lauantai 8. lokakuuta 2011

Onnellinen blondi


Onnellisuus. Ulkona sataa, +12 astetta. Syksyinen tuuli.

Tunnen tällä hetkellä itseni kauniiksi. Se on jännä tunne. Katselin rakkaan ystäväni minusta ottamaa kuvaa. Se oli otettu Suomessa toisen rakkaan ystävän ihanissa häissä kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Näytin kolmikymppiseltä. Tarkastelin ryppyjä silmieni ympärillä. Kauniisti kiharrettuja hiuksiani. Näin itsessäni jotain, joka oli kasvanut, muuttunut, kypsynyt. Rauhoittunut.


Kävin äsken lenkillä. Kuuntelin iPodista musiikkia, joka muistutti minua eräästä villistä sinkkukaudestani 8 vuotta sitten. Ei sillä, etten yhä olisi villi, toisenlaisilla ja osittain samanlaisillakin tavoilla. Rhône-joen rannassa mies istui penkillä ja meditoi. Punnersin laiturilla ja hengittelin syyspäivän tuulta. Hymyilin vastaantulevalle naiselle. Juokseminen tuntui kevyeltä ja vapauttavalta. Kotona venyttelin ja joogasin. Sain vahvemman otteen nykyhetkestä ja tekemättömät asiat lakkasivat stressaamasta. Olin vaan ja venyin.

Luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin tähtitieteilijästä. Hän suositteli tähtitiedettä kaikille, siis harrastuksena. Siitä saa kuulemma perspektiiviä meidän pieniin ja suuriin ongelmiimme.


Sain tänään facebookiin viestin vanhalta lukiokaverilta, hän sanoi että näytän nykyään professionaalin barbinukkemaiselta. Häntä pelotti ja vähän ällötti tämä, ja hän pohti, olenko enää sama ihminen kuin silloin aikanaan, kun juttelimme joogasta lukion liikuntatunnilla. Vastasin hänelle, että suhtaudun ehkä itseeni nykyään vähän lempeämmin ja humoristisemmin. Että minua ei haittaa olla barbinukkemainenkaan välillä. Ja että facebook-profiilistani ei toisaalta oikein voi päätellä, miltä näytän nykyään.


Eilen parisuhteeni ahdisti minua. Kaipasin rakkaudentunnustuksia, huippuhetkiä, intohimoa, uutuudenviehätystä... Tämähän on ihan tuore suhde, miksi nyt jo tuntui tältä? Päätin, ettei parisuhteeni tarvitse tehdä minua onnelliseksi. Siivosin suuren hyllykköni, ja kävin läpi vaatteeni ja laitoin turhat kamat kierrätykseen ja roskikseen. Kuuntelin hyvää musiikkia. Juttelin yli tunnin vanhan ystäväni kanssa. Heitin pois pari vanhaa valokuvaa. Leikkasin hihat pois muutamasta t-paidasta. Illalla Rumpali tuli luokseni, ja parisuhde olikin yhtäkkiä ihan kiva ja tuore ja intohimoinen ja onnellinen. Kuten minäkin.


Torstaina näin hassun suurimmaksi osaksi improvisoidun performanssin, jossa esiintyivät erään tutun näyttelijän, Florencen lisäksi tanssija, sarjakuvapiirtäjä (fläppitaulun ja tussiensa kanssa) ja laulaja-muusikko. Se oli tosi hauska ja inspiroiva ja tekotaiteellinen pläjäys. Florence pyysi minuakin mukaan tähän "kollektiiviin" esiintymään kaikenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Odotan innolla uutta tekotaiteellista aluevaltaustani. Hih.


Samana iltana sain päähäni syödä jotain suklaista matkalla performanssista kotiin. Vartija tervehti minua leveällä hymyllä pienessä puoleenyöhön asti auki olevassa ruokakaupassa. Hän tarkkaili, kun laahustelin ympäriinsä tutkaillen kaupan herkkuvalikoimaa. Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie-suklaajäätelöä? Mukaterveellinen kurpitsansiemenmuffini? Luomusuklaalevy? Kävelin ulos kaupasta suklaamuffini kädessä, se oli erittäin hyvää. Siinä oli isoja suklaapaloja ja se oli tehty ulkoilmassa kasvaneiden kanojen munista.

Nyt menen jatkamaan suursiivousta ja feng shui-projektia. Paljon onnellisuutta täältä sateisesta Lyonista teille kaikille!!


5 kommenttia:

Airelle kirjoitti...

miten tosiaan voi tehdä tollaisia jyrkkiä johtopäätelmiä ihan virtuaaliselta pohjalta? ihmiset tosiaan kuvittelee, että yksi kuva ei valehtele enmmän kuin tuhat sanaa? että muutama rivi jossain virtuaalipohjassa kertoo sinusta kaiken olennaisen?
onneksi suhtaudut tuollaiseen sopivan huvittuneesti, détachée ;)
meillä ei - ikävä kyllä - edelleenkään sada, mutta tuulee. hyvää syksyn aljkua isoon kaupunkiin!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos terveisistä.Niin näyttää satavan,hanskat olis jo tarpeen.Eihän meistä kukaan pysy samana kuin mitä oli joskus lukio- tai kouluikäisenä,hölmöähän se olisi.Elämä muokkaa eli ja asui missä tahansa.Hyvä tuo eka kuva teatterin nurkalta,tuollaista täällä juuri nyt on. t. paskeriville

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos kommenteistaAirelle ja Paskeriville! Juu luulen, että vastattuani vanha ystävä ymmärsikin kaiken tämän. :) Bisous, mukavaa syksyä teille molemmille!!

Stello kirjoitti...

Heippa Irlannista =)

Sait blogitunnustuksen (ei tarvitse jatkaa, jos olet jo osallistunut, eika tietty mikaan pakko muutenkaan - en vaan ehtinyt/jaksanut tarkistaa kuka on jo tehnyt ja kuka ei..)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Kiitos paljon tunnustuksesta Stello!! :) Mulla ei ole kauheasti ollut tapana vastata näihin haasteisiin ja meemeihin, mutta positiivinen palaute lämmittää aina kovasti mieltä! :)