Minulla on tässä jonkun aikaa ollut meneillään sallimiskuuri. Olen sallinut itselleni herkuttelun, laiskottelun, masentumisen, uusien ekokenkien ja luomuhuulikiillon ostamisen, puolitärkeiden asioiden lykkäämisen, pyykkien pesemättä jättämisen.
Olen harjoitellut keskittymistä hitauteen, pääsiäsikoristeluun, brunssimaisiin ja rauhallisiin aamupaloihin, pitkiin juoksulenkkeihin joenrannassa sijaitsevaan puistoon, Yogi-teen juomiseen, kehoni kuunteluun, hiljentymiseen.
Tyhjentymiseen siitä, millaista elämäni muka pitäisi olla.
On tuntunut siltä, etten oikein osaa juuri nyt unelmoida. Olen väsynyt yrittämiseen, elokuva- ja televisioroolien metsästämiseen ennen kuin edes kunnolla aloitin sen. Olen antanut unelmien marinoitua ja hautoa jossain kaukana, näkymättömissä. Olen ajatellut, että ne tulevat kyllä sitten, kun niiden aika on. Niin kuin kaikki muukin. Antaa olla.
Perjantaina menin valtavan pehmolelutiikerini Barryn kanssa pienen lastenteatteriesityksen koe-esiintymiseen. Osallistujia kehotettiin tuomaan mukanaan esineitä, yksi niistä oli kissaa symboloiva pehmolelu. Otin Barryn mukaan hetken emmittyäni, kun tajusin, että sen tuominen keventäisi varmasti tunnelmaa. On se niin vekkuli kaveri.
Koe-esiintyminen meni hyvin ja tunnelma oli rento. Kun saavoin paikalle Barryn kanssa, niin kaikkia nauratti heti. Moikkasin tutut ja tuntemattomat näyttelijät ja sitten ohjaaja saapui paikalle muusikon ja assistenttinsa kanssa.
Luimme pätkiä tekstistä liikkuen tilassa, haimme tarinan hahmojen fyysistä ja henkistä olemusta improvisoiden ja käsittelimme esineitä, ja herätimme ne eloon. Barry ui ilmassa kuin kala vedessä, vuoroin hyökkäillen eri näyttelijöiden kimppuun ja syleillen heitä.
Tauolla lainasin muusikon mikrofonia ja beatboxasin hänen loop stationilleen, eli tein kaikki "instrumentit" suullani, nauhoitin ne vuorotellen ja siitä tuli mielestäni ihan mukava pikku keitos. Muusikko teki saman, ja siitä tuli loistava muhennos!
Koe-esiintymisen jälkeen siirryimme kahden näyttelijättären kanssa meille lounastamaan ja puhumaan näyttelijyyden iloista ja suruista, ja iltapäivä meni beatboxaillessa muutaman muun kolleegan kanssa. Koe-esiintymisen muusikkokin liittyi seuraan ja jamit olivat mitä mainioimmat. Olin iloinen ja energinen.
Seuraava päivä oli hiljainen. Kaikki tuntui taas palaavan jumitustilaan, enkä saanut mitään aikaiseksi. Yritin taas hyväksyä sen, antaa vain olla. Ja sitten huomasin Arrekarttamaailman sivuilla ilmaisen aarrekarttakurssitarjouksen bloggaajille. (Itse olen täällä käyttänyt unelmakartta-nimitystä.)
Ensimmäiset tehtävät tulivat juuri sähköpostiini. Vaikka unelmakartat ovat jo tuttuja, nyt on juuri oikea aika hahmotella rauhassa uusi ja uljas versio. Ja ennen kaikkea, ihanaa kun on vähän "pakko".
Huomenna menen ostamaan värikkäitä kartonkeja. Hihiii!
