Suomen kivoimmat (joulu)jutut

Torstaina matkaamme toisen blondin kanssa eteläiseen Suomeen joulua viettämään. Tähän mennessä hän on jo useaan otteeseen kauhistellut, että onkohan hänellä tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Vastaan aina, että jos hän selviää vaatteillaan Lyonin hyisen kosteasta talvesta, niin -10°C ei tule olemaan ongelma. Varsinkin kun itse palelen täällä kahta kauheammin kuin Suomessa.

Ihanaa päästä taas käymään kotimaassa! Kivoimmat (joulu)jutut siellä ovat nämä:

- Luonto ja metsä ja lumi. Me menemme varmaan heti hiihtämään metsään ja ihmettelemään hankia ja hiljaisuutta.

- Perhe ja rakkaat ja kaikenlainen vapaamuotoinen niiden kanssa oleilu. Ihanaa nähdä kaikkia, ja muutamaa maailmaan putkahtanutta (toistaiseksi) erittäin pientä herrasmiestä!

- Mämmi. Vuodenajasta riippumatta, sitä on saatava.

- Sauna. Oikea puusauna, eikä mikään "aito skandinaavinen" pieni sähkösaunakoppi... Aaaaaaahhhhhh.

- Piparkakkujen leipominen. Ehdoton juttu ennen joulua, se tuoksu, ja se taikina!

- Joulukuusen hakeminen takametsästä. Viime jouluna oli lämpöä sellaiset +5°C eikä lumesta tietoakaan, joten nyt on ihanaa tarpoa sahan ja toisen blondin kanssa metsään. Ja sitten koristelu!

- Glögin juominen kivassa kahvilassa. Niin muuten koskas mennään, ystävät?

- Jouluostokset, mutta vain yhdessä paikassa. Vanhempieni kodin lähellä sijaitsevaan maaseutupuotiin on aivan ihanaa piipahtaa jouluostoksille. Se on ainoa paikka, jonne ylipäätään aion mennä jouluostoksille. Sieltä saa lähituotteita ja siellä tuoksuu olki, kardemumma, lampaanvilla ja multa. Ja pihassa on aitta, jossa saa juoda glögiä ja syödä kotitekoisia pipareita. Parasta!

- Tädin leipoma joululimppu. Se on niiiiiin hyvää! Mutta jos täti ei jaksa, niin puodista saa myös...

- Joululaulujen laulaminen. Ja joko oikein vanhat suomalaiset joululaulut (ei Arja Korisevaa tms., siis vain henk.koht. mielipide), tai sitten jatsahtavien Louis Armstrong ja Billie Holiday-tyyppisten laulajien tulkinnat klassikojoululauluista.

- Kynttilät ja takkatuli kun ulkona on kylmää ja pimeää. Aahhh.

- Lakritsi.

- Jouluruuat. Parhaimmat tällaiselle ajoittain kalaa syövälle lihattoman ruokavalion noudattajalle ovat herneet, lohi, mäti ja smetana, luumut, laatikot, limppu, silli ja tietysti joulutortut, piparit ja suklaa. Ajattelin itse tehdä piparisuklaata ja joulutorttuja tänä jouluna, mutta katsotaan. En ota pienintäkään stressiä. (Ks. edellinen kirjoitukseni...)

No mutta, eikun ONNELLISTA JOULUA KAIKILLE!!!!

Kyllä, se on vain sinun päässäsi

Taas on koittanut joulukiireiden aika. Samalla monille meistä iskevät päälle kaikenlaiset muutkin stressireaktiot.

Koko ajan väsyttää, mutta illalla ei saa unta. Pimeys ja kylmyys masentavat, muttei jaksa tehdä mitään, mistä tulisi parempi mieli. Ostamattomien joululahjojen ja tekemättömien jouluruokien lista ahdistaa. Työ- tai opiskelustressi hyökkää päälle, kun vielä pitäisi hoitaa se ja tuo asia.

Olenko minä tehnyt kaiken oikein/tarpeeksi hyvin?

Onko Pentti-sedälle ostettu juuri oikea lahja? Olenko ollut tarpeeksi tehokas työpaikalla/opiskeluissani/jouluvalmisteluissa? Olenko edes oikealla alalla? Olenko väärässä paikassa? Miksen minä menesty yhtä nopeasti/helposti kuin kaikki muut? Miksi kaikki muut ovat niin kauniita ja onnellisia? Olenko minä tarpeeksi onnellinen? Olenko minä tarpeeksi hyvä? Mitä minun pitäisi tehdä? Kääk?

Kyllä, se on vain sinun päässäsi.

Tässä pieni tehtävä, joka saattaa auttaa vapautumaan tietyistä paineista:

Kirjoita lista, jossa jokainen lause alkaa sanoilla "Minun pitäisi..." Älä sensuroi mitään, vaan kirjoita ylös kaikkein tyhmimmiltäkin tuntuvat asiat.

Kirjoitan tähän oman listani:

1. Minun pitäisi olla tehokkaampi ja käyttää enemmän aikaa roolien ja työmahdollisuuksien etsimiseen.

2. Minun pitäisi pestä useammin pyykkiä ja siivota koko kämppä kunnolla.

3. Minun pitäisi olla joka päivä hyvällä tuulella ja koko ajan täydellinen ja kiva ja tsemppaava tyttöystävä.

4. Minun pitäisi lukea enemmän ja lukea paljon kirjoja myös ranskaksi.

5. Minun pitäisi olla enemmän yhteydessä ystäviini sekä Ranskassa että Suomessa.

6. Minun pitäisi ostaa vain luomuruokaa ja tehdä enemmän asioita luonnonsuojelun eteen.

7. Minun pitäisi joogata joka päivä.

8. Minun pitäisi pukeutua tyylikkäämmin.

9. Minun pitäisi olla töissä spontaanimpi ja luovempi ja osata improvisoida paremmin ranskaksi.

10. Minun pitäisi olla lihaksikkaampi.

11.Minun pitäisi osata paremmin ranskaa ja kadottaa aksenttini.

12. Minun pitäisi syödä koko ajan terveellisesti ja lopettaa kokonaan sokerin syöminen.

13. Minun pitäisi keksiä koko suvulle ja ystäväpiirilleni kivoja ekologisia/aineettomia/kierrätettyjä joululahjoja.

14. Minun pitäisi olla menestyneempi ja näytellä isoja rooleja elokuvissa ja televisiossa.

15. Minun pitäisi käydä läpi tavarani ja vaatteeni ja kierrättää/heittää pois kaikki turha.

16. Minun pitäisi pitää itsestäni huolta ja käydä saunassa ja hieronnassa useammin.

17. Minun pitäisi laihtua 3 kiloa.

18. Minun pitäisi kosteuttaa käsiäni useammin.

19. Minun pitäisi käydä enemmän teatterissa ja katsoa enemmän elokuvia.

20. Minun pitäisi käydä säännöllisesti tanssitunneilla.

21. Minun pitäisi olla kohteliaampi, ystävällisempi ja uteliaampi.

22. Minun pitäisi opetella espanjaa ja saksaa.

Katso nyt listaasi ja totea, kuten minäkin: "Mitä h*lvettiä?" Anna sitten itsellesi lupa ottaa tänään iisisti ja tee jotain tosi kivaa, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Kirjoita uusi lista, johon kirjoitat omalla tavallasi uudet, positiiviset vastineet jokaiselle kohdalle. Tässä omani:

1. Jos lähetän joka viikko 2-3 vastausta casting-ilmoituksiin, se riittää mainiosti. Saan ottaa iisisti, ja olla tekemättä yhtään mitään hyödyllistä tai järkevää, levätä ja chillata ja tuhlata aikaa!

2. Ihan sama, pesenkö usein pyykkiä vai en. Kämppäni on ihan hyvä juuri näin. Siivoan, kun minusta tuntuu siltä ja minulla on siihen energiaa.

3. Saan olla välilä väsynyt, alakuloinen tai ärtynyt, jos en kaada huonoa tuultani toisten niskaan rankaise tai syytä heitä pahasta olostani. Saan pyytää ja ottaa vastaan tukea, apua, halauksia ja hellyyttä.

4. Luen kun huvittaa ja mitä huvittaa. Elämä on lyhyt.

5. Minun ei tarvitse enää ottaa paineita yhteydenpidosta ystäviini, kaikki tulee tästä lähtien tapahtumaan luonnollisesti ja rennosti.

6. Olen jo melko ekologinen, en shoppaile, en aja autoa, en syö punaista lihaa enkä matkustele joka talvi Thaimaaseen. Teen koko ajan parhaani ja se riittää.

7. Joogaan, kun on sopiva hetki ja kun siltä tuntuu. Piste.

8. Pukeudun juuri niin kuin haluan. Piste.

9. Olen jo ihan sikahyvä improvisoimaan ranskaksi ja tulen koko ajan luovemmaksi ja spontaanimmaksi, joten nou hätä!

10. Olen just hyvä näin hei.

11. Puhun jo ranskaa tarpeeksi hyvin. P*rkele.

12. Syön jo tosi terveellisesti, ja välillä on ihanaa herkutella. Piste.

13. Aion täten olla ottamatta minkäänlaista stressiä joululahjoista, ostan vähän luomusuklaata perheelle täältä Lyonista ja sillä selvä.

14. Ja kohta olenkin supermenestynyt ja näyttelen isoja rooleja elokuvissa ja tv:ssä, hahaaaa!!!!

15. Koskaan ei voi tietää mitä vaatteita/tavaroita vielä voi tarvita johonkin rooliin, joten kierrätän ja heitän pois harkitusti ja pikkuhiljaa.

16. Jee kyllä!! Heti kun minulla on vähän enemmän rahaa, niin käyn aina välillä saunassa ja hieronnassa!

17. Enkä laihdu. Kauneuihanteet muuttukoon, en halua näyttää anorektiselta.

18. Okei, voi sentään. Ostan käsivoiteen.

19. Käyn jo ihan sopivasti teatterissa ja elokuvissa, ja saan jatkossakin olla menemättä jos en jaksa!

20. Voin aloittaa keväällä jonkun tanssilajin, jos siltä tuntuu!

21. Teen jo tarpeeksi töitä itseni kanssa ja kehityn koko ajan!

22. Bailamos amigos!! Donde esta la fiesta? Das ist fabelhaft! Ich liebe dich! Siinä riittämiin muutamaksi vuodeksi tai siihen asti, kunnes innostun.

Oikein rentoa, onnellista, väsynyttä ja tehotonta ja ihan millaista vaan joulunodotusta kaikille teille rakkaat ihmiset!!

Blondin koston paluu

En tykkää sanasta kosto. Paitsi "Blondin kosto"-elokuvan nimessä. Hih. Muuten harjoittelen elämään ilman tarvetta kostaa mitään kenellekään, syytellä ketään tai mistään tai muutenkaan katkeroitua.

Harjoittelen yhä pientäsuurta tapaa, jonka olen omaksunut muutama vuosi sitten: Yritän olla koskaan sanomatta "Mitä mä sanoin?" negatiivisissa tilanteissa, vaan pidän yksinkertaisesti suuni kiinni.

Sen sijaan jos olen ollut positiivinen ja sanonut jollekin, että "Kyllä sä varmasti onnistut!", (kuten sanoin ihanalle serkkutytölleni vähän aikaa sitten) ja lisään usein lopuksi, että "ja sit mä sanon sulle et mitäs mä sanoin!" Ja sitten kun näin käy (kuten serkkunikin tapauksessa tulee käymään) niin sanon aina innoissani, että "Hihii mitäs mä sanoin!"

Kerran yhden elämäni vaikeimmista eroista jälkeen eräs blogini lukija muistutti minua siitä, että hyvä elämä on paras kosto. Positiivinen kosto. Sellainen, joka tehdään itseään varten ja hymy huulilla. Joka ei sisällä mitään negatiivista, ja johon toiset voivat reagoida joko myötäonnellisuudella (yksi elämän tärkeimmistä taidoista), ihaillen ja inspiroituen tai kadehtien.

Ole onnellinen, näytä pitkää nenää niin sanotuille vastoinkäymisille - jotka voivat myöhemmin näyttääkin suurilta lahjoilta. Kuten polviongelmani, joka pakotti minut opettelemaan kehoni kuuntelemista, tai tämä nimenomainen ero, joka vapautti minut löytämään aivan mielettömän ihanan elämänkumppanin, jonka kanssa voin jakaa paljon enemmän ja syvemmin.

Käännä kaikki mitä sinulle tapahtuu voitoksesi. Ota opiksesi. Kehity. Jatka matkaa. Kun kaadut, nouse ylös. Älä katkea, olet taipuva puu, et kaadu tuulessa. Nouse taas. Yhä uudestaan. Aina vaan.

Kun olin ollut noin puoli vuotta Ranskassa, kaikki näytti vaikealta ja menestyminen mahdottomalta. Kävin pikkukaupungin gheton (jonne olin tullut silloisen poikaystäväni luo) centre social:issa amatööriteatteriryhmässä eläkeläisten kanssa ja vedin kökköranskallani tanssitunteja kerran viikossa.

Olin myös juuri aloittanut harjoitukset lyonilaisen puoliammattilaisteatteriseurueen kanssa, mutta se tuntui vaikealta, eivätkä harjoitukset olleet palkallisia. Entinen poikaystäväni ja hänen tuttavansa eivät oikein uskoneet mahdollisuuksiini teatterialalla ja kyselivät, míksen hakisi töitä vaikka vaatekaupasta.

Kerran minua tuli haastattelemaan paikallislehden toimittaja, joka kirjoitti sitten lehteen artikkelin siitä, kuinka olin tullut kielitaidottomana tänne ja nyt jo löytänyt teatteriseurueen, aloittanut tanssituntien vetämisen ja oppinut ranskaa. Artikkelin otsikko oli "Danseuse Made In Finlande".

Pari viikkoa sitten palasin siihen centre social:iin ja pidin siellä vanhoille tutuilleni pienen tanssiesityksen. Sen jälkeen minua haastatteli sama toimittaja, kun 3 vuotta sitten. Tässä artikkeli vapaasti käännettynä: (nimet ja jotkut paikannimet muutettu, hih)

Jotkut kohtalot kulkevat onnekkaita polkuja täynnä sattumia ja yllättäviä kohtaamisia. Mademoiselle Fromagen kohtalossa on sitä jotain, joka erottaa hänet tavallisista ihmisistä. (hui kamala... toim.huom.) Suomalaista alkuperää oleva näyttelijä saapui Ranskaan kolme ja puoli vuotta sitten rakkauden vuoksi, puhumatta sanaakaan ranskaa.

Asetuttuaan Pikkukaupunkiin Mademoisellelle aukeni uudenlainen maailma, uusine kulttuureineen. Raivokkaan integroitumishalunsa ajamana hän koputti paikallisen centre social:in oveen, jossa Madame Roquefort piti sosio-lingvistisiä työpajoja. (Arabimammojen kanssa opeteltiin sanomaan ranskaksi lusikka ja haarukka, toim. huom.) Kahden naisen välille kutoutui ystävyys.

Mademoisellella on valttikorttinaan monipuolisuus; näyttelemisen hän tanssii useita eri lajeja. Niinpä hän ryhtyi pitämään centre socialissa tanssitunteja paikallisille naisille - aktiviteetti, joka auttoi häntä laajentamaan verkostoaan ja harjoittamaan ranskankieltään. Tämän jälkeen näyttelijätär on kulkenut pitkän tien ja laskenut matkalaukkunsa Lyoniin, jossa elää nyt ammattiaan harjoittaen.

Näyttelijätär nähdään syksyn aikana kahdessa produktiossa Lyonissa (...infot esityksistä tässä...)

Kiireisestä aikataulustaan huolimatta Mademoiselle on pysynyt uskollisena centre socialin vanhoille ystävilleen saapuen esiintymään heille kauden 2012-2013 avajaisillassa. "En ole unohtanut Madame Roquefort'ia, paikallisia asukkaita ja heidän kädenojennuksiaan minulle. Kyse on paluusta juurille, ja se muistuttaa myös tiestä, jonka olen kulkenut", toteaa hän tyyppillisen vaatimattomaan tapaansa.

Että siinä sitten lukevat, entinen poikaystäväni, hänen perheensä, hänen ystävänsä ja kaikki ne jotka uskoivat tai eivät uskoneet minuun. Ja reagoivat haluamallaan tavalla. Ensiksi mainittu tosin on varmasti puolestani vilpittömän onnellinen, mutta ehkä hänkin saa perspektiiviä siihen, mitä ihminen voi saada aikaan, kun uskoo itseensä, vaikka muut eivät niin tekisikään.

Sisua, rakkaat ihmiset. Kaikki on mahdollista.

Elämän kivoimmat asiat ja vuoden eka flunssa

Flunssa iski puun takaa. No okei, olin vähän jo osannut odotella sitä. Olin jopa kutsunut sitä nukumalla liian vähän. Unohtamalla aamuviherpirtelöt ja spiruliinat. Tanssimalla hulluna hip hoppia/breakdancea.

Olen ottanut käyttöön tutut keinot: Lepäämisen, D-vitamiiniannoksen lisäämisen, valkosipulin, inkiväärin, laadukaan hunajan, probiootit, C-vitamiinin ja monipuolisen ja värikkään ruuan syömisen. Lisäksi nappasin ravintoneuvoja Kimberley Snyderiltä immuniteettiteen reseptin:

Inkivääripaloja mukin pohjalle, melkein kiehunut vesi päälle, annetaan jäähtyä hetki, puristetaan puolikas sitruuna sekaan ja päälle ripaus cayennepippuria. (Itse lisäsin ihan lopuksi myös ison teelusikallisen hunajaa.)

Kun tulee kipeäksi, joutuu usein jättämään väliin monta kivaa ja/tai "pakollista" asiaa. Jollei siis pakota itseään liikkeelle, jolloin taas joutuu yleensä jättämään myöhemmin väliin vielä enemmän asioita, kun tauti ei ota parantuakseen.

Jos en olisi sairastunut, olisin eilen mennyt treenaamaan beatboxausta ja hip hoppia/breakdancea. Olisin jäänyt workshopin jälkeen teatterimme tupaantuliaisiin ja tavannut pinon kiinnostavia teatterialan tyyppejä.

Tänään olisin leiponut omenapiirakan ja tehnyt porkkana-punajuurisalaatin ohjaajaystäväni ihanan naisystävän synttäreille. Sitten olisin mennyt sinne synttäreille, niiden kotiin, metsän, maaseudun ja vuorten keskelle. Olisin tavannut kivoja teatterialan tyyppejä ja muita hippejä ja taidevaihtoehtotyyppejä.

Nyt olen sitten vaan kotona. Olen lähinnä syönyt, juonut immuniteettiteetä, maannut sängyssä, nukkunut, roikkunut facebookissa, juonut Yogi-teetä, ajatellut kaikenlaisia ajatuksia, syönyt lisää, pessyt päättyvän viikon treenivaatteet, jutellut skypessä ystävien ja perheen kanssa, juonut lisää erilaisia teejutskia ja ajatellut lisää kaikenlaisia ajatuksia.

Luopuminen oli yksi ajattelemistani asioista. Koetin vaan hyväksyä, että nyt on levättävä. Onnistuin melko hyvin pienen taistelun jälkeen.

Toinen ajatuksista oli elämän kivoimmat asiat. Tässä pieni lista:

- Sylissä olo

- Toisten auttaminen ja tsemppaaminen

- Tanssiminen erilaisiin musiikkeihin, joissa on sitä jotain

- Erilaisten Yogi-teelaatujen pitäminen varastossa

- Rakastelu

- Metsässä samoilu (ja mustikat ja kanttarellit, tms.)

- Hieronta

- Ystävien ja rakkaiden kanssa rupattelu ja hihittely

- Melvitan Myski-inkivääri-hajuvesi

- Herkullisen ja terveellisen (no okei, joskus myös epäterveellisen) ruuan syöminen

- Se, että saa tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa

- Aamut, jolloin saa nukkua pitkään

- Saunominen oikeassa saunassa ja uiminen järvessä sen jälkeen

- Rakkaus

- Uusien kivojen ihmisten tapaaminen ja yllättävät "syvälliset" keskustelut

- Salaiset ylpeys- ja onnellisuuskohtaukset, kun onnistuu jossain, mitä on harjoitellut ja mikä on ollut vaikeaa

- Halaukset silloin, kun molemmat haluavat halata yhtä kauan ja lujaa

- Joogan jälkeinen raukea rauha

- Vedenalaisen äänimaailman kuunteleminen

- Auringonkukkapellot

- Näytteleminen inspiroivien ja läsnäolevien vastanäyttelijöiden kanssa

- Kun saa tietää, että on auttanut ja tsempannut jotain ihmistä

Viimeisin tapahtui, kun luin blondi.patonkimaassa@gmail.com-osoitteen mailit pari päivää sitten piiiiiitkästä aikaa. Löysin viestin, jossa eräs blogia lukenut henkilö kertoi minulle, että blogini oli auttanut ja inspiroinut häntä paljon, ja että sen ansiosta hän oli saanut tehtyä itselleen kauniin unelmakartan, jonka kuvan hän lähetti minulle. Ihanaa. Parasta. (Saa lähettää lisää tuollaisia maileja!)

Valoa, voimaa ja mielenrauhaa syksyyn kaikille teille, pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne - tässä nimenomaisessa järjestyksessä!!

Jotain kivaa, nyt!

Syksy on alkanut myös täällä hieman eteläisemmässä Ranskassa. Ihmiset ahdistuvat töihinpaluusta ja masentuvat pilvisistä päivistä, sekä mukaviilenevästä säästä. Oma paluukriisini jatkuu, olotila laineilee lähinnä rauhallisen zen-fiiliksen, tyhjän haluttomuuden ja syvän toivottomuuden välillä. Jumitun kotiin, enkä saa mitään aikaiseksi. En jaksa mennä ulos, suoraan ostoskadun ihmisvilinään. Kunpa jotain kivaa tapahtuisi.

Työpuolella kaikki on hyvin (vaikka toistaiseksi vanhat duunit loppuvat ja uudet antavat odottaa alkamistaan, sekin ehkä vähän masentaa), rakkauskin on hyvin, koti on ja toinen vielä parempi tulee, kun uusi toisen blondin kanssa tehdy unelmakartta alkaa toimia!

Mutta ystävät. Ystäväporukka, jonka kanssa mennä kahvilaan tirskumaan (enkä nyt viittaa mihinkään tiettyyn helsinkiläiseen ystäväporukkaan, jonka kanssa olisin mennyt Mbariin tirskumaan minään erityisenä elokuisena sunnuntai-iltana). Ystävät, jotka tuntisivat minut läpikotaisin, ja jotka tulisivat lyhyellä varoitusajalla pienille spontaaneille lettukesteille (enkä edelleenkään viittaa mihinkään tiettyihin ystäviin lettukesteillä vadelmien kera minkään erityisen keltaisen talon takapihalla elokuun auringonpaisteessa).

Minulla on valtava verkosto Lyonissa, tunnen paljon väkeä ja kaikissa teatteri- ja tv/elokuva-alan tapahtumissa törmään aina johonkin tuttuun naamaan. Mutta läheisen ystäväporukan rakentaminen on ollut vaikeampaa kun kuvittelin, ja siinä on aika ajoin tullut takapakkia monenlaisista syistä.

Oma ystäväpiiri on elintärkeä ulkomailla asuessa. Perhe ja vanhan kotimaan ystävät ovat kaukana, eikä skypessäkään voi roikkua koko ajan. Aluksi jaksoin järjestää kahvilahetkiä ja tutustuttaa porukkaa toisiinsa, ja pikkuhiljaa se alkoikin toimia. Sitten tästä porukasta muutti (takaisin) ulkomaille yksi toisensa jälkeen. Jotkut jäivät, mutta yhteiset tapaamiset vähenivät. Viime keväänä työpaineet ja uusi rakkaus imivät minut mukaani niin, etten liiemmin ehtinyt tsempata ystäväosastolla.

Nyt olisi kivaa, kun olisi joku joka kokoaisi kaikki kasaan. Rakkaan ystävän paluumuutto Suomeen aiheutti yhtä ihmistä isomman tyhjiön, hän kun jaksoi järjestää juhlat tai piknikin Rhône-joen rannalla juuri silloin, kun minulla ei ollut voimaa, ja päinvastoin.

Kaipaisin kaikkea kivaa, sen lisäksi että tässä kuussa pitää harjoitella beatboxingia ja hip hop-tanssia. Ostin kahta yogi-teetä - Classic eli Cinnamon Spice & Egyptian Spice - ja toista lemppariani: Melvitan myski-inkivääri-hajuvettä. Ja probiootteja - niistä saa kuulemma apua myös masennukseen!

Muuta kivaa, mikä olisi kivaa:

- Unelmakartta ystäväporukasta
- Soitto jollekin ystävälle (erityisen vaikeaa silloin, kun tuntee itsensä yksinäiseksi, mutta teenpä tämän heti - ystävä ei vastannut puhelimeen, uusi yritys huomenna)
- Saunaan! (Hih, ihana suomalainen lyonilaisystävätär kutsui minut äsken hänen ranskalaiselle mökilleen viikonloppuna saunasta ja uima-altaasta nauttimaan!)
- Hierontaa
- Puistoon kävelylle, piknikille, meditoimaan, joogaamaan, tanssimaan...
- Hyvää ruokaa, kaikkia terveellisiä herkkuja ja vitamiineja (D, omegat ja C!)
- Huomenna aamulla kaikille avoimeen aamutanssitreeniin
- Leffaan / konserttiin / teatteriin ystävien kanssa!

Lisäksi jatkan joogailua joka päivä, se helpottaa mielialavaihtelujen lisäksi myös kehon pieniä kremppoja. Olen nyt joogannut polvivaivan takia joka ilta vahvistaen ja venyttäen polvea ympäröiviä lihaksia ja tasapainottaen koko kehoa, se on auttanut! Huomasin myös, että metsässä kävely ja järvissä uinti tekivät ihmeitä. Luonto parantaa!

Voimaa kaikille teille syksyyn, pitäkää huolta itsestänne ja varatkaa aikaa hemmotteluun, luonnossa oleiluun ja iloisiin juttuihin!

Oma maa mustikka, ja mansikka ja kanttarelli ja vadelma!

Takana ihana Suomi-loma, edessä paluu arkeen täällä Lyonissa. Huomenna lähdemme teatteriseurueen kanssa Grenobleen, jossa esiinnymme teatterifestareilla. Sitä ennen kuitenkin hehkutan hieman Suomen reissua.

Toinen blondi odotti matkaa innolla, mutta jännitti tietysti sukuni ja ystävieni tapaamista. Itse ajattelin, että joko kaikki menisi ihan kauhean hyvin, tai sitten yhdessä matkalla olo olisikin jotenkin kamalaa ja hankalaa, tai siis että minusta paljastuisikin jotain ennennäkemättömän kamalaa hänelle, tai no juu, tiedättehän tällaiset peruskauhukuvitelmat. No, kaikki meni ihan kauhean hyvin!

Olimme ensin muutaman päivän vanhempieni luona metsän keskellä. Oli ihanan rauhallista ja toinen blondi tuli vanhempieni kanssa toimeen täydellisesti. Saunoimme, uimme ja söimme ruisleipää, lohta, hapankorppuja ja karjalanpiirakoita munavoilla. Kävimme veljeni kanssa kävelyllä merenrannalla ja sitten karkasimme järvi-Suomeen mökkeilemään, isänikin tuli mukaan.

Saunoimme lisää. Soutelimme. Uimme. Näimme laulujoutsenperheen ja kuikkia. Retkeilimme saarissa. Opimme, että variksenmarjat ovat todella terveellisiä. Söimme savusiikaa, uusia perunoita (voilla ja tillillä, tietenkin), ruisleipää, kanttarelleja, mustikoita, variksenmarjoja, vadelmia ja nuotiolla paistettuja lettuja - kaikilla mausteilla.

Helsingin päässä meitä odotti viikon kestävä suvun- ja ystäviennäkemismaraton - lisätehtävänä oli toisen blondin esittely näille kaikille. Menimme ihanien isovanhempieni kanssa Kappelin ravintolaan syömään ja olin niin onnellinen, että sain esitellä iki-ihanan blondini heille. Myöhemmin isoisäni kehui häntä miltei savolaiseksi - mikä kohteliaisuus!

Tapasin ensimmäistä kertaa rakkaan ystäväni ihastuttavan vauvan, olin ihan häkeltynyt kahden rakkaan ystäväni masuista (erityisesti niiden sisällöistä) ja puuhastelin ja hassuttelin vielä kahden toisen rakkaan ystävän taaperoiden kanssa - ihanaa, leikki-ikä on alkanut ja blondi-täti saa nyt tehdä sitä, mistä tykkää eniten: viihdyttää!

Lopulta meitä alkoi hieman uuvuttaa, kun lyonilainen ystävä saapui vielä lisäksi visiitille ja piti sitten samalla olla oppaanakin, tapaamisrumbaa yhä jatkaen. En ehtinyt nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä ja tulin ensin salaa pahantuuliseksi, mutta sitten päätin rentoutua ja viikonloppu meni hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Toinen blondi sai kovan päänsäryn ja tajusin, että täytyy ottaa enemmän aikaa olemiselle ja olla syyllistymättä siitä, etten ehtinyt olla kaikkiin yhteydessä. Annoin (melkein) itselleni luvan olla vaan ja antaa virran viedä.

Tapaamisrumbaviikon loputtua tajusin, että minulla on Suomessa aivan uskomattoman ihania ystäviä, jotka ymmärtävät minua ja joiden kanssa on vaan niin helppo olla! Aaaah, sellaisia joiden kanssa näkeminen tuntuu vaan aina siltä, kuin tulisi kotiin, ja jotka ymmärtävät minua, tuntevat minut, hyväksyvät minut, ehdimme sitten nähdä tai emme. Kiitos ystävät!!!

Lopuksi vietimme toisen blondin kanssa pari viimeistä päivää vanhempieni luona rentoutuen, saunoen ja metsässä samoillen. Kävimme kävelyllä suomalaisessa perinnemaisemassa vanhempieni kanssa ja teimme heille susheja. Viimeisenä aamuna menimme aamiaiselle veljeni firmaan, en ollut ehtinyt nähdä häntä paljoa ja oli kivaa syödä yhdessä ja jutella vähän niitä näitä.

Lento-asemalla tuli suru puseroon. Yhtäkkiä tuntui aivan hirveältä, että meidän pitäisi lähteä. Meillä oli ollut niin ihanaa, olin ollut rakkaitten ihmisteni ympäröimänä, kaikki oli mennyt niin hyvin, olimme saaneet olla rauhassa, luonnon keskellä. Loman aikana suhteemme oli syventynyt ja olimme löytäneet taas tasapainon. Nyt meitä odotti paluu Lyoniin, arjen kiireiden keskelle, eri asuntoihin, kämppisten sekaan...

Kun istuimme Lyonissa raitiovaunussa matkalla keskustaan, katsoimme toisiimme merkitsevästi ja kuin lukien ajatukseni toinen blondi totesi suomeksi: "Mä haluun mökille."

Pakenimme kaupungista suoraan Beaujolais-alueelle poimimaan karhunvatukoita ja ihmettelemään viiniviljelmiä.

Haluan muuttaa yhteen rakkaani kanssa, haluan pois ydinkeskustasta, haluan lisää mustikoita ja metsää ja rauhallista elämänrytmiä... Mutta onneksi huomenna alkaa taas työ ja tänä syksynä on luvassa sellaisia prokkiksia, joista en ole koskaan edes uskaltanut unelmoida, tai olenpas. Kaikki on siis silti todella hyvin. Nyt replat kertaamaan ja nukkumaan...

Ruisleipää, s'il vous plaît!

Kun ulkomailla iskee Suomi-ikävä, pitää tonkia lähikaupan hyllyjä vähän tarkemmin. Varsinkin täällä Ranskassa, jossa suomalaiset tai suomalaistyyppiset ruoka-ainekset eivät ole järin suosittuja.

Viimeksi Suomessa vieraillessani nautin satunnaisista ruokakauppasamoiluista, joissa annoin itselleni luvan ostaa kaikkia nostalgisia ja/tai supersuomalaisia herkkuja; fazerin pieniä marjapiirakoita (niitä, joissa on röpelöinen reuna), raejuustoa, lakritsia, mätitahnaa, karjalanpiirakoita, jne.

Mutta kuinka selviytyä, kun Suomeen ei ole päässyt liian moneen päivään/kuukauteen/vuoteen? Ikeaan voi tietysti aina mennä, silliä hakemaan ja silleen, mutta haastavampaa on löytää paikalliset tuotteet, joilla Suomi-himot saa ainakin hetkellisesti tyydytettyä.

Tässä lista suomalaisista herkuista, joita on saatavilla täällä Lyonissa:

1. Ruisleipä. Real-tyyppistä kulmikasta ruisleipää saa toisinaan ihan pienistä lähikaupoistakin, ja ihan kunnollinen pakkaus maksaa 1,99 euroa. Joskus se on myös saksalaista, ja joskus sitä löytää helpoiten luomuhyllystä tai luomumarketista. Edit: Charpennes-metron lähellä sijaitsevasta leipomosta löysin myös kerran hyvän, jopa hieman limppumaisen ruisleivän.

2. Näkkileipä. Wasan ruotsalaista näkkileipää saa myös usemmista pikkumarketeistakin, ja kun ostaa kuitupitoista versioita, niin se on vielä "tavallista" näkkileipääkin parempaa. Hapankorppuja varten pitää mennä Englantiin, jossa sitä löytyy nimellä "Finncrisp". (Vai onko joku löytänyt niitä täältä Ranskasta?)

3. Lakritsi. Luomukaupoista löytää usein erilaisia lakritsimakeisia, hyvällä tuurilla jopa suomalaisia sellaisia. Englannissa asuessani terveyspuodeissa myytiin Panda-lakua, ja niitä hapankorppuja.

4. Kaurahiutaleet. Luomuhyllystä/luomumarketista löytyy edullisimmin ja helpoimmin tätä herkkua. Minun lähiluomumarkettini kaurahiutaleet tulevat... *rummutusta* Suomesta! Hullua, ja aika epäekologista, luulisi että kaura kasvaa täällä patonkimaassakin. Mutta pari kertaa olen silti lagennut siniristilipun kutsuun ja täyttänyt ruskean paperipussin pullolleen flocons d'avoine finlandais'ita. Hih.

5. Pakastemustikat. Kahdeksalla eurolla saa lähikaupastani ison pussillisen pakastettuja metsämustikoita, se kestää kauan kun niitä ripottelee säästeliäästi aamupirtelöön.

6. Raejuusto. Uusin löytöni isosta Monoprix-marketista on Danonen Jockey-niminen raejuusto. Kahden 200 gramman purkin satsissa lukee pienellä fromage frais salé ja isolla Cottage Cheese. Ihan liian hyvää 7 kuukauden Suomi-paaston jälkeen!

7. Boonuksena lisättäköön itse tehdyt herkut, joista on kokeiltu (tietenkin) piparkakkuja - myös sesongin ulkopuolella - tippaleipää ja Ikean "lisää vain vesi"-ruisleipää, joka ei ollut hullumpaa. Ruuanlaittointokohtausta odottelevat rakkaan ystävän lähettämä luomuruisleivän juuri ja netistä löydetty mämmiresepti.

Tällä hetkellä sulattelen ihanaa raejuustosalaattia ja syön jälkkäriksi äidin postissa lähettämiä hapankorppuja kotona Lyonissa, ja ylihuomenna matkaan Suomeen maistelemaan toisen blondin kanssa ihan tuoreita mustikoita suoraan varvusta. Mutta aaah, mämmi. Löytääköhän sitä näin kesällä mistään? Haluaa mämmiä. Kauniita elokuun päiviä teille kaikille!

Ps. Onko muilla ulkosuomalaisilla samanlaisia ruokavinkkejä?

Pps. Tämä suomalaisen ruuan ylistys voi vaikuttaa kummalliselta jostakin ei-ulkosuomalaisesta, joten todettakoon, että arkiruokani koostuu silti enimmäkseen ranskalaisista luomutuotteista, sen verran sopeutuvainen olen yrittänyt olla... ;)