Laskeskelin jo paniikissa työtuntejani taiteilijastatukseeni kun yhtäkkiä prokkis sai siivet ja nyt onkin töitä riittänyt sen samaisen seurueen ja ohjaajan kanssa oikein mukavasti. Lisäksi aiheet ovat ihania, viimeksi teimme pienen runollisen joki- ja vesiaiheisen lukudraamaesityksen Rhône-joella navigoivaan jokilaivaan ja vielä kuuluisan Fête des Lumières'in aikaan. Lyon täyttyy silloin erilaisista valoinstallaatioista, ja niitä oli kiva kurkkia jokilaivan kannelta.
Nyt aloitimme uuden prokkiksen treenit, esiinnymme helmikuussa ja teksteinä toimivat raamatun tekstit "Laulujen laulu" ja "Saarnaaja", sekä palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwichin kirja "Murale" (englannniksi "Mural"). Kauniita, hengittäviä tekstejä, jotka koskettavat kaikkia uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta huolimatta.
Käyn läpi muutoskautta, jossa olemukseni pohjanurkkiin jumittuneet tunteet ja kokemukset tulevat pintaan, sotkevat kirkkaan veden ja saavat minut vapisemaan. Olen kai nyt enemmän turvassa kuin koskaan aikaisemmin Ranskassa asuessani, ja yhtäkkiä minut ei tarvitsekaan koko ajan kannatella, selviytyä. Myös Pariisissa käymäni viikon kameranäyttelemiskurssi sai aikaan monenlaisia prosesseja minussa. Oli niin tai näin, nyt on ilmeiseti vaan aika tuntea nämä tunteet ja käydä läpi tämä ravistelu.
Huomenna lähdemme pienelle viikonloppumatkalle luontoon toisen blondin kanssa, ja ensi viikolla viimeisten työrupeamien jälkeen pääsen vihdoin Suomeen näkemään äskettäin syntyneen ihmeellisen olennon, veljeni ja hänen rakkaansa tyttären!
Kauniita talvipäiviä rakkaat ihmiset, ihmetelkää maailmaa, älkää antako periksi, hymyilkää (vaikka kyynelten läpi), sanokaa se hyvä ajatus ääneen, halatkaa, antakaa anteeksi, rakastakaa! Elämä on käsittämätön lahja!
