Blondin koston paluu

En tykkää sanasta kosto. Paitsi "Blondin kosto"-elokuvan nimessä. Hih. Muuten harjoittelen elämään ilman tarvetta kostaa mitään kenellekään, syytellä ketään tai mistään tai muutenkaan katkeroitua.

Harjoittelen yhä pientäsuurta tapaa, jonka olen omaksunut muutama vuosi sitten: Yritän olla koskaan sanomatta "Mitä mä sanoin?" negatiivisissa tilanteissa, vaan pidän yksinkertaisesti suuni kiinni.

Sen sijaan jos olen ollut positiivinen ja sanonut jollekin, että "Kyllä sä varmasti onnistut!", (kuten sanoin ihanalle serkkutytölleni vähän aikaa sitten) ja lisään usein lopuksi, että "ja sit mä sanon sulle et mitäs mä sanoin!" Ja sitten kun näin käy (kuten serkkunikin tapauksessa tulee käymään) niin sanon aina innoissani, että "Hihii mitäs mä sanoin!"

Kerran yhden elämäni vaikeimmista eroista jälkeen eräs blogini lukija muistutti minua siitä, että hyvä elämä on paras kosto. Positiivinen kosto. Sellainen, joka tehdään itseään varten ja hymy huulilla. Joka ei sisällä mitään negatiivista, ja johon toiset voivat reagoida joko myötäonnellisuudella (yksi elämän tärkeimmistä taidoista), ihaillen ja inspiroituen tai kadehtien.

Ole onnellinen, näytä pitkää nenää niin sanotuille vastoinkäymisille - jotka voivat myöhemmin näyttääkin suurilta lahjoilta. Kuten polviongelmani, joka pakotti minut opettelemaan kehoni kuuntelemista, tai tämä nimenomainen ero, joka vapautti minut löytämään aivan mielettömän ihanan elämänkumppanin, jonka kanssa voin jakaa paljon enemmän ja syvemmin.

Käännä kaikki mitä sinulle tapahtuu voitoksesi. Ota opiksesi. Kehity. Jatka matkaa. Kun kaadut, nouse ylös. Älä katkea, olet taipuva puu, et kaadu tuulessa. Nouse taas. Yhä uudestaan. Aina vaan.

Kun olin ollut noin puoli vuotta Ranskassa, kaikki näytti vaikealta ja menestyminen mahdottomalta. Kävin pikkukaupungin gheton (jonne olin tullut silloisen poikaystäväni luo) centre social:issa amatööriteatteriryhmässä eläkeläisten kanssa ja vedin kökköranskallani tanssitunteja kerran viikossa.

Olin myös juuri aloittanut harjoitukset lyonilaisen puoliammattilaisteatteriseurueen kanssa, mutta se tuntui vaikealta, eivätkä harjoitukset olleet palkallisia. Entinen poikaystäväni ja hänen tuttavansa eivät oikein uskoneet mahdollisuuksiini teatterialalla ja kyselivät, míksen hakisi töitä vaikka vaatekaupasta.

Kerran minua tuli haastattelemaan paikallislehden toimittaja, joka kirjoitti sitten lehteen artikkelin siitä, kuinka olin tullut kielitaidottomana tänne ja nyt jo löytänyt teatteriseurueen, aloittanut tanssituntien vetämisen ja oppinut ranskaa. Artikkelin otsikko oli "Danseuse Made In Finlande".

Pari viikkoa sitten palasin siihen centre social:iin ja pidin siellä vanhoille tutuilleni pienen tanssiesityksen. Sen jälkeen minua haastatteli sama toimittaja, kun 3 vuotta sitten. Tässä artikkeli vapaasti käännettynä: (nimet ja jotkut paikannimet muutettu, hih)

Jotkut kohtalot kulkevat onnekkaita polkuja täynnä sattumia ja yllättäviä kohtaamisia. Mademoiselle Fromagen kohtalossa on sitä jotain, joka erottaa hänet tavallisista ihmisistä. (hui kamala... toim.huom.) Suomalaista alkuperää oleva näyttelijä saapui Ranskaan kolme ja puoli vuotta sitten rakkauden vuoksi, puhumatta sanaakaan ranskaa.

Asetuttuaan Pikkukaupunkiin Mademoisellelle aukeni uudenlainen maailma, uusine kulttuureineen. Raivokkaan integroitumishalunsa ajamana hän koputti paikallisen centre social:in oveen, jossa Madame Roquefort piti sosio-lingvistisiä työpajoja. (Arabimammojen kanssa opeteltiin sanomaan ranskaksi lusikka ja haarukka, toim. huom.) Kahden naisen välille kutoutui ystävyys.

Mademoisellella on valttikorttinaan monipuolisuus; näyttelemisen hän tanssii useita eri lajeja. Niinpä hän ryhtyi pitämään centre socialissa tanssitunteja paikallisille naisille - aktiviteetti, joka auttoi häntä laajentamaan verkostoaan ja harjoittamaan ranskankieltään. Tämän jälkeen näyttelijätär on kulkenut pitkän tien ja laskenut matkalaukkunsa Lyoniin, jossa elää nyt ammattiaan harjoittaen.

Näyttelijätär nähdään syksyn aikana kahdessa produktiossa Lyonissa (...infot esityksistä tässä...)

Kiireisestä aikataulustaan huolimatta Mademoiselle on pysynyt uskollisena centre socialin vanhoille ystävilleen saapuen esiintymään heille kauden 2012-2013 avajaisillassa. "En ole unohtanut Madame Roquefort'ia, paikallisia asukkaita ja heidän kädenojennuksiaan minulle. Kyse on paluusta juurille, ja se muistuttaa myös tiestä, jonka olen kulkenut", toteaa hän tyyppillisen vaatimattomaan tapaansa.

Että siinä sitten lukevat, entinen poikaystäväni, hänen perheensä, hänen ystävänsä ja kaikki ne jotka uskoivat tai eivät uskoneet minuun. Ja reagoivat haluamallaan tavalla. Ensiksi mainittu tosin on varmasti puolestani vilpittömän onnellinen, mutta ehkä hänkin saa perspektiiviä siihen, mitä ihminen voi saada aikaan, kun uskoo itseensä, vaikka muut eivät niin tekisikään.

Sisua, rakkaat ihmiset. Kaikki on mahdollista.

Elämän kivoimmat asiat ja vuoden eka flunssa

Flunssa iski puun takaa. No okei, olin vähän jo osannut odotella sitä. Olin jopa kutsunut sitä nukumalla liian vähän. Unohtamalla aamuviherpirtelöt ja spiruliinat. Tanssimalla hulluna hip hoppia/breakdancea.

Olen ottanut käyttöön tutut keinot: Lepäämisen, D-vitamiiniannoksen lisäämisen, valkosipulin, inkiväärin, laadukaan hunajan, probiootit, C-vitamiinin ja monipuolisen ja värikkään ruuan syömisen. Lisäksi nappasin ravintoneuvoja Kimberley Snyderiltä immuniteettiteen reseptin:

Inkivääripaloja mukin pohjalle, melkein kiehunut vesi päälle, annetaan jäähtyä hetki, puristetaan puolikas sitruuna sekaan ja päälle ripaus cayennepippuria. (Itse lisäsin ihan lopuksi myös ison teelusikallisen hunajaa.)

Kun tulee kipeäksi, joutuu usein jättämään väliin monta kivaa ja/tai "pakollista" asiaa. Jollei siis pakota itseään liikkeelle, jolloin taas joutuu yleensä jättämään myöhemmin väliin vielä enemmän asioita, kun tauti ei ota parantuakseen.

Jos en olisi sairastunut, olisin eilen mennyt treenaamaan beatboxausta ja hip hoppia/breakdancea. Olisin jäänyt workshopin jälkeen teatterimme tupaantuliaisiin ja tavannut pinon kiinnostavia teatterialan tyyppejä.

Tänään olisin leiponut omenapiirakan ja tehnyt porkkana-punajuurisalaatin ohjaajaystäväni ihanan naisystävän synttäreille. Sitten olisin mennyt sinne synttäreille, niiden kotiin, metsän, maaseudun ja vuorten keskelle. Olisin tavannut kivoja teatterialan tyyppejä ja muita hippejä ja taidevaihtoehtotyyppejä.

Nyt olen sitten vaan kotona. Olen lähinnä syönyt, juonut immuniteettiteetä, maannut sängyssä, nukkunut, roikkunut facebookissa, juonut Yogi-teetä, ajatellut kaikenlaisia ajatuksia, syönyt lisää, pessyt päättyvän viikon treenivaatteet, jutellut skypessä ystävien ja perheen kanssa, juonut lisää erilaisia teejutskia ja ajatellut lisää kaikenlaisia ajatuksia.

Luopuminen oli yksi ajattelemistani asioista. Koetin vaan hyväksyä, että nyt on levättävä. Onnistuin melko hyvin pienen taistelun jälkeen.

Toinen ajatuksista oli elämän kivoimmat asiat. Tässä pieni lista:

- Sylissä olo

- Toisten auttaminen ja tsemppaaminen

- Tanssiminen erilaisiin musiikkeihin, joissa on sitä jotain

- Erilaisten Yogi-teelaatujen pitäminen varastossa

- Rakastelu

- Metsässä samoilu (ja mustikat ja kanttarellit, tms.)

- Hieronta

- Ystävien ja rakkaiden kanssa rupattelu ja hihittely

- Melvitan Myski-inkivääri-hajuvesi

- Herkullisen ja terveellisen (no okei, joskus myös epäterveellisen) ruuan syöminen

- Se, että saa tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa

- Aamut, jolloin saa nukkua pitkään

- Saunominen oikeassa saunassa ja uiminen järvessä sen jälkeen

- Rakkaus

- Uusien kivojen ihmisten tapaaminen ja yllättävät "syvälliset" keskustelut

- Salaiset ylpeys- ja onnellisuuskohtaukset, kun onnistuu jossain, mitä on harjoitellut ja mikä on ollut vaikeaa

- Halaukset silloin, kun molemmat haluavat halata yhtä kauan ja lujaa

- Joogan jälkeinen raukea rauha

- Vedenalaisen äänimaailman kuunteleminen

- Auringonkukkapellot

- Näytteleminen inspiroivien ja läsnäolevien vastanäyttelijöiden kanssa

- Kun saa tietää, että on auttanut ja tsempannut jotain ihmistä

Viimeisin tapahtui, kun luin blondi.patonkimaassa@gmail.com-osoitteen mailit pari päivää sitten piiiiiitkästä aikaa. Löysin viestin, jossa eräs blogia lukenut henkilö kertoi minulle, että blogini oli auttanut ja inspiroinut häntä paljon, ja että sen ansiosta hän oli saanut tehtyä itselleen kauniin unelmakartan, jonka kuvan hän lähetti minulle. Ihanaa. Parasta. (Saa lähettää lisää tuollaisia maileja!)

Valoa, voimaa ja mielenrauhaa syksyyn kaikille teille, pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne - tässä nimenomaisessa järjestyksessä!!