, koska kuuluvuus oli todella huono. Kun muutaman päivän päästä yritin soittaa, ohjaaja ei vastannut. Palattuani Lyoniin stressailin peruutetuista tanssikursseista ja yritin löytää uusia töitä, joista saisin rahaa vuokraan.

Ja entäs se tänään tullut sähköposti, jonka luin äsken? No siinä herra ohjaaja ihmetteli syyllistävään sävyyn, miksen ollut vastannut hänen soittopyyntöönsä, ja että olisin kaikesta huolimatta tervetullut harjoituksia seuraamaan ja aamulämmittelyyn osallistumaan.

Huomenna sitten soittelen ja selittelen kauniilla ja ystävällisellä tavalla, että olin keskittynyt löytämään töitä niiden töiden tilalle, jotka hän oli minulle luvannut ja sitten perunut lupauksensa. Ja lupaan tietenkin tulla niihin aamutreeneihin, joissa ne minun tilalleni otetut brunetit heiluttelevat paksuja hiuksiaan, venyttelevät solakoita vartaloitaan ja artikuloivat välimerellisillä aksenteillaan. Voi elämä, mikä ammatti.

Rumpali

Toim.huom. Tästä piti tulla vaan pieni yleisten kuulumisten päivitys, mutta teksti alkoi elää omaa elämäänsä.

Olen jälleen Lyonissa, omassa huoneessa, omien tavaroiden (lue: oman sotkun) keskellä. Ihanaa, kun voi olla ihan omalla tavallaan ja omassa rauhassa. Paluu Ranskaan on sujunut vaihtelevasti, töitä on vähän peruuntunut ja alku takkuili muutenkin, mutta enimmäkseen on ollut hyvä fiilis ja uusiakin töitä on luvassa.

Kun tulin Suomesta, ehdin juuri ja juuri nähdä muutaman ystävän ja hoitaa pari pakollista byrokratiahommaa, kun tulikin lähtö loman jatkoajalle Ardèche'iin uuden poikaystäväni kanssa. Sivulauseessa piti nyt tuokin mainita sitten.

No okei, ihan vähän siitäkin aiheesta. Suhtaudun melko rauhallisesti siihen, mitä uudesta suhteestani tulee. Kyseessä on minua 3 vuotta nuorempi kundi, joka on ammatiltaan rumpali. En ole aikaisemmin ollut minua nuoremman (tai edes samanikäisen) miehen kanssa parisuhteessa. Hassua.

Tämä rumpalikundi on aika monella tapaa minunlaiseni ihminen. Ja aika ihana. Käynpä huvikseni läpi muutaman tärkeän kohdan listastani. Check = pitää erittäin suureksi osaksi paikkansa. Koska emme ole robotteja. Blondikin sen älyää.

1. Avoin elämään erilaisissa ympäristöissä ja mahdollisesti jopa eri maissa --- 15. Avoin teatterille ja kaikenlaiselle esittävälle taiteelle, kiinnostunut, tulee mielellään katsomaan niin minun esityksiäni kuin muitakin teatteriesityksiä, konsertteja, jne. --- 35. Samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita kuin minulla, mahdollisesti joitain yhteisiä harrastuksia ja/tai intohimoja. --- 38. Tykkää matkustaa ja tehdä spontaaneja retkiä. --- 39. On kotonaan niin metsässä kuin suurkaupungissakin.

Check. Kutsuu minut konsertteihinsa (jotka ovat aina loistavia), tulee mukanani esityksiini ja on kiinnostunut projekteistani. Poimii Suomessa kanttarelleja ja mustikoita ihan innoissaan. Opettelee innokkaasti suomea, ei oikeastaan taitaisi panna pahakseen Suomeen muuttoakaan.

2. Uskaltaa tehdä spontaanejakin päätöksiä ja ottaa riskejä. --- 4. Tekee sitä, mistä nauttii, mutta on aikuinen eikä pelkää velvollisuuksia ja vastuuta. --- 28. Innostuu melko helposti, mutta harkitsee tarkkaan isoja päätöksiä. Check. Ammattimuusikko, hoitaa raha-asiansa yms. huolellisesti ja tekee aina sen minkä lupaa. Tuli tapaamaan minua Suomeen kesällä, vaikka suhteemme oli vielä epämääräisessä tilassa.

5. Rakastaa minua ja näyttää ja kertoo sen minulle. - Check, mutta rakkaus on vielä hänelle liian iso sana, mutta tykkää minusta valtavasti ja näyttää ja kertoo sen minulle. Edit: No tulihan se r-sanakin sieltä. Suomeksi tietenkin. 7. Haluaa sitoutua ja on siihen valmis ja kykenevä. Haluaa kyllä olla kanssani ja on enemmän sitoutuvaa tyyppiä, mutta läpi paistaa vielä ihan pikkiriikkisen sellainen nuoren miehen halu saada lisää kokemuksia ja pysyä vielä sinkkuna. Katsellaan.

8. Sosiaalinen, tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. --- 12. Kunnioittaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä. Check. Tuli Suomen reissulla kanssani polttareiden suunnittelutapaamiseen ja laittoi kavereilleni ruokaa kultainen paljettihattu päässä. Kaverini olivat tietenkin aivan myytyjä. Rakastaa kissoja. Kierrättää. Ostaa luomua.

10. Ei hermostu turhasta, rauhallinen ja rento. --- 13. Osaa myöntää, jos on väärässä, eikä syyllistä toisia omista virheistään tai huonoista fiiliksistään. Hermostuu helposti, mutta ei tosin aina. Katsellaan. Ajoittain kyllä osaa tunnistaa myös omat heikkoutensa, mutta muutaman kerran kaikki on ollut minun syytäni. Jälkeenpäin uskaltaa kuitenkin nöyrtyä ja analysoida asioita rakentavammin - yleensä siinä vaiheessa, kun allekirjoittanutkin nöyrtyy.

11. Pitää tärkeimpänä elämässä omaa ja muiden onnellisuutta, priorisoi ihmissuhteet työn ja rahan edelle. --- 16. Tsemppaa minua ja muita ihmisiä ympärillään, tykkää ilahduttaa ja auttaa. --- 21. Empaattinen ja välittävä, kunnioittaa toisia ja ottaa heidät huomioon. Check. Aaaah. Ihanaaaaa. Tsemppaa ja rohkaisee minua duunijutuissa ja antaa loistavia neuvoja. Haluaa pitää minusta huolta ja auttaa aina, jos tarvitsen apua. Ei suostu eikä pysty nukkumaan, jos minulla on paha mieli vaan haluaa lohduttaa minua.

17. On ollut aiemmin ainakin yhdessä vakavassa ja kohtuullisen pitkässä suhteessa ja erosta on jo hieman aikaa. Vain lyhyitä suhteita takana. Ei välillä kommunikoi kovin rakentavalla tavalla, mutta meillä on toisaalta myös hyvin erilaiset "keskustelukulttuuriset" taustat. 19. Haluaa hoitaa parisuhdetta ja puhua asioista avoimesti. --- 20. Tuntee itsensä, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja haluaa kehittää itseään. Check. Vaikka kompuroi välillä. Kuten allekirjoittanutkin.

23. Urheilee ja pitää huolta terveydestään ja muutenkin itsestään sisäisesti ja ulkoisesti. Check, lähtee lenkille kanssani ja haluaa aloittaa Alexander-tekniikan ja on nyt kovasti innostunut syömään kasvispainotteisesti.24. Käyttää alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan eikä polta tupakkaa. Melkein-check. Noh, ranskalainen, joka rakastaa viinejä. Mutta myös ranskalaisella kohtuudella, onneksi.

26. Luottaa minuun. Ei ole omistushaluinen eikä mustasukkainen, mutta haluaa silti tuntea olevansa erityisasemassa minun elämässäni. Check. Sanoo olevansa mustasukkainen, mutta ei mielestäni ole sitä ollenkaan. Ei haluaisi nähdä minua flirttailemassa jonkun toisen kanssa, eikä halua kuulla yksityiskohtia aikaisemmista suhteistani = normaalia.

29. Ei ole cool eikä esitä, uskaltaa näyttää myös heikkoutensa. --- 31. Hyvä itsetunto, luottaa itseensä. Check. Välillä. Kuten allekirjoittanutkin.

30. Erittäin viehättävä ja hurmaava. Check.

33. Kotoisa ja turvallinen. Check, mutta pieni epäilys tällä rintamalla. Liian aikaista sanoa. Täytyy totutella.

36. Kohtuullisen siisti, järjestelmällinen ja jämpti, muttei kaavoihinsa kangistunut. Check. Samanlainen siivousasenne, ja vielä hitusen järjestelmällisempi kuin minä. Hitusen.

40. Asuu Lyonissa (tai haluaa muuttaa tänne) eikä aio (ainakaan lähivuosina) muuttaa pois täältä. Check. Asuu toisella puolella jokea, vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Siinä oli ihan vähän siitä aiheesta. Ai niin ja kun murehdin jotain, niin rumpalini toteaa: "Kaikki järjestyy." Siis suomeksi.

Vielä viikko

Loma ruisleipämaassa on kulunut yllättävän nopeasti, välillä sairastaen ja erakoituen ja välillä hektisen iloisena ympäri Suomea pyörien. Tähän mennessä olen:

- käynyt miimikurssilla ja nähnyt hienoja esityksiä Tampereen teatterikesässä - ja tutustunut siellä ranskalaisen esityksen teknikoihin ja näyttelijöihin, joista yksi oli ollut siellä Avignonin teatterifestareilla sen Juliette Binochen vastanäyttelijänä, hih hih.

- ollut järjestämässä kaksia polttareita ihanille ystävilleni - niiden ohjelmaan kuului muunmuassa Black Eyed Peasin My Humps-biisin suomenkielisen version levyttäminen, tanssillisen "musavideon" filmaus Destiny's Childin Bootylicious-kappaleeseen ja drag queenin esiintyminen, sekä tietysti villi tanssiminen aina kun mahdollista!


- tavannut erinäisiä villieläimiä läheltä: kolme hirveä ja vasan, peuran vasoineen, kuikkia, hirvikärpäsiä, punkkeja, sudenkorentoja, silkkiuikkuja, oravia, sammakoita... Ja tietysti muita epämääräisiä vaappuvia otuksia.


- joutunut myöntämään katkeran häviöni sienestyksessä, ja vieläpä ranskalaiselle muusikolle! Metsässä kuului aina vaan jostain takaani: "Ici, ici!!" Ja kun saavuin paikalle, oli herralla kädet täynnä kanttarelleja. Itse en löytänyt yhtäkään. Hirvittävä häpeä.

- pyörinyt kaikenmaailman konserteissa, klubeilla, puistoissa ja festivaaleilla rakastamassa Helsinkiä


- joogannut laiturilla peilityynen järven ympäröimänä, juossut hikipäissäni mökkisaaren metsässä ympyrää ja herkutellut pureskeltavalla (eli tehosekoittamattomalla) pirtelöllä: pari desiä rypälemehua, ruokalusikallinen spiruliinaa, 1-2 desiä marjoja, taatelinpaloja, pilkottua inkivääriä, pilkottu banaani ja välillä myös vääräoppisesti maitorahkaa, sekoitetaan lomalaisen rennolla otteella haarukalla murskaten. Ei näyttänyt houkuttelevalta, mutta hyvää oli!


- käynyt nielunviljelyssä ja maksattanut äitini kipeäksi, koska en ollut hankkinut eurooppalaista sairaanhoitokorttia enkä matkavakuutusta.

- Syönyt Seurasaaressa Ingmanin café latte-jäätelöä, joka on vuosituhannen alkuun sijoittuneen jäätelömyyjäurani vuoksi ainoa kotimainen jäätelö, josta suostun maksamaan - mikään muu ei enää maistu miltään! Haluaisin myös tässä tarkentaa, että pehmiskoneen puhdistusprosessiin (ja sen muutamiin laiminlyöteihin) tutustuttuani on pehmytjäätelökin jäänyt ostamatta.

- tilannut uuden passin 3 minuutissa. Poliisiaseman kassaneiti ilmoitti, että tekstiviestillä tulee sitten ilmoitus, kun sen voi hakea - tekstiviestillä!!! Liian helppoa!

- hakenut uusitut pankkikorttini kahdesta eri helsinkiläisestä konttorista, jotka olivat jostain syystä molemmat minun "kotikonttoreitani" ja ihmetellyt, miksi luottokorttimaksun automaattiveloituksen minimimäärä 30€ laskutetaan tililtäni automaattisesti, vaikken ole ostanut luottokortillani mitään. Eli ei täälläkään aina ole onneksi blondilla helppoa.


- juonut muutaman ylihinnoitellun superpirtelön ja kuolannut kivoissa ekopuodeissa kaikkia ihania tuotteita ja meinannut ostaa ruisleivän juurta Jyväskylästä Katriinan kaupasta. Oli kallista. Ostan, kun en ole enää köyhä ja kun olen varma, että meinaan sitten kanssa leipoa sitä leipää.


- viettänyt epäterveellisyysillan ja ostanut lempipakastepizzaani Alepasta & lempi-irtokarkkejani Makuunista ja käpertynyt pedatulle sängylle tyynyjen sekaan (parasta!) katsomaan huonoa romanttista komediaa, missä näytteli sentään Blondin kostosta tuttu ihana Reese Witherspoon. Leffan nimi oli How Do You Know, en suosittele. Pizza ja karkit olivat hyviä.

- kierrellyt UFF:eissa ja ostanut ihanan violetin seeprakuvioisen neuletakin, saanut isoäidiltäni violetin huivin, ostanut kuudella eurolla Prisman lastenosastolta violetit vakosamettihousut (kokoa 164) - ai mikäkö tämän hetken lempivärikö kö kö? (Muistakaa lukea ääneen tuo loppu, ranskankielentaitoiset.)


Ihanaa on ollut, mutta nyt alan jo pikkuhiljaa odottaa paluuta takaisin patonkimaahan. Ruisleivät matkalaukussa, naturellement!

Kiitos

Kiitos, että olen saanut uida kirkkaissa järvissä ja syödä mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia. Kiitos, että näin 3 hirveä ja riemukkaasti loikkivan vasan pellolla 15 metrin päässä minusta. Kiitos, että sain uida kuikan kanssa auringonlaskun maalaamassa järvessä.


Kiitos herkullisista suklaakonvehdeista ja makeista nauruista Café Lasipalatsin terassilla.

Kiitos aivan ihanasta ja koskettavasta konsertista, Eva & Manu.


Kiitos, että säteilet, tanssit ja naurat täydestä sydämestäsi.

Kiitos, että sain olla sylissäsi ja lähelläsi. Kiitos ymmärryksestäsi ja täydellisestä tekstiviestistä.

Kiitos kaikesta avusta, rakkaudesta ja turvasta, jota tarvitsin jo aiemmin, mutta jonka nyt saan teiltä moninkertaisena. Kiitos kiinalaisesta ruuasta ja ruttopuiston penkillä istuskelusta. Kiitos saunan lämmittämisestä ja autokyydistä metsäretkelle, ja kiitos, että olet alkanut käydä kuntosalilla. Kiitos retkieväistä, tsemppauksesta ja viisaudestasi.


Kiitos, että saan tehdä työtä jota rakastan. Kiitos, että uskallan kuunnella sydäntäni ja elää elämääni omalla tavallani. Kiitos, että kipu rinnassani on kadonnut.

Kiitos suurista turkooseista sulkakorvakoruista. Kiitos, että olet ihana, hullu ja riehakas ystäväni, jonka kanssa voin jakaa ihan kaiken. Kiitos, että saimme järjestää sinulle megabileet. Kiitos, että palasit elämääni.

Kiitos, että tanssit kanssani Mbarin terassilla.

Kiitos inspiroivasta ja voimaannuttavasta keskustelustamme junamatkalla.


Kiitos, että uskalsit tehdä vaikean päätöksen. Kiitos, ettet ole muuttanut mieltäsi.

Kiitos, että 21 vuoden jälkeen olet yhä minun ystäväni ja tuet ja ymmärrät minua.

Kiitos, että veitte minut festarireissulle Poriin. Kiitos lettukesteistä nuotion äärellä.


Kiitos, että lainasit kämppääsi juuri ratkaisevalla hetkellä. Kiitos, että olet ihana minun veljelleni.

Kiitos herkullisesta suklaakakusta, yösijasta ja mahtavasta viikonlopusta Tampereella.

Kiitos vaaleanpunaisesta powerpoint-suunnitelmasta, viinistä, ihanista glitterpalavereista ja ehtymättömästä energiastasi. Kiitos, ettet anna minun latistaa itseäni ja että löydät aina oikeat sanat. Kiitos ystävyydestämme ja yhteydestä, joka saa sydämeni pakahtumaan.

Kiitos kauniista Sarah Bernhardt-kortista. Kiitos mökkilomasta, joka antoi voimaa pitkäksi aikaa. Kiitos tositarinoista, joita en koskaan väsy kuuntelemaan.


Kiitos, että tulit juttelemaan minulle bileissä. Kiitos, että ostit lentoliput itsellesi ja boyfriend-farkut minulle UFF:ista. Kiitos, että tsemppaat minua työssäni. Kiitos halauksista, healingistä ja hellyydestä. Kiitos, että lupasit valvoa vierelläni niin kauan, kunnes minulla on parempi mieli. Kiitos, että haluat oppia äidinkieltäni. Kiitos kärsivällisyydestäsi ja sinnikkyydestäsi. Kiitos, että olet rehellinen.

Kiitos siitä, että luit tämän tekstin ja että olet kiva ja että teet parhaasi ja sen minkä jaksat.