Taukoilua

Olen ollut hieman poissaoleva blogimaailmasta. Alkusyksy meni pettymyksestä toipuessa kun yhtäkkiä ohjaaja (joka oli jo aiemmin tehnyt oharit) ei tiennytkään milloin uusi prokkis alkaa ja ennenkaikkea, milloin teatteriseurue voi maksaa töistä palkkaa. 

Laskeskelin jo paniikissa työtuntejani taiteilijastatukseeni kun yhtäkkiä prokkis sai siivet ja nyt onkin töitä riittänyt sen samaisen seurueen ja ohjaajan kanssa oikein mukavasti. Lisäksi aiheet ovat ihania, viimeksi teimme pienen runollisen joki- ja vesiaiheisen lukudraamaesityksen Rhône-joella navigoivaan jokilaivaan ja vielä kuuluisan Fête des Lumières'in aikaan. Lyon täyttyy silloin erilaisista valoinstallaatioista, ja niitä oli kiva kurkkia jokilaivan kannelta.

Nyt aloitimme uuden prokkiksen treenit, esiinnymme helmikuussa ja teksteinä toimivat raamatun tekstit "Laulujen laulu" ja "Saarnaaja", sekä palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwichin kirja "Murale" (englannniksi "Mural"). Kauniita, hengittäviä tekstejä, jotka koskettavat kaikkia uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta huolimatta. 

Käyn läpi muutoskautta, jossa olemukseni pohjanurkkiin jumittuneet tunteet ja kokemukset tulevat pintaan, sotkevat kirkkaan veden ja saavat minut vapisemaan. Olen kai nyt enemmän turvassa kuin koskaan aikaisemmin Ranskassa asuessani, ja yhtäkkiä minut ei tarvitsekaan koko ajan kannatella, selviytyä. Myös Pariisissa käymäni viikon kameranäyttelemiskurssi sai aikaan monenlaisia prosesseja minussa. Oli niin tai näin, nyt on ilmeiseti vaan aika tuntea nämä tunteet ja käydä läpi tämä ravistelu.

Huomenna lähdemme pienelle viikonloppumatkalle luontoon toisen blondin kanssa, ja ensi viikolla viimeisten työrupeamien jälkeen pääsen vihdoin Suomeen näkemään äskettäin syntyneen ihmeellisen olennon, veljeni ja hänen rakkaansa tyttären!

Kauniita talvipäiviä rakkaat ihmiset, ihmetelkää maailmaa, älkää antako periksi, hymyilkää (vaikka kyynelten läpi), sanokaa se hyvä ajatus ääneen, halatkaa, antakaa anteeksi, rakastakaa! Elämä on käsittämätön lahja!

Täällä taas

Istun pesässäni. Se on kuvitteellinen pesä, joka rakentuu hiljaa ympärilleni aina, kun palaan Suomesta. Varsinkin kesäisin. Sitä voisi kutsua paluumasennukseksikin, mutta tykkään erityisesti ranskan sanasta "nid" (pesä), lausutaan "nii". 

Tämänkertainen masennuspesä on lempeä, kevyt, hiljainen, vienosti hymyilevä. Herman Hessen Siddharta-kirja on maalaillut sen pehmeitä sävyjä. Se on läpikuultava, se ei tukahduta, vaan majoittaa minut kärsivällisesti, hellästi. Istun siinä ihan rauhassa, kunnes päätän taas nousta ylös, pian.

Palasimme kahden viikon Suomi-lomalta eilen. Tällä kertaa osasin ottaa kaiken todella rennosti. Kaksi viikkoa kuluivat rauhallisesti ja spontaanisti luonnossa oleillen, lähinnä perheen ja toisen blondin kanssa. 

Ensin vietimme noin viikon mökillä kahdestaan. Lähdimme ajamaan sinne melkein heti Suomeen saavuttuamme hieman emmittyämme, mutta emme katuneet hetkeäkään. Teimme kaikkea perinteistä ja ihanaa. Mieli tyhjeni tehokkaasti kaikesta turhasta.

Saunoimme ja uimme Puulaveden kirkkaassa vedessä. Katselimme kuikkia. Kuuntelimme aaltojen ääniä. 

Poimimme (ja söimme) mustikoita, niitä oli vielä paljon. Aamumyslissämme oli niiden seurana Vavesaaren luomutilan mustikkamysliä, kotimaisia luomukauraleseitä, luomurusinoita, luomucashew-pähkinöitä, kookosmaitoa ja kotimaista luomuhunajaa. 

Samoilimme metsissä. Sienestimme. Kokemattomina sienestäjinä poimimme mukaamme vain kanttarelleja, mutta eipä metsissä paljon muita sieniä näkynytkään.

Soutelimme järvellä ja seikkailimme tutuilla ja tuntemattomilla saarilla. Joogasimme laiturilla. Katselimme auringonlaskua kallioisen niemen huipulta. 

Kalastimme ja saimme kaksi ahventa, jotka söimme kanttarellien, omasta maasta nostettujen perunoiden, luomuvoin, oman maan salaattisekoituksen (voikukkia, poimulehtiä ja kasvimaan salaattia) ja oluthiivan kanssa. Tai sitten söimme muita kaloja, kuten lohta ja nieriää. Nam.

Mökkiloman jälkeen palasimme vanhempieni luokse, mutta tavanomainen pääkaupunkiseuturumba ei yhtäkkiä alkanutkaan. 

Tapasimme muutaman ystävän kahvilassa sateisena lauantai-iltapäivänä. Joimme ihanat iltateet isovanhempien kanssa. Istuskelimme järven rannassa vanhempieni kanssa. Katselimme yöllä Kummelia isäni kanssa. Laiskottelimme. Kävimme lenkillä pienillä hiekkateillä. Kävimme retkellä Hangossa ja pikavisiitillä Tammisaaressa.

Viimeistä päivää edeltävänä iltana sain kovan päänsäryn. Arvelin sen johtuvan listoista, joita olin kirjoitellut mieleeni ja muistikirjaani; nämä jutut ostettava Suomesta, nämä rakkaat ihmiset nähtävä, näissä paikoissa käytävä, näitä asioita tehtävä. En kuitenkaan halunnut luopua viimeisen päivän Helsinki-suunnitelmista; soittaisin siis sille ja tälle ja kävisin siellä ja täällä, ostaisin sitä ja tätä...

Aamulla päätä särki kahta kauheammin. Itketti. Joogailin ja hengittelin. Söin mustikoita ja kauralesepuuroa. Kun kipu ei hellittänyt, tajusin viimein tehdä niin itse. Lepäsin. Sitten lähdimme toisen blondin kanssa Helsingin sijaan luontoon. Makoilimme rantakalliolla ja kuuntelimme kuikkia. Uituani kaksi kertaa kirkkaassa, elokuun öiden viilentämässä järvessä päänsärky oli muisto vain.

Nyt istun kodissamme Lyonissa. Aukinaisista kattoikkunoista kuuluu ohikulkevien junien kolina. Naapurissa soi rytmikäs musiikki ja vaimea jyskytys kuuluu seinän läpi. Olen jumissa lempeässä masennuspesässäni. 

Huomenna menen "syksyn" ekoihin kuvauksiin esittämään jalkapallofania ja viikon päästä aloitan uuden teatteriprokkiksen harjoitukset.

Avignonin teatterifestivaalikuulumisia

Terveisiä Avignonin teatterifestivaaleilta flyerien, julisteiden, teatteriseurueiden paraatien ja kaiken muun teatterihumun keskeltä! Tähän mennessä kaikki on sujunut melko hyvin, meillä on katsomo lähes täynnä joka ilta ja ihmiset ovat tykänneet esityksestämme. Olen onnellinen ja helpottunut, sillä nämä festivaalit jännittivät minua aikalailla etukäteen.

Esiinnymme joka ilta kymmenen maissa ja sitä ennen mainostamme kuuden maissa kaupungilla esitystämme satojen muiden seurueiden joukossa. Rytmi on vauhdikas, mutta saamme onneksi usein päivällä levätä kunnolla.

Asumme opiskelija-asuntolassa "kahden hengen" yksiöissä, eli yhden hengen miniyksiöissä, joissa on lisävuode. Mieleeni palaa aika, jolloin lainasin rakkaan ystäväni pientä opiskelijakämppää Pitäjänmäessä. Paitsi, että asuin siinä yksin. 

No, kaikkeen tottuu, ja kämppikseni on produktiomme tuottaja, joten hän juoksentelee useimmiten päivisin kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja minä saan makoilla täällä yksiössä ihan yksin 35 asteen helteeltä piilossa...

Teatteri, jossa esiinnymme on rakennettu vanhaan kappeliin. Siinä on 110-paikkainen katsomo ja se sijaitsee rauhallisella ja kauniilla kadulla. Vastapäätä on pieni galleria, joka kuuluu samaan kompleksiin. Henkilökunta ja muiden ryhmien esiintyjät ovat kaikki mielettömän sympaattisia ja tunnelma on lämmin ja kotoisa. (Näin ei ilmeisesti aina ole Avignonin festivaaleilla...)

Teatterin johtaja on tunnettu ranskalainen näyttelijä, sellainen Ranskan Morgan Freeman. Eilen ohi kulkeneen teatteriseurueen näyttelijät pyysivät häntä yhteiskuvaan kanssaan, kun hän saapui teatterille sähköpyörällään. Hän suostui ystävällisesti hymyillen.

Ensimmäinen festivaaliviikko on jo melkein takana, mutta jäljellä on vielä 19 päivää, joten jaksaminen joutuu varmasti vielä koetukselle. Jotta pysyisin kunnossa, joogaan ja venyttelen aina ennen esitystä ja joka yö esityksen jälkeen kotiuduttuani. 

Juon heti herättyäni lasin lämmintä vettä, johon on puristettu sitruunaa. Syön aamiaiseksi hedelmiä ja pienen puuromaisen sekoituksen spirulinaa, polleenia, hunajaa, rypälemehua ja inkivääriä. Otan lisäksi d-vitamiinia, omega kolmosta, probiootteja ja c-vitamiinia. Ja syön välillä omatekemääni hunaja-suklaahalvaa, kun energiantarve iskee. Vältän gluteenia ja valkoista sokeria, sekä maitotuotteita, joiden olen huomannut olevan haitaksi itselleni.

Olen huomannut, että tarvitsen hiljaisuutta, joten minimoin kaiken kommunikaation ennen alkuillan mainostusparaatia. Ääni on myös koetuksella, joten äänihuulenikin pyytävät hiljaisuutta. Ystävät, antanette anteeksi, jos minusta ei kuulu mitään. Liput Suomeen on jo ostettu, siis hyvällä tuurilla näemme elokuussa...

Olo on energinen ja hyvä, joten eiköhän tästä tule oikein hyvä festivaali! Nyt beatboxailemaan kadulle, tulkaahan moikkaamaan (ja tietysti esitystä katsomaan) jos liikutte täälläpäin! Tänne voi ilmoitella itsestään: blondi.patonkimaassa@gmail.com

Muutama Lyon-vinkki

Mitä täällä Lyonissa kannattaa tehdä ja nähdä?

Kokosin pienen kahdeksan kohdan henkilökohtaisen listan lempijuttujani. Toivottavasti nämä auttavat matkailemaan joko ihan oikeasti, tai ainakin vaikka vaan näin virtuaalisesti.

En jaksanut linkittää kaikkea, joten jätän teille osoitteiden etsimisen ilon...

Bienvenue à Lyon!

1. Käy kävelyllä Parc Tête d'Or - puistossa. Puisto on auki päivisin, auringonlaskuun saakka ja kesällä pidempään, kuin talvella. Puistossa on myös eläintarha, jossa on esimerkiksi sympaattinen kilpikonnalampi ja iso kirahveille, vesipuhveleille, flamingoille (jne.) rakennettu ja niiden omaa elinympäristöä muistuttava alue. 

Jos et tykkää eläintarhoista, kierrä eläinalue ja nauti sen sijaan "järven" ympäristöstä, ruusutarhasta, eksoottisesta kasvihuoneesta, jne. Puistovisiittiin kannattaa varata kunnolla aikaa ja syödä siellä vaikka piknikki.

2. Syö brunssi tai iso salatti Pain&Cie-ravintolassa (13 rue Quatre chapeau).  Brunssi on viikolla halvempi ja viikoloppuna pöytä on varattava etukäteen. Tällä voi myös syödä mihin vaan aikaan päivästä, kun taas useat ravintolat sulkevat ovensa lounasajan ja illallisen välillä eli noin klo 14-19. Kasvissyöjän tai kala-kasvissyöjän kannattaa pyytää brunssia tilatessa, että liha korvataan kasviksilla, juustolla tai kalalla. Vegaaneille brunssi ei ole hintansa väärti, mutta salaateista voi pyytää maittavan vegaaniversion (vérsion végétalienne). Muita brunssipaikkoja, mutta vain viikonloppuisin: Tasse Livre (ihana kahvila-kirjakauppa), Livestation DIY...

3. Kiipeä kukkulalle katselemaan näköalaa. Kaksi kukkulaa, joille kannattaa kiivetä, ovat nimeltään Fourvière ja Croix Rousse. 

Fourvièren kukkulan kuningatar on kaunis linnamainen katedraali, Basilique de Fourviére, jonka oikealla puolella (alhaalta kaupungista katsottuna) sijaitsee turistien ja paikallistenkin suosima näköalapaikka. 

Hieman rauhallisempi ja salaisempi näköalapaikka on pieni puisto nimeltään Jardin des Curiosités (Place Abbé Larrue). Siellä on hassuja maahan upotettuja tuoleja ja huomattavasti vähemmän turistilaumoja.

Croix Roussen kaupunginosassa näköalaa pääsee ihailemaan, kun nousee Montée de la Grande Côte-katua ylöspäin. Pienen puiston läpi kulkevien portaiden jälkeinen tasanne on paras paikka.

Kun on päässyt tasanteelle asti, kannattaa jatkaa matkaa ylöspäin, ja eksyä Croix Roussen pikkukaduille. Takaisin alas tallustellessa voi sitten tutkia pentes de la Croix Rousse-mäen piiloista löytyviä kahviloita, baareja, ravintoloita, pikkuteattereita, design-kauppoja, jne...

4. Mene markkinoille. Markkinoita löytyy esimerkiksi joka aamupäivä noin klo 13 asti Saône-joen varrelta, kartasta katsottuna noin Cordeliers-metroaseman korkeudella. Näiltä markkinoilta saat myös ostereita, istu markkinoiden eteläpäädyssä terassille ja nauti ne valkoviinilasillisen kanssa. Voit ostaa myös leipää ja juustoja ja syödä ne samalla terassilla. Henkilökuntaa tämä ei haittaa lainkaan, kunhan olet tilannut juotavaa ja olet heille ystävällinen. Croix Roussen kaupunginosassa on myös omat markkinansa Boulevard de la Croix Roussella, samoin Rhône-joen varrella.

 Jos ostat jotain markkinoilta, osta pienten kojujen hassun näköisiltä sediltä ja myyjiltä, joilla on multaiset kädet ja kauden vihanneksia. Jos tarjolla on appelsiineja ja banaaneja, kyseessä ei ole paikallinen tuottaja. Osta juustoja, älä pelkää hometta, osta hunajaa ja polleenia, osta pientuottajien omenoita, päärynöitä, kiivejä (kyllä, niitä kasvaa täällä), mehuja ja hilloja. Leipä on yleensä markkinoilla ylihinnoiteltua, se kannattaa ostaa leipomosta (boulangerie).

5. Käy teatterissa, oopperassa, konsertissa tai tanssiesityksessä. Jos sinulla on paljon rahaa tai haluat panostaa laatuun ja klassikot kiinnostavat, valitse Théâtre des Célestins, Théâtre National Populaire (TNP) tai Opéra de Lyon. Kokeilevampaa lavataidetta ja tanssia ja sirkusta löydät paikasta nimeltä Subsistances. Kiinnostavia (mutta hintavia) tanssiesityksiä voi mennä katsomaan Maison de la danse'een. 

Mikäli haluat edullisempaa ja undergroundimpaa lavataidetta, kokeile sokkona edullisempia pienten teatteriryhmien esityksiä; valitse Espace 44, Acte 2, Théâtre des Clochards Célestes, Théâtre de l'Anagramme, Carré 30 tai Théâtre des Apshodèles. Mikäli haluat huumoria, improvisaatiota tai yhden naisen/miehen show:n, mene tyypilliseen lyonilaiseen café théâtre'een; valitse Repaire, Complèxe du Rire, Espace Gerson, Rideau Rouge tai Accessoire.

Klassisemmat konsertit löydät Auditorium de Lyon'ista. Jazzia, funkkia ja hip hoppia tarjoaa Periscope. Elektronisempaa ja kokeilevampaa musiikkia varten kannattaa suunnata Saône-joelle laivaan nimeltä Sonic. Isot starat löydät Halle Tony Garnier'sta, tai Transbordeur'istä

Konsertteja ja kaikenlaista esitystaidetta tarjoavat myös seuraavat mainiot paikat: Agend'Arts, Toï Toï, Boîte à Gants, Nombril du Monde.

6. Käy kävelyllä joenrannassa. Kumpi vaan joki käy - Rhône tai Saône - mutta mene aina joen itärannalle, siellä on parhaat kävelytiet. Rhône-joen reunalla on ravintola- ja baarilaivoja, joiden terasseilla voi istuskella ja nauttia vaikkapa lasillisen Côte du Rhône-punaviiniä. Suosittelen näistä erityisesti pientä ja tunnelmallista laivaa nimeltään La Passagère.

7. Syö ravintolassa. Lyon on yksi Ranskan tärkeimmistä ruokakaupungeista. "Aito" Lyonilainen ruoka on kuitenkin erittäin lihapainotteista, joten en ole valitettavasti testannut "oikeita" lyonilaisia bouchon-ravintoloita. Tässä omat, hieman toisenlaiset lempparini (muista varata pöytä): 

- Zone Verte. Kasvisravintola, jossa ruuat ovat yleensä vieläpä vegaanisia. Ota rohkeasti koko menu ja vaikkapa lasillinen luomuviiniä.

- Nef des fous. Aivan ihana, Amélie-tyyppisesti sisustettu romanttinen ravintola, jossa on herkullisia jälkiruokia (jos pidät suklaasta, valitse ehdottomasti fondant au chocolat au beurre salée). Pääruuaksi otan joko päivän kalaruuan tai kasvislautasen.

- Wasabi. Paras sushiravintola. Suhteellisen kallis (menut alkaen n. 30 euroa). Taianomainen tunnelma.

- Kaya. Japanilais-korealainen ravintola. Valitse "syö niin paljon kuin haluat"-buffetti, joka on tarjolla iltaisin. Kirjoita lappuun, miten paljon haluat mitäkin ruokalajia ja ruoka-ainetta ja valitse barbeque (ruuat kypsytetään itse omassa pikku grillissä) tai fondue (ruuat kypsytetään kattilassa mausteliemessä). Aloita vähän kerrallaan, ja pyydä sitten lisää, varsinkin jos olet lihansyöjä.

8. Mene Hammamiin. Hammam on suomalaiselta nimeltään turkkilainen sauna. Kokeile vaikkapa hienostunutta Les Bains de l'Opéra-hammamia tai Croix Rousse-kaupunginosassa sijaitsevaa Hammam des Canuts'ta. Valitse le hammam traditionnel ja kokonaisuus hammam & gommage corps, eli sisäänpääsy hammamiin ja kehon kuorinta kintaalla. Hinta paketille 21 euroa ensimmäiseksi mainitussa hammamissä. 

Älä unohda uimapukua/bikineitä ja pyyhettä, täälläpäin ei saunoessa nakuilla. Hammameissä on yleensä miesten ja naisten vuorot eri päivinä, varmista asia etukäteen varausta tehdessäsi.

Tervetuloa Lyoniin!

Uusi koti, agentti ja mahdollisuuksien (sateinen) alkukesä

Vihdoinkin meillä on netti uudessa kodissa ja muuttokaaos helpottaa hieman. Uusi koti löytyi yllättäen huhtikuun 21. päivä ja muutimme vappuna.

Asunto on ullakolle remontoitu ja yhdistelee kauniisti uutta ja vanhaa. Katon keskelle on jätetty näkyviin upeat hirret, lattia on vanha puulattia, joka on hiottu uuden veroiseksi.

 Meillä on pelkkiä kattoikkunoita, uusi värikäs riippumattotuoli, rauhallinen makuuhuone, metsäteemainen kylpyhuone... 

Sisustus on vielä käynnissä, ja tänään on luvassa käytettyjen huonekalujen etsimistä.  

Ja niin, sain myös agentin. Kävimme pienillä elokuvafestivaaleilla Pariisissa ja samalla reissulla otin yhteyttä muutamaan pariisilaiseen agenttiin ja yhteen, joka toimii Lyonissa ja Pariisissa. Kaikki vastasivat kieltävästi. Vastaillessani näihin maileihin, "kiitos silti vastauksestanne...", otin avukseni luovan visualisoinnin ja kuvittelin, että johonkin näistä agenteista otettaisiin yhteyttä pian ja kysyttäisiin, onko heillä kaunista skandinaavinaista. 

Seuraavana päivänä Lyonissa ja Pariisissa toimiva agentti soitti minulle, ja kertoi, että häneltä oltiin pyydetty skandinaavista naista kahteen tv- ja elokuvaproduktioon. Heh heh.

Tapasin agenttini samalla viikolla, kun muutimme uuteen kotiimme. Sovimme, että olen nyt hänen listoillaan, ja lupasin lähettää uusia kuvia minusta pian. Otin yhteyttä pariisilaisen ystäväni valokuvaajakaveriin, joka ottaa muotikuvia Los Angelesissä ja Pariisissa. Hän vastasi, että ottaa minusta mielellään kuvia.

Muuttopäivänä ehdin myös käydä koe-esiintymässä pieneen nettisarjaan, jonka palkkio ei ole päätähuimaava. Ohjaaja on tuttuni ja tekee todella laadukasta työtä, joten olin silti tyytyväinen, kun minut valittiin yhteen päärooleista. Roolihenkilön piti alunperin olla ranskalainen ruskeaverikkö, mutta hei, vakuutin ne blondiudestani ja suomalaisuudestani huolimatta! Näin saan myös vihdoin videokuvaa itsestäni puhumassa ranskaa.

Äsken sain viestin näyttelijäystävältäni, joka antoi minulle erään casting-naisen yhteystiedot. Nainen etsii kuulemma ruotsinkielentaitoista näyttelijätärtä. Lähetin äsken CV:n ja kuvani hänelle, nyt siis peukut pystyyn ja sormet ristiin.

Kaikki vaikuttaa kokonaisuudessaan aika hyvältä. Vaikka töitä ei ole juuri nyt kovin paljon, niin uskon, että televisio- ja elokuvapuolella alkaa nyt tapahtua. Eikä edes sade ja +12°C haittaa ollenkaan. Jes.

Antaa olla

Minulla on tässä jonkun aikaa ollut meneillään sallimiskuuri. Olen sallinut itselleni herkuttelun, laiskottelun, masentumisen, uusien ekokenkien ja luomuhuulikiillon ostamisen, puolitärkeiden asioiden lykkäämisen, pyykkien pesemättä jättämisen.

Olen harjoitellut keskittymistä hitauteen, pääsiäsikoristeluun, brunssimaisiin ja rauhallisiin aamupaloihin, pitkiin juoksulenkkeihin joenrannassa sijaitsevaan puistoon, Yogi-teen juomiseen, kehoni kuunteluun, hiljentymiseen. 

Tyhjentymiseen siitä, millaista elämäni muka pitäisi olla.

On tuntunut siltä, etten oikein osaa juuri nyt unelmoida. Olen väsynyt yrittämiseen, elokuva- ja televisioroolien metsästämiseen ennen kuin edes kunnolla aloitin sen. Olen antanut unelmien marinoitua ja hautoa jossain kaukana, näkymättömissä. Olen ajatellut, että ne tulevat kyllä sitten, kun niiden aika on. Niin kuin kaikki muukin. Antaa olla.

Perjantaina menin valtavan pehmolelutiikerini Barryn kanssa pienen lastenteatteriesityksen koe-esiintymiseen. Osallistujia kehotettiin tuomaan mukanaan esineitä, yksi niistä oli kissaa symboloiva pehmolelu. Otin Barryn mukaan hetken emmittyäni, kun tajusin, että sen tuominen keventäisi varmasti tunnelmaa. On se niin vekkuli kaveri.

Koe-esiintyminen meni hyvin ja tunnelma oli rento. Kun saavoin paikalle Barryn kanssa, niin kaikkia nauratti heti. Moikkasin tutut ja tuntemattomat näyttelijät ja sitten ohjaaja saapui paikalle muusikon ja assistenttinsa kanssa. 

Luimme pätkiä tekstistä liikkuen tilassa, haimme tarinan hahmojen fyysistä ja henkistä olemusta improvisoiden ja käsittelimme esineitä, ja herätimme ne eloon. Barry ui ilmassa kuin kala vedessä, vuoroin hyökkäillen eri näyttelijöiden kimppuun ja syleillen heitä. 

Tauolla lainasin muusikon mikrofonia ja beatboxasin hänen loop stationilleen, eli tein kaikki "instrumentit" suullani, nauhoitin ne vuorotellen ja siitä tuli mielestäni ihan mukava pikku keitos. Muusikko teki saman, ja siitä tuli loistava muhennos! 

Koe-esiintymisen jälkeen siirryimme kahden näyttelijättären kanssa meille lounastamaan ja puhumaan näyttelijyyden iloista ja suruista, ja iltapäivä meni beatboxaillessa muutaman muun kolleegan kanssa. Koe-esiintymisen muusikkokin liittyi seuraan ja jamit olivat mitä mainioimmat. Olin iloinen ja energinen.

Seuraava päivä oli hiljainen. Kaikki tuntui taas palaavan jumitustilaan, enkä saanut mitään aikaiseksi. Yritin taas hyväksyä sen, antaa vain olla. Ja sitten huomasin Arrekarttamaailman sivuilla ilmaisen aarrekarttakurssitarjouksen bloggaajille. (Itse olen täällä käyttänyt unelmakartta-nimitystä.) 

Ensimmäiset tehtävät tulivat juuri sähköpostiini. Vaikka unelmakartat ovat jo tuttuja, nyt on juuri oikea aika hahmotella rauhassa uusi ja uljas versio. Ja ennen kaikkea, ihanaa kun on vähän "pakko".

Huomenna menen ostamaan värikkäitä kartonkeja. Hihiii!

Tunteiden viemää

Eilen oli pieni vaikea hetki erilaisten energioiden kohdatessa kämppiksen kanssa, vaikka tunsin, että taustalla oli pelko ja rakkaus hämmentävässä sekamelskassa. Välillä on silti hankalaa olla ymmärtäväinen ja rauhallinen, vaikka ulkoisesti siihen pystyinkin.

Hän esitti asiat selkeästi, jämptisti, ystävällisesti. Hän kertoi, että toisen blondin kanssa emme näyttäneet etsivän uutta asuntoa ollenkaan. Hän totesi, että hän haluaa tietää, miten asiat etenevät ja koska hänen täytyy etsiä kaksi uutta kämppistä. Hänelle sopisi, että jäisimme asumaan hieman pidemmäksi aikaa, mutta aika pitäisi määritellä.

Hän kysyi, oliko toinen blondi jo selittänyt asunnon käytänteet. Mitä saa tehdä, ja mitä ei. Saa kuunnella täysillä suomalaista musiikkia. Ja sitten roskien vieminen, lasinkeräys, siivous. Häiritseekö jokin minua, ja jos häiritsee niin voi sanoa. Onko vessa liian likainen, esimerkiksi. Ja häiritseekö heitä vaikka keittiön sivupöydälle ilmestynyt yogi-teevuori.

Lopuksi hän totesi, että saattaa joskus olla huonolla tuulella. Ja että sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti.

On totta, ettemme ole ehtineet etsiä asuntoa, ja että nyt pitäisi aktivoitua. On totta, etten ole kahden viikon aikana kertaakaan vienyt roskia. Imuria ei ole, lähden kohta ostamaan sellaisen. Kaikki sanotut asiat olivat tosia, eivätkä järkyttäneet minua. Istuin sohvalla kuunnellen ja ihmetellen, miksi jouduin pidättelemään kyyneliä.

Puhuin toisen blondin kanssa, ja kun hän vain käski olla tekemättä ongelmaa tyhjästä, mieleni pahoittui yhä enemmän. Yritin selittää, että olin hänen kanssaan samaa mieltä, ja kämppiksenkin kanssa. Että kyseessä oli jokin syvempi. Sain muotoiltua lauseen, joka sai itkun valumaan kurkustani.

Tunsin olevani hyökkäyksen kohteena, tunsin, että pidätelty negatiivinen energia räjähti päälleni. Mutta ilman kovaa ääntä, hillitysti, perustellusti. Ja siksi se oli niin vaikeaa tunnistaa. Toinen blondi myönsi, että oli myös tuntenut saman, ja sanoi, että kyse oli kämppiksemme peloista. Niinpä. Hänen peloistaan, ja minun kipeistä pisteistäni.

Hänen pelkonsa, ja yhtä aikaa rakkautensa, jotka kömpelösti sekoittuivat toisiinsa. Jotka maalasivat hänen sanansa vuorotellen täysin vastakkaisilla väreillä. Rakkaus minussa ymmärsi ja hyväksyi tämän, kuuli hänen sanansa ja tunsi hänen tunteensa. Vastasi, että kiitos kun kerroit kaiken tämän.

Mutta minun kipupisteeni. Tunnen helposti oloni kodittomaksi, mihinkäänkuulumattomaksi, ulkopuoliseksi. Kaikki tämä laukesi minussa. Ja syyllisyys.

Kun toinen blondi nukkui jo vieressäni syvää unta, kirjoitin ajatuksiani ylös. Päätin kokeilla puhdistaa kurkkuni vaikeista tunteista, jotka kuristivat sitä. Tein Inna Segalin "Kehosi salattu kieli"-kirjan harjoituksen kurkun hoitamisesta ja syyllisyydestä vapautumisesta.

Annoin kurkkuni vapaasti olla ja tunnustelin tunteita, jotka tulivat pintaan. Oli kuin kurkkuuni olisi noussut tulva, itku ja kipu nousivat suurena aaltoja ylös. Annoin kaiken tapahtua, ja lopulta kipu rauhottui ja itku loppui kuin seinään. Hengittelin hetken. Nukuin koko yön ilman korvatulppia, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen.

Ystäväni, joka on kiropraktikko, kertoi kiinnostavan vertauksen hevosesta ja sen vetämistä vaunuista. Hevonen symboloi tunteita, valjaita käsissään pitävä ohjastaja mieltä, vaunut kehoa ja vaunuissa istuva matkustaja sielua. Hän sanoi, että usein tunteet, mieli tai keho ohjaavat meitä liikaa. Kaikista niistä on pidettävä huolta ja niitä on kuunneltava. Sielun täytyy kuitenkin päättää suunta.