Tilauksessa helppo elämä

Eksynyt olo. Iso tienristeys edessä, enkä tiedä ollenkaan minne pitäisi lähteä. Ja sittenkin kun päätös on tehty on vielä pitkä taival kuljettavana.

Toinenkin syksyn projekti peruuntui, tällä kertaa minua ei tosin "potkittu pihalle" vaan tämä ohjaaja siirsi produktiota eteenpäin vuodella. Sääli, odotin prokkista innolla ja meidän piti lähteä viikon päästä kahdeksi viikoksi treenaamaan etelään (siis eteläisempään Ranskaan). Toissapäivänä puhelin soi ja ohjaaja pahoitteli, ettei hänellä ole aikaa eikä energiaa tälle produktiolle, kylläkin erittäin ymmärrettävistä syistä. Näin ollen minulla ei ole loka- ja marraskuussa töitä - lukuunottamatta muutamaa huonosti palkattua teatterityöpajaa lapsille.

Mietin siis uutta suuntaa. Jos menestys ei ole tullakseen täällä Lyonissa, minun on pakko ennen pitkää vaihtaa maisemaa. Siis jollen halua tehdä jotain muuta työtä ansaitakseni rahaa. Mutta en halua.

Koska en aio vaihtaa ammattia, käyn yksinkertaisesti läpi erilaisia vaihtoehtoja. Voisin hankkia agentin, ruveta filmitähdeksi ja muuttaa Pariisiin. Voisin etsiä töitä Suomesta jostain maakuntateatterista, aloittaa uudestaan elämän jossain pikkukaupungissa ja opetella taas sietämään kylmää ja pimeää. Tai voisin ruveta suomalaiseksi filmitähdeksi Helsingissä. Tai lähteä takaisin Englantiin.

Muualle lähtemiseen on kuitenkin muutama ehto: Määränpäässä on oltava luvassa varma työpaikka tai lukuisia hyvinpalkattuja projekteja. En nimittäin enää aio hypätä täysin tyhjän päälle, sen verran uuvuttava kokemus se oli. En myöskään aio opetella uutta kieltä. Enkä seurata kumppaniani, enkä ottaa muutenkaan suunnitelmissani huomioon ketään muuta kuin minut. Saa nähdä, tinginkö ehdoista heti huomenna.

Ensi viikolla on onneksi neljän päivän työpajajuttu tutun näyttelijän kanssa, teemme eri alojen taiteilijoiden kanssa jotain taidehiippailujuttuja ja esiinnymme tulevaisuudessa kaikenlaisissa yllättävissä paikoissa ja tilanteissa. Siis jos he nyt haluavat minut mukaan porukkaan, mutta näin ainakin alustavasti ymmärsin.

Lisäksi teatterityöpajoja lapsille on vielä jäljellä, kyllä nekin ovat ihan kivoja palkan surkeudesta huolimatta. Ja saanpahan liikuntaa ja paremman mielen penskojen kanssa pomppiessa.

Mitä nyt haluaisin?

Ison leffa- tai televisioroolin keväälle. Sellaisen, joka takaisi toimeentulon kesään asti ja jonka avulla saisin oikeuden taiteilijatyöttömyyskorvaukseen, eräänlaiseen freelancerin kuukausipalkkaan. Kuvaukset voisivat olla Pariisissa ja Lyonissa. Kameran kanssa työskentely on täällä melkein aina todella hyvin palkattua. Ja tietysti mainekin toisi mammonaa, jota nyt vaan kerta kaikkiaan tarvitsen.

Olen kyllästynyt sinnittelemään ja miettimään pään puhki jokaisella ruokakauppakäynnillä, jotta en tuhlaisi liikaa. Haluan joku päivä ostaa asunnon, syödä pelkkää luomuruokaa, käydä tanssitunneilla ja joogassa, matkustaa junalla Euroopan läpi, käydä isoissa teattereissa (ja miksei myös näytellä niissä) ja konserteissa, olla taloudellisesti täysin itsenäinen.

No, tulin juuri lenkiltä ja jotain pitäisi tehdä kai tänäänkin. Tässä seuraavat askeleet, jotten masentuisi täysin tänä viikonloppuna:

1. Käy suihkussa.

2. Pukeudu.

3. Imuroi, vaihda lakanat ja siivoa.

4. Listaile unelmia ja ala (vihdoin) tekemään unelmakarttaa.

5. Mene ostamaan uusi kaunis kalenteri, jonne kirjoitat sitten ylös ensi kevään kuvausten aikataulut, prokkisten harjoitukset ja esityspäivämäärät.

6. Osta hyvää ja terveellistä ruokaa. Unohda raha. Ostoslista: Porkkanoita, kaalia, linssejä, parsakaalia, papuja, pinaattia, herkkusieniä, oliiviöljyä, jogurttia (täysrasvaista, vuohenmaidosta tehtyä), sitruunoita, omenoita, banaaneja, rusinoita, kaurahiutaleita, kokojyväruisleipää, salaattia, valkosipulia, inkivääriä, hunajaa, rypälemehua,

7. Katso joku inspiroiva leffa ja syö hyvä ja terveellinen illallinen. Jatka unelmakarttaa. Nuku hyvin.

8. Joogaa aamulla pitkään, tee itsellesi viherpirtelö ja mene puistoon kävelylle.

9. Syö hyvä lounas.

10. Mene jonkun ystävän kanssa kivaan kahvilaan.

11. Improvisoi. Katso minne tie vie. Kaikki järjestyy.

Onnellinen blondi

Onnellisuus. Ulkona sataa, +12 astetta. Syksyinen tuuli.

Tunnen tällä hetkellä itseni kauniiksi. Se on jännä tunne. Katselin rakkaan ystäväni minusta ottamaa kuvaa. Se oli otettu Suomessa toisen rakkaan ystävän ihanissa häissä kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Näytin kolmikymppiseltä. Tarkastelin ryppyjä silmieni ympärillä. Kauniisti kiharrettuja hiuksiani. Näin itsessäni jotain, joka oli kasvanut, muuttunut, kypsynyt. Rauhoittunut.

Kävin äsken lenkillä. Kuuntelin iPodista musiikkia, joka muistutti minua eräästä villistä sinkkukaudestani 8 vuotta sitten. Ei sillä, etten yhä olisi villi, toisenlaisilla ja osittain samanlaisillakin tavoilla. Rhône-joen rannassa mies istui penkillä ja meditoi. Punnersin laiturilla ja hengittelin syyspäivän tuulta. Hymyilin vastaantulevalle naiselle. Juokseminen tuntui kevyeltä ja vapauttavalta. Kotona venyttelin ja joogasin. Sain vahvemman otteen nykyhetkestä ja tekemättömät asiat lakkasivat stressaamasta. Olin vaan ja venyin.

Luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin tähtitieteilijästä. Hän suositteli tähtitiedettä kaikille, siis harrastuksena. Siitä saa kuulemma perspektiiviä meidän pieniin ja suuriin ongelmiimme.

Sain tänään facebookiin viestin vanhalta lukiokaverilta, hän sanoi että näytän nykyään professionaalin barbinukkemaiselta. Häntä pelotti ja vähän ällötti tämä, ja hän pohti, olenko enää sama ihminen kuin silloin aikanaan, kun juttelimme joogasta lukion liikuntatunnilla. Vastasin hänelle, että suhtaudun ehkä itseeni nykyään vähän lempeämmin ja humoristisemmin. Että minua ei haittaa olla barbinukkemainenkaan välillä. Ja että facebook-profiilistani ei toisaalta oikein voi päätellä, miltä näytän nykyään.

Eilen parisuhteeni ahdisti minua. Kaipasin rakkaudentunnustuksia, huippuhetkiä, intohimoa, uutuudenviehätystä... Tämähän on ihan tuore suhde, miksi nyt jo tuntui tältä? Päätin, ettei parisuhteeni tarvitse tehdä minua onnelliseksi. Siivosin suuren hyllykköni, ja kävin läpi vaatteeni ja laitoin turhat kamat kierrätykseen ja roskikseen. Kuuntelin hyvää musiikkia. Juttelin yli tunnin vanhan ystäväni kanssa. Heitin pois pari vanhaa valokuvaa. Leikkasin hihat pois muutamasta t-paidasta. Illalla Rumpali tuli luokseni, ja parisuhde olikin yhtäkkiä ihan kiva ja tuore ja intohimoinen ja onnellinen. Kuten minäkin.

Torstaina näin hassun suurimmaksi osaksi improvisoidun performanssin, jossa esiintyivät erään tutun näyttelijän, Florencen lisäksi tanssija, sarjakuvapiirtäjä (fläppitaulun ja tussiensa kanssa) ja laulaja-muusikko. Se oli tosi hauska ja inspiroiva ja tekotaiteellinen pläjäys. Florence pyysi minuakin mukaan tähän "kollektiiviin" esiintymään kaikenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Odotan innolla uutta tekotaiteellista aluevaltaustani. Hih.

Samana iltana sain päähäni syödä jotain suklaista matkalla performanssista kotiin. Vartija tervehti minua leveällä hymyllä pienessä puoleenyöhön asti auki olevassa ruokakaupassa. Hän tarkkaili, kun laahustelin ympäriinsä tutkaillen kaupan herkkuvalikoimaa. Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie-suklaajäätelöä? Mukaterveellinen kurpitsansiemenmuffini? Luomusuklaalevy? Kävelin ulos kaupasta suklaamuffini kädessä, se oli erittäin hyvää. Siinä oli isoja suklaapaloja ja se oli tehty ulkoilmassa kasvaneiden kanojen munista.

Nyt menen jatkamaan suursiivousta ja feng shui-projektia. Paljon onnellisuutta täältä sateisesta Lyonista teille kaikille!!