Puoli vuotta takana sinkkuna. Ensimmäinen kerta noin viiteentoista vuoteen kun olen näin pitkään "yksin". Yksin, mutta niin paljon yhdessä. Yhdessä liikuttavien, ihanien, rakastavien ja tärkeiden ihmisten kanssa. Tuttujen ja tuntemattomien.
-
Kokemiani koskettavia hetkiä ja kohtaamiani ihmeellisiä ihmisiä tämän puolen vuoden aikana, epäjärjestyksessä:
- Esiinnyimme Martiniquessa yhden teatteriseurueistani kanssa. Uskomaton reissu. Eräänä päivänä menin yksin karnevaalia katsomaan. Aikani katusoittajien soittoa fillisteltyäni jututin yhtä heistä ja päädyin soittamaan rumpuja heidän kanssaan samalla, kun yksi miehistä lauloi orjasta kertovaa sydäntäsärkevää laulua. Huh. Ei sanoja.
- Kävelin kotiin Lyonissa ja näin ratikkapysäkin vieressä äidin ja 2 tyttöä kävelemässä huovat syleissään. Jalkani kääntyivät ja kävelivät hedän luokseen, kysyin voinko auttaa ja nähtyäni äidin katseen ehdotin heti, että he tulisivat luokseni yöksi. Soitin taksin meille ja he nukkuivat luonani, he olivat myöhästyneet junasta ja äidillä ei ollut rahaa hotelliin. Aamulla söimme yhdessä aamupalaa, äiti opetti minut sanomaan lingalaksi "Jumala siunatkoon sinua!" ja annoin tytöille vanhoja korujani. Kun he pääsivät kotiin Macôniin niin sain puhelun. Toinen tytöistä sanoi heti aluksi: "Meillä on ikävä sinua!" Sydämeni pakahtui.
- Kuulin illalla lyonilaisesta puistosta kitaransoittoa ja menin beatboxaamaan kitaristien kanssa. Opetin heille vähän suomea ja lauloimme yhdessä improvisoitua laulua, he toistelivat suomeksi keksimääni kertosäettä: "laula mun kanssa, matkamies".
- Kutsuin ystävänpäivänä luokseni ystäviä brunssille, koska Saint Valentin/Valentine's day on hieman kurja päivä olla yksin täällä Ranskassa, sinkkuna. Paikalle tuli ihania ystäviä, joiden kanssa vietimme pitkän päivän ja illan yhdessä herkutellen ja rupatellen ja pelejä pelaten. Kaikki kiittelivät, että oli huippukiva sunnuntai.
- Sain roolin ranskalaisesta elokuvasta, jota kuvataan pian vuoristossa. Pääsen upeisiin maisemiin, joista sain esimakua, kun ohjaaja halusi tavata minut paikan päällä. Päätin jäädä hotelliin yöksi ja nauttia lumisista maisemista, jotka tekivät hyvää Suomessa varttuneelle sielulleni. Kävin kävelyllä ja kuuntelin lumen narskumista kenkieni alla. Hengitin lumen tuoksua. Tapasin englantilaisen miehen ja sydämeni käski minun sanoa hänelle: "Be the person you want to be." Mies kiitti ja sanoi, että viesti oli tärkeä hänelle. Hän on töissä englannin hallituksessa, mutta tykkää mennä veneilemään ja laulaa hylkeille, jotka tulevat usein kuuntelemaan häntä.
- Liftasin Suomen länsirannikolla vietettyäni viikonlopun rakkaan ystäväni ja hänen perheensä luona. Kävin Kristiinankaupungissa, Porissa ja Raumalla. Minut ottivat kyytiin muun muassa suloinen jooganopettaja, oman kuljetusfirman omistava symppis pakettiautokuski ja viisas vakuutusyhtiötyyppi, jonka kanssa juttelimme pitkän parisuhteen salaisuuksista. Kommunikaatio, sanoi hän. Reissulla uin paljon meressä, saunoin, kävin gourmet-illallisella Raumalla asuvan pariisilaisen kanssa, fiilistelin Reino Nordinin keikalla, lauloin yksin karaokessa Norah Jonesia leirintäalueen ravintolassa, erosin puhelimessa lopullisesti toisesta blondista (joka oli ilmoittanut kaksi viikkoa sitten olevansa rakastunut toiseen henkilöön ja jonka kanssa olin viettänyt 3 ja puoli vuotta - toim.huom.), hengailin leffafestareilla, itkin, nauroin, söin paljon gluteenittomia vuohenjuustohampurilaisia bataattilohkoilla ja rusketuin enemmän kuin olin koskaan ruskettunut patonkimaassa.
- Kävin Suomessa syksyllä ja talvella kaksi kertaa. Ensin tulin videoteoksen avajaisiin lokakuussa ja nautin suomalaisesta teatterista, elokuvasta, Helsingistä ja ystävien seurasta. Sitten vietin Suomi-joululoman isän ja äidin seurassa joululauluja kuunnellen, pipareita leipoen, metsässä samoillen ja leväten. (No kävin mä myös sheikkaamassa bootyä vähän Tapaninpäivän kunniaksi kavereiden klubilla...)
- Löysin itselleni ihanan yksiön Lyonin kattojen yltä.
- Tein uuden unelmakartan ja kaksi siihen laittamaani unelmaa on jo toteutunut. Sain elokuvaroolin, ja kuulun teatteriesityksen työryhmään, jonka jäsenenä jatkaminen ei ollut ollenkaan varmaa. Toteutumista odottavat: inspiroivien (nais)taiteilijoiden kanssa tehtävät yhteiskunnalliset, kantaaottavat ja rauhaa ja universaalia rakkautta edistävät projektit, sekä matkat kauas & yksin (Kanadaan, Japaniin, jne.). Ja uuden rakkauden löytäminen, sitten kun sen aika on.
- Menin itseni kanssa naimisiin. Päätin, etten syöksy taas suhteeseen. Päätin, etten tarvitse kumppania ollakseni onnellinen. Päätin olla itseni kanssa. Päätin rakastaa itseäni myötä- ja vastoinkäymisissä ja viettää loppuelämäni kanssani. Ostin sormuksen, kihlauduin Pariisissa ja hääseremonia tapahtui Lyonissa lempinäköalapaikallani. Olemme onnellisia. Häälahjoja ja onnitteluita otetaan vastaan.
- Olin tv-sarjan koekuvauksissa, jotka menivät loistavasti. Sen jälkeen istuin bussissa ja tunnelmoin elämän ihmeellisyyttä ja tapaamiani uskomattomia ihmisiä. Yhtäkkiä halusin soittaa rakkaalle ystävälle, josta en ollut kuullut vähään aikaan. Hän kertoi, että oli saanut keskenmenon muutama päivä sitten. "En ole enää raskaana", hän totesi ja sanoin, että olen niin pahoillani, ja etten löydä sopivia sanoja lohduttamaan häntä. Puhelun jälkeen itkin ja ajattelin elämän raakuutta ja kauneutta. Myöhemmin samana päivänä soitin isälleni, joka onnitteli minua riemuissaan, kun kerroin koekuvauksistani. Soitin toiselle rakkaalle ystävälle, joka oli syömässä muffineita ja juomassa kuohuviiniä, ja jonka kanssa halusin jakaa sen, että olin menossa "treffeille".
-
Siinäpä puoli vuotta elämääni, lyhyesti. Niin ja treffeille. Juu. Tapasin uuden blondin. No, tapasin aika montakin ihmistä, miestä, eri värisillä hiuksilla, iholla, silmillä, erilaisilla tarinoilla. Mutta aina sydämeni sanoi lopulta "ei" tai "ei vielä" tai "ei missään nimessä". Ja jossain vaiheessa suustani vyöryi aina sydämeni viesti, koruttomasti, mutta rakkaudella. Ei, ei nyt, tai ei vielä, tai en voi nyt, tai en voi rakastua sinuun.
Uusi blondi on todella hieno ja kiinnostava henkilö. Mutta sydän kipuilee vielä, taas, yhtäkkiä. En ole varma, mitä se haluaa sanoa. Tarvitsenko vielä aikaa olla yksin, vai onko tässä välissämme taas jokin, joka blokkaa minut. En tiedä mistä on kyse. Olen pihalla, vaikka olen opetellut ja oppinut kuuntelemaan sydäntäni yhä paremmin. (Harjoittelu jatkuu koko elämän, luulen ma...)
Kysyn itseltäni, mikä uudessa blondissa kiinnostaa. Vastaan: Elämänkokemus, huumori, rauhallisuus, arvot, sosiaalisuus, spontaanius, huomaavaisuus, kieli- ja kulttuurimuurin poissaolo, luotettavuus, aitous, suuri sydän ja se, että se osasi viedä mua, kun me tanssittiin.
Mutta. Muttamutta.
En tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, koska sitten kun se saapuu, on rakkaus sanatonta ja arvaamatonta, analyysejä pakenevaa. Sanoin hänelle, etten tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän kuunteli, kuuli, ymmärsi. Totesimme yhdessä, että se on normaalia.
Elämä on. --- C'est la vie.
